Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.
07.06.2023 |
En kestä itseäni. Ihan kaiken muun voin lopettaa.
Ryyppäämisen, uhkapelit, huonot suhteet, tupakoinnin yms. Kaikki tuo on mennyttä mutta syömistä en osaa hallita.
Laihdutan mutta aina vaan sorrun sokeriin tai roskaruokaan. Vaikka söisin hyvin, niin silti sokerilla sabotoin laihtumisen. Olen laihduttanut yli 30 kg ennen ja nyt olisi sama edessä.
En vaan helvetti jaksa tätä enää.
Jos en saa normaalia kroppaa, en halua mitään muutakaan. En pysty harrastamaan seksiä, en pukeutua nätiksi, en aloittaa elämää kunnolla ennen kuin olen normaali ja minä vaan saatana epäonnistun siinäkin. Ei helvetti kun tekisi mieli rangaista itseään, vaikka huutaa ja pitää monen päivän paasto.
Kommentit (189)
Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.
Eli lääkäriin mars!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.
Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.
Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.
Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.
Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.
ApYmmärrän ihan täysin, olen samanlainen. Olen vuosia pyytänyt apua lääkäreiltä (heitä on hurjan monta) painonpudotukseen ja ruokavalioon. Mitään apua en ole koskaan saanut. Kaikki syömäni ruoat ja jonkun ehdottamat muutokset, aina seuraava on tyrmännyt. Viimeksi sanoin lääkärille että tunnen syyllisyyttä joka ainoasta suupalasta, vaikka se olisi tomaattia. Syön säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia, terveellisesti ja monipuolisesti kunnes sokerinhimo iskee. Saan painoa pois kilon tai kaksi kituuttamalla pari kolme kuukautta ja tulevat takaisin viikossa kun sorrun. Itseinho on niin järkyttävää että jos olisin itsetuhoinen, olisin jo päättänyt päiväni.
Voimia sinullekin!! Olet todella yrittänyt löytää ratkaisua.
Voi kun me vaan päästäisiin tämän asian yläpuolelle.
Pakko tämä on ratkaista. Luulen, että vika on ajatuksissani tai suhtautumisessani. Minulla sen on oltava ns. pään sisällä.
Onnistuin pitkän pohdinnan ja ajatusleikin sekä meditaation avulla lopettamaan helposti muut riippuvuudet, joista kärsin vuosia. Enää ei tee mieli enkä ymmärrä järjen häivää esimerkiksi alkoholin juomisessa (ent. suurkuluttaja).
Eli minun täytyy työstää tätäkin asiaa. Nyt katsoa silmästä silmään. Haluan ymmärtää, että mikä hitto tässä on taustalla ja miten sen avaan.Tsemppiä paljon!
Ap
Yritä sisäistää se, ettet ole valinnut lapsuudenperhettäsi jne. Kukaan ei voi päättää etukäteen, että minkälaiseen perheeseen syntyy. Ne, jotka ovat syntyneet ongelmattomia perheisiin ovat kovimpia arvostelijoita, koska eivät itse olevansa niitä hyväosaisia, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
Osalla tosi hyviä kommentteja ja näkökulmia asiaan, kiitos niistä.
Toiset taas kertovat neuvoja kuin idiootille. Ihan oikeasti, olen kokeillut kaikkea!! Tämä ongelma on pääni sisällä aivan selvästi.
Oletetaan, että söisin aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Tätä noudattaen useita viikkoja. Normaalit kalorit. Silti ratkean koska minulla on vahva impulssi päästä "räjäyttämään" se.
Siinä voi olla tavallaan vihaa, välinpitämättömyyttä, passiivis-aggressiivisuutta, nautintoa, iloa ja itkua.
Siinä on sellainen tunnemaailma koko jutussa.Minun on selvitettävä tämä juttu. Alkaa terapoimaan ja räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se.
Otan tämän nyt projektiksi, pakko ymmärtää mistä on kyse.
