Miehestä erossa ollessa alan kyseenalaistaa koko suhteen

Mulla on ikävä miestä, kun olemme erillään, ja olemme erillään todella paljon. Sitten kun harvakseltaan näemme, tulee helposti erimielisyyttä asioista, ja tuntuu että onko tässä mitään järkeä, kun kaikki on niin vaikeaa.

Eli päinvastainen ongelma kuin ap:lla. Rakkautta kuitenkin meilläkin on, joten ei haluaisi luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään vikaa mutta yksin helpompaa.

Millä tavalla yksin on helpompaa?

Mulla loppui lähes 10 vuoden suhde. Ollaan vielä saman katon alla ja naimisissa. Elämä on pirstaleina. Mä haluaisin vielä yrittää, mutta mies ei. En tiedä miten tästä pääsee jaloilleen. Itku on herkässä enkä voi käsittää miten toinen ei enää rakasta mua. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui lähes 10 vuoden suhde. Ollaan vielä saman katon alla ja naimisissa. Elämä on pirstaleina. Mä haluaisin vielä yrittää, mutta mies ei. En tiedä miten tästä pääsee jaloilleen. Itku on herkässä enkä voi käsittää miten toinen ei enää rakasta mua. 

Kannattaa antaa tilanteen asettua vähän aikaa. Jos miehellä ei ole yrittämishaluja, niin voi olla että on jo katsonut itselleen jonkun uuden.

Muussa tapauksessa sitten kun oikeasti eroatte ja muutatte erilleen niin voi olla, että ääni kellossa muuttuu ja miestä alkaakin kaduttaa.

Täällä samoja ajatuksia. Miehen kanssa ollessa mitään varsinaista selkeää vikaa ei ole, mutta silti ilman miestä tuntuu helpommalta olla.

Vaikka meillä on monta lasta ja arjessa on paljon tehtävää, niin olen todennut miehen työ- ja vapaa-ajanreissujen aikana, että arki on paljon helpompaa ja kevyempää, kun mies ei ole täällä. Tuntuu, että kotitöitäkin on huomattavasti vähemmän, vaikka mieskin tekee kyllä jotakin kotona ollessaan.

Lasten takia ei tulisi mieleenkään erota kun mitään ongelmia ei ole ja tykkään kyllä miehestä, mutta pakko myöntää, että kaikista mieluiten asuisin silti yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään vikaa mutta yksin helpompaa.

Millä tavalla yksin on helpompaa?

Jotenkin koen jatkuvan juttelun raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla päinvastoin. Hirveä ikävä, mutta kun ollaan yhdessä ajattelen, ettei meidän ole enää hyvä.

Läheisriippuvuutta

Ei pelkästään, koska rakkautta on.

Eli läheisriippuvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään vikaa mutta yksin helpompaa.

Millä tavalla yksin on helpompaa?

Jotenkin koen jatkuvan juttelun raskaaksi.

Oletko introvertti?

Mitä ajattelit tehdä asialle?

Näihin valitusvirsiin pitäisi olla pakollista laittaa valittajan ikä.

Varmaan tässä tapauksessa 70v.

Vierailija kirjoitti:

Näihin valitusvirsiin pitäisi olla pakollista laittaa valittajan ikä.

Varmaan tässä tapauksessa 70v.

Perustele?

Olen 41-v.

Parisuhde on paskin diili miehille ikinä. Perusarki ei koskaan riitä naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin valitusvirsiin pitäisi olla pakollista laittaa valittajan ikä.

Varmaan tässä tapauksessa 70v.

Perustele?

Olen 41-v.

Aina helpottaa asioiden hahmottamista missä elämänvaiheessa mennään.

Voit rauhassa katsoa sisäänpäin ja oppia tunnistamaan haavasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näihin valitusvirsiin pitäisi olla pakollista laittaa valittajan ikä.

Varmaan tässä tapauksessa 70v.

Perustele?

Olen 41-v.

Aina helpottaa asioiden hahmottamista missä elämänvaiheessa mennään.

Miksi luulit 7v?

Mun mielestä on tervettä, että pystyy nauttimaan olostaan yksinkin. Olen normaalisti mieheni kanssa vuorokaudet ja päivät ympäriinsä. Silloin tällöin tekee hyvää olla hetki toisesta erossa.

Onnea! Olet saanut lypsettyä mieheltä tarpeeksi rahaa ja nyt hänen aikansa on täynnä.

Ei muuta kuin ero vireille ja parempi mies saaliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Täällä samoja ajatuksia. Miehen kanssa ollessa mitään varsinaista selkeää vikaa ei ole, mutta silti ilman miestä tuntuu helpommalta olla.

Vaikka meillä on monta lasta ja arjessa on paljon tehtävää, niin olen todennut miehen työ- ja vapaa-ajanreissujen aikana, että arki on paljon helpompaa ja kevyempää, kun mies ei ole täällä. Tuntuu, että kotitöitäkin on huomattavasti vähemmän, vaikka mieskin tekee kyllä jotakin kotona ollessaan.

Lasten takia ei tulisi mieleenkään erota kun mitään ongelmia ei ole ja tykkään kyllä miehestä, mutta pakko myöntää, että kaikista mieluiten asuisin silti yksin.

Et tykkää miehestä, vaan siitä varallisuudesta jota hän tarjoaa käyttöösi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui lähes 10 vuoden suhde. Ollaan vielä saman katon alla ja naimisissa. Elämä on pirstaleina. Mä haluaisin vielä yrittää, mutta mies ei. En tiedä miten tästä pääsee jaloilleen. Itku on herkässä enkä voi käsittää miten toinen ei enää rakasta mua. 

Kannattaa antaa tilanteen asettua vähän aikaa. Jos miehellä ei ole yrittämishaluja, niin voi olla että on jo katsonut itselleen jonkun uuden.

Muussa tapauksessa sitten kun oikeasti eroatte ja muutatte erilleen niin voi olla, että ääni kellossa muuttuu ja miestä alkaakin kaduttaa.

eli ap, joka ei viitsi edes yrittää on myös katsonut itselleen uuden, ja oletat että eron jälkeen se itkee miehen perään?

Vierailija kirjoitti:

Mies on naiselle tänä päivänä lähinnä naisen oman agendan mahdollistaja ja sosiaalisen statuksen pönkittäjä. Naisen mielenmaisemassa perustila on tyytymättömyys, paremman etsintä ja kateus muita naisia kohtaan. Etenkin siinä kohtaa kun agenda on toteutettu (avioliitto, pesänrakennus, lapset) niin mies muuttuu naisen silmissä lähinnä apupojaksi, jonka pienimmätkin epäkohdat lattialle jätettyine sukkineen ja vessanpöntön paskaraitoineen kumuloituvat naisen mielessä yhä isommaksi kasaksi ongelmia josta on päästävä eroon ja saatava taas jotain parempaa. Etenkin jos vertaistukiryhmässä joku muukin nainen tekee niin. Pelkkä perusarki ei enää naiselle riitä, ja kaikki tämän päivän voimaantumispaska heittää lisää bensaa liekkeihin.

Tämä!

Pitkässä juoksussa ainoa ratkaisu onkin se, että naiset alkavat pariutua keskenään. Kouluissa tulisi ajaa voimakkaasti MGTOW-agendaa, ja naisille omaansa. Lapset tulee erottaa toisistaan jo varhaiskasvatuksessa ja kaikki yhteydenpito siihen toiseen sukupuoleen tulisi kieltää.