Onko ihmiset kuoleman jälkeen taivaassa sellaisia kuin olivat kuollessaan, siis tarkoitan sen ikäisiä kuin kuollessaan?

Kerronpa mystisen jutun. Sovin isäni kanssa, että jos jompikumpi meistä kuolee ennen toista, niin jos voi, käy ilmestymässä tai ylipäätään antamassa merkin että kuolemanjälkeistä elämää on. Isäni kuoli ja olin jo unohtanut tuon lupauksen. Tämä tapaus sattui siis pari päivää isän kuolemasta... Asettauduin nukkumaan, kun kuulin askeleita portaikossa, ne askeleet tulivat sängyn minun kohdalleni, en kumma kyllä pelännyt. Sama toistui toisena iltana nukkumaan mennessä, (olin täysin valveilla tuolloin, ehdin jopa harmitella kuka tulee näin myöhään kylään ja minä yöpuvussa ja en kuullut ovikellon ääntäkään). En taaskaan pelästynyt mitenkään, kun en mitään nähnyt, kuulin vain nuo äänekkäät askeleet. Siihen loppui, eikä enää ole mitään merkkejä tullut. Ehkä oli se viimeinen tervehdys. Tietysti miettii voiko suru muuttaa aivotoimintaa niin että alkaa kokemaan "harhoja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uudet kehot on optimi-iässä ja ilman syntiä. Kaikki virheet korjattu, esim. kaikilla miehillä on 30 cm kullit ja naisilla innie billut

Entäs jos on yli 30 cm?

Kutistuuko taivaassa?

Kunhan olet muistanut elämässä antaa Jumalan armosta kaikille tarvitseville, saat niin suuren aisan että kehtaa jatkaa sen jakamista.

Tästä aiheesta löytyy netistä kokemuksia. Ikä on nuori aikuinen - aikuinen. Näin ainakin kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Paratiisissa kaikki ovat 33-vuotiaita.

Muslimeja odottaa siellä 7 neitsyttä. Tähän he uskovat.🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme siellä henkinä emme ruumiillisessa muodossa.  Siellä on meidän sielumme.

Onko sielulla silmät, korvat, suu ja aivot?

Ei, ainoastaa perse.

En usko, että on mitään taivaita tai helvettiä tms.

ja, jos on jotain niin sielumme menevät korkeintaan takaisin sinne mistä ovat tänne tulleetkin ennen syntymistään.

Ihmehän se elämä on sinällään.

Jumalan olemassaoloon tahtoisin silti uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paratiisissa kaikki ovat 33-vuotiaita.

Muslimeja odottaa siellä 7 neitsyttä. Tähän he uskovat.🥱

Lyhyt ilo taivaasta heillä.  Seitteman kertaa ja taivas on ohi hahaa.  Kristityillä Jeesus joka oli, joka on ja joka tuleva on.  Hän joka on läpi taivvaitten kulkenut ja iankaikkinen, Herrojen Herra ja kuninkaitten kuningas.

Käsitykseni mukaan olemme uudessa olomuodossa, josta esimerkkinä kuolleista noustuaan Jeesus käveli läpi oven, (ilmestyen opetuslapsilleen)  söi kalaa jne ollessaan niin sanotusti ylösnousemus ruumiissaan.  Kun Johannes näi näyn Patmoksessa, Jeesuksella oli taivaallinen olemus, kirkkaus ja pyhyys. Meille on luvattu että tulemme olemaan kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

joo. siksi sinun kannattaakin mennä sinne mahdollisimman pian. emme jää kaipaamaan.

Mikähän sinulla on syynä tuollaiseen katkeruuteen? Vähän positiivisemmalla asenteella voisit sinäkin saada rakastavia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olemme siellä henkinä emme ruumiillisessa muodossa.  Siellä on meidän sielumme.