Ap
"...räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se."
Mielestäni tuo on se ratkaisu. Keho sopeutuu nopeasti uusiin tottumuksiin ja mielen voi ohjata olemaan kiinnittämättä huomiota tiettyihin asioihin. Tästä seuraa pian uusi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ozempic auttaa just tuohon. Joillain ei oo sitä suolistohormoonia tarpeeksi omasta takaa . Lihava ei ole laiska, itsekuriton porsas. Se on sairaus.
Ei Ozempic ole mikään normaalipainoisten tai lähes normaalipainoisten lääke. Kalliskin on ja laihduttajan pitää maksaa se itse kokonaan.
Ei Ozempic voi sille mitään, että makea koukuttaa. Ozempic vaikuttaa suolistohormoneihin ja ihminen saa normaalia ruokaa syömällä kylläisyyden nopeammin. Sen vuoksi hän syö sitten saman verran kuin normaalipainoiset ihmiset. Jos Ozempic tehoaa niin se on merkki siitä, että vika on suolistohormoneissa.
Ihmisen painoon vaikuttavia tekijöitä on tuhatkunta. Sen vuoksi tällä palstalla esitetyt selitykset ovat monesti epätieteellisiä ja osa myös terveydelle ihan oikeasti vaarallisia.
Ap:llä on 30 kg ylipainoa. Joten pidä turpasi kiinni. Ozempic auttaa nimenomaan hänelle.
Ei auta mikäli hänen suolistohormoneissaan ole mitään vikaa. Se ei toki selviä muulla kuin testaamalla lääkettä kolme kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Mä laihduin sillä, kun jäin erossa lähes rahattomaksi. Ekat kuukaudet söin puuroa.
Meillä on käytössä ruokalista.
Vakioaamiainen, välipala ja iltapala.
Lounas on aina salaattia ja päivällinen on aina lämmin.
Kun syö 5-6 krt päivässä, ei tee mielitekoja mieli.
Syön joka aamu puuroa, vähän rahkaa ja mustikoita.
Lounaaksi vähän riisiä, joka on yön marinoitunut kastikkeessa, päälle kauden vihanneksia. Mukaan esim kanaa, kalaa jne ja aina porkkanaraastetta.
Välipala ja iltapala on tuorepuuroa.
Tänään päivällisellä on kookoslinssikeittoa.Teen 3 annosta, miesystävä ottaa yhden annoksen mukaan huomenna töihin.
Jos tekee mieli napostella, meillä on aina porkkanoita vedessä pilkottuna jääkaapissa.
Pyydä apua ammattilaiselta.
Minä käyn joka 2 - 3 vuosi perustarkastuksessa ja arvot ovat hyvät
Mikä tällainen ammattilainen voisi olla? Minä olen käynyt luultavasti parilla kymmenellä lääkärillä, joista viimeisin sanoi suoraan että ei osaa auttaa. Diabeteshoitajilla, kahdella, olen käynyt, kumpikaan ei osannut auttaa. Toinen yritti ja noudatin ohjeita kirjaimellisesti, eikä yhtään kiloa lähtenyt 2 kk aikana. Ravitsemusterapeuttia ei ole, edes yksityistä. Julkiset ei kulje eikä olisi varaakaan kulkea. Netissä on monenlaista kurssia ja ne maksavat pitkästi yli 100€. Missä ne ammattilaiset piileskelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.
Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.
Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.
Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.
Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.
ApSun ongelma on ehkä juuri tuossa. Laihdutat niin että et syö. Sitten jossain vaiheesa eloonjäämismekanismi kuitenkin voittaa sen vahvan tahdon, koska niin sen pitääkin voittaa. Seuraa "repsahdus".
Älä kiellä itseltsi syömistä! Päin vastoin, aloita lisäämällä. Lisää ihan helkutisti kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. Ennen pitkää kroppasi on aidosti niin hyvin ravittu, että et enää kaipaa makeaa.
