Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?

Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.

Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.

Hanki joku feederukko ni tulee ainakinbhalvemmaksi olla kaloriina. XD

Laihdutus pitää suunnitella kunnolla. Tee siitä intohimoton tiedeprojekti. Hanki keittiövaaka, laske kalorit tarkasti ja syö samaa ruokaa joka päivä.

https://www.bmi-calculator.net/bmr-calculator/

https://www.bmi-calculator.net/bmr-calculator/harris-benedict-equation/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Ymmärrän ihan täysin, olen samanlainen. Olen vuosia pyytänyt apua lääkäreiltä (heitä on hurjan monta) painonpudotukseen ja ruokavalioon. Mitään apua en ole koskaan saanut. Kaikki syömäni ruoat ja jonkun ehdottamat muutokset, aina seuraava on tyrmännyt. Viimeksi sanoin lääkärille että tunnen syyllisyyttä joka ainoasta suupalasta, vaikka se olisi tomaattia. Syön säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia, terveellisesti ja monipuolisesti kunnes sokerinhimo iskee. Saan painoa pois kilon tai kaksi kituuttamalla pari kolme kuukautta ja tulevat takaisin viikossa kun sorrun. Itseinho on niin järkyttävää että jos olisin itsetuhoinen, olisin jo päättänyt päiväni.

Voimia sinullekin!! Olet todella yrittänyt löytää ratkaisua.

Voi kun me vaan päästäisiin tämän asian yläpuolelle.

Pakko tämä on ratkaista. Luulen, että vika on ajatuksissani tai suhtautumisessani. Minulla sen on oltava ns. pään sisällä.

Onnistuin pitkän pohdinnan ja ajatusleikin sekä meditaation avulla lopettamaan helposti muut riippuvuudet, joista kärsin vuosia. Enää ei tee mieli enkä ymmärrä järjen häivää esimerkiksi alkoholin juomisessa (ent. suurkuluttaja).

Eli minun täytyy työstää tätäkin asiaa. Nyt katsoa silmästä silmään. Haluan ymmärtää, että mikä hitto tässä on taustalla ja miten sen avaan.

Tsemppiä paljon!

Ap

Näinhän se usein on, että kun yhdestä addiktiosta selviää niin tuolle tulee toinen. Toiset on alttiimpia riippuvuuksille.

Entiset tupakoijat alkaa usein syömään ja lihovat etc..

Se on se joku ahdistuksentunne mitä helpottaa korvaavalla tekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Kaikille naille heikkotahtoisille pullahiirille pitaisi loytya Ozempicia kun ei vaan oma tahto riita. 

Sokeritautiset sitten eivat saa tarvitsemaansa laaketta. Pitaisi suunnitella niin etta Ozempic pistettaisiin silmamunaan, taitaisi laihduttajat keksia jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?

Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.

Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.

Vai pitäiskö ihan vaan miettiä mitä syö ja mennä lenkille. On se nyt perhana ku syödään itsensä turpeiksi ja sitten lääkkeillä laihduttamaan. Tulispa kunnon lama niin loppuisi elostelijoiden juhlat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt terapiassa purkamassa asioita jotka painavat mieltäsi. Jos saat käsiteltyä mieltä painavat asiat niin laihduttaminen helpottuu.

Miksi syöt sokeria? Palkitsetko itsesi? Syötkö sitä kun ahdistaa? Syötkö sokeria väsyneenä ?

Tämä mullakin tuli mieleen. Jos on taustalla uhkapelejä, ryyppäämistä ja huonoja suhteita, niin kuulostaa siltä, että omassa historiassa saattaa olla jotain työstettävää tai jopa traumoja. Suosittelen terapiaa, se ei ole merkki epäonnistumisesta vaan nimenomaan onnistumisen alku.

No minua kohtaan on oltu väkivaltaisia lapsuudessa ja aikuisuudessa myös suhteissa. Nykyään onneksi yksin ja vahva olen. Käyn töissä, nautin elämän pienistä asioista ja siitä, että olen hengissä.

Välillä tietenkin harmittaa juuri tällaiset asiat, että kun oikeasti yrittää olevinaan parhaansa niin silti pettää itsensä.

Alkoholistien kasvattama olen, meillä oli paljon kaikenlaista. Minua myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi. Ei kai pahasti mutta niin, että osa jäi muistiin.

Olen minä tavallaan vähän rikkinäinen mutta silti uudestaan noussut, vahva kuin härkä. Kyllä minä tämän syömisongelmankin ratkaisen!

Tosiaan säännöllistä syömistä, terveellistä jne on kaikkea kokeiltu. Vettä juon jne.

Minun vain on oltava tarkkana, täytyy keksiä jotain.

