*^*^* JOULUNTÄHTÖSTEN (-06) KUULUMISIA *^*^*

Nostelen pinoa vähän paremmin näkyville kun ei näköjään kukaan oo vielä käynyt laittamassa kuulumisia...



Just kävin rustailemassa odotus-puolelle niin en kehtaa samoja asioita tänne laittaa mutta toivottavasti jossain vaiheessa alkaa tännekin juttua kertyä =)



pimmi + poju 1 vk

hienoa Nani että aloitit pinon!



Ilmoittelin odotustähtösissä eilen(?päivät menee sekaisin) meidän prinsessan syntymästä. Alla on synnytyskertomus, jonka laitan molempiin palstoihin, niin saadaan tännekin luettavaa ;-)



:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::



4.12. klo 14.25 syntyi tyttö 3650gr, 52cm raskausviikolla 36ja6 Kätilöopistolla.



LÄHTÖ

Lapsivesi meni aamuyöllä klo 01.00 kun torkahdin sohvalle, jonne olin tullut unettomuutta pakoon. Ihmeellinen tunne se lapsiveden meno. Siitä alkoi epätodellinen olo, jota jatkuu osin vieläkin. Menin suihkuun ja herätin miehen, joka ei ollut uskoa korviaan. Mitä, nytkö, mitä nyt tehdään. Soitettiin Kättärille vaikka ohjeessa neuvottiin saapumaan heti jos vesi menee alle 37vkolla. Halusin varmistaa ja sinnehän meidät pyydettiin. Tietenkään en ollut pakannut kassia valmiiksi. Onneksi olin sentään tehnyt listan, ja ainoastaan vehnätyyny unohtui, kun sitä en ollut listaan laittanut.

Ajettiin öisen Helsingin halki ja naureskeltiin meidän " perheautoa" , jonka hankinta on edelleen vaiheessa. Istuttiin siis kaksipaikkaisessa cabriolet urheiluautossa.



PÄIVYSTYS

Päivystyksessä käyrille ja mies hieroi alaselkää supistuksen tullessa. En saanut liikkua koska vauva ei ollut kiinnittynyt joten oli napanuoran ulosluiskahtamisen vaara, sillä olin vähän auki.



Kun kerroin että nyt alkaa sattumaan, ehdotti hoitaja suihkua. Kysyin peräruiskeesta ja otinkin sen alkuun. (Muuten törkeä juttu että säästävät niissä ruiskepusseissa, se pää on tosi TERÄVÄ, sattuu laittaa, ja mäkin olen käyttänyt niitä kunnolla muotoiltuja päitä kun aikoinaan paastosin, eikä ne satu yhtään. Törkeetä mun mielestä koska monilla peräpukamat, joten turhaa kivun aiheuttamista.)



No sit sanoin ettei enää suihkut auta, vaan nyt on saatava lääkettä. Jouduin taas käyrille ja siinä vaiheessa puristin miehen kättä ja sängyn laitaa ja oksetti. Kätilö sanoi, että oksennusolo johtuu varmaan kivusta, mut ettei anestesiologi ehdi tulla laittamaan epiduraalia kun on leikkauksessa. MUN SYNNYTYSPELKO 1 toteutuu sanoin tuskissani.



Kätilö katsoi käyriä ja totesi että näyttää hyvältä, pääset synnytyshuoneeseen. Ei enää jalat kantaneet, joten pääsin kärryillä.



SYNNYTYSHUONE

Synnytyshuoneessa oli maailman ihanin kätilö, meillä synkkasi. (Se päivystyksen ei ollut ihan mun aaltopituudella ja kävi välillä tupakalla, yök kun haisi pahalle..)



Näin ilokaasuletkun ja kysyin saanko tuota. IHANAA vitsit se auttoi. Taivaallinen. Kipu tuntui silti, muttei enää niin kestämättömänä. Kätilö lupasi että saan epiduraalin ihan pian, ja lääkäri oli tosi mukava, ei pelottanut yhtään. Epid. auttoi tosi nopeasti ja hyvin. Ruvettiin miehen kanssa nukkumaan ja kätilö kävi välillä meitä katsomassa ja juttelemassa. Kuunneltiin musiikkia ja rentouduttiin.



Kun olin 8cm auki, sain vähän lisää epiduraalia.



Sitten olinkin jo 10cm auki ja ruvettiin ponnistamaan. Mies pyyhki hikeä otsaltani ja puristi kädestä ja tsemppasi. Kätilö sanoi, että vauva ei ole parhaassa asennossa, hän kutsuu lääkärin katsomaan. Lääkäri sanoi että kokeillaan mahtuuko. Jouduin olemaan pöydällä ja TUSKAA. Lääkäri kutsuttiin uudelleen ja vielä vaan piti kokeilla. Sanoin että mulla on usko loppu kun teen töitä enkä usko että mitään tapahtuu. Huoli vauvasta oli kauhea. Paikalle tuli ylilääkäri ja tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut puolessa minuutissa: hän sanoi ultra, jolloin paikalle ilmestyi kuin tyhjästä kannettava ultra, hän sanoi ei mahdu, liian ylhäällä, sektio. (Vauva oli avosuisessa tarjonnassa ja vielä vinossa. Tästä kätilön myöhemmin kertoman mukaan erittäin harva syntyy alateitse.)



