Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri täällä!

Itse olen tielläni todennut ettei mikään dieetti tai yritys pysyvään elämäntapaan auta yksistään. Se ydinongelma on se joku trauma/ kipu minun sisällä jota yritän sulkea ja tukahduttaa sokerilla. Täysin samaa käytösmallia kuin alkoholisteilla, itselläkin ihan naurattaa välillä, kun aina ei itkeä jaksa, kuin tyyliin juhlissa syöt palan sokerikakkua ja tulee kiire lähteä kotia. Kaupan kautta tietenkin, ja runsas valikoima sokeriherkkuja mukaan ja kotia ahmimaan. Ei pysty edes juhlissa syödä vähän jotain herkkua, ilman että repsahtaa holtittomaan ahmimiseen. Sama ongelma syntyy tietenkin kun päätät kaupassa ostaa vähän herkkuja, se itselleen valehtelu siinä silmät kiiluen sokerihimoissa yltää mihin vaan.

Nyt olen painoltani ok, olin monta vuotta ylipainoinen, mutta turvotusta tietenkin edelleen kun sokeripöhnä päällä. Tähän on päästy keto ja vhh vuosien ansiosta, semmonen kauhun tasapaino jos vain painoa ajattelee. Sahaa eestaas sokeriputkien ja vhh väliä. Mutta terveysvaikutuksiin tämä ei tietenkään ole hyvä vaihtoehto, toistaiseksi en ole kyennyt olla kokonaisvaltaisen terveellinen.

Sen olen oppinut että kun se kipu minun sisältä haluaa tulla kohdatuksi, iskee pahimmat himot. Se tulee kun esim väsymyksen takia en jaksa ylläpitää suojia, tai yksinäisyys iskee tmv. Se kuinka helppoa tuon kivun kohtaaminen ja sen pakenemisen lopettaminen on, onkin sitten se ongelma. Työstän asiaa ja toivon ap.lle paljon voimaa ja jaksamista tähän tuskallisen haastavaan riippuvuuteen ja sen alla oleviin syihin <3 Muista että mikään hyvä tai paha käytös tai toimintamalli ei ole meillä sattumalta ja syyttä, ne viestii meidän sisimmästä heikkouksineen ja lahjoineen. Siksi ei kannata keskittyä liikaa itse syömisoireeseen, vaan enemmän sinne juurisyihin. Mitä suljet ahmimisen avulla piiloon?

Analysoit vähän liikaa. Tee asiat yksinkertaisemmin, noudata sitä vhh-ruokavaliota, niin saat ruokasuhteesi kuntoon ilman tuollaista selittelyä.

Minullakin tuli alkuun repsahtamisia sokerin kanssa, mutta sitten aloin syömään säännöllisesti kunnon aterioita ja sokerit jäi vähitellen pois. Nälkäisenä

tulee helposti tunnesyömistä. Älä syytä itseäsi, vaikka tulisikin syötyä sokeria.

Olet arvokas juuri tuollaisena. Tsemppiä!

Jos haluat laihtua, ota pari kk oikeasti ilman sokeria niin sitten alkaa helpottaa se himo. Sen jälkeen jatka vaikka siten että pari viikkoa laihdutat ja kolmannella saat syödä jotain herkkua mutta pidät sen painon siinä mihin parissa viikossa olet päässyt. Ja jatkat vaan samaa. Kun pääset tavoitteeseen, voit pitää kerran viikossa herkku päivän tai maltillisesti kaksi, jos muun ajan viikosta elät terveellisesti ja liikut reilusti. Silloin saat pysyttyä samassa painossa. Kun se kroppa alkaa muuttumaan, alat huomata että onkin kivaa pukeutua nätisti jne.

Itseä pitäisi opetella myös rakastamaan ja hyväksymään. Huomaan samat tunteet kuin aloittajalla, että sitä aina mietti että "sitten kun näytän kivalle alan elämään". Ja samaan aikaan ne 150kg naiset porskuttaa bikineissään maailmalla, kun itse ei kehtaa kun kroppa ei ole sitä mitä haluaisi. Jossain vaiheessa se on vaan päätettävä että kiva elämä alkaa nyt, aikaa ei ole loputtomiin ja että itsestään on lupa myös pitää koska ei ole muita samanlaisia, eikä muita se oma ulkomuoto kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakin tuli alkuun repsahtamisia sokerin kanssa, mutta sitten aloin syömään säännöllisesti kunnon aterioita ja sokerit jäi vähitellen pois. Nälkäisenä

tulee helposti tunnesyömistä. Älä syytä itseäsi, vaikka tulisikin syötyä sokeria.