Lihava tietää tuon. Ja paljon muuta. Kukaan ei tiedä ylipainosta ja laihduttamisesta ja ruokavaliosta niin paljon kuin lihava joka on laihduttanut puolet elämästään.
Joten jätä neuvosi nyt kiitos.
Ja siltikään et osaa laihduttaa? Teet kaiken ihan väärin, vaikka luulet osaavasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Siitä on nyt 7-v kun laihdutin 40kg.
Olin laihduttanut ja jojoillut, ahminut ja katunut vuosia. Sokeri maistui minullekin ja pikaruoka - siis kotiruoan lisäksi tietenkin.
Olin lähdössä kauppaan, mutta 2kk aiemmin ostamani hieno talvitakki ei mahtunutkaan enää kiinni, viikonloppuna kävin sukulaisella kylässä mutta keittiön tuoli hajosi altani.
Itseinho oli suunnaton. Söin lohduttaakseni itseäni.Jostain päähäni pälkähti ajatus, että syöminen ei ole palkinto mistään eikä syömättömyys ole rangaistus mistään.
Tästä 1-v 3kk oli painoni pudonnut 40kg eikä takaisin ole tullut kiloakaan.Millä muulla itsensä voisi palkita jos ei enää ruoalla? Ei ole varaa ostaa kuin ruokaa ja jos pitäisi siitäkin luopua tulisi arvottomuuden tunne kun ei millään voisi sinnittelyään palkita.
Herkkujen sijaan palkitse vaikka naistenlehdellä, kosmetiikalla? Jotain voiteita, kasvonaamio...
Naistenlehdet syöttävät naisille todella yksioikoista maailmankuvaa. Kannattaa verrata naistenlehtien ja niin sanotusti kaikille aikuisille kirjoitettujen lehtien juttujen tekstin laatua. Naisille kirjoitetaan kuin yksinkertaisille ja välillä ihmettelen, kuinka matalan riman alta voivat toimittajat naistenlehdissä ryömiä juttuineen.
Tosin klikkimedia-aikana kykyä kirjoittaa hyviä, kielenkäytöltään rikkaita ja monipuolisisia lehtijuttuja ei ilmeisesti arvosteta. Luin HS:n kuukausiliitteen jutun Marinista. Siinä kerrottiin suunnilleen se, kuinka hän ei halunnut puhua yksityiselämästään ja kuinka hän harjoitteli ennen puheensa pitämistä. Toki raportoitiin se, ettei skumppa kelvannut mutta salaatti ja kahvi maistuivat. 10 vuotta sitten tuollaista, sisältököyhää, juttua ei olisi päästetty painoon.
Toimittajien taso on laskenut. Hömppätoimittajat ovat itsekin hömppäihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole samassa tilanteessa, mutta söin vielä talvella pussin karkkia päivässä. Välillä enemmänkin. Kompensoin sitä jättämällä oikeaa ruokaa syömättä. Aiemmin en lihonut kovin helposti tai ainakin sain aina painon laskemaan. Nyt huomasin lihoneeni 10 kg.
Tässä keski-iässä on ollut tuskaisen vaikea laihduttaa. Vasta Noom-sovellus (käytännössä siis kalorien laskeminen) ja reipas liikunta ovat auttaneet. Samalla elämäntavat ovat muutenkin parantuneet. Nukun enemmän ja juon vähemmän.
Tuollaisen sovelluksen hyvä puoli on se että mitkään ruoka-aineet eivät ole varsinaisesti kiellettyjä. Yksi jälkiruoka tai suklaa ei myöskään pilaa dieettiä. Voin syödä makeaa, mutta kun merkitsen ruoat orjallisesti, huomaan että loppupäivänä ei voikaan syödä muuta kuin kaalikeittoa. Siihenkin kyllästyy. Olen oppinut hillitsemään itseäni ja huomannut, ettei mun tarvitse syödä koko levyä suklaata tai pussillista karkkia. Toivon että pystyn pitämään tämän.
