Sokeririippuvuus ja ylipaino. Itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään niin paljoa kuin olla normaali painoinen. En enää jaksa kun aina repsahdan.

Yes. Onhan sulla lapsia?

Laihduta syömällä litra päivässä jäätelöä. Ruokaan ei sitten riitäkään kalorit,mtta kyllä vitamiineista saa jotain.

Oletko käynyt terapiassa purkamassa asioita jotka painavat mieltäsi. Jos saat käsiteltyä mieltä painavat asiat niin laihduttaminen helpottuu.

Miksi syöt sokeria? Palkitsetko itsesi? Syötkö sitä kun ahdistaa? Syötkö sokeria väsyneenä ?

Älä ajattele, että yksi karkkipussi tai hampurilainen pilaa laihdutuksen. Ei se pilaa. Nauti siitä täysillä, ja sitten palaat takaisin terveelliseen ruokavalioon.

Ota vaikka yksi päivä viikosta, jolloin "on lupa repsahtaa".

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt terapiassa purkamassa asioita jotka painavat mieltäsi. Jos saat käsiteltyä mieltä painavat asiat niin laihduttaminen helpottuu.

Miksi syöt sokeria? Palkitsetko itsesi? Syötkö sitä kun ahdistaa? Syötkö sokeria väsyneenä ?

Siksi kun keho pyytää sokeria! Addiktio.

-eri

Missä sun itsekuri on?

Sokeririippuvuus on kyllä paha. Sitä on verrattu jopa heroiiniin. Niin addiktoivaa se monelle on

Pyydä ozempicia lääkäriltä ja lisäksi muutenkin jotain ohjausta vaikka ravintoterapeutilta. Apua kyllä saa :)

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Paasto on ihan oikeasti sellainen asia, joka sua voisi auttaa. Olet kaksi-kolme päivää vesipaastolla, niin sokeriaddiktio on hävinnyt, koska ne sokeria huutavat suolistobakteerit ovat nääntyneet kuoliaaksi.

Älä lue painoaiheisia juttuja kuten tätä palstaa siltä osin. Tällaisten medioiden kautta voi päässä alkaa pyörimään, että paino olisi elämän ratkaisevin asia. Olet jo saavuttanut paljon enemmän hyvää kuin mikä on noiden nykyisten kilojesi merkitys.

I feel you! Jään heti koukkuun. Ei auta semmoinen armollinen syöminen. Se on oltava täysin nollalinja.

Joku mussa on myös vikana. En voi syödä vain kakkupalaa yhtenä päivänä. Se riippuvuus tulee heti! Ihan kuin alkoholistilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Sun ongelma on ehkä juuri tuossa. Laihdutat niin että et syö. Sitten jossain vaiheesa eloonjäämismekanismi kuitenkin voittaa sen vahvan tahdon, koska niin sen pitääkin voittaa. Seuraa "repsahdus".

Älä kiellä itseltsi syömistä! Päin vastoin, aloita lisäämällä. Lisää ihan helkutisti kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. Ennen pitkää kroppasi on aidosti niin hyvin ravittu, että et enää kaipaa makeaa. 

Ozempic auttaa just tuohon. Joillain ei oo sitä suolistohormoonia tarpeeksi omasta takaa . Lihava ei ole laiska, itsekuriton porsas. Se on sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt terapiassa purkamassa asioita jotka painavat mieltäsi. Jos saat käsiteltyä mieltä painavat asiat niin laihduttaminen helpottuu.

Miksi syöt sokeria? Palkitsetko itsesi? Syötkö sitä kun ahdistaa? Syötkö sokeria väsyneenä ?

Tämä mullakin tuli mieleen. Jos on taustalla uhkapelejä, ryyppäämistä ja huonoja suhteita, niin kuulostaa siltä, että omassa historiassa saattaa olla jotain työstettävää tai jopa traumoja. Suosittelen terapiaa, se ei ole merkki epäonnistumisesta vaan nimenomaan onnistumisen alku.

Ozempic voisi auttaa mutta joutuisit ehkä käyttään sitä loppuelämäsi.

