Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä henkistä väkivaltaa?
06.06.2023 |
Hei,
Aloin pohtimaan omaa kasvatustapoja yksi päivä. Omat vanhempani ovat pelotelleet meitä lapsina, että oven päällä on vitsa ja sitä käytetään, jos ette tottele. Eli siis peloteltiin, että sillä lyödään. Minusta tämä on sairasta, nyt kun ajattelen!
Äitini myös antoi tukkapöllyä ja luunappeja joskus. Hämärä muistikuva on, että olisi joskus myös nipistänyt käsivarsista. Kerran hän sitoi meidät vyöllä tuoliin, kun oltiin riehaannuttu. Minä ja veljeni oltiin vilkkaita kotona.
Meillä oli myös omasta mielestäni täysin tyhmiä sääntöjä, kuten että ruokapöydässä ei saa nauraa. Jos teki niin, saattoi joutua omaan huoneeseen pitkäksi aikaa. Yhtenä rangaistuskeinona oli myös, että sanottiin ettei saa puhua yhtään mitään.
Jos olisin itse äiti, en ikinä voisi tehdä näin lapselleni. Onko tämä ollut teistä henkistä väkivaltaa tai jopa fyysistä sellaista?
Kiitos
Kommentit (46)
Ja onko teidän lapsuudessa ollut samanlaista? Tiedän, että ennen tällaista oli enemmän, mutta jotenkin ajatus häiritsee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhaan aikaan sai lapsia kasvattaa, nykyisin ei. Ja tuloksena teinien katuryöstot ja huumeiden käyttöhuoneet...
On ollut sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa vanhemmiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Ja onko teidän lapsuudessa ollut samanlaista? Tiedän, että ennen tällaista oli enemmän, mutta jotenkin ajatus häiritsee.
Ap
Meillä oli. Isä yritti pakottaa tykkäämään luistelusta. Jos en halunnut lähteä, niin välittömästi komennettiin sänkyyn koko päiväksi. Vessassa ja syömässä sai käydä, mutta muuten koko päivä oli pakko maata sängyllä tekemättä mitään. Kantoi väkisin jos yritin pistää vastaan.
En osaa vieläkään luistella kunnolla, en aio opetella enkä myöskään halua nähdä tuota kspäätä enään ikinä.
Ennen tuoliin sitomista äitisi oli jo varmaan sanonut lukemattomat kerrat, että lakatkaa riehumasta, mutta ette kuunnelleet vaan jatkoitte. Mitä äitisi olisi pitänyt tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuollut vaikka sainkin selkään ja tukkapöllyjä. Mutta empä ole rikkonut lakia.
Ei oltu hankalia lapsia, mitä tuo hankala ikinä tarkoittaakaan. Lähinnä keskenämme riehuttiin, mutta siitä tuli ilmeisesti liikaa melua.
Mun terapeutin mukaan mulla on alkanut syömishäiriöön liittyvät ajatukset jo 10-vuotiaana. Ajattelin mun huonon itsetunnon, masennuksen, syömishäiriön ja ahdistuksen johtuvan koulukiusaamisesta ja tunnollisuudesta. Mutta nyt mulle alkaa valjeta, että sen juuret on jo ehkä lapsuudessa/varhaislapsuudessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsuudessa lapset "sai näkyä muttei kuulua" toisin kuin nää nykyajan pennut jotka kiljuu kuin tapettais.
Teille ketkä puhutte, että saihan ennen kasvattaa. Voihan sitä kasvattaa tiukastikin, ilman että uhkailee väkivallalla tai käyttää sitä? Joissain tapauksissa on kyse myös siitä, että kuri on mennyt joten pakko käyttää väkivaltaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ollut mitään tuollaista! Olette olleet väkivallan kohteena, mikä on vielä kamalampaa kuin muuten, sillä olitte puolustuskyvyttömiä lapsia.
Vaikea uskoa omista vanhemmista pahaa. Nytkin mulle tulee ajatuksia, että olenko mä ollut niin rasittava ja äidillä on varmaan mennyt hermo meidän tappeluun yms, sitten hän on ehkä tukistanut molempia. Että ymmärrettävää. Ehkä sekin liittyy kasvatukseen, kun on opetettu ajattelemaan, että vanhempi on aina oikeassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa omista vanhemmista pahaa. Nytkin mulle tulee ajatuksia, että olenko mä ollut niin rasittava ja äidillä on varmaan mennyt hermo meidän tappeluun yms, sitten hän on ehkä tukistanut molempia. Että ymmärrettävää. Ehkä sekin liittyy kasvatukseen, kun on opetettu ajattelemaan, että vanhempi on aina oikeassa.