Pyysin että minut " lyödään heti tajuttomaksi" . Tuntui kauhealta kun supistukset tuli, ponnistutti eikä saanut ponnistaa. Lupasivat että saan pian lääkkeet mutta taju säilyy.



KIIREELLINEN SEKTIO

Minut kärrättiin saman tien leikkaussaliin. Olin kontallani ja näin vain jalkoja. Salissa leikkaustiimi oli hanskat kädessä kädet pystyssä kuin elokuvissa. Lääkkeet auttoivat tosi nopeasti ja toivat taivaallisen tunnottomuuden. Siinä vaiheessa kipuja miljoonasti enemmän huoletti kuitenkin vauva. Itketti. Onneksi mies tuli äkkiä siihen viereen pitämään kädestä.



Leikkaus tuntui oudolta, vedettiin ja käänneltiin. Sitten tunsin tosi selvästi kun vauva nostettiin ulos, kuin sisältä olisi otettu puolet pois. Pian kuului kovaa itkua ja meille näytettiin suloinen, kinainen, punainen vauvamme! Molemmilla meillä valui kyyneleet. Meidän vauva.



Vauva huusi ponnekkaasti koko sen ajan kun häntä tutkittiin. Raukka joutui olemaan kovassa valossa ja käsittelyssä heti maailmaan tultuaan. Ei päässyt äidin paidan alle hämärässä. Pääasia kuitenkin että pääsi ulos vatsasta turvallisesti.



Vauva rauhoittui kuuntelemaan meitä heti kun saimme hänet kapalossa syliimme. Maailman kaunein pieni ihminen, ajattelin. Aivan liian pian vauva ja tuore isä lähtivät hoitamaan vauvaa sillä aikaa kun minut ommeltiin kiinni ja vietiin heräämöön.



Heräämössä tuijottelin varpaitani ja mieleen tuli leffa Kill Bill jossa halvaantunut Uma Thurman tuijottaa varpaitaan ja sanoo Twiggle, käskien niitä liikkumaan. Tein samaa ja pian ne liikkuivat, samoin polvet. Joko pian pääsen täältä rupesin kyselemään. Minuutit tuntuivat tunneilta.



PERHEHUONEESSA

Ihanaa saimme perhehuoneen. Minut kärrättiin sinne ja pian tuli isä ja vauva. Sain vauvan syliin ja melkein heti ruvettiin ensimmäistä kertaa syömään.



Kättärillä kaikki olivat tosi ystävällisiä, avuliaita ja ammattitaitoisia. Minun kohdalle ei osunut yhtään kurjaa ihmistä tai tilannetta vauvalassa, joillaisista vauvapalstoilla on kirjoitettu.



::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::



Miljoona kysymystä vauva-arjesta rupeaa ilmaantumaan, mutta niistä jatketaan juttua varmasti myöhemmin. Nämä ekat päivät ja viikot varmaan kaikilla kovin kiireisiä.



Haluaisin ja voisin tuijottaa söpöä vauvaamme koko ajan. Hän muuttuu niin nopeasti, enkä halua unohtaa tai missata mitään. Hän on tosi veikeä, ja mieleen tulee pieni tiikerinpoikanen, kun hän leikittelee ennen syömään ryhtymistä.



Nyt kömmin takaisin sänkyyn miehen ja vauvan viereen.



t. Heini ja pikkuinen

Eilen kirjoittelinkin tuonne odotuspuolelle pikaisesti syntymän.



Eli meillä lähti synnytys käyntiin lapsiveden osittaisella tulolla klo 04.00 tiistaina 5.12. Siinä sitten ajattelin odotella supistukset kunnolla käyntiin ja kuljeskelin ympäri taloa, mitä en kuulema olisi saanut tehdä. Synnärillä oltiin 8.30, jolloin supparit jo 5 min välein.



Kätilön kuullessa, että vauvamme on jalkatarjonnassa tuli hirveä härdelli. Minut heti makuulle ja lisää henkilökuntaa huoneeseen. Lääkäri ja toinen kätilö paikalle. Lääkäri ultras ja sanoi hätäsektio, tarkoitti kuitenkin kiirreellinen. Yhtäkkiä väkeä oli hirmuisesti, mies istui nurkassa kun ei mahtunut viereen. Yksi otti verikoetta, toinen laittoi tippaa, kolmas auttoi riisumaan ja sairaalapaitaa ylle, neljäs laittoi katetria... Olin aivan ulkopuolella koko tilanteesta, sain kuitenkin sanottua, että pitäkää mies mukana. Yksi kätilöistä lähti antamaan miehelle leikkuusali vaatteet ja niin meitä jo vietiin leikuriin. Mies onneksi sai matkalla kiinni meidät.



Leikkuusalissa sama meno jatkui, lääkäreitä ja hoitajia oli joka lähtöön. Joku aina jossain välissä kysyi jotain. Lopulta mies pääsi pääni viereen ja laittoi käden olkapäälle joka rauhoitti omaa oloa kummasti. Tajusin jossain vaiheessa spinaalipuudutuksen saatuani kysyä missä mennään ja silloin oli jo leikkaus täydessä vauhdissa. Alkoi tuntua repimistä ja kiskomista, ei sattunut oli vaan epätodellinen olo. Kuulin kun lääkäri sanoi, että onneksi tein pystyviillon ei muuten saatas vauvaa mahtumaan ulos. Eli lujassa oli.