Kiitos sille joka tätä suositteli täällä, sinäkö se olit? Laitoin tämän. Lopetin kitukuurit ja paastot ja aloin syödä tämän sovelluksen mukaan, tänään esim. 1680-2450 kcal välillä saan syödä, tunnin liikunta oli tänään. Mitään ei tarvitse karsia pois, joitakin vaan syödään vähemmän. Välillä voi pitää vapaapäivän. Paljon rennompaa kuin kitukuurit ja paino tippuu melkein joka päivä edes vähän, tämä oli täysin utopistinen haave aikaisemmilla kitukuureilla.
Kärsivällisyyttä tämä vaatii, kuten esim. tukan kasvatus. Joka päivä ei kannata odottaa ihmeitä ja keskittää ne ajatuksen johonkin muuhun niin kas joku päivä onkin pienempi vaate käytössä.
Ap:lle en suosittele paastoja ja rankkoja rajoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)
Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?
Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.
Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.
Vai pitäiskö ihan vaan miettiä mitä syö ja mennä lenkille. On se nyt perhana ku syödään itsensä turpeiksi ja sitten lääkkeillä laihduttamaan. Tulispa kunnon lama niin loppuisi elostelijoiden juhlat.
Ozempicin teho perustuu siihen, että se vaikuttaa suolistohormoneihin. Kun ihmisellä ovat normaalit suolistohormonit, hän syö kuin normaali ihminen. Kylläisyydentunne tulee ja henkilö lopettaa syömisen. Annoskoot pysyvät normaaleina. Mitään voimakkaita makean, suolaisen tai rasvaisen mielitekoja ei ole. Siihen Ozempicin teho perustuu.
Tienkään Ozempic ei laihduta jos ei vapaaehtoisesti muuta ruokavalioaan normaaliksi perusruoaksi. Esimerkiksi aamulla kaurapuuro omenasoseella, täysjyväleipäpalq levittellä ja päällysteenä vähärasvaista leikkelettä, kananmuna tai raejuustoa ja kasviksia.
Käsi pystyyn, että kuinka moni syö tuollaisen aamupalan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile Mysimbaa tai vastaavaa laihdutuslääkettä! Vie syömisen mielihalut ja pitää olon kylläisenä. Syömisestä tulee aikalailla yhdentekevää. Sillä opettelet sitten uudet elämäntavat ja pääset eroon riippuvuudesta.
Eli lääkäriin mars!
Sama kuin Ozempic. Ei ainakaan toimi diabetesta sairastavalla kumpikaan laihduttavana. Vähentää kyllä ruokahalua, lisää kylläisyyttä, mutta en laihtunut vuodessa kuin kaksi kiloa, ei auttanut kuin verensokereihin hieman. Toki ei ole ihmelääkkeeksi tarkoitettu vaan juuri liikalihaville diabeetikoille. Tuo hidastaa aineenvaihduntaa (koska vaikuttaa sokeriaineenvaihduntaan), eli suosittelen harkitsemaan, jos on aiempia ongelmia laihduttamisessa ollut pitkään. Entä sitten, kun ette lääkettä saakaan enää? Koko aineenvaihdunta on jumissa tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)
Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?
Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.
Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.
Tiedetään. Tiedetään. Tiedetään. Mene muualle besserwisser.
Harvoin sitä ulkonäön vuoksi pelkästään haluaa ylipainosta eroon. Eiköhän siinä terveys ja yleinen jaksaminen paina vaakakupissa eniten.
Tuota ei ole erikseen sinulle kohdistettu. Ihmisillä on somen ja ip-lehtien vuoksi ihmeelliset kuvitelmat lääkkeestä. Suomessa sitä ei edes määrätä kuin tiukoin kriteerein ja se on hyvä asia. Yhdysvalloissa julkkiksista on tullut lääkkeen mainoskasvoja.