Ota selaimeesi hakuna sairaalan ruoka ajat. Sietä löydät myös mitä syövät kellon ajan mukaan koko valveilla olo ajan.Helppo katsoa koti ruoka sietä.Muista ne kellon ajat.Aamiainen-Lounas-Välipala-Päivälinen ja Ilta-pala. Ei pitäisi olla vaikeaa. Noudatat sitä laihdut.Lihonnut eit hetkessä et myöskään hetkessä laihdu. 2 ylipainoista naista,koko iän laihdutti ja lihosi.Otivat ohjelman käyttön,toisella perhe mukaan myös ,toisella ei.Opivat ruoka rytmin kellon mukaan.Jatkavat sitä yhä vaikka laihtuneet.Tullut sitä elämän tapa. Toiselta lähti 4 vuodessa ylipaino 30 kg. Toiselta lähti 40 kg.ylipaino kesti vain 5 vuotta.Kietäytyvät kaikki missä sokeria.Kuin valkoinen jauho.Kaikki juomat joissa hiilihappoa koska hiilihappo laajentaa vatsalaukkua ja alkaa tass musutaa yli tarpeen.Eivät tupakoi,eivät käytä alkoholia.päivien askel lukumäärän pitävät 12000 askelta yhä.Käyvät urheilupuistojen ilmaiset kuntolaittet ulkona.Ne kun on käytettävissä 24 tuntia ja 12 kuukautta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeasti vahva ihminen. Todella vahva ja monesta selvinnyt. Tämä helvetin ruoka on vaan ongelma.

Voin laihduttaa itseni helposti niin etten syö. Voin pidättäytyä ruoasta, voin ottaa päämäärän, että laihdun.

Kun sitten yritän myötätuntoa, normaalia ja terveellistä ateriointia, sallia itselleni vähän herkkujakin niin tunnen jatkuvaa impulssia. Sitten naks, haluan lisää. Haluan roskaruokaa ja makeaa.

Se impulssi kestää pitkään. En pääse siitä eroon.

Ainoastaan todella armoton ruokavalio auttaa. Jossa olen vähän niinkuin koko ajan itselleni vihainen ja kyttäämässä mitä syön. Jos olen lepsu ja myötätuntoinen, haluan ottaa sen mitä odotan.

Vihaan tätä, niin saatanasti. Tämä on pahin riippuvuus kaikista mitä minulla on ollut.

Ap

Sun ongelma on ehkä juuri tuossa. Laihdutat niin että et syö. Sitten jossain vaiheesa eloonjäämismekanismi kuitenkin voittaa sen vahvan tahdon, koska niin sen pitääkin voittaa. Seuraa "repsahdus".

Älä kiellä itseltsi syömistä! Päin vastoin, aloita lisäämällä. Lisää ihan helkutisti kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. Ennen pitkää kroppasi on aidosti niin hyvin ravittu, että et enää kaipaa makeaa. 

Lihava tietää tuon. Ja paljon muuta. Kukaan ei tiedä ylipainosta ja laihduttamisesta ja ruokavaliosta niin paljon kuin lihava joka on laihduttanut puolet elämästään.

Joten jätä neuvosi nyt kiitos.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Minäkin olen ollut pahasti sokerikoukussa. Niin pahasti että olisin voinut helposti elää vaikka pelkällä karkilla. Kroppa ei vaatinut suolaa yms.

Onneksi korkeat maksa-arvot ja jatkuvat finnit antoivat motivaation lopettaa. Paino putosi normaalipainosta alipainon puolelle parissa viikossa.

No en voi muuta kun ymmärtää, sama meininki täälläkin.

Ajattelin jos olisi vain pari hyvää, helppoa ja terveellistä reseptiä jolla vois elää, esim aamupv ja ilta ja en laittais mitään muuta suuhuni. Raaka-aineet tilaisin kotiin, en kävisi kaupoissa ja ruokaa laittaisin kerralla moneksi päiväksi. Unohtaisin kaiken muun ravintoon, herkutteluun yms liittyvän, eikä tarvitsisi kun tietää, että syömäni ruoka pitää minut kunnossa.

Sitten vain pahimman sokerihimon yli ja ei ikinä enää kauppoja karkkeineen. Voi olla että herkkuhimoa ja ahmimista ei voi selättää, mutta jatkuva mahdollisuus siihen (kaupat ja omat kaapit) ei myöskään helpota.