Pojalla oli jalat jo alhaalla ja napanuora kahdesti kaulan ympäri ja kerran hartioiden ympäri. Leikkuu rytäkässä säikähti vielä niin, että nosti kädet pään päälle. Joutuivat kuulema monet taivutukset tekemään, että saivat ujutettua ulos. Lopulta saatiin ulos ja meni hetki ennen kuin kuului parkaisu. Siitä sitten mies lähti vauvan mukaan ja minua alettiin ommella kasaan.



Heräämössä viettämäni 2,5 tuntia oli täyttä tuskaa kun ei päässyt pojan luokse. Lopulta pääsin osastolle ja sain pojan vähäksi aika huoneeseen. Illalla kävin jo pystyssä, seuraavana aamuna katetri poistettiin ja siitä lähti nopea toipuminen. Hoitajat olivat ihmeissään kun en liikoja särkylääkkeitä pyytänyt ja pyysin kotiinpääsyä jo torstaina. Jota ei kuitenkaan myönnetty, perjantaina olis päästy, mutta poika meni hieman keltaiseksi ja arvoja piti seurata. Eilen sitten päästiin kotiin, vihdoin!



Eka yö meni tosi hyvin, jos sama malli jatkuu niin voi sanoa, että rauhallisin meidän lapsista. Ihana tuhisia ja isot sisarukset ovat haltioissaan.



Nyt täytyy ruokaa kehitellä ja syödä ennen kuin pikkumies herää.



Kirjoittelemisiin



Jouluodotus

Itselläni laskettu aika oli 3.12. ja pikku tonttu syntyi 9.12.



Elämä on lähtenyt hyvin käyntiin kotona. Ikävää on se, että sain itse jonkin inhan bakteerin, crp huitelee jo yli sadassa. Onneksi en ole joutunut sairaalaan jäämään vaan saan olla kotona. Kolmena päivänä peräkkäin olen käynyt Naistenklinikalla kontrollissa. Pelottavaa on se, että syytä tulehdukselle ei ole löytynyt. Oma oloni on kuitenkin melko hyvä.Syön kahta vahvaa antibioottia, joten toivottavasti ne auttavat.



Ja todella toivon, että vauva ei saa noista antibiooteista masuvaivoja. Lääkäri sanoi, että voin jatkaa imetystä, mutta jos tulee masuvaivoja niin lypsän vamaan vähän aikaa ja annan sillä välin Tuttelia. Mitä mieltä olette? Jos jollakulla on kokemuksia/tietoa vastaavasta, niin kirjoittakaa, kiitos!!



Esikoisen synttäreitä on vietetty tällä viikolla ensin kavereiden kanssa ja tänään suvun kesken. Mies on saanut hoitaa juhlatouhut ensimmäistä kertaa. Olen todella hyvilläni siitä, että kaikki on mennyt niin hienosti!! itse olen sängyssä hoidellut vauvaa juhlien ajan...



Oikein hyvää vointia teille kaikille! Nautitaan nyyteistämme! t. Maituliini + Hamuli 1 vko

Täällä yksi joulukuisen neidon onnellinen äiti. Neito syntyi 7. 12, vaikka marraskuinen siihen asti olinkin. Tasan kaksi viikkoa mentiin yli. Kerron vaikka synnytystarinani myöhemmin.



Meillä aloiteltiin kestoilu eilen illalla, kun neito on aika kova pissaamaan, ja kertiksissä alkaa sellainen ähkintä heti, kun vaippa tuntuu vähänkin märältä... Noh, eihän tuo ihan helposti onnistunutkaan, mut harjoitus tekee mestarin ;) toivon niin.... Nyt neito unilla ja sit pitäis lähteä Jouluruokaostoksille, ettei tarvi enää loppuviikosta mennä, kun noita naapurimaan kansalaisia alkaa olla taas pilvin pimein.... Niin kun täällä itärajalla asustellaan, niin huomaa aika kivasti tuon heidän vuodenvaihteen lähestyvän...



Mut nyt alkaa pieni tuhina kiihtyä, joten taidan lähteä laittamaan pyykit kuivamaan ja sit tisulia....



Galluppia: joko olette päättäneet ristiäispäivän??? Meillä ei vielä sen enempää keskusteltu....



--Mirpa ja kaikki neitoset ;) --

Ollaan mekin ukon kanssa pöljiä kun kello on jo yksi yöllä ja vaavi nukkuu kaikessa rauhassa niin me vaan valvotaan... Huomenna sitten taas nukutaan puoleen päivään ja voivotellaan kuinka yö on ihan väärässä paikassa =) On päässyt vähän siirtymään kun poju on valvottanu viime öinä kolmeen aamuyöllä niin ei nyt sitten osata nukkua vaikka vauva nukkuis.



Mitenkäs me tehdään muuten tämän vauva puolen palstailun kanssa? Siis tehdäänkö tännekin jonkinlainen pino johon laitettais syntymäaikoja ja tietoja ja ehkä jatkossa vauvojen kasvutietoja neuvolakäynneiltä tms?