Kuka tietää todellisuudessa, että ovatko he oikeasti käyttäneet sitä? Jokaisella lääkkeellä ovat sivuvaikutuksensakin. Vaikea kuvitella, että seurapiirikärpänen kovin mielellään röyhtäilisi muiden seurassa kuplajuomaa juodessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laihduin sillä, kun jäin erossa lähes rahattomaksi. Ekat kuukaudet söin puuroa.
Meillä on käytössä ruokalista.
Vakioaamiainen, välipala ja iltapala.
Lounas on aina salaattia ja päivällinen on aina lämmin.
Kun syö 5-6 krt päivässä, ei tee mielitekoja mieli.
Syön joka aamu puuroa, vähän rahkaa ja mustikoita.
Lounaaksi vähän riisiä, joka on yön marinoitunut kastikkeessa, päälle kauden vihanneksia. Mukaan esim kanaa, kalaa jne ja aina porkkanaraastetta.
Välipala ja iltapala on tuorepuuroa.
Tänään päivällisellä on kookoslinssikeittoa.Teen 3 annosta, miesystävä ottaa yhden annoksen mukaan huomenna töihin.
Jos tekee mieli napostella, meillä on aina porkkanoita vedessä pilkottuna jääkaapissa.
Pyydä apua ammattilaiselta.
Minä käyn joka 2 - 3 vuosi perustarkastuksessa ja arvot ovat hyvät
Mikä tällainen ammattilainen voisi olla? Minä olen käynyt luultavasti parilla kymmenellä lääkärillä, joista viimeisin sanoi suoraan että ei osaa auttaa. Diabeteshoitajilla, kahdella, olen käynyt, kumpikaan ei osannut auttaa. Toinen yritti ja noudatin ohjeita kirjaimellisesti, eikä yhtään kiloa lähtenyt 2 kk aikana. Ravitsemusterapeuttia ei ole, edes yksityistä. Julkiset ei kulje eikä olisi varaakaan kulkea. Netissä on monenlaista kurssia ja ne maksavat pitkästi yli 100€. Missä ne ammattilaiset piileskelee?
Laihduttamisesta on tehty liian monimutkaista. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Riittää kun ottaa 70- ja 80-lukujen ruokailutottumukset ja ruokailuajat käyttöön. Siinä se. Eli syödään vain ruoka-aikoina eikä napostella mitään siinä välissä. Pitäisi myös liikkua samoissa määrin kuin silloin tehtiin. Ruokailujen välissä ehti tulemaan ihan oikea nälkä, mutta silti odotettiin kiltisti ruoka-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Siitä on nyt 7-v kun laihdutin 40kg.
Olin laihduttanut ja jojoillut, ahminut ja katunut vuosia. Sokeri maistui minullekin ja pikaruoka - siis kotiruoan lisäksi tietenkin.
Olin lähdössä kauppaan, mutta 2kk aiemmin ostamani hieno talvitakki ei mahtunutkaan enää kiinni, viikonloppuna kävin sukulaisella kylässä mutta keittiön tuoli hajosi altani.
Itseinho oli suunnaton. Söin lohduttaakseni itseäni.Jostain päähäni pälkähti ajatus, että syöminen ei ole palkinto mistään eikä syömättömyys ole rangaistus mistään.
Tästä 1-v 3kk oli painoni pudonnut 40kg eikä takaisin ole tullut kiloakaan.Millä muulla itsensä voisi palkita jos ei enää ruoalla? Ei ole varaa ostaa kuin ruokaa ja jos pitäisi siitäkin luopua tulisi arvottomuuden tunne kun ei millään voisi sinnittelyään palkita.
