Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla tosi hyviä kommentteja ja näkökulmia asiaan, kiitos niistä.

Toiset taas kertovat neuvoja kuin idiootille. Ihan oikeasti, olen kokeillut kaikkea!! Tämä ongelma on pääni sisällä aivan selvästi.

Oletetaan, että söisin aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Tätä noudattaen useita viikkoja. Normaalit kalorit. Silti ratkean koska minulla on vahva impulssi päästä "räjäyttämään" se.

Siinä voi olla tavallaan vihaa, välinpitämättömyyttä, passiivis-aggressiivisuutta, nautintoa, iloa ja itkua.

Siinä on sellainen tunnemaailma koko jutussa.

Minun on selvitettävä tämä juttu. Alkaa terapoimaan ja räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se.

Otan tämän nyt projektiksi, pakko ymmärtää mistä on kyse.

Ap

"...räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se."

Mielestäni tuo on se ratkaisu. Keho sopeutuu nopeasti uusiin tottumuksiin ja mielen voi ohjata olemaan kiinnittämättä huomiota tiettyihin asioihin. Tästä seuraa pian uusi tapa.

EMDR-terapia on hyvä, muttei sovi näin monimutkaiselle traumoittumiselle altistuneelle yksilölle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä laihduin sillä, kun jäin erossa lähes rahattomaksi. Ekat kuukaudet söin puuroa.

Meillä on käytössä ruokalista.

Vakioaamiainen, välipala ja iltapala.

Lounas on aina salaattia ja päivällinen on aina lämmin.

Kun syö 5-6 krt päivässä, ei tee mielitekoja mieli.

Syön joka aamu puuroa, vähän rahkaa ja mustikoita.

Lounaaksi vähän riisiä, joka on yön marinoitunut kastikkeessa, päälle kauden vihanneksia. Mukaan esim kanaa, kalaa jne ja aina porkkanaraastetta.

Välipala ja iltapala on tuorepuuroa.

Tänään päivällisellä on kookoslinssikeittoa.

Teen 3 annosta, miesystävä ottaa yhden annoksen mukaan huomenna töihin.

Jos tekee mieli napostella, meillä on aina porkkanoita vedessä pilkottuna jääkaapissa.

Pyydä apua ammattilaiselta.

Minä käyn joka 2 - 3 vuosi perustarkastuksessa ja arvot ovat hyvät

Mikä tällainen ammattilainen voisi olla? Minä olen käynyt luultavasti parilla kymmenellä lääkärillä, joista viimeisin sanoi suoraan että ei osaa auttaa. Diabeteshoitajilla, kahdella, olen käynyt, kumpikaan ei osannut auttaa. Toinen yritti ja noudatin ohjeita kirjaimellisesti, eikä yhtään kiloa lähtenyt 2 kk aikana. Ravitsemusterapeuttia ei ole, edes yksityistä. Julkiset ei kulje eikä olisi varaakaan kulkea. Netissä on monenlaista kurssia ja ne maksavat pitkästi yli 100€. Missä ne ammattilaiset piileskelee?

Jos paikkakunnallasi ei ole ravitsemusterapeuttia voit pyytää lääkärin lähetteen Terveyskylän nettiravitsemusterapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.

Eli lääkäriin mars!

Sama kuin Ozempic. Ei ainakaan toimi diabetesta sairastavalla kumpikaan laihduttavana. Vähentää kyllä ruokahalua, lisää kylläisyyttä, mutta en laihtunut vuodessa kuin kaksi kiloa, ei auttanut kuin verensokereihin hieman. Toki ei ole ihmelääkkeeksi tarkoitettu vaan juuri liikalihaville diabeetikoille. Tuo hidastaa aineenvaihduntaa (koska vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan), eli suosittelen harkitsemaan, jos on aiempia ongelmia laihduttamisessa ollut pitkään. Entä sitten, kun ette lääkettä saakaan enää? Koko aineenvaihdunta on jumissa tuon takia. 