Olet arvokas juuri tuollaisena. Tsemppiä!

Ruuan sisällöllä on suuri merkitys. Säännöllisyys tietty myös tärkeää ja pitää huomioida, että säännöllisyys ei tarkoita samaa kuin usein.

Alotitus voisi olla kirjoittamani. Baareissa voin hyvin juoda pelkkää jäävettä ja tupakasta pääsin irti laastarilla. Mutta ihmisen pitää syödä. Joten menen ruokakauppaan ja otan ihan yhden pienen suklaapatukan. Ja teen perunamuussin voihin kun pitäähän siinä makua olla. Kastikkeeseen vähän kermaa. Tai jos "en v""u jaksa kokata"-päivä, niin otan ruuat Priman yhdeydessä olevasta Hesestä.

Asun yksin ja monesti syön suoraan kattilasta.  Se tuntuu lähes seksuaaliselta kokemukselta kun syö seisten suoraan kauhasta ja puoli naamaa on ruuan peitossa. Lopulta röyhtäisen ja menen mahani vieree makaamaan.

Liikkunasta en saa itseäni innostumaan. Uimahallissa tulee kylmä ja lenkillä tulee hiki ja lisäksi happi loppuu. Ostin kuntopyörän kotiin mutta nykyään se toimii vaatetelineenä.

Vierailija kirjoitti:

Alotitus voisi olla kirjoittamani. Baareissa voin hyvin juoda pelkkää jäävettä ja tupakasta pääsin irti laastarilla. Mutta ihmisen pitää syödä. Joten menen ruokakauppaan ja otan ihan yhden pienen suklaapatukan. Ja teen perunamuussin voihin kun pitäähän siinä makua olla. Kastikkeeseen vähän kermaa. Tai jos "en v""u jaksa kokata"-päivä, niin otan ruuat Priman yhdeydessä olevasta Hesestä.

Asun yksin ja monesti syön suoraan kattilasta.  Se tuntuu lähes seksuaaliselta kokemukselta kun syö seisten suoraan kauhasta ja puoli naamaa on ruuan peitossa. Lopulta röyhtäisen ja menen mahani vieree makaamaan.

Liikkunasta en saa itseäni innostumaan. Uimahallissa tulee kylmä ja lenkillä tulee hiki ja lisäksi happi loppuu. Ostin kuntopyörän kotiin mutta nykyään se toimii vaatetelineenä.

Syytät lihavuudestasi voita ja kermaa, vaikka suurin lihottaja on sokeri.

Itse syön vain 8-10 tunnin aikana päivässä. Sen ulkopuolella vain vettä (ehkä kerran kuussa tms. poikkeuksia juhlien tms. vuoksi). Joskus paaston aikana on vähän nälkä, mutta ei koskaan sokerihimo. Tuon 10 tunnin aikana en rajoita syömistä, mutta yritän varmistaa että syön ainakin kaiken terveellisen ja painotan aamiaista ja lounasta. Jälkiruuaksi saatan ottaa jopa suklaista.  Suurin vaikeus toistaiseksi ollut löytää aikaa koska syödä hedelmiä. Lisäksi käyn kävelyllä 2-3 iltana viikossa.

Ihan hyvin on paino pudonnut, reilusti yli 10 prosenttia, vaikka en oikeastaan mieti painon pudostusta, vaan taistelen insuleeniresistenssiä vastaan. Vei muuten yli kuukauden, että paino alkoi laskea.

Vierailija kirjoitti:

Alotitus voisi olla kirjoittamani. Baareissa voin hyvin juoda pelkkää jäävettä ja tupakasta pääsin irti laastarilla. Mutta ihmisen pitää syödä. Joten menen ruokakauppaan ja otan ihan yhden pienen suklaapatukan. Ja teen perunamuussin voihin kun pitäähän siinä makua olla. Kastikkeeseen vähän kermaa. Tai jos "en v""u jaksa kokata"-päivä, niin otan ruuat Priman yhdeydessä olevasta Hesestä.

Asun yksin ja monesti syön suoraan kattilasta.  Se tuntuu lähes seksuaaliselta kokemukselta kun syö seisten suoraan kauhasta ja puoli naamaa on ruuan peitossa. Lopulta röyhtäisen ja menen mahani vieree makaamaan.

Liikkunasta en saa itseäni innostumaan. Uimahallissa tulee kylmä ja lenkillä tulee hiki ja lisäksi happi loppuu. Ostin kuntopyörän kotiin mutta nykyään se toimii vaatetelineenä.