Kukakohan siihen jaksais alkaa =)



Meillä sujuu edelleen suht hyvin. Poju nukkuu ja syö hyvin. Välillä tietenkin masua vääntää -varsinkin öisin ;) - mutta luulen että viime aikojen vääntämiset on johtunu tuosta D-vitamiinista kun alotettiin ne tipat sunnuntaina. Maitoa vissiinkin riittää ihan hyvin sillä neuvolan täti kävi kotikäynnillä viikko sitten ja pojulle oli tullu painoa viikossa 400 g =) Imetyksessä ei oo ollu muuta ongelmaa kuin että nuo nännit meinaa olla välillä tosi kipeänä. Varsinkin ne ensimmäiset imut tuntuu siltä että pitäisi huutaa... Bepanthenia kuluu ja rintakumit on mutta kun oon niin itsepäinen otus että puren vain hammasta ja ajattelen että ei tämä ikuisesti kestä niin enpä oo niitä sitten käyttäny =)



Noista ristiäisistä sen verran että just tänään varasin kirkon ja papin 14.1. että silloin pitäis olla nimi ja kummit selvillä. Vielä niistä ei oo mitään tietoa mutta onhan tuota aikaa vielä =)

Alustava vieraslistakin on tehty ja vieraita näyttää olevan noin 60-70 jos kaikki tulee =0 No, onneksi tuonne kirkkoon mahtuu ja siinä on samassa seurakuntatilat joissa pidetään kahvitilaisuus. Syömisetkään ei tuu maksamaan kovin paljoa kun teen ne itse äidin ja anopin kanssa ja sisko ja mummo auttavat tarvittaessa.



Synnytyksestä koitan käydä laittamassa juttua tuonne synnytys-puolelle kunhan ennätän. Paikat alkaa olla jo paranemaan päin eikä särkylääkettäkään tarvi kuin yhden päivässä kun haavaa meinaa vielä välillä kirveltää. Jälkivuotokin alkaa vihdoin ja viimein vähentyä ja paino näyttää vaan laskevan -sairaalaan jäi noin 9 kiloa ja sen jälkeen on tippunu kilo viikossa mikä tuntuu aika kummalliselta kun nälkä on jatkuvasti ja herkkujakin menee aika lailla =)



Siitä tulikin mieleen että täytyypä käydä vielä syömässä ennen kuin poju herää syömään... Sen jälkeen täytyy kyllä painua pehkuihin.



pimmi + poju 18 vrk

Minäkin tulin nostamaan. Olo on vielä synnytyksen jälkeen sen verran heikko etten kirjoittele tämän enempää. Aivan ihana poika syntyi tasan viikko sitten. Tänään syödään sen kunniaksi vähän paremmin. :)

Vauvan tuhina on kyllä ihaninta maailmassa. <3



t.pikkutapiiri ja pörpelö 7 pv.

Eilen satoi jo suht lupaavasti lunta, mutta eipä se enää näytä kovin talviselta, kun katselee ulos.... ja viimesetkin lumet taitaa sulaa huomenna, kun lämpöasteita luvattiin taas:(



PIMMI: kylläpäs kovin moni juttu tuossa sun kirjotuksessa kuulosti niin tutulta:) meillä sama juttu eli valvotaan joka ilta jonnekin puolille öille, vaikka neiti menee nukkumaan joskus 22-23 kieppeillä ja herää sit uudestaan kahden kieppeillä. eli just kun on ite ehtiny nukahtaa, niin neiti on jo uudestaan nälkäsenä hereillä:/ ja aamut menee sitten todella puolille päiville nukkuessa joka päivä.



Tätä PALSTAILUA minäkin tuossa mietin. eli vois hyvin tehdä simppelin esittely listan meistä niinkuin odotus puolellakin ja siihen sit lisätä vauvojen kasvamiset ja muut. mutta kukas se ottais hoitaakseen=DDD mulle taitaa riittää tuo odotus puolen listan päivittäminen nyt loppuun asti ja mielelläni siirrän tän uuden homman nyt jollekin toiselle=P



MAIDON RIITTÄMISTÄ mä oon pähkäillä täällä nyt lähipäivinä, kun tuntuu et neiti jaksaa imeä kerralla vaan noin vartin ja sit jos antaa pullosta jatkoa niin sitä menee usein vielä keveesti 60-70ml. pullo kun meillä on ollu käytössä lisänä sairaalasta asti, kun neiti paino syntyessään vain sen 2430g, niin sai lisämaitoa. mietin sit vaan et eikö sitä maitoo tuu tarpeeks ja neiti lopettaa imemisen sen takia vai onko vaan laiskanpuoleinen eikä jaksa imutella kauempaa...??? paino kyllä onneks noussu ihan hyvin. seuraava kontrolli neuvolassa perjantaina painosta.



RISTIÄISET on meillä vasta tammikuun lopussa viimesenä viikonloppuna ja meinataa pitää kotona, kun vieraita tulee vain lähimmät eli vanhemmat, isovanhemmat ja kummit. papin varasin mäkin muistaakseni viime viikolla ja kummit ja nimet on meillä päätetty jo joskus raskauden puolessa välissä=) tarjoilut meilläkin tehdään yhdessä äidin kanssa;D vaikka eipä niitä hirveesti tarvii kun vieraita yhteensä vajaa 20.



