Hei sinä alkoholistiperheessä lapsena kasvanut aikuinen!

Minä en voi sietää alkoholia ja minun on ollut vaikea suhtautua omien aikuisten lasteni normaaliin juhlimiskäyttöön. Eivät he ole tietenkään kokeneet samaa muin minä ja heidän suhtautumisensa on erilainen.

Olen alisuoriutuja, muiden olkapää, liian kiltti, läheisriippuvainen, raitis alkoholisti. Elämä on ollut ihan hirveää suurelta osin. Rakkautta, iloa, niitä kaipaan.

Oliko kakkonen molemmat vanhempasi alkoholisteja?

Vierailija kirjoitti:

Oliko kakkonen molemmat vanhempasi alkoholisteja?

Vain toinen.

Vaikutti ja vaikuttaa erittäin paljon. Olen itsekin alkoholisti, raittiina 7 vuotta. 

Minulla isä oli lapsuuden alkoholisti. Äitini myös käytti alkoholia aika runsaasti mutta suoriutui paremmin. Nyt vanhemmiten molemmat juovat runsaasti. Äidin juominen satuttaa jostain syystä enemmän.

ap

Osaatteko kertoa, että huomaatteko samoja "tuntosarvet koko ajan pystyssä", heikkoa itsetuntoa ym. kuin minä?

ap

On vaikuttanut kaikella tapaa. Alkoholistin lapsellehan on tyypillistä hyväksynnän hakeminen ja itseltä kovien suoritusten vaatiminen. Siksi yliopistokoulutus ei ole kovinkaan epätyypillistä alkoholistin lapselle. Sairaus kuitenkin jatkuu sukupolvelta toiselle ja todennäköisesti ylisuorittaja ja alkoholia käyttämätön vanhempi kasvattaa omasta lapsestaan alkoholistin, jolloin sairaus vain hyppää yhden sukupolven yli. Syynä ovat lapsuudesta saadut traumat.

Tunnistin itsessäni traumatisoituneen ylisuorittajavanhemman, joka kasvatti lapsestaan päihdeongelmaista. Alkoholisti tuhoaa monen läheisen elämää. Trauma ei katoa mihinkään, joten kannan sitä mukanani koko loppuelämän. Olen tehnyt kovasti töitä, etten kasvattaisi kuitenkaan uutta alkoholistia sukuun vaan tämä perinne katkaistaisiin. Siihen johtaa yleensä juuri muiden ihmisten tunnetilojen liiallinen aistiminen, terveen itsekkyyden puute ja muiden mielistely.

Miten olet yrittänyt välttää numero kahdeksan tämän ytrauman siirtymisen? Miten olet työstänyt asiaa?

Nostan

Eipä juuri muuten, kuin että tunnistan alkoholin suurkuluttajan helposti. Varsinkin naisen, koska äitini oli alkoholisti. En myöskään ole pystynyt parisuhteeseen sellaisen naisen kanssa joka juo suht normaalisti, mutta minun normini on kuitenkin vähäisempi.

Mun äiti oli raitis, mut isä ja myöhemmin isäpuoli olivat alkoholisteja. Ap, tuo viimeinen kappale sun aloituksessa on niinku mun kirjottama. Olen todella taitava aistimaan ilmapiirin, nimenomaan tuntosarvet pystyssä ja olen valmis tekemään paljon että ei tulis konflikteja. Silottelen tietä, niinkuin curlingin pelaajat. Minusta tuli väärällä tavalla kiltti, jotta kaikilla ois hyvä olla. Elämä on ollut rikkinäistä ja ehkä vasta pikkuhiljaa olen tutustumassa itseeni ja vihdoin vedän rajat ja olen päättänyt ettei minua jyrää enää kukaan. Olen nyt 56 v. Vihdoin olen olemassa. No, on tässä ollut muutakin paskaa aika lailla elämän varrella. Itse en käytä alkoholia, yhtään.

Olen vasta myös tässä 45 vuoden iässä alkanut miettiä omaa lapsuuttani ja turvattomuuttani ja mikä sieltä vaikuttaa edelleen minuun äitinä. Olen helposti aika kontrolloiva ja pelkään usein pahinta, Se on varmasti ikävää lapsilleni.

ap

Varmaan joku lapsuuden turvattomuuden tunne ja hylkäämiskokemus taustalla. Väkivallan todistaminen ja kokeminen lapsena jollain lailla kai traumatisoinut, kun  nykyään menen lukkoon aggressiivisissa tilanteissa, kun pitäisi puolustaa itseä. Heikko itsetunto, liian kiltti enkä osaa puolustaa itseäni, eli olen koko ikäni ollut koulukiusattu ja muutenkin kaveripiirissä aina se jolle vittuiltiin ja jonka kustannuksella pidettiin hauskaa. Joo, pitkäaikaistyötön, kaupungin vuokrakämpässä, ikisinkku, +40 v.. Ihan mukava tyyppi muuten, mutta pelkään ihmisiä enkä oikein välitäkään niistä. Mukavia ihmisiä on todella harvassa.

Jonkinlaisessa valppaana hälytystilassa huolehtimassa kaikesta. Tuntuu yllättäen että iän myötä puskee joku levottomuus pintaan. Outo lisäongelma, että alkoholisti isäni oli se perheen kannustava aikuinen. Äiti oli lähinnä negatiivinen ja vaativa.

Olen läheisriippuvainen, joka kertonee tarpeeksi traumataustasta.

Toivoisin, että ne ihmiset, joilla on lapsia eivät lähtisi suhteeseen alkoholistin kanssa ja ne ihmiset, jotka ovat suhteessa alkoholistin kanssa, asettaisivat lapsensa etusijalle.

On vain yksi lapsuus, josta elämäntaipaleelle lähdetään. Pidä huoli niistä eväistä, jotka matkalle annat.

Minun on vaikea rennosti pitää hauskaa ja vain olla. Koko ajan sellainen tunne, että tarttis tehdä jotain. En osaa rentoutua.

Alkoholistiperheen lapsesta tuli läheisriippuvainen mieheen takertuja, joka ei osaa arvostaa muita ihmissuhteita, ei maksa mistään, ei juuri tee töitä vaan pitää miestä kuin isänään. Tämä hoitaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea rennosti pitää hauskaa ja vain olla. Koko ajan sellainen tunne, että tarttis tehdä jotain. En osaa rentoutua.

Mistähän tuo johtuu? Oma äitini on piinallinen, vaativa, negatiivinen puuhailija, joka ei anna kenenkään olla rauhassa. Alkkis isä kai. Aina lapsena toivoin että olisi vaikka vetänyt kunnon kännit ja ollut edes pari tuntia hyvällä tuulella.

Väkisin tulee mieleen että johtuukohan nuo huono itsetunto sun muu aina siitä vanhempien alkoholismista.