Mysimballa ei ole mitään tekemistä diabeteksen kanssa toisin kuin ozembicilla.

Mysimbassa on kahta eri mielialalääkettä vaikuttamassa ja se vaikuttaa aivoissa. Ozembic taas suolistossa.

Sä olet oikeasti tosi kova luu kun olet selättänyt nuo jotka ovat jo mennyttä. Saat todella olla ylpeä itsestäsi.

En lukenut koko ketjua joten tämä kysymys voi olla turha mutta oletko käynyt ravitsemusterapeutilla?

Vierailija kirjoitti:

Osalla tosi hyviä kommentteja ja näkökulmia asiaan, kiitos niistä.

Toiset taas kertovat neuvoja kuin idiootille. Ihan oikeasti, olen kokeillut kaikkea!! Tämä ongelma on pääni sisällä aivan selvästi.

Oletetaan, että söisin aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Tätä noudattaen useita viikkoja. Normaalit kalorit. Silti ratkean koska minulla on vahva impulssi päästä "räjäyttämään" se.

Siinä voi olla tavallaan vihaa, välinpitämättömyyttä, passiivis-aggressiivisuutta, nautintoa, iloa ja itkua.

Siinä on sellainen tunnemaailma koko jutussa.

Minun on selvitettävä tämä juttu. Alkaa terapoimaan ja räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se.

Otan tämän nyt projektiksi, pakko ymmärtää mistä on kyse.

Ap

Voiko olla jonkinlainen tarve epäonnistumiseen? Sekin, että pääsisit tavoitteeseen voi olla pelottavaa. Jotkut kieltäytyvät hyvistä töistä ja elämäntilaisuuksista, kun alitajuisesti ajattelevat, että eivät ansaitse niitä. Onko hoikempana olemisessa sinulle jotain uhkaavaa?

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee ilmaiseksi laihdutusvinkki joka toimii kaikilla, eikä maksa mitään: kuluta enemmän kuin syöt. Jos taas haluat lihota: syö enemmän kuin kulutat. Jos noin yksinkertaiset asiat menee yli aikuisten ihmisten ymmärryksen, niin sitten peli on menetetty jo muutenkin.

Ja masennukseen auttaa liikunta, eikö vain? Kyllä. Mutta siinä vaiheessa, kun ihminen on jo pahasti masentunut, pitää se sairaus niin kovasti otteessaan, että liikunta on ihan mahdoton ajatus. Vaatteiden vaihtaminen ja ovesta ulos astuminen on on kuin kiipeäisi vuoren yli. Samaa se on lihavuudessa. Milloin myönnetään, että lihavuus on häiriö päässä, kuten masennuskin? Siihen on ihmisen itsensä todella vaikea vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ihan samankaltaisia ajatuksia. En koe olevani tyytyväinen mihinkään, ennen kuin olen hoikistunut. Ja suhdetta en voisi kuvitellakaan ennen kuin olen laihtunut vähintään normaalipainoiseksi, mielellään tietysti enemmänkin. Sitten aloitan kuntosalilla käynnin, jotta kiinteydyn. Ylipainoa 15 kg ja olen nainen. 

Minun pitäisi etsiä uusi työpaikka, mutta en koe olevani hyvä siihenkään ennen kuin olen laihtunut, vaikka eihän tämä siihen vaikuta millainen olen työntekijänä. Mutta itsetuntoon tämä paino vaikuttaa, ja se taas vaikuttaa kaikkeen muuhun elämässä.

Minulla on eräs ruokavaliovalmennus, jonka aloitan. Olen joskus onnistunut laihdutuksessa, ja se vaan vaatii sen motivaation ja päätöksen, ja tietysti itsekuria!

Tsemppiä ap! 💪

Tyypillistä palleroiden ajattelua..

Sitten aloitan.. minun pitäisi.. jonka aloitan..

No perkele aloita kuntosali, etsi uusi työpaikka, aloita ruokavaliovalmennus. NYT EIKÄ ENS VIIKOLLA. Suunnitelmia on mutta mitään ei tehdä. Syön ensin nämä 7 pullapitkoa ja mietin sopivaa aloituspäivää.