Mieti, että mistä nautit. Yhdelle se on taidenäyttelyssä tai museossa ilmaispäivänä kaikessa rauhassa käyminen ihmettelemässä näyttelyä. Toiselle se rauhallinen uiminen ja kelluminen uimahallissa, vesihän on tavallaan syliinsä ottava elementti, kolmas nauttii uuden oppimisesta ja opettelee tuntemaan lintuja niiden laulun perusteella, neljäs puolestaan alkaa neuloa tunteidensa kaulaliinaa. Hankkii lankoja eri tunteiden ilmaisuun ja neuloo vain kulloisenkin tunteen mukaan. Siitä saa ihan rimaan kiinnittämällä DIY-taidetta.
Minulla ei ole sokeririippuvuutta(tai saattoi lapsena ollakin) mutta muita henkisen puolen ongelmia. Olen valtavasti päässyt eteenpäin kun olen rakentanut elämäni juuri sellaiseksi kuin haluan. Teen asioita mitä haluan ja kaiken muun laitan näitä tavoitteita tukemaan. Katkaisin välit sellaiseen ihmiseen joka ei tue tätä elämäntavoitettani. Taide on siis tavoitteeni, sen luominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.
Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.
Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.
Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.
Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.
Ap
Ap kaikki tuo kertomasi on tuttua minullekin, Vaihtoehtona on, että vain valittaa asiasta ja tilanne jatkuu, tai että tekee asialle jotain. Ehkä sä pyrit olemaan liian vahva, ja selviytyjä, ja jaksat sokerin voimalla. Ois kai sun järkevämpi muuttaa elämääsi vähemmän selviyymistaisteluksi, kuin päättää päiväsi, ja ehkä rennomman elämän kautta pystyä paremmin huolehtimaan itsestäsi?
Itse hain myös Ozempic-reseptin. En nyt mitään järjettömiä ole laihtunut, mutta terveellisempiin lukemiin. N. 12 kg.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuushan on kovasti muotia. Go girl go!
Samoin usasta leviävä f a t s heimaus johon kaikki vähän sellaiset reppanat jotka ei muuta osaa osallistuvat. Go girl go!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä laihduin sillä, kun jäin erossa lähes rahattomaksi. Ekat kuukaudet söin puuroa.
Meillä on käytössä ruokalista.
Vakioaamiainen, välipala ja iltapala.
Lounas on aina salaattia ja päivällinen on aina lämmin.
Kun syö 5-6 krt päivässä, ei tee mielitekoja mieli.
Syön joka aamu puuroa, vähän rahkaa ja mustikoita.
Lounaaksi vähän riisiä, joka on yön marinoitunut kastikkeessa, päälle kauden vihanneksia. Mukaan esim kanaa, kalaa jne ja aina porkkanaraastetta.
Välipala ja iltapala on tuorepuuroa.
Tänään päivällisellä on kookoslinssikeittoa.Teen 3 annosta, miesystävä ottaa yhden annoksen mukaan huomenna töihin.
Jos tekee mieli napostella, meillä on aina porkkanoita vedessä pilkottuna jääkaapissa.
Pyydä apua ammattilaiselta.
Minä käyn joka 2 - 3 vuosi perustarkastuksessa ja arvot ovat hyvät
Mikä tällainen ammattilainen voisi olla? Minä olen käynyt luultavasti parilla kymmenellä lääkärillä, joista viimeisin sanoi suoraan että ei osaa auttaa. Diabeteshoitajilla, kahdella, olen käynyt, kumpikaan ei osannut auttaa. Toinen yritti ja noudatin ohjeita kirjaimellisesti, eikä yhtään kiloa lähtenyt 2 kk aikana. Ravitsemusterapeuttia ei ole, edes yksityistä. Julkiset ei kulje eikä olisi varaakaan kulkea. Netissä on monenlaista kurssia ja ne maksavat pitkästi yli 100€. Missä ne ammattilaiset piileskelee?
Saa ravitsemusterapeutilta ihan etäajankin. Samat asiat ne voi hoitaa etänä.
