Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalontoveri täällä!

Itse olen tielläni todennut ettei mikään dieetti tai yritys pysyvään elämäntapaan auta yksistään. Se ydinongelma on se joku trauma/ kipu minun sisällä jota yritän sulkea ja tukahduttaa sokerilla. Täysin samaa käytösmallia kuin alkoholisteilla, itselläkin ihan naurattaa välillä, kun aina ei itkeä jaksa, kuin tyyliin juhlissa syöt palan sokerikakkua ja tulee kiire lähteä kotia. Kaupan kautta tietenkin, ja runsas valikoima sokeriherkkuja mukaan ja kotia ahmimaan. Ei pysty edes juhlissa syödä vähän jotain herkkua, ilman että repsahtaa holtittomaan ahmimiseen. Sama ongelma syntyy tietenkin kun päätät kaupassa ostaa vähän herkkuja, se itselleen valehtelu siinä silmät kiiluen sokerihimoissa yltää mihin vaan.

Nyt olen painoltani ok, olin monta vuotta ylipainoinen, mutta turvotusta tietenkin edelleen kun sokeripöhnä päällä. Tähän on päästy keto ja vhh vuosien ansiosta, semmonen kauhun tasapaino jos vain painoa ajattelee. Sahaa eestaas sokeriputkien ja vhh väliä. Mutta terveysvaikutuksiin tämä ei tietenkään ole hyvä vaihtoehto, toistaiseksi en ole kyennyt olla kokonaisvaltaisen terveellinen.

Sen olen oppinut että kun se kipu minun sisältä haluaa tulla kohdatuksi, iskee pahimmat himot. Se tulee kun esim väsymyksen takia en jaksa ylläpitää suojia, tai yksinäisyys iskee tmv. Se kuinka helppoa tuon kivun kohtaaminen ja sen pakenemisen lopettaminen on, onkin sitten se ongelma. Työstän asiaa ja toivon ap.lle paljon voimaa ja jaksamista tähän tuskallisen haastavaan riippuvuuteen ja sen alla oleviin syihin <3 Muista että mikään hyvä tai paha käytös tai toimintamalli ei ole meillä sattumalta ja syyttä, ne viestii meidän sisimmästä heikkouksineen ja lahjoineen. Siksi ei kannata keskittyä liikaa itse syömisoireeseen, vaan enemmän sinne juurisyihin. Mitä suljet ahmimisen avulla piiloon?

Analysoit vähän liikaa. Tee asiat yksinkertaisemmin, noudata sitä vhh-ruokavaliota, niin saat ruokasuhteesi kuntoon ilman tuollaista selittelyä.

Pakko kysyä, että ehdotatko tällaista myös päihdeongelmaisille? Älä tee asiasta vaikeaa, vaan lopeta vaan se tupakointi/viinan juonti/uhkapelaaminen/huumeiden käyttäminen jne?

Kuvitteletko todella, että kukaan ei ole keksinyt ehdottaa moista riippuvuudesta kärsiville? Ja  voitko mitenkään kuvitella, että se ei ehkä toimi, kun maailmassa edelleen on niin paljon erilaisista riippuvuuksista kärsiviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea mutta laitan omat vinkit tähän:

Säännöllinen ruokarytmi, perkeleesti kasviksia. Aina kun on ruoka-aikojen ulkopuolella nälkä, ensin iso lasi vettä. Sitten saa juoda jotain kaloritonta limua lasillisen.

Välipalojen lisänä ja jälkiruokana makeita hedelmiä sammuttamaan sokerikoukku.

Tälleen kalorit jää vähempään, saa syödä hyvää ruokaa ja makeitakin asioita.

Jos tekee mahdottomasti mieli jotain herkkua, niin sitten vähennetään ruoan määrää kyseisenä päivänä, mutta kuitenkin syödään että keho saa riittävät vitamiinit yms.

Ohjeesi on peestä! Tarjoat sokerin välttämiseksi sokeria!

Jos syö terveellisesti ja monipuolisesti, hedelmästä tuleva sokeri ei ole haittaa, vaan luonnollinen osa ruokavaliota. Haluan nähdä terveen ihmisen joka elää ilman sokeria.

Ruokavalio kuriin, niin sokerihimo vähenee, ei poistu mutta vähenee. Paino tippuu ja mieli kohenee.