Syöt liian vähän tai huonosti alkupäivästä. Minulle kävi melkein samanlaista kun en käyttänyt ollenkaan maitotuotteita. Viikonloppuna juustoa meni aivan älyttömät määrät. Päivittäinen aamuviili lopetti tuon "irstailun".

Tunnen ihmisiä jotka ovat sekoittaneet kroppansa sokerilla. Sokeri on kuin huumetta, ei sieltä ole paluuta kuin vai hetkeksi. Sokerikroppa huutaa sokeria kuolemaan asti. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.

Eli lääkäriin mars!

Onko kukaan oikeasti tehnyt niitä elämänmuutoksia lääkkeiden avulla vai onko vain, että lääkkeellä ylläpidetään painoa jollain tietyllä tasolla ja jos lääke lopetetaan niin lihoo takas?

Sokeri ei lihota kovinkaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Sokeri ei lihota kovinkaan paljon.

Sokeri on pahin lihottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.

Eli lääkäriin mars!

Onko kukaan oikeasti tehnyt niitä elämänmuutoksia lääkkeiden avulla vai onko vain, että lääkkeellä ylläpidetään painoa jollain tietyllä tasolla ja jos lääke lopetetaan niin lihoo takas?

Ei lääkkeillä pysty siihen. Vain ruualla siihen pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minulta. Itsellä kaikki muut asiat elämässä hyvin, mutta tuo hemmetin paino ja syöminen. Ikuinen nälkä ja sokeririippuvuus. Normaalipainoon olen päässyt vain jättämällä kaikki hiilarit pois, mutta siitä taas seurannut heikko olo ja neuroottinen ajattelu.

Ja inhoan ylipainoa!! Liikahikoilu, ei voi urheilla kunnolla, vaatteet ei mahdu, bussissa ahdasta, seksistä vaikea nauttia, näyttää rumalta... en tajua kehopositiivisuutta, tässä ei ole mitään hyvää!!!

Ehkä teillä lihavilla on ongelmallinen suhtautuminen nälkään. Sitä kannattaisi vaan opetella sietämään. Nälkä menee ohi kun se on jonkun aikaa ollut.

Itse olen pätkäpaastolla ollut jo muutaman vuoden ja se toimii. Syön viimeisen kerran illalla kuuden maissa. Ennen nukkumaan menoa minulla on jo tosi kova nälkä, mutta sen olon kun sietää, niin pian helpottaa. Maha tyhjänä on aivan ihanaa nukkua. Unet on levolliset ja hyvät. Aamulla juon vain aamukahvin ja syön lounaan. Tällä menetelmällä elimistö saa lepoa ja se puhdistuu. Suosittelen kokeilemaan ja miettimään mikä siinä nälän tunteessa on niin pelottavaa, että se pitää väkisellä saada aina heti pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minulta. Itsellä kaikki muut asiat elämässä hyvin, mutta tuo hemmetin paino ja syöminen. Ikuinen nälkä ja sokeririippuvuus. Normaalipainoon olen päässyt vain jättämällä kaikki hiilarit pois, mutta siitä taas seurannut heikko olo ja neuroottinen ajattelu.

Ja inhoan ylipainoa!! Liikahikoilu, ei voi urheilla kunnolla, vaatteet ei mahdu, bussissa ahdasta, seksistä vaikea nauttia, näyttää rumalta... en tajua kehopositiivisuutta, tässä ei ole mitään hyvää!!!

Ehkä teillä lihavilla on ongelmallinen suhtautuminen nälkään. Sitä kannattaisi vaan opetella sietämään. Nälkä menee ohi kun se on jonkun aikaa ollut.

Itse olen pätkäpaastolla ollut jo muutaman vuoden ja se toimii. Syön viimeisen kerran illalla kuuden maissa. Ennen nukkumaan menoa minulla on jo tosi kova nälkä, mutta sen olon kun sietää, niin pian helpottaa. Maha tyhjänä on aivan ihanaa nukkua. Unet on levolliset ja hyvät. Aamulla juon vain aamukahvin ja syön lounaan. Tällä menetelmällä elimistö saa lepoa ja se puhdistuu. Suosittelen kokeilemaan ja miettimään mikä siinä nälän tunteessa on niin pelottavaa, että se pitää väkisellä saada aina heti pois.

Näläntunteita on oikeesti kahdenlaisia. Nälkä voi olla tosi kipeä ja ahdistava ja tunne, että ruokaa on saatava heti. Tuollainen kertoo sopimattomasta ravinnosta kyseiselle henkilölle.

Toisaalta nälkä on tunne, joka ilmoittaa, että ruokaa olisi taas saatava, mutta mikään kiire ei ole, vaan kerkiää aivan hyvin valmistaa syötävää.

