Lue keskustelun säännöt.
5 vuotiaan tytön käytös
05.06.2023 |
Onko tämä vielä normaalia tässä iässä? Tyttö on aina ollut todella omapäinen. Uhmaikä tuntunut aina vain kestävän ja kestävän. Otin jo 4-vuotis neuvolassa puheeksi, että voisiko tytöllä olla ADHD? Ei siedä pettymyksiä, vaikka harjoiteltu. Esim. Jos veljensä ehtii ennen häntä pesemään kädet ulkoa tullessa saattaa siitä mennä kuppi nurin. Neuvolassa ei oikein sanottu mitään.
Olen asian kanssa tosi yksin, en oikein tiedä minne ottaisin yhteyttä. Vakuutus meillä on. Suurin ongelma on tuo pettymyksen sieto, sekä uhmakkuus. Lisäksi jos lähdemme kylästä , lähdemme usein huudon kanssa. Asia puhutaan kotona , että kun aika tulee niin lähdemme. Silti joka kerta hän huutaa kurkku suorana kun lähdemme. Tämä on alkanut rajoittaa myös menemisiä kylään. Lisäksi tuntuu, että yksi isovanhemmista välttelee meitä tämän asian vuoksi.
Se mitä ihmettelen, niin päiväkodista ei ole tullut ainakaan ilmi tällaista käyttäytymistä. Lisäksi kaverisuhteissa ei ole mitään erikoista. On kavereita.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Tuo käsienpesuesimerkki: vuorotelkaa, kumpi lapsista saa pestä kädet ensiksi.
Unokortti episodi: lähes kaikki nuoremmat sisarukset tekevät kiusaa isommille. Kieltäkää ja sitten tyttö siivoaa ja järjestää sotkemisesta.
Muuten tytölle omaa aikaa.
Kyläilyt muualla ongelma, niin vieraat teille. Tai sitten muutat asennetta huudon suhteen.
.
Mun mielestä ei ole lasta kohtaan oikein rajoittaa vierailua. Sittenhän sillä viestitään lapsellemme, että huudon takia hän ei pääse kylään. Ei se isovanhempi tänne meillekään kovin usein nyt ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
Kauanko automatka kestää?
Onko pakko kyläillä paljon?
Voiko tehdä esim. niin, että kyläilyjä seuraa kotona esim. uusi ohjelma, peli, värityskuva, lelu, herkkuiltapala, karkkirasia? Niin, että matka menee odotellessa toista kivaa?
Tai tabletti autoon ja peli/ohjelma päälle?
Voihan tätäkin vielä kokeilla, mutta aika usein siihen huutoon ei vain auta yhtään mikään. Toki kaikkia vinkkejäsi en ole kokeillut. Huuto alkaa jo kyläpaikan eteisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo käsienpesuesimerkki: vuorotelkaa, kumpi lapsista saa pestä kädet ensiksi.
Unokortti episodi: lähes kaikki nuoremmat sisarukset tekevät kiusaa isommille. Kieltäkää ja sitten tyttö siivoaa ja järjestää sotkemisesta.
Muuten tytölle omaa aikaa.
Kyläilyt muualla ongelma, niin vieraat teille. Tai sitten muutat asennetta huudon suhteen.
.Mun mielestä ei ole lasta kohtaan oikein rajoittaa vierailua. Sittenhän sillä viestitään lapsellemme, että huudon takia hän ei pääse kylään. Ei se isovanhempi tänne meillekään kovin usein nyt ole tullut.
No, en ajatellut että huudon vuoksi rajoittaisit, vaan siksi, koska olet uupunut. Omaa elämää voi välillä helpottaa.
No, isovanhempi tulkoon niin usein kun tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
No miten konkreettisesti luulet lasta auttavan, että hän kyllä huomaa sinun huolesi ja epävarmuutesi? Kyllä tuon ikäisen oikeasti pitääkin vähän pelätä, jos äiti kuulostelee ja pohdiskelee ja huolestuu koko ajan. Ja sitten huudetaan vielä vähän lisää, jos se äiti siitä järkiintyisi. Kannattaa ottaa todellakin se asenne, että antaa huutaa, mutta se asenne pitää ottaa joka kerta (jos on siis selvästi sitä tavallista lähtöhuutoa, eikä mitään erikoista). Lapsen pitää uskoa, että sinä tiedät asiat (vaikket aina tietäisikään), lapsi hakee sinusta turvaa. Minulla on jo isot lapset, isompi oli silmittömän itsepäinen lapsena ja Asperger diagnosoitiin. Mutta ei se diagnoosi ole tässä se pointti, sillä minun pojalleni hyöty diagnoosista oli tasan vapautus armeijasta. Meillä kävi esim. neuropsykiatrinen valmentaja, jolta toivottiin apua jumittumiseen ja yleiseen itsepäisyyteen ja hän totesi, ettei osaa auttaa. En vastusta tietenkään tutkimuksiin menoa ja voihan jollekin osua hyvä kuntoutuskin, mutta ne ei ole ikinä simsalabim-juttuja. Lapsesi on silti itsepäinen ja kateellinen sisarukselleen ja sinun täytyy itse päättää se linja, miten näihin suhtaudut. Tsemppiä. Aika paljon hyvää kertoo kuitenkin se, jos päivähoidossa ei ole mitään erikoista ja on kavereita.
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Kuinka olisi se päiväkoti ihan ensimmäiseksi.
Toiseksi, ota aikaa, kauanko huudot kestää.
Ok. Nyt on vaan loma-aika.