Kuulostat ihan minulta. Itsellä kaikki muut asiat elämässä hyvin, mutta tuo hemmetin paino ja syöminen. Ikuinen nälkä ja sokeririippuvuus. Normaalipainoon olen päässyt vain jättämällä kaikki hiilarit pois, mutta siitä taas seurannut heikko olo ja neuroottinen ajattelu.
Ja inhoan ylipainoa!! Liikahikoilu, ei voi urheilla kunnolla, vaatteet ei mahdu, bussissa ahdasta, seksistä vaikea nauttia, näyttää rumalta... en tajua kehopositiivisuutta, tässä ei ole mitään hyvää!!!
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuushan on kovasti muotia. Go girl go!
Eli sinäkin hyväksyt kaikkien kehot ja annat ihmisille keho- ja painorauhan? Et ikinä ilkeile etkä puhu pahaa toisten ulkonäöstä olipa kyseessä sitten tuttu tai tuntematon? Sitä se kehopositiivisuus tarkoittaa.
Aistin kommentistasi tässä ketjussa ilkeähköä henkeä. Anteeksi nyt vain tämän mielleyhtymän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Siitä on nyt 7-v kun laihdutin 40kg.
Olin laihduttanut ja jojoillut, ahminut ja katunut vuosia. Sokeri maistui minullekin ja pikaruoka - siis kotiruoan lisäksi tietenkin.
Olin lähdössä kauppaan, mutta 2kk aiemmin ostamani hieno talvitakki ei mahtunutkaan enää kiinni, viikonloppuna kävin sukulaisella kylässä mutta keittiön tuoli hajosi altani.
Itseinho oli suunnaton. Söin lohduttaakseni itseäni.Jostain päähäni pälkähti ajatus, että syöminen ei ole palkinto mistään eikä syömättömyys ole rangaistus mistään.
Tästä 1-v 3kk oli painoni pudonnut 40kg eikä takaisin ole tullut kiloakaan.Millä muulla itsensä voisi palkita jos ei enää ruoalla? Ei ole varaa ostaa kuin ruokaa ja jos pitäisi siitäkin luopua tulisi arvottomuuden tunne kun ei millään voisi sinnittelyään palkita.
Mieti, että mistä nautit. Yhdelle se on taidenäyttelyssä tai museossa ilmaispäivänä kaikessa rauhassa käyminen ihmettelemässä näyttelyä. Toiselle se rauhallinen uiminen ja kelluminen uimahallissa, vesihän on tavallaan syliinsä ottava elementti, kolmas nauttii uuden oppimisesta ja opettelee tuntemaan lintuja niiden laulun perusteella, neljäs puolestaan alkaa neuloa tunteidensa kaulaliinaa. Hankkii lankoja eri tunteiden ilmaisuun ja neuloo vain kulloisenkin tunteen mukaan. Siitä saa ihan rimaan kiinnittämällä DIY-taidetta.
Ei ole varaa ostaa muuta kuin ruokaa?
Miksi pitäisi aina ostaa jotain? Uiminen uimahallissa maksaa. Langat maksavat, vaikka kirpputorilta ostaisi. Toki itse voisi tosiaankin tehdä hyvin omaa matkaansa kuvaavan jättiläiskaulaliinan ja ripustaa sen seinälle. Olisi kuin raanun päivitetty versio 2023.
Alue: Aihe vapaa
Lääkärit suorittavat vain ~3op ravitsemustieteestä. Tuon saman opit itsekin ihan samoista kirjoista, joita saa lainattua kirjastostasi tai tekemällä kaukolainapyynnön. Se, että kuinka paljon he oppimastaan muistavat, on satunnaista vastaanotolla.
Jos paikkakunnallasi ei ole ravitsemusterapeuttia ja mahdollisuutta vaikka keskustella se:n kanssa niin pyydä lähetteen Terveyskylän nettiravitsemusterapiaan ja nettiterapiaan.