Aloittajalle vinkkejä, moni lääke lihottaa ja itsekin kamppailen painonhallinta ongelmien kanssa. Asiat voi kuitenkin hyvässä lykyssä muuttua. Elimmistö kuitenkin vastustaa muutosta. Voit kärsiä vieroitusoireita, aivosumua ja päänsärkyä. Terveisin entinen sokerihiiri, nykyinen karppaaja.

-Lopeta käymästä kaupassa ja suosi netin kautta tilailua. Voit rauhassa tehdä terveellisen ostoskorin.

-Tarkkaile ostoksia, mistä kaupasta ostat terveellisimmin?

-Tarvittaessa muuta kauemmaksi houkutusten ääreltä.

-Kasvispainotteinen keto dietti paras, puolipäivä paastot käyttöön, muista puoli kiloa päivässä kasviksia-kampanja.

-Ruokavalioksi rawfood raakaravinto puhtaine kaupan lähdevesineen.

-Ruokakauppojen runsaista valikoimista vain pienen pieni murto osa on syömiskelpoista. Moni terveystuotteeksi mielletty tuote on itseasiasiassa hyvin runsas kalorinen.

-Kirjaa kalorit app-sovelluksen avulla.

-Rukous ja itsesuggestiot, kirjat yms. avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos luonteesi on sellainen että kykenet äärimmäisiin ruokavalioihin, niin kokeile karnivoori-dieettiä (carnivore).

Makeanhimo voi johtua siitä, että kehossasi on ravintoaineiden puutos ja se saa aikaan syömishimot. Kun makeanhimo vaivaa, niin olisi syytä syödä ravitsevaa ruokaa enemmän. Makeanhimoon voi kokeilla munavoita (oikeaa voita), rasvaista pihviä, sardiineja, maksaa (jauhemaksapihvejä tai pelkkää mäksaa) tai ihan vaan pelkkää voita jos täytyy jotain saada nopeasti.

Pysy erossa tuosta ketjussa mainitusta lääkkeestä!

Luonteeni todella on äärimmäisten olosuhteiden kanssa parhaiten toimiva.

Päätin, että otan totaalikiellon takaisin. Se on ainoa joka toimii. Minulla täytyy olla selvät rajat.

Carnivore voisi olla ok mutta riittää myös normaali keto-ruokavalio. On vain pakko pysyä tiukkana.

Ei mitään armon antoa ja myötätunto lässytyksiä itselleni.

Ap

Ehkä joku on joskus sulle kertonutkin mikä on tyhmyyden määritelmä?

Se on se, että tekee kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, ja odottaa silti erilaista lopputulosta.

Nythän olet jälleen tekemässä niin, tekemässä jotain minkä olet tehnyt jo monta kertaa, ja lopulta päätynyt ihan samaan jamaan kuin nyt olet. Yritä siis ymmärtää: se mitä olet tekemässä ei toimi. Joo, saat ehkä painon hetkellisesti alas, mutta heti kun et enää jaksa olla itsellesi armoton, homma lähtee käsistä.

MÄ olen toiminut ihan samalla tavalla lukemattomat kerrat. Ja lopputulos on ollut juuri tuo sama kuin sinullakin. Mutta vasta kun ihan aidosti opin tuntemaan myötätuntoa itseäni kohtaan, siis ihan IHAN oikeasti, mun asiat alkoi muuttua kaikilla elämän osa-alueilla. Kesti kyllä vuosia opetella se, että myötätunto itseä kohtaan ei ole sama asia kuin lohduttautuminen herkuilla. Myötätunto itseä kohtaan on sitä, että ihan oikeasti kohtaa itsensä, kaikki tunteet, pelot, pettymykset, ahdistuksen, eikä turruta niitä pois syömisellä. Ja ei, laihtuminen ei vie pois kipua ja traumoja, ikinä. On ihan turha kuvitella parantuvansa laihtumalla. Joo, tässä yhteiskunnassa on helpompi olla hoikkana kuin lihavana, mutta se on taas ihan eri asia.

Paina mun sanat mieleesi aloittaja. Kun puolen vuoden- kahden vuoden päästä olet taas samassa jamassa, niin ehkä silloin jo uskot, ja lähdet kokeilemaan jotain ihan muuta. Jotain mikä oikeasti auttaa.