Sinä hyötyisi terapiasta. Olisi hyvä jos pyrkisit pääsemään psykoterapiaan. Sinun taustasi on niin vaikea, ettei kukaan jaksa sitä yksin kannatella ja taistella tämän hetken haasteiden kanssa.

Äidinmaito on makeaa. Ihmisen makeanhimo saa vauvan imemään makeaa maitoa. Siksi moni kokee makean lohduttavan vieläkin vaikkei kyse ole samanlaisesta läheisyydestä kuin äidin rinnalla ollessa.

Ap

Paljonko sä sitä sokeria sitten syöt? Joku 100g keksipaketti tai suklaalevy sillon tällön ei kenenkään laihdutusta tai normaalipainossa pysymistä vielä pilaa. Tai voihan sitä syödä vaikka joka päivä, mutta syö sitten muuten vähemmän kaloreita. 

Oletko käynyt ap sisätautilääkärillä ja saanut tuota Oxempic lääkettä. Ensin tietysti tutkitaan ,mikä on sinun hormoonitulanteesi sen suhteen. Voi siis olla siitä kiinni. Toki sinun on oltava tiukkana alkoholin ja muiden makeiden ym kalopitoisten juomien suhteen,jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Työterveyslääkäri ei antanut. Kannattaako mennä terkkariin vai yksityiselle?

Ei yksityinenkään kirjoita lääkkeen reseptiä jos BMI ei ole yli 30. Sen lisäksi Suomesta on vaikea saada sekä Ozempicia että sen tablettiversiota Rybelsusta. Lääkettä oikeasti tarvivat diabeetikot ovat jääneet ilman lääkkeitään näiden Kardashianeita matkiminen vuoksi.

Ammattitaitonen lääkärihän ei kirjoita yli kolmen kuukaudenreseptiä ja kolmen kuukauden tarkastuksessa pitää olla sitten tietty prosentti lähtöpainosta pudonnut ennen kuin resepti uusitaan.

Tiedetään. Tiedetään. Tiedetään. Mene muualle besserwisser.

Harvoin sitä ulkonäön vuoksi pelkästään haluaa ylipainosta eroon. Eiköhän siinä terveys ja yleinen jaksaminen paina vaakakupissa eniten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Ymmärrän ihan täysin, olen samanlainen. Olen vuosia pyytänyt apua lääkäreiltä (heitä on hurjan monta) painonpudotukseen ja ruokavalioon. Mitään apua en ole koskaan saanut. Kaikki syömäni ruoat ja jonkun ehdottamat muutokset, aina seuraava on tyrmännyt. Viimeksi sanoin lääkärille että tunnen syyllisyyttä joka ainoasta suupalasta, vaikka se olisi tomaattia. Syön säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia, terveellisesti ja monipuolisesti kunnes sokerinhimo iskee. Saan painoa pois kilon tai kaksi kituuttamalla pari kolme kuukautta ja tulevat takaisin viikossa kun sorrun. Itseinho on niin järkyttävää että jos olisin itsetuhoinen, olisin jo päättänyt päiväni.

Voimia sinullekin!! Olet todella yrittänyt löytää ratkaisua.

Voi kun me vaan päästäisiin tämän asian yläpuolelle.

Pakko tämä on ratkaista. Luulen, että vika on ajatuksissani tai suhtautumisessani. Minulla sen on oltava ns. pään sisällä.

Onnistuin pitkän pohdinnan ja ajatusleikin sekä meditaation avulla lopettamaan helposti muut riippuvuudet, joista kärsin vuosia. Enää ei tee mieli enkä ymmärrä järjen häivää esimerkiksi alkoholin juomisessa (ent. suurkuluttaja).

Eli minun täytyy työstää tätäkin asiaa. Nyt katsoa silmästä silmään. Haluan ymmärtää, että mikä hitto tässä on taustalla ja miten sen avaan.

Tsemppiä paljon!

Ap

Näinhän se usein on, että kun yhdestä addiktiosta selviää niin tuolle tulee toinen. Toiset on alttiimpia riippuvuuksille.

Entiset tupakoijat alkaa usein syömään ja lihovat etc..

Se on se joku ahdistuksentunne mitä helpottaa korvaavalla tekemisellä.

Sen voi korvata ihan jollain järkevälläkin, kuten liikunnalla. Vähenee ahdistukset ja masennukset samalla. Ai niin, mutta kun niihinkin pitää syödä tehottomia SSRI-myrkkyjä.

Avaimena tosiaan on se pysyvä elämänmuutos. Et voi ajatella, että jollain tiukalla syömiskuurilla laihdutat ja sitten palaat normaaliin laihana. Ei. Vaan muutat ruokailuasi kasvispainotteiseksi, syöt itsesi monipuolisilla kasviksilla ja proteiinilla täyteen monesti päivässä ja liikut. Näännyttäminen ei toimi pysyvästi ikinä.

