Lue keskustelun säännöt.
5 vuotiaan tytön käytös
05.06.2023 |
Onko tämä vielä normaalia tässä iässä? Tyttö on aina ollut todella omapäinen. Uhmaikä tuntunut aina vain kestävän ja kestävän. Otin jo 4-vuotis neuvolassa puheeksi, että voisiko tytöllä olla ADHD? Ei siedä pettymyksiä, vaikka harjoiteltu. Esim. Jos veljensä ehtii ennen häntä pesemään kädet ulkoa tullessa saattaa siitä mennä kuppi nurin. Neuvolassa ei oikein sanottu mitään.
Olen asian kanssa tosi yksin, en oikein tiedä minne ottaisin yhteyttä. Vakuutus meillä on. Suurin ongelma on tuo pettymyksen sieto, sekä uhmakkuus. Lisäksi jos lähdemme kylästä , lähdemme usein huudon kanssa. Asia puhutaan kotona , että kun aika tulee niin lähdemme. Silti joka kerta hän huutaa kurkku suorana kun lähdemme. Tämä on alkanut rajoittaa myös menemisiä kylään. Lisäksi tuntuu, että yksi isovanhemmista välttelee meitä tämän asian vuoksi.
Se mitä ihmettelen, niin päiväkodista ei ole tullut ainakaan ilmi tällaista käyttäytymistä. Lisäksi kaverisuhteissa ei ole mitään erikoista. On kavereita.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sama kuin uhmakkuus tai huono pettymysten sietokyky. Toki tunnesäätelyn ongelmat usein yhteydessä ADHD:een mutta siihen liittyy ennen kaikkea tarkkaavuuden haasteet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
PDA voi aiheuttaa uhmakkuutta ja tunnesäätelyn ongelmat vaikeuksia sietää pettymyksiä. Meillä oli saman kuuloista menoa kuin ap:lla, mutta pojalla. Diagnosoitiin adhd myöhemmin, mutta viitteitä on kyllä myös autismiin. Itse kohelsin menemään monin tavoin, mutta suurimmat ongelmat olivat juuri tunnepuolella, eikä koheltamista ollut niin paljon pitkin päivää, että se olisi hankalimpana asiana kenellekkään mieleen jäänyt.
Kiva kuulla, että ollut samaa kokemusta. Oireiliko poika myös päiväkodissa? Tätä mietin, kun usein monet saa dg vasta kouluiässä.
Kannattaako enää neuvolassa puhua asiaa vai hakea suoraan apua yksityiseltä?
Oireili, mutta alle kouluikäisiä ei diagnosoida.
Kyllä diagnooseja tehdään ennen kouluikääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sama kuin uhmakkuus tai huono pettymysten sietokyky. Toki tunnesäätelyn ongelmat usein yhteydessä ADHD:een mutta siihen liittyy ennen kaikkea tarkkaavuuden haasteet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
PDA voi aiheuttaa uhmakkuutta ja tunnesäätelyn ongelmat vaikeuksia sietää pettymyksiä. Meillä oli saman kuuloista menoa kuin ap:lla, mutta pojalla. Diagnosoitiin adhd myöhemmin, mutta viitteitä on kyllä myös autismiin. Itse kohelsin menemään monin tavoin, mutta suurimmat ongelmat olivat juuri tunnepuolella, eikä koheltamista ollut niin paljon pitkin päivää, että se olisi hankalimpana asiana kenellekkään mieleen jäänyt.
Kiva kuulla, että ollut samaa kokemusta. Oireiliko poika myös päiväkodissa? Tätä mietin, kun usein monet saa dg vasta kouluiässä.
Kannattaako enää neuvolassa puhua asiaa vai hakea suoraan apua yksityiseltä?
Oireili, mutta alle kouluikäisiä ei diagnosoida.
Kyllä diagnooseja tehdään ennen kouluikääkin.
Niinpäs tehdäänkin, tämä oli väärää tietoa. Olin siinä ymmärryksessä, että voidaan tutkia, muttei vielä diagnosoitaisi. Meilläkin kesti kauan, ennen kuin alun epämääräinen dg muuttui adhd:ksi.
Meidän tytöllä on adhd mikä ei juurikaan näkynyt koulussa/päiväkodissa, sillä moni adhd tyttö peittää adhd oireet. Googlaa adhd masking.
Ihan kuin patteri olisi ollut loppu koulupäivän jälkeen koska tyttö joutui pinnistelemään keskittymisen jne kanssa.
Tytöllä oli huutoraivareita, impulsiivisuutta ja keskittymisongelmia (keskittymisongelmat tulivat ilmi vasta myöhemmällä iällä).
Tyttö ei kestänyt pettymyksiä ja kaikki piti saada heti. Arki ei sujunut ja moni arjen perusjuttu oli vaan hankalaa. Tyttö jaksaa tosin keskittyä tuntitolkulla itseään kiinnostaviin asioihin
K
Eikö päiväkodissa oo huomattu mitään erikoista, siellä yleensä vierailee eltot ja keltot ja ne ainakin huomaa jos häikkää.
Mun epävakaa persoona oireili lapsuudessa juuri tuolla tavalla. Välillä mulla oli tosi hyviäkin hetkiä, mutta sitten saattoi leimahtaa ihan ilman syytä. Kärsin valtavasti oman käytökseni takia, en ollut paha tahallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun epävakaa persoona oireili lapsuudessa juuri tuolla tavalla. Välillä mulla oli tosi hyviäkin hetkiä, mutta sitten saattoi leimahtaa ihan ilman syytä. Kärsin valtavasti oman käytökseni takia, en ollut paha tahallani.