Tuollainen kertoo hyvästä ravinnosta ja hyvästä suhteesta ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.

Eli lääkäriin mars!

Onko kukaan oikeasti tehnyt niitä elämänmuutoksia lääkkeiden avulla vai onko vain, että lääkkeellä ylläpidetään painoa jollain tietyllä tasolla ja jos lääke lopetetaan niin lihoo takas?

Aika näyttää. Lääkärin kanssa puhuttuani aloitin Wegovyn (sama kuin Ozembic). Minun ongelmani ei ollut sokeri tai makeat, vaan yksinkertaisesti söin liikaa, koska oli aina nälkä ja ihan tavallinen ruoka maistui niin hyvältä, että tulin usein santsanneeksi ihan turhaan. Nyt on näläntunne hävinnyt ja paljon pienemmän annoksen jälkeen ei yksinkertaisesti tee enää mieli ruokaa. Laitan toivoni siihen, että, kun mahalaukku on tämän myötä pienentynyt, ei sitten myöhemminkään ole tarvetta sitä venyttää ja vatsa tulee täyteen pienemmillä annoksilla jatkossakin.

On tää jännä palsta. Järkevät neuvot saman kokeneilta saa alapeukkuja, mutta joku laihdutuslääke on peukutettu ratkaisu kaikkeen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan minulta. Itsellä kaikki muut asiat elämässä hyvin, mutta tuo hemmetin paino ja syöminen. Ikuinen nälkä ja sokeririippuvuus. Normaalipainoon olen päässyt vain jättämällä kaikki hiilarit pois, mutta siitä taas seurannut heikko olo ja neuroottinen ajattelu.

Ja inhoan ylipainoa!! Liikahikoilu, ei voi urheilla kunnolla, vaatteet ei mahdu, bussissa ahdasta, seksistä vaikea nauttia, näyttää rumalta... en tajua kehopositiivisuutta, tässä ei ole mitään hyvää!!!

Ehkä teillä lihavilla on ongelmallinen suhtautuminen nälkään. Sitä kannattaisi vaan opetella sietämään. Nälkä menee ohi kun se on jonkun aikaa ollut.

Itse olen pätkäpaastolla ollut jo muutaman vuoden ja se toimii. Syön viimeisen kerran illalla kuuden maissa. Ennen nukkumaan menoa minulla on jo tosi kova nälkä, mutta sen olon kun sietää, niin pian helpottaa. Maha tyhjänä on aivan ihanaa nukkua. Unet on levolliset ja hyvät. Aamulla juon vain aamukahvin ja syön lounaan. Tällä menetelmällä elimistö saa lepoa ja se puhdistuu. Suosittelen kokeilemaan ja miettimään mikä siinä nälän tunteessa on niin pelottavaa, että se pitää väkisellä saada aina heti pois.

Näläntunteita on oikeesti kahdenlaisia. Nälkä voi olla tosi kipeä ja ahdistava ja tunne, että ruokaa on saatava heti. Tuollainen kertoo sopimattomasta ravinnosta kyseiselle henkilölle.

Toisaalta nälkä on tunne, joka ilmoittaa, että ruokaa olisi taas saatava, mutta mikään kiire ei ole, vaan kerkiää aivan hyvin valmistaa syötävää.

Tuollainen kertoo hyvästä ravinnosta ja hyvästä suhteesta ruokaan.

Ei ole mitään kahta nälän tunnetta. Ne on vain tunteita, joihin itse on kehittänyt oman suhteensa ja tunnereaktionsa. Niihin tunteisiin ei tarvitse mennä mukaan ollenkaan, vaan voi luoda sellaisen uuden suhteen, että sietää nälkää, koska se ei ole vaarallista. Vaarallisempaa on mättää sitä sokeria ja paskaa ravintoa.

Minulla auttoi lihavuusleikkaus sokerinhimoon. Kävin huhtikuussa 2022 leikkauksessa Virossa ja nyt olen normaalipainoinen. Tähän mennessä leikkauksella tippunut noin 27kg.

"What happens if you stop taking Ozempic? Dr. Singh says only 25 percent of his patients are able to sustain their weight loss after going off semaglutides. The ones that are doing the dietary changes, regularly exercising, and taking their medications and doing what theyre supposed to, theyre able to stay out of it, he says. A lot of patients are having to cycle back onto the medication.

https://www.thecut.com/2022/11/ozempic-side-effects.html

Eli vain 25% lääkeellä laihduttavista pystyy pitämään painonsa kurissa lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hienosti taas lääketeollisuus saanut pysyviä asiakkaita hölmöistä.