Tsemppiä, pystyt siihen kun et enää keksi tekosyitä vaan olet itsellesi rehellinen.

En ole samassa tilanteessa, mutta söin vielä talvella pussin karkkia päivässä. Välillä enemmänkin. Kompensoin sitä jättämällä oikeaa ruokaa syömättä. Aiemmin en lihonut kovin helposti tai ainakin sain aina painon laskemaan. Nyt huomasin lihoneeni 10 kg.

Tässä keski-iässä on ollut tuskaisen vaikea laihduttaa. Vasta Noom-sovellus (käytännössä siis kalorien laskeminen) ja reipas liikunta ovat auttaneet. Samalla elämäntavat ovat muutenkin parantuneet. Nukun enemmän ja juon vähemmän. 

Tuollaisen sovelluksen hyvä puoli on se että mitkään ruoka-aineet eivät ole varsinaisesti kiellettyjä. Yksi jälkiruoka tai suklaa ei myöskään pilaa dieettiä. Voin syödä makeaa, mutta kun merkitsen ruoat orjallisesti, huomaan että loppupäivänä ei voikaan syödä muuta kuin kaalikeittoa. Siihenkin kyllästyy. Olen oppinut hillitsemään itseäni ja huomannut, ettei mun tarvitse syödä koko levyä suklaata tai pussillista karkkia. Toivon että pystyn pitämään tämän. 

Täysi sokerikielto ei toimi. Itse olen laittanut rajoituksen, yksi pieni makea herkku päivässä, illalla kun muuten lappaisin vaikka palasokeria suuhuni. Pieni patukka tai 10 irtokarkkia tai pieni jäätelö tms, joka nautiskellaan pienenpieninä suupaloina jotta riittää niin kauan että aivot rekisteröivät saaneensa huumeensa. Päivällä olen niin kiireinen ettei makeanhimo saa yliotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt terapiassa purkamassa asioita jotka painavat mieltäsi. Jos saat käsiteltyä mieltä painavat asiat niin laihduttaminen helpottuu.

Miksi syöt sokeria? Palkitsetko itsesi? Syötkö sitä kun ahdistaa? Syötkö sokeria väsyneenä ?

Siksi kun keho pyytää sokeria! Addiktio.

-eri

Ei se ole pelkkä keho. Itsellä jos on stressiä tai ahdistusta, niin syön huonosti ja herkut tuo helpotusta. Ei ole jaksamista silloin kieltäytyä ja hankkia muita parempia keinoja hoitaa stressiä ja ahdistusta. Syön terveellisesti silloin, kun elämä on melko ok. Ja herkkuja jos syön silloin, niin se on sivuosassa eikä ole mitään ylilyöntejä ja himoja.

Pill Happy Nation kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Ymmärrän ihan täysin, olen samanlainen. Olen vuosia pyytänyt apua lääkäreiltä (heitä on hurjan monta) painonpudotukseen ja ruokavalioon. Mitään apua en ole koskaan saanut. Kaikki syömäni ruoat ja jonkun ehdottamat muutokset, aina seuraava on tyrmännyt. Viimeksi sanoin lääkärille että tunnen syyllisyyttä joka ainoasta suupalasta, vaikka se olisi tomaattia. Syön säännöllisesti ja kohtuullisia annoksia, terveellisesti ja monipuolisesti kunnes sokerinhimo iskee. Saan painoa pois kilon tai kaksi kituuttamalla pari kolme kuukautta ja tulevat takaisin viikossa kun sorrun. Itseinho on niin järkyttävää että jos olisin itsetuhoinen, olisin jo päättänyt päiväni.

Voimia sinullekin!! Olet todella yrittänyt löytää ratkaisua.

Voi kun me vaan päästäisiin tämän asian yläpuolelle.

Pakko tämä on ratkaista. Luulen, että vika on ajatuksissani tai suhtautumisessani. Minulla sen on oltava ns. pään sisällä.

Onnistuin pitkän pohdinnan ja ajatusleikin sekä meditaation avulla lopettamaan helposti muut riippuvuudet, joista kärsin vuosia. Enää ei tee mieli enkä ymmärrä järjen häivää esimerkiksi alkoholin juomisessa (ent. suurkuluttaja).

Eli minun täytyy työstää tätäkin asiaa. Nyt katsoa silmästä silmään. Haluan ymmärtää, että mikä hitto tässä on taustalla ja miten sen avaan.

Tsemppiä paljon!

Ap

Näinhän se usein on, että kun yhdestä addiktiosta selviää niin tuolle tulee toinen. Toiset on alttiimpia riippuvuuksille.

Entiset tupakoijat alkaa usein syömään ja lihovat etc..

Se on se joku ahdistuksentunne mitä helpottaa korvaavalla tekemisellä.