Rehellisesti sanottuna en ymmärrä mikäli aloittaja on aikuinen ihminen joka hoitaa itse kauppaostoksensa? Miten niitä herkkuja päätyy kaupasta kotiin?

Ajattele tästä eteenpäin että herkut ovat sinulle niin kuin tupakka, jos et osta tupakkaa kaupasta muutenkaan niin miksi ihmeessä alkaisit nyt polttamaan? Ymmärrät varmaan että se on myrkkyä kehollesi ihan samalla tavalla kuin sokeri on. Miksi haluaisit maksaa siitä että myrkytät kehoasi varsinkin kun tavoitteena on vielä laihduttaa?

Sanot että haluat laihtua enemmän kuin mitään muuta, no se onnistuu vain sillä että teet joka ikinen päivä valinnan terveellisen ja epäterveellisen väliltä. Jos kotona on vain terveellistä syötävää niin asia helpottuu huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?

Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.

Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.

Vai pitäiskö ihan vaan miettiä mitä syö ja mennä lenkille. On se nyt perhana ku syödään itsensä turpeiksi ja sitten lääkkeillä laihduttamaan. Tulispa kunnon lama niin loppuisi elostelijoiden juhlat.

Ozempicin teho perustuu siihen, että se vaikuttaa suolistohormoneihin. Kun ihmisellä ovat normaalit suolistohormonit, hän syö kuin normaali ihminen. Kylläisyydentunne tulee ja henkilö lopettaa syömisen. Annoskoot pysyvät normaaleina. Mitään voimakkaita makean, suolaisen tai rasvaisen mielitekoja ei ole. Siihen Ozempicin teho perustuu.

Tienkään Ozempic ei laihduta jos ei vapaaehtoisesti muuta ruokavalioaan normaaliksi perusruoaksi. Esimerkiksi aamulla kaurapuuro omenasoseella, täysjyväleipäpalq levittellä ja päällysteenä vähärasvaista leikkelettä, kananmuna tai raejuustoa ja kasviksia.

Käsi pystyyn, että kuinka moni syö tuollaisen aamupalan?

No en todellakaan syö tuollaista aamupalaa. Aivan järjetön määrä hiilaria eikä lainkaan nälän poissa pitävää rasvaa. Syön täysrasvaista turkkilaista jugurttia, sekaan marjoja tai hedelmää ja siemensekoitusta. Juomaksi kuppi kahvia maidolla. (Ja olen normaalipainoinen).

Suolistosi on ottanut sinusta vallan, jos vähän kärjistän. Suolistohormonisi käytännössä. Elimistösi on niin tottunut sokeriin, että se osaa vaatia sitä lisää ja lisää. Sama roskaruuan kanssa, ne ovat joillan addiktoivia.

Käy lääkärissä ja pyydä Ozempic-resepti. Kannattaa myös kuunnella lihavuustitkija Kirsi Pietiläisen jakso Väkevä elämä-podcastissa. Pietiläinen puhuu suolistohormoneista.

https://vakeva-elama-viisaampi-mieli-vahvempi-keho.simplecast.com/episo…

Vierailija kirjoitti:

Suolistosi on ottanut sinusta vallan, jos vähän kärjistän. Suolistohormonisi käytännössä. Elimistösi on niin tottunut sokeriin, että se osaa vaatia sitä lisää ja lisää. Sama roskaruuan kanssa, ne ovat joillan addiktoivia.

Käy lääkärissä ja pyydä Ozempic-resepti. Kannattaa myös kuunnella lihavuustitkija Kirsi Pietiläisen jakso Väkevä elämä-podcastissa. Pietiläinen puhuu suolistohormoneista.

https://vakeva-elama-viisaampi-mieli-vahvempi-keho.simplecast.com/episo…

Suksi nyt kuuseen!

Jos luonteesi on sellainen että kykenet äärimmäisiin ruokavalioihin, niin kokeile karnivoori-dieettiä (carnivore).