Epävakaassa ja adhd:ssa on tosi paljon samana
kaltaisuuksia ja monella adhd:lla on myös epävakaa. Oli kumpi tahansa, niin apua/tukea tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tytöllä on adhd mikä ei juurikaan näkynyt koulussa/päiväkodissa, sillä moni adhd tyttö peittää adhd oireet. Googlaa adhd masking.
Ihan kuin patteri olisi ollut loppu koulupäivän jälkeen koska tyttö joutui pinnistelemään keskittymisen jne kanssa.
Tytöllä oli huutoraivareita, impulsiivisuutta ja keskittymisongelmia (keskittymisongelmat tulivat ilmi vasta myöhemmällä iällä).
Tyttö ei kestänyt pettymyksiä ja kaikki piti saada heti. Arki ei sujunut ja moni arjen perusjuttu oli vaan hankalaa. Tyttö jaksaa tosin keskittyä tuntitolkulla itseään kiinnostaviin asioihin
K
Tätä mäkin olen vähän pelännyt. Että voisiko tällaista olla taustalla, että päiväkodissa piilottaa oireensa.
Tosiaan päiväkodin suunnalta ei mitään huolta tytön asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.
Näin minäkin sanoisin. Ja jos päivähoidossa ei ole ongelmia, sekin on ehkä merkki siitä, ettei siellä kehtaa huutaa tms. Toki on hyvä, että kotona ei tarvitse miettiä mitä kehtaa ja mitä ei, mutta ehkä kokeilisin itsekin tuota strategiaa, että antaa huutaa. Etukäteen sanotaan napakasti, että kun lähdetään niin lähdetään ja paikan päällä "varoitetaan" pari kertaa, mutta kun huuto alkaa, ei selitetä enää yhtään mitään vaan mennään. Tietysti on vaikka isovanhemmille ikävää, jos vierailut päättyvät aina huutoon, mutta oikeasti se ei ole syy välttää lapsen vierailuja. Kyllähän lapsi vaistoaa, jos kaikki alkavat olla varpaillaan, että apua apua kohta huuto alkaa ja mitä me sitten tehdään. Lapsen pitää vaistota ennemmin se, että vanhempi tietää mitä tehdään (tässä tapauksessa mennään) kuin se, että vanhempi koko ajan kuulostelee lapsen tunnetiloja. Eikä sitä sisaruskateuttakaan tarvitse loputtomiin ymmärtää sillä tavalla, että lapsen kiusattua toista aletaan selittää jotain, siinä vaiheessa vain kielletään ja saa olla vihainen. Kun tilanne ei ole päällä, asioista voi hyvin puhua niin, että lasta ymmärretään ja kysellään miltä sisarus tuntuu ym. En ole itse ollut mitenkään kurikeskeinen kasvattaja, mutta tietyt jutut on täysin kielletty, eikä siinä tarvitse kuulostella ja selitellä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.
Käymme aika usein kylässä. Ja tosiaan minulla sellainen tunne, että eräs isovanhempi välttelee meitä asian vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Käymme aika usein kylässä. Ja tosiaan minulla sellainen tunne, että eräs isovanhempi välttelee meitä asian vuoksi.
Eikö isovanhempi ole niin läheinen ihminen, että edes hänen lapsensa voi ottaa asian puheeksi?
Tai pyytäkää isovanhempi teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Tuo käsienpesuesimerkki: vuorotelkaa, kumpi lapsista saa pestä kädet ensiksi.
Unokortti episodi: lähes kaikki nuoremmat sisarukset tekevät kiusaa isommille. Kieltäkää ja sitten tyttö siivoaa ja järjestää sotkemisesta.
Muuten tytölle omaa aikaa.
Kyläilyt muualla ongelma, niin vieraat teille. Tai sitten muutat asennetta huudon suhteen.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.
Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
Hirveä kakara.
Olis kannattanut miehen vaan tumputtaa. Nessuja ja niveaa, eipä olis karmeeta kakaraa riesana.
Vierailija kirjoitti:
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Kuinka olisi se päiväkoti ihan ensimmäiseksi.
Toiseksi, ota aikaa, kauanko huudot kestää.
Tyttö ei oireile tai häiriökäyttäydy päiväkodissa, koska siellä on kasvattajat. Kotonaan ilmeisesti ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Kuinka olisi se päiväkoti ihan ensimmäiseksi.
Toiseksi, ota aikaa, kauanko huudot kestää.
Ok. Nyt on vaan loma-aika.
Olen nyt vähän kirjoittanut paperille päivistä, jos näitä "kohtauksia" on tullut. Tänäänkin tyttö töni mua siinä tilanteessa, kun kielsin Uno kortteja sotkemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
Kauanko automatka kestää?
Onko pakko kyläillä paljon?
Voiko tehdä esim. niin, että kyläilyjä seuraa kotona esim. uusi ohjelma, peli, värityskuva, lelu, herkkuiltapala, karkkirasia? Niin, että matka menee odotellessa toista kivaa?
Tai tabletti autoon ja peli/ohjelma päälle?
Eniten harmittaa se, kun tulee niin riittämätön olo. Ja toki jos jotain tässä oikeasti taustalla, haluan että lapsi saisi apua asiaan. Veljensä saattaa sanoa usein, että sisko taas huutaa. Missä menee normaalin raja?