Onko ihmiset kuoleman jälkeen taivaassa sellaisia kuin olivat kuollessaan, siis tarkoitan sen ikäisiä kuin kuollessaan?

Kun näen unta kuolleista sukulaisista tai ystävistä he ovat nuoria ja terveitä. En usko että tuonelassa tai taivaassa olemme vanhoja ja raihnaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat samanikäisiä kuin Jeesus kuollessaan eli noin 30v.

Jos on kuollut synnytykseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paratiisissa kaikki ovat 33-vuotiaita.

Muslimeja odottaa siellä 7 neitsyttä. Tähän he uskovat.🥱

Lyhyt ilo taivaasta heillä.  Seitteman kertaa ja taivas on ohi hahaa.  Kristityillä Jeesus joka oli, joka on ja joka tuleva on.  Hän joka on läpi taivvaitten kulkenut ja iankaikkinen, Herrojen Herra ja kuninkaitten kuningas.

Näkökulma, jota en itse ole oivaltanut, mutta aivan, 1x7, ja se oli siinä. Kyllä mä totisesti pitäydyn Jeesuksessa, iankaikkisessa.

Mä muistan ihan, että niitä neitsyitä piti olla 70. Eihän nekään kovin kauan riitä, mutta kauemmin kutenkin kuin vaivaiset 7.

Yksi raamatunopettaja pohti että Taivaassa ihmiset ehkä ovat saman ikäisiä kuin Jeesus ylösnoustessaan eli n. 33-vuotiaita. 

Faith kirjoitti:

Yksi raamatunopettaja pohti että Taivaassa ihmiset ehkä ovat saman ikäisiä kuin Jeesus ylösnoustessaan eli n. 33-vuotiaita. 

Kaikkea hullua ihan aikuiset ihmiset pohtiikin.

Maz kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu taitaa olla sydämessä sielu menee taivaaseen ruumis muuttuu mullaksi. Mitä tätä jankkaamaan muut kuin ateistit ja kuolemanpelkoiset. Tuskin me siellä edes tiedetään olevamme olemassa. kun kattoo tätä maailmaa tyhmine ihmisineen niin todella toivot sitä.

Sielu on silmissä, sillä sinä näet tämän mailman typeryyden.

Oma käsitykseni sielun sijainnista perustuu tunteiisiin. Jostain syystä sydämessä oon tuntenut rakkaus viha ja tuska ja kaikki mahdolliset tunteet. Ja voin sanoo että ne kaikki on koettu ja juuri siellä sydämessä. Ei aivoissa ei missään muualla kuin sydämessä. Ja tästä tuli mieleen eräs sydän siirtopotilas jolle annettu sydän nii mieliteot jostain kumman syystä siirtyvät luovuttajalta tähän sydämensiirtopotilaaseen. se oli aika jännä juttu. Kyllä maailma ja ihminen on ihmeellinen jos sen oikein oivaltaa. Jotkut sanoo solumuistiksi hyvässä ja pahassa ja pahassa sitä sanotaan perisynniksi. Eli taas löytyi tieteellinen selitys joillekin epäuskovaisille.

Se on yksi lysti minkä ikäisiä siellä ollaan. Mitään taivasta ei ole olemassakaan ja jos sattumalta olisikin niin olen joka tapauksessa enemmän sitä hiilikellarin porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meitä ole ollut olemassa ennen syntymää niin kuoleman jälkeen sama !

Jos näkee ajan lapsenomaisesti lineaarisena niin tuo on totta. Jos on aikuinen niin ymmärtää että sinä olet olemassa aina

Sinun ymmärryksessäsi on vajavaisuutta. Mitään uskottavia todisteita ei ole taivaasta.

Mitään taivasta ei ole, älä usko höpinöitä.

Siinä kunnossa missä ollaan kun ylöstempaus tapahtuu. 

Miten ne sielut tunnistavat toisensa? Vai onko sillä merkitystä edes?

Jo pelkkä aivovamma todistaa ettei mitään suelua ole olemassakaan. Järjetöntä ajatella, että kuoleman jälkeen jatkettaisiin juttua siitä mihin eläessä jäätiin, vaikka aivot on tuhoutuneet kokonaan. Jos koko minuutemme ja muistomme olisivat aivojen sijaan sielussa, ei aivovamman pitäisi aiheuttaa kuin korkeintaan fyysistä haittaa, ja muistot + persoona säilyisivät sielussa. Vaan kun ei, aivovamma voi pyyhkiä muistot tai vaikka muuttaa koko persoonan. Missä se "sielu" silloin on?