Makeanhimo voi johtua siitä, että kehossasi on ravintoaineiden puutos ja se saa aikaan syömishimot. Kun makeanhimo vaivaa, niin olisi syytä syödä ravitsevaa ruokaa enemmän. Makeanhimoon voi kokeilla munavoita (oikeaa voita), rasvaista pihviä, sardiineja, maksaa (jauhemaksapihvejä tai pelkkää mäksaa) tai ihan vaan pelkkää voita jos täytyy jotain saada nopeasti.

Pysy erossa tuosta ketjussa mainitusta lääkkeestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Sun ongelma on ehkä juuri tuossa. Laihdutat niin että et syö. Sitten jossain vaiheesa eloonjäämismekanismi kuitenkin voittaa sen vahvan tahdon, koska niin sen pitääkin voittaa. Seuraa "repsahdus".

Älä kiellä itseltsi syömistä! Päin vastoin, aloita lisäämällä. Lisää ihan helkutisti kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. Ennen pitkää kroppasi on aidosti niin hyvin ravittu, että et enää kaipaa makeaa. 

Lihava tietää tuon. Ja paljon muuta. Kukaan ei tiedä ylipainosta ja laihduttamisesta ja ruokavaliosta niin paljon kuin lihava joka on laihduttanut puolet elämästään.

Joten jätä neuvosi nyt kiitos.

Ongelma on vaan siinä, että sitä  tietoa on ihan valtavasti ja se on isolta osalta ristiriitaista ja siitä on vaikea muodostaa mitään eheää kokonaisuutta. Samanaikaisesti pitäisi syödä säännöllisesti välipaloja, ettei tulisi nälkä ja paastota 16 h vuorokaudessa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Jos luonteesi on sellainen että kykenet äärimmäisiin ruokavalioihin, niin kokeile karnivoori-dieettiä (carnivore).

Makeanhimo voi johtua siitä, että kehossasi on ravintoaineiden puutos ja se saa aikaan syömishimot. Kun makeanhimo vaivaa, niin olisi syytä syödä ravitsevaa ruokaa enemmän. Makeanhimoon voi kokeilla munavoita (oikeaa voita), rasvaista pihviä, sardiineja, maksaa (jauhemaksapihvejä tai pelkkää mäksaa) tai ihan vaan pelkkää voita jos täytyy jotain saada nopeasti.

Pysy erossa tuosta ketjussa mainitusta lääkkeestä!

Neuvosi on juurikin se, mikä tehoo, mutta menee aivan hukkaan täällä rasvapelkoisten palstalla :)

Täällähän sokerinhimon poistamiseen kehotetaan syömään sokeria :)

Suolistolla on suuri merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Ihan varmasti vaikuttaa myös painonhallintaan jollain mekanismilla. Mutta suoliston kuntoonlaittaminen tai laihtuminen ei vaadi ozempicciä.

Nyt jo saa lukea maailmalta ja suomestakin kokemuksia ozempicista ja se on aiheuttanut pysyviä haittavaikutuksia. Siitäkin olen kuullut, että lääkkeeseen pitäisi sitoutua loppuelämäkseen. Toki lääkeyhtiöille valtava rahasampohan se on.

Vierailija kirjoitti:

Jos luonteesi on sellainen että kykenet äärimmäisiin ruokavalioihin, niin kokeile karnivoori-dieettiä (carnivore).

Makeanhimo voi johtua siitä, että kehossasi on ravintoaineiden puutos ja se saa aikaan syömishimot. Kun makeanhimo vaivaa, niin olisi syytä syödä ravitsevaa ruokaa enemmän. Makeanhimoon voi kokeilla munavoita (oikeaa voita), rasvaista pihviä, sardiineja, maksaa (jauhemaksapihvejä tai pelkkää mäksaa) tai ihan vaan pelkkää voita jos täytyy jotain saada nopeasti.

Pysy erossa tuosta ketjussa mainitusta lääkkeestä!