Sen voi korvata ihan jollain järkevälläkin, kuten liikunnalla. Vähenee ahdistukset ja masennukset samalla. Ai niin, mutta kun niihinkin pitää syödä tehottomia SSRI-myrkkyjä.

No sit Scherlock?! Ihanko itse keksit nämä viisautesi joita auliisti jaat meille tampiolle? Kiitoskiitoskiitos luojalle kaltaisistasi.

Mä olen entinen 15 vuotta oksentanut bulimikko ja nykyinen tunnesyöppö kohta 50 vuotta, ja varmaan olisin ainakin 70kg ylipainoinen, ellen olisi sairastunut vakavasti, ja kilot olisi varisseet siinä. Nyt taas terveenä sitten on sama ongelma kohdattavana, nyt "vasta" 15 kg ylipainoa, ja kun on tuo bulimiatausta, en uskalla edes kokeilla enää laihdutusdietteejä, etten sortuisi taas. Ja tämä ei edes ole itsellä mitään sokeririippuvuutta, vaan ahmimishäiriö, voin syödä pari kiloa keitettyjä perunoitakin/keitettyä riisiä tuosta vain, jos ei muuta ole, koska ilman täyttä vatsaa en pääse nukkumaan, kasvikset eivät myöskään riitä, vaan hiilareista kyse, vaikkei suoraan valkoisesta sokerista.

Eli ymmärrän, jos laihduttaminen ei onnistu, aina ei kaikilla ole kyse vain sokeririippuvuudesta vaan riippuvuudesta johonkin, mikä on täytettävä, oli se sokeri, alkoholi, huume, pelit tai vaikka seksi. Jokin aivoissa huutaa ilmeisesti täyttymistä, eikä omalla kohdallani sitä syytä ole koskaan löytynyt, vaikka terapiassa olen käynyt syömishäiriöni kanssa. Aina olen kehittänyt uuden ongelman entisen tilalle, mutta tuo terapiassa käynti auttoi ainakin niin, että ymmärsin mistä kyse (ja silloin jäi myös tupakointikin). 

Voimia sinulle, ja yritä löytää jokin tukiryhmä tai vaikka samassa tilanteessa painiva vertaistukilainen (tai kysy vaikka lääkäriltä lähetettä Terapianavigaattoriin, jossa on monenlaista nettiterapiavaihtoehtoa mm. masennukseen/alkoholiriippuvuuteen ja uniongelmiin. Ei nyt se paras apu, mutta voi herättää ajatuksia johonkin suuntaan, auttoi minua ainakin alkavan lihomismasennuksen kanssa).

Vierailija kirjoitti:

Ozempic auttaa just tuohon. Joillain ei oo sitä suolistohormoonia tarpeeksi omasta takaa . Lihava ei ole laiska, itsekuriton porsas. Se on sairaus.

Se, että joka asiasta on nykyään tehty muka joku sairaus, aiheuttaa ihmisten piiloutumista tämän "sairauden" taakse syyttäen sitä, sen sijaan että ottaisivat todellisen vastuun elämästään. Repsahtamiset ovat viime kädessä psykologisia asioita. Mieli on vahvempi kuin väliaikaiset fyysiset riippuvuustilat. Pitää olla kannustava motiivi, esim. hyvä olo ja hyvältä näyttäminen kun on saavuttanut tietyt mitat kehonsa kanssa, sekä jotain mielekästä korviketoimintaa syömisen sijaan. Kyllä se paino laskee sitten kuin itsestään ajan kanssa.

Osalla tosi hyviä kommentteja ja näkökulmia asiaan, kiitos niistä.

Toiset taas kertovat neuvoja kuin idiootille. Ihan oikeasti, olen kokeillut kaikkea!! Tämä ongelma on pääni sisällä aivan selvästi.

Oletetaan, että söisin aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan. Tätä noudattaen useita viikkoja. Normaalit kalorit. Silti ratkean koska minulla on vahva impulssi päästä "räjäyttämään" se.

Siinä voi olla tavallaan vihaa, välinpitämättömyyttä, passiivis-aggressiivisuutta, nautintoa, iloa ja itkua.

Siinä on sellainen tunnemaailma koko jutussa.

Minun on selvitettävä tämä juttu. Alkaa terapoimaan ja räjäytellä noita tunteita jotenkin muuta kautta kun syömisellä tai oppia hyväksymään se tietynlainen lataus. Rauhoittaa se.

Otan tämän nyt projektiksi, pakko ymmärtää mistä on kyse.

Ap

Lihavuuden kanssa kamppailu on vaikeaa. Se on sama kuin sanoisi alkoholistille,,että lakkaa vaan juomasta. Tai polttamasta tupakkaa. Helppoa kun heinänteko,eikö!

Masentunutkin vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Niin helppoa se on tämä elämä. Voe voe.