Jos todella pitää ruokailutottumukset muuttaa se ei tapahdu ittekseen sinnittelemällä.

Vähintään kuukausi , mieluusti puoli vuotta, kontrolloidussa ympäristössä kuten kurssi, koulutus, leiri, retriitti hyvinvointikoulutus mitä niitä on, jossa samalla uudet ruokailutavat opitaan ajan kanssa. Jos vielä poissa Suomesta sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku on joskus sulle kertonutkin mikä on tyhmyyden määritelmä?

Se on se, että tekee kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, ja odottaa silti erilaista lopputulosta.

Nythän olet jälleen tekemässä niin, tekemässä jotain minkä olet tehnyt jo monta kertaa, ja lopulta päätynyt ihan samaan jamaan kuin nyt olet. Yritä siis ymmärtää: se mitä olet tekemässä ei toimi. Joo, saat ehkä painon hetkellisesti alas, mutta heti kun et enää jaksa olla itsellesi armoton, homma lähtee käsistä.

MÄ olen toiminut ihan samalla tavalla lukemattomat kerrat. Ja lopputulos on ollut juuri tuo sama kuin sinullakin. Mutta vasta kun ihan aidosti opin tuntemaan myötätuntoa itseäni kohtaan, siis ihan IHAN oikeasti, mun asiat alkoi muuttua kaikilla elämän osa-alueilla. Kesti kyllä vuosia opetella se, että myötätunto itseä kohtaan ei ole sama asia kuin lohduttautuminen herkuilla. Myötätunto itseä kohtaan on sitä, että ihan oikeasti kohtaa itsensä, kaikki tunteet, pelot, pettymykset, ahdistuksen, eikä turruta niitä pois syömisellä. Ja ei, laihtuminen ei vie pois kipua ja traumoja, ikinä. On ihan turha kuvitella parantuvansa laihtumalla. Joo, tässä yhteiskunnassa on helpompi olla hoikkana kuin lihavana, mutta se on taas ihan eri asia.

Paina mun sanat mieleesi aloittaja. Kun puolen vuoden- kahden vuoden päästä olet taas samassa jamassa, niin ehkä silloin jo uskot, ja lähdet kokeilemaan jotain ihan muuta. Jotain mikä oikeasti auttaa.

Mitä ap:n pitäisi syödä sinä aikana kun oppii kohtaamaan itsensä ja muuta diipadaapaa? Jos on lihava, niin ruokavalio pitää muuttaa pysyvästi, eikös, niin miksi pysyvä muutos ei voisi olla ketoruokavalio? Monet lihoaa laihtumansa kilot takaisin koska eivät ole myöntäneet itselleen, ettei voi ottaa herkkuja takaisin edes pienissä määrissä ruokavaliomuutoksen jälkeen, koska repsahtaminen vanhoihin tottumuksiin on silloin taattu. Jos ap painaa nyt sen kaaliinsa, että sillä valitulla ruokavaliolla täytyy pysyä riittävän kauan tiukkana, jolloin siitä muodostuu elämäntapa, johon ei sokeri kuulu.

Pyydä piristeitä tai se diabetes uusi lääke

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joku on joskus sulle kertonutkin mikä on tyhmyyden määritelmä?

Se on se, että tekee kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, ja odottaa silti erilaista lopputulosta.

Nythän olet jälleen tekemässä niin, tekemässä jotain minkä olet tehnyt jo monta kertaa, ja lopulta päätynyt ihan samaan jamaan kuin nyt olet. Yritä siis ymmärtää: se mitä olet tekemässä ei toimi. Joo, saat ehkä painon hetkellisesti alas, mutta heti kun et enää jaksa olla itsellesi armoton, homma lähtee käsistä.