SYNNYTYSKERTOMUS pitäis munkin käydä joku päivä raapustamassa kun saan aikaseks. toivottu on kyllä jo hyvin, jälkivuoto oikeestaan jo loppunu (ainoastaan ihan pientä tuhrua tulee joskus, mut pikkuhousun suojalla olen selvinny jo varmaan viimesen viikon) ja kipuja ei oo ollu oikestaan enää koko kotona olo aikana. yhden panadolin taisin ottaa heti ensimmäisenä päivänä kotona, siinä kaikki. siltä osin kaikki siis hyvin=D paino mulla kyllä ei oo pahemmin kadonnu. sairaalaan jäi ~7-8kg, mut siihen se sit jäikin, eli edelleen on ylimäärästä alkupainosta ~10kg:(



mutta mutta nyt tilaa muille ja meen imettämään pikku neidin ennen kun tulee vieraita.



nani ja tiitiäinen 3vkoa

Hei vaan!



Sairaalareissumme venyi pitkäksi kun sain veritulpan leikkauksesta/raskaudesta jalkaani. Vauva voi kuitenkin hienosti ja sen suhteen kaikki on loistavasti.



PIKKUSISKO: tulit kuulemma treffeille :) meidän poika syntyi sektiolla 8.44 mihin aikaan teidän tyttö syntyi? missä osastolla olit? Mä olin 310 ja huoneessa 7, jonka jälkeen 9 ja sitten 14 :)



Tulen myöhemmin lukemaan ja kirjoittelemaan kuulumisia, nyt on jalka nostettava pian ylös ettei verisuonet halkea :)





Ilmis ja pikkupoika 12 päivää

Meillä täällä kattila liedellä perunoita pullollaan, isukki uunia lämmittämässä, et saadaan perunalaatikkoa ja kuivakakkua tehtyä...



Vauveli syö ja nukkuu, eilen tankkasi tunnin välein iltaa kohden - oli osittain masuvaivojakin. Yöllä sit söikin yhden kerran. Välillä tuntuu, et riittääkö tää maito neidolle, täytyy nyt seurata, jos tuntuu nihkeältä, niin antaa sit vaik yhden välin korvikkeella. KUn eihän se maitokaan nouse, jos on koko ajan tissillä ja äiti stressaantuneena ;)



Meillä huominen menee perinteisesti, tänään pitäisi koristella kuusi ja käydä isoäitini luona (pahasti dementoitunut), jossa ei kauan tule oltua, kun ei juttua kulje......



Mut nyt taidan lähteä tuonne keittiön puolelle valmistelemaan, et saan välillä käytyä sit syöttämässä neitoa...



Vauvantuoksuista Joulua kaikille!!!



--Mirpa ja neidot (4,5v; 3v; ja 2vkoa)

Täällä kirjoittelee myös yksi joulukuisen pojan äiti. Olen seurannut kirjoittelua odotuspuolella, mutta ei ole tullut kirjoiteltua sinne puolelle. Nyt olisi kiva kuulla muiden kuulumisia vauvaarjessa. Meidän poika syntyi 5.12, ja arki on lähtenyt hyvin käyntiin. Poju nukkuu, syö ja kakkaa. Ei mitään suurempia itkuja. Tosin poika olisi tosi tiheään rinnalla ja sylissä, mutta niin kait näin pienten kuuluukin. Suurimmat ongelmat on toistaiseksi siinä kun isompi sisarrus (2.v 3kk) haluaa myös huomiota eikä ehdi olemaan molempien kanssa samaan aikaan kun poika " roikkuu tissillä" . Mutta kai ne rutiinit meillekin syntyy ajan kanssa pikkuhiljaa.



Nyt poika höpöttää tuossa takana siihen malliin, että taitaa haluta seuraa, pitää mennä.



Kirjoitelkaa ahkerasti kuulumisia kaikki:)!



Driver ja poika 2vko ja 4päivää

Nyt vauvan saatua ei ihan yhtä paljon voi roikkua netissä enkä ehtinyt tällä kertaa lukea noita muiden viestejä. Ilahduin kyllä kovasti, että täällä vauvapuolella on nyt meille oma pino.



Minullahan oli laskettu aika menkkojen mukaan 13.12 ja " virallinen" ultran mukainen 19.12. Olin aika tuskastunut viimeiset 1,5 viikkoa. Synnytys lähti kuitenkin käyntiin maanantaina 18.12. ja virallisena laskettuna päivänä klo 6.39 syntyi tyttömme, joka painoi 4070 g ja oli 52 cm pitkä.



Kivunlievitys osui nappiin. Tunnin ponnistamisvaiheen jälkeen käytettiin apuna vähän imukuppiakin. Mitään traumoja ei jäänyt synnytyksestä.



Esikoisen kanssa oli paljon murheita, mutta nyt tuntuu aivan ihanalta, kun vauva näyttäisi olevan jo alusta lähtien terve eikä ole mitään epäilyjä mistään vammoista tai terveydestä. Vauva tuntui ihan heti niin ihanalta, omalta ja rakkaalta. Tunteet syttyivät tällä kertaa heti, mikä auttaa kovasti pärjäämään väsymyksen kanssa.



Vauva on tähän asti nukkunut pitkiä pätkiä (jopa 6 h yhteen menoon) päivisin, mutta öisin kukutaan. Viime yönä taisi pisin unipätkä olla minulla 1,5 h. No, toivottavasti voin ottaa tänään päiväunet itsekin.