Luonteeni todella on äärimmäisten olosuhteiden kanssa parhaiten toimiva.

Päätin, että otan totaalikiellon takaisin. Se on ainoa joka toimii. Minulla täytyy olla selvät rajat.

Carnivore voisi olla ok mutta riittää myös normaali keto-ruokavalio. On vain pakko pysyä tiukkana.

Ei mitään armon antoa ja myötätunto lässytyksiä itselleni.

Ap

Niin ja en helvetissä ala mitään lääkkeitä ottamaan tämän vuoksi.

En minä tupakoinnin lopettamiseen tarvinnut mitään sijaistuotteita enkä alkoholin juomiseen.

Päinvastoin ne pitävät vain jonkinlaista riippuvuutta ja ahdasta mielenvikaista katsomusta yllä.

Kyllä minä tämänkin päihitän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suolistolla on suuri merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Ihan varmasti vaikuttaa myös painonhallintaan jollain mekanismilla. Mutta suoliston kuntoonlaittaminen tai laihtuminen ei vaadi ozempicciä.

Nyt jo saa lukea maailmalta ja suomestakin kokemuksia ozempicista ja se on aiheuttanut pysyviä haittavaikutuksia. Siitäkin olen kuullut, että lääkkeeseen pitäisi sitoutua loppuelämäkseen. Toki lääkeyhtiöille valtava rahasampohan se on.

Suoliston saa kuntoon sopivalla ravinnolla, ei lääkkeillä. Eikä maksa paljon!

Armahda itsesi, ap. Hanki apua. Täältä sitä et saa.

Kohtalontoveri täällä!

Itse olen tielläni todennut ettei mikään dieetti tai yritys pysyvään elämäntapaan auta yksistään. Se ydinongelma on se joku trauma/ kipu minun sisällä jota yritän sulkea ja tukahduttaa sokerilla. Täysin samaa käytösmallia kuin alkoholisteilla, itselläkin ihan naurattaa välillä, kun aina ei itkeä jaksa, kuin tyyliin juhlissa syöt palan sokerikakkua ja tulee kiire lähteä kotia. Kaupan kautta tietenkin, ja runsas valikoima sokeriherkkuja mukaan ja kotia ahmimaan. Ei pysty edes juhlissa syödä vähän jotain herkkua, ilman että repsahtaa holtittomaan ahmimiseen. Sama ongelma syntyy tietenkin kun päätät kaupassa ostaa vähän herkkuja, se itselleen valehtelu siinä silmät kiiluen sokerihimoissa yltää mihin vaan.

Nyt olen painoltani ok, olin monta vuotta ylipainoinen, mutta turvotusta tietenkin edelleen kun sokeripöhnä päällä. Tähän on päästy keto ja vhh vuosien ansiosta, semmonen kauhun tasapaino jos vain painoa ajattelee. Sahaa eestaas sokeriputkien ja vhh väliä. Mutta terveysvaikutuksiin tämä ei tietenkään ole hyvä vaihtoehto, toistaiseksi en ole kyennyt olla kokonaisvaltaisen terveellinen.

Sen olen oppinut että kun se kipu minun sisältä haluaa tulla kohdatuksi, iskee pahimmat himot. Se tulee kun esim väsymyksen takia en jaksa ylläpitää suojia, tai yksinäisyys iskee tmv. Se kuinka helppoa tuon kivun kohtaaminen ja sen pakenemisen lopettaminen on, onkin sitten se ongelma. Työstän asiaa ja toivon ap.lle paljon voimaa ja jaksamista tähän tuskallisen haastavaan riippuvuuteen ja sen alla oleviin syihin <3 Muista että mikään hyvä tai paha käytös tai toimintamalli ei ole meillä sattumalta ja syyttä, ne viestii meidän sisimmästä heikkouksineen ja lahjoineen. Siksi ei kannata keskittyä liikaa itse syömisoireeseen, vaan enemmän sinne juurisyihin. Mitä suljet ahmimisen avulla piiloon?