Ap
Niin, no kyllä toi on väkivaltaa ja vanhempasi ovat purkaneet sinuun ja sisaruksiin omaa pahaa oloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaan sai lapsia kasvattaa, nykyisin ei. Ja tuloksena teinien katuryöstot ja huumeiden käyttöhuoneet...
Vanhaan aikaan lapsia lyötiin, uhkailtiin ja lapsille huudettiin, kun vanhemmat eivät viitsineet kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos täältä löytyy kohtalotovereita, niin minua kiinnostaisi tietää, että miten tämän asian tajuaminen on vaikuttanut sinun ja vanhempiesi väleihin? Vai onko mitenkään?
Ap
Kannattaa lukea esim. Jari Sinkkosen kirja Onnellinen lapsi, auttoi minua ymmärtämään omien lapsuuskokemusten ja vanhempien kasvatustavan vaikutuksia omaan elämääni.
Ja on ollut väkivaltaa.
et kertonut mistä vuosikymmenestä puhut, mutta ennen tuollainen oli normaalia kasvatusta eikä sitä väkivallaksi koettu. Nykyisin on toisin.
Kenties vanhemmillasi ei yksikertaisesti ollut kykyä kasvattaa lapsia toisin. Sinulla ilmeisesti on, koska pohdiskelet noita asioita ja käsittelet niitä. Sen pitäisi olla tärkeintä, älä niin hirveästi pohdi sitä olivatko vanhempasi ilkeitä tai mikten he kehtasivat tehdä niin. Luultavasti siksi, että heidätkin kasvatettiin niin ja myös lähiympäristössä kasvatettiin niin?
Vierailija kirjoitti:
Jos täältä löytyy kohtalotovereita, niin minua kiinnostaisi tietää, että miten tämän asian tajuaminen on vaikuttanut sinun ja vanhempiesi väleihin? Vai onko mitenkään?
Ap
Välit meni poikki väkivaltaiseen vanhempaan, kun vanhemmaksi tulon myötä ymmärsin kuinka väärin minulle on tehty. En ikinä halua kohdella omia lapsia niinkuin minua kohdeltu. Ja huom tämä ei tarkoita mitään kaverivanhemmuutta tai kasvattamatta jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
et kertonut mistä vuosikymmenestä puhut, mutta ennen tuollainen oli normaalia kasvatusta eikä sitä väkivallaksi koettu. Nykyisin on toisin.
Kenties vanhemmillasi ei yksikertaisesti ollut kykyä kasvattaa lapsia toisin. Sinulla ilmeisesti on, koska pohdiskelet noita asioita ja käsittelet niitä. Sen pitäisi olla tärkeintä, älä niin hirveästi pohdi sitä olivatko vanhempasi ilkeitä tai mikten he kehtasivat tehdä niin. Luultavasti siksi, että heidätkin kasvatettiin niin ja myös lähiympäristössä kasvatettiin niin?
Höpö höpö. Ei joka perheessä ja suvussa ole oltu väkivaltaisia. Asiat on pakko käsitellä muutenkin kuin pintapuolisesti, jos ei halua jatkaa samaa p***aa sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
et kertonut mistä vuosikymmenestä puhut, mutta ennen tuollainen oli normaalia kasvatusta eikä sitä väkivallaksi koettu. Nykyisin on toisin.
Kenties vanhemmillasi ei yksikertaisesti ollut kykyä kasvattaa lapsia toisin. Sinulla ilmeisesti on, koska pohdiskelet noita asioita ja käsittelet niitä. Sen pitäisi olla tärkeintä, älä niin hirveästi pohdi sitä olivatko vanhempasi ilkeitä tai mikten he kehtasivat tehdä niin. Luultavasti siksi, että heidätkin kasvatettiin niin ja myös lähiympäristössä kasvatettiin niin?
Kyse on 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tapahtuneista asioista. Jatkunut ehkä vähän erilaisessa muodossa nyt aikuisuudessa, kuten kontrolloimisena ja yrityksenä vaikuttaa mun elämää koskeviin päätöksiin. Esim. jokaisen poikaystävän kohdalla äiti on sanonut, että etkö voi erota.
Minusta voidaan kyllä olettaa, että em. aikaan ei ollut enää yleistä kurittaa fyysisesti.
Ap
Siis; omia kasvatustapojani*
Ap