Esikoinen on suhtautunut todella hienosti pikkusiskoon. Mustasukkaisuuden merkit ovat olleet todella pieniä. Olemme kyllä yrittäneetkin huomioida häntä erityisen paljon. Tietenkin sekin auttaa, että vauva nukkuu niin päivisin, ettei häntä oikeastaan kohta huomaakaan. :-)



Pääsimme kotiin toissa päivänä. Ajoitus oli kyllä loistava, sillä mummo toimi lapsenvahtina esikoiselle ja nyt saa olla omassa kodissa joulun.



Jaaha, tyttö taitaa itkeä. Nyt on tiuhan tankkauksen aika. Maitoa näyttääkin tulevan ihan mukavasti.



Oikein hyvää vauva-arjen alkua kaikille ja rauhallista joulua!



Iituli + vauva 5 pv

Hei,



En tunne teitä, kun olen tammikuisissa kirjoitellut odotuspuolella. Poika päättikin syntyä kuukauden etuajassa, joten olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa. Esittelyä sen verran että oon 23-vuotias opiskelija Jyväskylästä, aviomieheni on 25-vuotias diplomi-insinööri. Esikoinen syntyi, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä:)



SYNNYTYSKERTOMUS (sori, tää on aika pitkä)



6.12.2006 klo 10 aamulla meni lapsivedet kotona lattialle. Mieheni oli edellisenä päivänä lähtenyt Lappiin, mutta onneksi äitini oli kanssani kotona. Itkua tihrustaen soitin sairaalaan, sanoivat että lähde tulemaan mutta kiire ei ole. Lähdettiin taksilla. Sairaalassa otettiin ensin käyrää ja verenpaineet sekä proteiinitestit. Proteiinit olivat kahdella plussalla, mutta se johtui luultavasti lapsivedestä. Sen jälkeen pääsin lääkärin luo. Hän teki ensin varovaisen sisätutkimuksen ja ultrasi. Paljastui, että vauva olikin perätilassa. Sain valita, että haluanko suoraan sektion vai yritänkö alakautta jos lantion mitat sen sallivat. Päätin, että alakautta haluan yrittää ja magneettikuvauksen mukaan se oli mahdollista. Joten siirryin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä osastolle ja äiti lähti kotiin. Synnytystä ei voitu käynnistää perätilan vuoksi, joten jos ei seuraavana aamuna olisi mitään tapahtunut, olisin joutunut leikkaukseen.



Mies oli jo lähtenyt junalla tulemaan ja ilmoitti olevansa klo 19.30 sairaalassa. Koko päivänä ei tullut yhtään supistuksia. Makoilin vain sängyssä, luin lehtiä ja katsoin telkkaria. Kun mies saapui, hän hieroi akupisteitä, jotta supistukset alkaisivat ja alkoivathan ne. Klo 22.30 supistuksia alkoi tulla 10 minuutin välein. En voinut enää olla sängyssä, joten siirryin käytävälle istuskelemaan. Syvään hengittäminen auttoi aluksi. Kätilö, joka sattumalta oli äitiysjoogaohjaajani, tuli juttelemaan. Hän tuntui olevan sitä mieltä, ettei mitään ole vielä tapahtumassa, vaan minun pitäisi yrittää nukkua. Hän suositteli pitkää suihkua, olinkin siellä puoli tuntia klo 24-0.30, jonka jälkeen menin sänkyyn. Olo paheni. Siirryin taas käytävälle. Supistuksen tullessa hymisin hiljaa matalaa o-kirjainta ja huomasin että se auttaa todella hyvin. Juttelin kätilön kanssa ja mainitsin, etten viitsi tässä käytävällä laulaa, niin pääsin huoneeseen jossa oli keinutuoli. Siinä kiikuskelin hulluna kun tuli supistus ja lauloin. Selällä ja mahalla oli lämpöpullot helpottamassa oloa. Kului kaksi tuntia. Kahden aikaan kätilö tuli ottamaan käyrää. Hän totesi, että supistukset tulevat 2-4 minuutin välein, joten hän teki sisätutkimuksen ja olin 4 cm auki. Soitin miehelle, että olen menossa saliin. Kello oli silloin kolme yöllä.



Salissa olo kävi aika tukalaksi. Olin siellä yksin ehkä 10 minuuttia. Kätilö ja mies tulivat samalla oven avauksella. Tuntui siltä, että olisi kakka hätä ja supistukset olivat jo aika kipeitä. Taisin kiroilla ja kätilö ehdotti ilokaasua. Koitinkin sitä, mutta pelotti vähän että siitä tulee huono olo. Kävelin salissa, mutta ei huvittanut keinutuoli eikä säkkituoli, ei musiikki ei suihku. Ei siis mikään mitä olin suunnitellut. Kellahdin kyljelleni sängylle. Mies silitti selkää ja piti siellä lämpöpulloa. Ajantaju katosi. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi että vauhdilla etenee, olin 7 cm auki. Heti sen jälkeen tuntui, että nyt jotain tulee ulos. Saliin tuli lisää porukkaa koko ajan. Oli melkein huvittavaa, että kaikki halusivat kätellä meitä, vaikka ois ollu muutakin tekemistä kun tervehtiä lääkäreitä



