Eroperheen lapsella vaikeaa kun isä ostaa kaiken ja äiti ei

Kyllä tuohon tottuu. Ja se, että saa raivareita on merkki siitä että pitääkin tottua. Autuas on opin sauna.

Jep jep.

Parasta ois lapsen kannalta jos isällä ois samat säännöt kuin sinun luonasi, jos siihen ei ole mahdollista puhumalla päästä, niin on vaan pakko odottaa että lapsi sopeutuu tilanteeseen.

Puretaan vuoroasuminen.

Vierailija kirjoitti:

Parasta ois lapsen kannalta jos isällä ois samat säännöt kuin sinun luonasi, jos siihen ei ole mahdollista puhumalla päästä, niin on vaan pakko odottaa että lapsi sopeutuu tilanteeseen.

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä millaista sen isyyden  tulisi olla? 

Voikohan olla vielä reaktiota eroon ja uuteen elämäntilanteeseen? Aika stressaavaa voi olla yhtäkkiä viikon välein vaihtaa asuinpaikkaa. Kauanko erilleen muutosta on kulunut aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Voikohan olla vielä reaktiota eroon ja uuteen elämäntilanteeseen? Aika stressaavaa voi olla yhtäkkiä viikon välein vaihtaa asuinpaikkaa. Kauanko erilleen muutosta on kulunut aikaa?

Yli 4 vuotta.

Mitä sinä sitten luulit? Että lapsi yhdessä yössä tottuu ja sopeutuu ja teillä on koko ajan kivaa? 

Eroperheen lapsella on vaikeaa. Näinhän se on.

Isä haluaa lapset puolet ajasta. Meinasitko itse vaatia lasta enemmän luoksesi huutaamaan köyhyyteen.

Nyt vaaditaan sitä lapsen kahden kodin yhteistyötä. Toisen pitää vähän kiristää ja toisen löysätä, että löytyy se ns kultainen keskitie. 

Lapsen on paras muuttaa kokonaan isän luo. Natsilassa voi sitten kyläillä välillä.

Vierailija kirjoitti:

"huutokohtauksia jotka voi kestää jopa tunninkin" 8-vuotias lapsi?

No, v i tt u vie se johonkin hoitoon. 

Joo, ei ole kovin tervettä koululaisen käyttäytyä kuin nelivuotias uhmaikäinen. Perheneuvola?

Mitä on tämä "kaiken osto"? 

Herkkuja, heseä, leluja??

Itsellä ei ole ollut taloudellisesti tiukkaa lasten kanssa oikeastaan koskaan. Että sen takia ei ole tarvinnut niiden pienenä ollessa esim. leluja jättää ostamatta. 

Se vain että en tahdo ostaa turhaa materiaa. Ennemmin olen panostanut siihen, että tehty asioita yhdessä. 

Käyty uimassa, paljon ulkoilemassa ja ihmettelemässä. Isänsä taas kyllä tarjoaa romut ja sirkushuvit, mutta ei ole oikeasti läsnä.

Oireiluahan tuo on osittain varmaan uuteen tilanteeseen ja eroonkin. Kaikilla totuttelu. Ihan puhtaasti keskustelamalla pääsee pitkälle. Kysyä mitä sille lapselle oikeasti kuuluu? Miltä tuntuu? Mikä siinä niin kamalasti harmittaa, ettei saa asiaa X ja pitää tunti huutaa? Meillä lapset kiukkuaa isälleen pahiten kun haluavat oikeasti vain huomiota. Jakamatonta, aitoa, rauhallista huomiota. Sitä vain on vaikeampi pyytää kuin että vinkuisi vaikka jotain uutta tavaraa. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt vaaditaan sitä lapsen kahden kodin yhteistyötä. Toisen pitää vähän kiristää ja toisen löysätä, että löytyy se ns kultainen keskitie. 

Vuoroasuminen toimii vain jos se vanhempien välinen keskusteluyhteys on enemmän kuin kunnossa. Mitä ap isä on sanonut, kun olette tästä keskustellut? Teidän on nyt kummankin tultava toisianne vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eroperheen lapsella on vaikeaa. Näinhän se on.

Isä haluaa lapset puolet ajasta. Meinasitko itse vaatia lasta enemmän luoksesi huutaamaan köyhyyteen.

Voisin pitää enemmän tai vähemmän. Isä haluaa 50/50.

Ei meillä köyhää ole, vaikka ei koko ajan ostella leluja ja herkkuja. Kukaan ei haukkuisi vastaavaa ydinperhettä köyhäksi vaan sitä pidettäisiin normaalina.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on tämä "kaiken osto"? 

Herkkuja, heseä, leluja??

Itsellä ei ole ollut taloudellisesti tiukkaa lasten kanssa oikeastaan koskaan. Että sen takia ei ole tarvinnut niiden pienenä ollessa esim. leluja jättää ostamatta. 

Se vain että en tahdo ostaa turhaa materiaa. Ennemmin olen panostanut siihen, että tehty asioita yhdessä. 

Käyty uimassa, paljon ulkoilemassa ja ihmettelemässä. Isänsä taas kyllä tarjoaa romut ja sirkushuvit, mutta ei ole oikeasti läsnä.

Oireiluahan tuo on osittain varmaan uuteen tilanteeseen ja eroonkin. Kaikilla totuttelu. Ihan puhtaasti keskustelamalla pääsee pitkälle. Kysyä mitä sille lapselle oikeasti kuuluu? Miltä tuntuu? Mikä siinä niin kamalasti harmittaa, ettei saa asiaa X ja pitää tunti huutaa? Meillä lapset kiukkuaa isälleen pahiten kun haluavat oikeasti vain huomiota. Jakamatonta, aitoa, rauhallista huomiota. Sitä vain on vaikeampi pyytää kuin että vinkuisi vaikka jotain uutta tavaraa. 

Ja mitä tarkoittaa ei ole juurikaan rajoja? Ja onko ap rajat sitten taas ylimitotettuja? Ja onko kaikki kiellot,  jne perusteltuja? 

Lapsi kaipaa läsnäoloa. Ei materiaa.

Mutta joskus materian antaminen on helpompaa. Lapsi ei materiasta kuitenkaan saa sitä, mitä kaipaa.

Jos vaikka selität sille lapselle, että sinä et ole sama henkilö kuin isänsä ja te päätätte itse asioistanne? Monella lapsella vain äiti ostaa asioita ja silti käydään siellä isän luona joka toinen viikonloppu. En muista nähneeni yhtään aloitusta, jossa isä valittaisi kuinka lapsi raivoaa luonaan, kun äiti ostaa kaiken, eikä isä mitään.

Onko teillä virallisesti sovittu miten asuminen ja kustannukset jaetaan? Olisiko käynti lastenvalvojalla tarpeellinen, siellä näitä kysymyksiä voi käydä läpi ammattilaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta ois lapsen kannalta jos isällä ois samat säännöt kuin sinun luonasi, jos siihen ei ole mahdollista puhumalla päästä, niin on vaan pakko odottaa että lapsi sopeutuu tilanteeseen.

Jalkojen levittäminen jollekin miehelle antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä millaista sen isyyden  tulisi olla? 

Ejakuloiminen johonkin naiseen antaa jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä millaista sen äitiyden tulisi olla