MÄ olen toiminut ihan samalla tavalla lukemattomat kerrat. Ja lopputulos on ollut juuri tuo sama kuin sinullakin. Mutta vasta kun ihan aidosti opin tuntemaan myötätuntoa itseäni kohtaan, siis ihan IHAN oikeasti, mun asiat alkoi muuttua kaikilla elämän osa-alueilla. Kesti kyllä vuosia opetella se, että myötätunto itseä kohtaan ei ole sama asia kuin lohduttautuminen herkuilla. Myötätunto itseä kohtaan on sitä, että ihan oikeasti kohtaa itsensä, kaikki tunteet, pelot, pettymykset, ahdistuksen, eikä turruta niitä pois syömisellä. Ja ei, laihtuminen ei vie pois kipua ja traumoja, ikinä. On ihan turha kuvitella parantuvansa laihtumalla. Joo, tässä yhteiskunnassa on helpompi olla hoikkana kuin lihavana, mutta se on taas ihan eri asia.

Paina mun sanat mieleesi aloittaja. Kun puolen vuoden- kahden vuoden päästä olet taas samassa jamassa, niin ehkä silloin jo uskot, ja lähdet kokeilemaan jotain ihan muuta. Jotain mikä oikeasti auttaa.

Mitä ap:n pitäisi syödä sinä aikana kun oppii kohtaamaan itsensä ja muuta diipadaapaa? Jos on lihava, niin ruokavalio pitää muuttaa pysyvästi, eikös, niin miksi pysyvä muutos ei voisi olla ketoruokavalio? Monet lihoaa laihtumansa kilot takaisin koska eivät ole myöntäneet itselleen, ettei voi ottaa herkkuja takaisin edes pienissä määrissä ruokavaliomuutoksen jälkeen, koska repsahtaminen vanhoihin tottumuksiin on silloin taattu. Jos ap painaa nyt sen kaaliinsa, että sillä valitulla ruokavaliolla täytyy pysyä riittävän kauan tiukkana, jolloin siitä muodostuu elämäntapa, johon ei sokeri kuulu.

Näin. Juuri tämä.

Ei auta nyt mikään liibalaaba vaan asian hyväksyminen ja myöntäminen, ettei tuo todella auta, että myötätuntoilee ja sallii itselleen sen makean silloin tällöin. Se ei vain toimi, piste.

Totaalikielto on ainoa asia mikä itselle on toiminut ja sillä päässyt loistaviin tuloksiin.

Sitten olen alkanut haaveilemaan, että jos nyt vaikka tänään saan palkita ja syödä mitä haluan. Siinä ensimmäinen virhe. Alan taas kohtaamaan ruokaa palkintojen ja tunteiden kautta. Alan taas sallimaan itselleni milläkin verukkeella makeita tai roskaruokia.

Ei se toimi. Ei sekään toimi, että poltan yhden tupakan kun olen lopettanut. Jos poltan yhden, sitten ehkä toisen. Siinä ollaan jo vaaran vyöhykkeellä ja todennäköisesti kohta ketjupoltan kuten ennenkin.

Nyt on kaaliin mennyt, että todella totaali kieltäytyminen. Se on palkitsevinta ja toimivinta.

Myöskään en saa ajatella ruokaa muuna kuin ruokana. Täytän vatsani ja ravitsen kehoani. Siinä se.

Hyvin yksinkertaista. Nyt otan vain tämän käytännön tasolle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea mutta laitan omat vinkit tähän:

Säännöllinen ruokarytmi, perkeleesti kasviksia. Aina kun on ruoka-aikojen ulkopuolella nälkä, ensin iso lasi vettä. Sitten saa juoda jotain kaloritonta limua lasillisen.

Välipalojen lisänä ja jälkiruokana makeita hedelmiä sammuttamaan sokerikoukku.

Tälleen kalorit jää vähempään, saa syödä hyvää ruokaa ja makeitakin asioita.

Jos tekee mahdottomasti mieli jotain herkkua, niin sitten vähennetään ruoan määrää kyseisenä päivänä, mutta kuitenkin syödään että keho saa riittävät vitamiinit yms.

Ohjeesi on peestä! Tarjoat sokerin välttämiseksi sokeria!

Jos syö terveellisesti ja monipuolisesti, hedelmästä tuleva sokeri ei ole haittaa, vaan luonnollinen osa ruokavaliota. Haluan nähdä terveen ihmisen joka elää ilman sokeria.

Ruokavalio kuriin, niin sokerihimo vähenee, ei poistu mutta vähenee. Paino tippuu ja mieli kohenee.

Hedelmissä oleva sokeri ei muutu haitattomaksi millään tempulla tai kuvitelmilla.