Laitettiin jalkatuet ja sain luvan ponnistaa. kello oli 4.30, olin ollut salissa 1,5 h. Ensin tuntui, etten osaa ja toisella ponnistuksella sanoin ettei tästä tule mitään. Supistukset harvenivat. Tippaa lisättiin, jotta saataisiin tehoa supistuksiin. Yhdellä supistuksella jaksoin ponnistaa 2-3 kertaa. En kokenut jalkatukia hankalaksi ja ponnistussuunta ja tekniikkakin löytyi suht helposti. Ponnistaminen oli kyllä epämiellyttävää hommaa. Supistusten välissä jo ahdistuin että kohta pitää taas ponnistaa. Väliliha puudutettiin ja episiotomia tehtiin. Puudutus eikä leikkaus tuntunut miltään. Inhottavimmalta tuntui kun vauva oli jo osittain ulkona, ja piti odottaa seuraavaa supistusta, jotta voisi loputkin ponnistaa ulos. Onni syntyi 5.05.



Vauvaa ei saanutkaan rinnalle, vaan häntä näytettiin pikaisesti ja lähdettiin viemään teholle. Se oli kamalaa jälkikäteen ajateltuna, mutta itse tilanteessa olin jotenkin hieman poissaoleva. Tuntui, että lääkärit saivat tehdä ihan mitä parhaaksi katsoivat. Mies meni Onnin mukaan ja kätilö sai istukan syntymään. Sen jälkeen vuorossa olikin vain mun kokoonkursiminen, joka ei myöskään oikeastaan tuntunut miltään. Kätilö toi meille aamupalaa saliin. Sen jälkeen päästiin teholle katsomaan Onnia. Kävelin sinne omin voimin, mutta pois tullessa heikotti ja minut kärrättiin sängyllä osastolle.



Siinä se suurin piirtein oli. Alapää oli 3-4 päivää tosi kipeä. Ja Onni 2 viikkoa teholla, josta voisin kirjoittaa oman kertomuksen¿Nyt on kaikki hyvin ja poika nukkuu onnellisena mummonsa sylissä. Kaiken kaikkiaan synnytys oli jälkikäteen ajateltuna aika helppo, vaikka ei se itse tilanteessa mukavalta tuntunutkaan. Toipuminenkin oli yllättävän nopeaa. Kun ei ole aiempia vertailukohtia niin perätila synnytys alakautta tuntuu ihan normaalilta, ei erityisen vaikealta tai kauhealta.



MAIDON RIITTÄVYYS: Meillä kans sama homma että teholla annettiin pullosta vaikka tissilläkin sai aina käydä ja epäilyttää kyllä että ei pelkkä rintamaito riitä. Kaksi kertaa onnistui teholla syömään koko satsin rinnalta. Kotiinlähtöneuvona oli että ensin molemmat rinnat ja sit pullosta lisää niin paljon kun uppoo. Sellasta 50 milliä on menny pullostakin, enempää ei olla viititty antaa, kun tutteli aiheuttaa aika paljon vatsanväänteitä. Pitää vissiin koittaa tissitellä tiheemmin, yöllä kyllä annetaan tuttelia, kun viime yönäkin heräs pelkän tissittelyn jälkeen 40 minuutin päästä.



RISTIÄISPÄIVÄ: Ei olla lyöty lukkoon, mutta nimi on jo ihan yleisesti tiedossa ja sillä puhutellaan vauvaa. Hän on siis Onni, niinkuin synnytyskertomuksestakin käy ilmi:)



(.) On kyllä totuttelua tähän perhe-elämään varsinkin kun se alkoi niin yllättäen etuajassa. Oon jotenki aika epävarma vauvan kanssa, pukemiset ja riisumiset ym on aika tuskallisia, mies hoitaa ne paljon paremmin:) Mut eiköhän se tästä.



Nyt jouluruuan valmistukseen...



Beijaflor

vaikka eipä mulla kyllä oo edelleenkään oikein joulufiilistä. kotona ainoa joka vihjaa joulusta on kynttelikkö keittiön ikkunalla, muuten en oo jaksanu mitään valmistella. ja huomennakin mennään vanhemmille valmiiseen pöytään syömään. ja vielä kun ei luntakaan oo niin ei se vaan niin joululta tunnu:( mutta eiköhän se mieli huomenna muutu kun saa maistella ah niitä niin ihania ruokia ja kuusikin on koristeltu ja tuoksuu =)



BEIJAFLOR: tervetuloa joukkoon mukaan! oli mukava lukea kertomuksesi, kun meidänkin pikku neiti päätti syntyä kuukauden etu ajassa (rv 36+1 29.11.) eli just jäätiin marraskuun puolelle.



edelleen meillä jatkuu myös imetys, mutta sen lisäksi annan korviketta, melkein joka syötöllä lisäksi. ja yöllä välillä pelkästäänkin, kun tuntuu, että jaksaa paremmin syödä yöllä pullosta ja sit vastaavasti taas nukkuu paremmin. vaikka nyt on kyllä viimesen viikon aikana lisääntyny imetyskin, neiti jaksaa imeä enemmän, kun aikasemmin. viikko sitten, kun vielä tissutteli usein vain kymmenisen minuuttia kerralla ja sit olikin nälkä samantien uudestaan. nyt on ajat edes vähän jo pidentyny. eiköhän se tästä=D



neuvolassakin käytiin eilen paino kontrollissa toista kertaa, kun syntyessään painoi vain 2430g. nyt oli sitten kolmen kilon raja rikkoutunu ja painoa yhteensä 3100 ja pikkusen päälle.... (nyt ei tarkalleen muista) 3.1. olis mulla sitten jälkitarkastus.