Olet erehtynyt. Taivasta ja sielua ei ole olemassa. Kannattaa siis keskittyä ainoaan elämään eikä elää harhaisessa toiveajattelussa.

Ei kai se mikään taivas olisi, jos suurin osa asukkaista olisi joko seniilejä horiskoja tai rääkyviä mutanttivauvoja.

Kukaan ei ole palannut kertomaan.

Mitään taivast ei ole. Olet ihan sama olematon olento kuin ennenkin syntymääsi. Ja ole tyytyväinen siitä. Se oli hyvä paikka olla vaikka siitä ei mitää tiedäkään.

Joo ovat ja siellä taivaassa ikä taas laskee alaspäin ja kun päästään nollaan on uudelleensyntymisen aika.

Vierailija kirjoitti:

Tästä aiheesta löytyy netistä kokemuksia. Ikä on nuori aikuinen - aikuinen. Näin ainakin kertovat.

Ei löydy. Ne ovat harhaisia paskapuheita. Kaikkea sinäkin uskot.

Kukaan ei edes tiedä, että ihmisessä olisi jotain, joka selviää kuolemasta tai että olisi olemassa jonkinlainen tuonpuoleinen, saati että tietäisi millainen kyseinen tuonpuoleinen on tai millaisia ihmiset ovat sinne mentyään.

Vierailija kirjoitti:

Käsitykseni mukaan olemme uudessa olomuodossa, josta esimerkkinä kuolleista noustuaan Jeesus käveli läpi oven, (ilmestyen opetuslapsilleen)  söi kalaa jne ollessaan niin sanotusti ylösnousemus ruumiissaan.  Kun Johannes näi näyn Patmoksessa, Jeesuksella oli taivaallinen olemus, kirkkaus ja pyhyys. Meille on luvattu että tulemme olemaan kuin hän.

Niin, lapsuuden aivopesuohjelmasta jää kaikenlaisia kummallisia käsityksiä.

Taivasta ei ole. Lähdetään siitä, että tiedostat mikä on mielikuvituksen tuotetta ja mikä ei. Toisekseen persoonasi on aivoissa, joten kun kuolet niin sinä mätänet eikä ole mitään mikä voisi siirtyä minnekään. Myös kehosi mätänee joten sekään ei siirry minnekään.

Mitä meillä on siellä päällä? Jos on haudattu hautaustoimiston paperikaavussa ja valkoisissa sukissa, niin pitääkö niissä sitten koko iäisyys viettää? Kannattaisiko laittaa itselleen jo valmiiksi sivuun jotkut siistit hautajaisvaatteet ja paremmat kengät?

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa mystisen jutun. Sovin isäni kanssa, että jos jompikumpi meistä kuolee ennen toista, niin jos voi, käy ilmestymässä tai ylipäätään antamassa merkin että kuolemanjälkeistä elämää on. Isäni kuoli ja olin jo unohtanut tuon lupauksen. Tämä tapaus sattui siis pari päivää isän kuolemasta... Asettauduin nukkumaan, kun kuulin askeleita portaikossa, ne askeleet tulivat sängyn minun kohdalleni, en kumma kyllä pelännyt. Sama toistui toisena iltana nukkumaan mennessä, (olin täysin valveilla tuolloin, ehdin jopa harmitella kuka tulee näin myöhään kylään ja minä yöpuvussa ja en kuullut ovikellon ääntäkään). En taaskaan pelästynyt mitenkään, kun en mitään nähnyt, kuulin vain nuo äänekkäät askeleet. Siihen loppui, eikä enää ole mitään merkkejä tullut. Ehkä oli se viimeinen tervehdys. Tietysti miettii voiko suru muuttaa aivotoimintaa niin että alkaa kokemaan "harhoja".

Et ole ainoa. Läheiseni kuolemasta kuukauden päästä kuulin tutut askeleet keittiössä, ja korvien asennosta päätellen kissanikin kuuli. En usko mihinkään, mutta...