nani ja pikku neiti 3vkoa ja vähän päälle

ja kiva kun vähitellen alkaa porukka täälläkin lisääntymään;D

...Ainakin vielä toistaiseksi ;) No, vastasyntyneiden tavoin tuo meidänkin 14. päivän aamuna syntynyt poikamme vain syö ja nukkuu, ja tuottaa runsain mitoin vaippajätettä :D Osakestoilua odotellessa, ajattelin suosiolla käyttää kertiksiä vielä kun jokaisessa vaipassa on maitokakkaa...



Vauva on temperamentiltaan todella rauhallinen, ihan erilainen kuin isosiskonsa eli 3v7kk ikäinen esikoisemme. Saa nähdä, kuoriutuuko nuoresta herrasta vielä tulisempi tapaus kunhan ikää tulee hieman lisää :).



Imetys on lähtenyt todella hyvin käyntiin, jo 5 päivän iässä poika oli saavuttanut syntymäpainonsa (putosi sairaalassa sen tavanomaisen määrän, hieman yli 200 grammaa). Rinnatkaan eivät ole nyt kipeytyneet samalla tavalla kuin esikoisesta, kiitos ahkeran Lansinoh-rasvailun ja vauvan hyvän imuotteen.



Ensi viikolla on ensimmäinen lastenneuvolakäynti. Nyt miekkonen heräsi, taitaa olla aika ruokkia hänet. Iskä vaihtaa ensin vaipan niin saan kirjoittaa edes lauseen loppuun :)



Tinuri ja 9-päiväinen Alpi Itupulla

eli eihän mulla vielä 3.1. jälkitarkastus ole vaan vauvan neuvolalääkäri;) tammikuun lopussa sitten jälkitarkastus vasta.... hihi menee sekasin kaikki =)

ihanaa liittyä joukkoon! meille syntyi poikavauva 21.12 2006 paino 3kg ja rapiat, pituus 47 cm. laskettu aikani oli 31.12 joten hän tuli vähän etuajassa maailmaan.



nyt päivärutiineihin kuuluu imetys 2-3 tunnin välein paitsi päivällä jolloin poika ottaa vähän pidemmät torkut (4 h). kiirettä siis pitää! elämä pyörii nyt aika tiheään vain tämän yhden ihmisen ympärillä kovasti toivon että painokäyrä lähtisi nousuun! väsymys on kuitenkin melkoinen kun tulee nukuttua vain se muutama hassu tunti kerrallaan.



palaillaan paremmalla ajalla, nyt poika kutsuu tissejäni! :0)

Synnytyskertomukset on aina mielenkiintoisia ja varsinkin silloin kun ongelmia on ollut, mutta niistä on selvitty.



Itsellä tuntuu, että synnytyksestä on vuosi aikaa vaikka eilenb siitä vasta tuli 4 viikkoa. Sen jälkeen on ollut paljon kaikenlaista mm. isäni hautajaiset. Ne menivät paremmin kuin osasin toivoakaan. Lapsemme olivat koko hautajaisten ajan (6h) todella kiltisti ja muutenkin tilaisuus oli juhlallinen ja kaunis.



Vauva-arki on nyt ihan toisenlaista kuin 2 1/2 vuotta sitten. Vauva syö ja nukkuu hyvin, vaikka onkin virkeimmillään iltayöstä (vieläkin siis rytmi vähän hakusessa) mutta eiköhän se hiljalleen käänny....



Joulun vietimme kotona, äitini oli myös täällä 2 yötä. Joulupukki kävi ja poju ei pelännyt pukkia yhtään. Oli ihanaa katsella lapsen riemua, kun paketeista tuli toivottuja puuhapete-legoja ym. mukavaa.



Mukavaa joulunaikaa!



t. päivikki + nyytti päivää vaile 1 kk

ajattelin kirjoitella tänne puolelle, olen ahkerasti käynyt lukemassa odottajien jännitystä synnytyksen käynnistymisestä.

meidän vauveli syntyi 2.12. 3710g ja 51cm

tulen kirjoittamaan synnytyskertomuksen pyhien jälkeen.

vauveli syö ja nukkuu hyvin,mutta d-vitamiinien aloituksen jälkeen

on alkanut iltaisin olemaan vatsanväänteitä.

vauvamme saa myös nan-korviketta (täällä suositellaan tuttelin sijasta) lisänä.

odottelen vaan tammikuuta kun kaikki apulaiset lähtevät pois.

esikoisella 4v alkanut olemaan sellaista mustasukkaisuutta että apuwa! saattaahan siinä olla vielä ripaus uhmaakin :(

kastepäivästä ei tietoa, eikä nimestä..aika hassua kun ollaan heinäkuusta asti tiedetty että tulija on tyttö :D



joulun jatkoja kaikille!

tahtoisin vielä kiittää kaikkia henkisestä tuesta odotuksen aikana :D