Olen nyt vähän kirjoittanut paperille päivistä, jos näitä "kohtauksia" on tullut. Tänäänkin tyttö töni mua siinä tilanteessa, kun kielsin Uno kortteja sotkemasta.
No, ihan voi olla normaalin rajoihin kuuluvaa käytöstä. Sinä et tietenkään anna töniä, ethän? Jos sinua satutetaan, niin saa jopa suuttua. Se on normaali reaktio.
Vaikka olisi kui ka loma-aika, niin voit ainakin yrittää olla päiväkotiin yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.
No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
Kauanko automatka kestää?
Onko pakko kyläillä paljon?
Voiko tehdä esim. niin, että kyläilyjä seuraa kotona esim. uusi ohjelma, peli, värityskuva, lelu, herkkuiltapala, karkkirasia? Niin, että matka menee odotellessa toista kivaa?
Tai tabletti autoon ja peli/ohjelma päälle?
Itselleni tuli enemmänkin mieleen, että kyläilyjä voisi lisätä :) Siis jos se ei lisää liikaa kiirettä arkeen. Kun sadannen kerran lapsi alkaa huutaa eteisessä ja te vain menette pois, iloisesti kiität ja moikkaat isäntäväkeä, niin eiköhän se lapsi usko, että aikansa voi käyttää muuhunkin kuin huutamiseen. Huutamisella ei saa äitiä hermostumaan ja kuumakin siinä tulee. Joskus asiat ovat lopulta aika simppeleitä.
Minusta kuulostaa ihan normaalilta. Harvoin 4-vuotias on tunne-elämältään kuin kypsä aikuinen. Ehkä odotat liikoja lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Kuinka olisi se päiväkoti ihan ensimmäiseksi.
Toiseksi, ota aikaa, kauanko huudot kestää.
Ok. Nyt on vaan loma-aika.
Olen nyt vähän kirjoittanut paperille päivistä, jos näitä "kohtauksia" on tullut. Tänäänkin tyttö töni mua siinä tilanteessa, kun kielsin Uno kortteja sotkemasta.
Onko tämän päivän ainoa ongelma ollut nuo Uno-kortit ja tönimisen yrittäminen?
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään asiantuntija, mutta itse yrittäisin ainakin saada lasta puhumaan toiveistaan ja odotuksistaan etukäteen. Tiedostumaan siitä miten hän on ajatellut asioiden menevän ja sitten vastapalloon muut voivat kertoa miten ovat itse kuvitelleet asioiden menevän. Siitähän niitä pettymyksiä aikuisillekin syntyy kun hiljaa mielessään kuvittelee miten asiat menee, eikä ne sitten menekään niin, kun itse ei ole saanut suutaan auki ja kertonut odotuksiaan ja toiveitaan.
Voi hemmetti mitä lässytystä. Toiveistaan...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin tahoon olisi hyvä olla yhteydessä asian tiimoilta? Kuten kerroin, neuvolan kommentit ihan tyhjänpäiväisiä. Alan olla niin uupunut tilanteeseen, että sieltä en ainakaan jaksa enää anella apua.
Kuinka olisi se päiväkoti ihan ensimmäiseksi.
Toiseksi, ota aikaa, kauanko huudot kestää.
Ok. Nyt on vaan loma-aika.
Olen nyt vähän kirjoittanut paperille päivistä, jos näitä "kohtauksia" on tullut. Tänäänkin tyttö töni mua siinä tilanteessa, kun kielsin Uno kortteja sotkemasta.
Kommentoit vaan kun tekee jotain oikein. Takana on huomiohakuisuus, opeta että hyvällä saa huomiota. Suojele veljeä ilkeältä siskolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein käytte kylässä?
Kuinka pitkään lapsi huutaa?
Haitanneeko tuo, jos siihen suhtautuu itse siten, että tuo huutaminen ikään kuin kuuluu vierailupakettiin? Juu, korvat on kovilla, mutta kyllähän maailmaan harmitushuutoa mahtuu. Tuskin lapsi enää 10-vuotiaana kehtaa huutaa.Lapsi saattaa huutaa koko automatkan ajan kylästä kotiin. Ajat vaihtelee. Usein otan sen asenteen, että antaa huutaa. Mutta siitä tulee paha mieli kun mietin, tarvitseeko tyttäreni jotain apua enemmänkin.
Kauanko automatka kestää?
Onko pakko kyläillä paljon?
Voiko tehdä esim. niin, että kyläilyjä seuraa kotona esim. uusi ohjelma, peli, värityskuva, lelu, herkkuiltapala, karkkirasia? Niin, että matka menee odotellessa toista kivaa?
Tai tabletti autoon ja peli/ohjelma päälle?
Itselleni tuli enemmänkin mieleen, että kyläilyjä voisi lisätä :) Siis jos se ei lisää liikaa kiirettä arkeen. Kun sadannen kerran lapsi alkaa huutaa eteisessä ja te vain menette pois, iloisesti kiität ja moikkaat isäntäväkeä, niin eiköhän se lapsi usko, että aikansa voi käyttää muuhunkin kuin huutamiseen. Huutamisella ei saa äitiä hermostumaan ja kuumakin siinä tulee. Joskus asiat ovat lopulta aika simppeleitä.
Näin minäkin tekisin, mutta kun ap kuulostaa niin väsyneeltä. Siksi ehdotin vähentämistä ja jotain kivaa, joka muutenkin kuuluu ap:n perheen elämään, kyläilyjen jälkeen. En siis ehdottanut Barbie-taloa, vaan esim. jäätelötikkuja, joista askarrella Barbien hevoselle esterata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Lapselle sanotaan varttia ennen lähtöä että 15 minuutin päästä lähdetään. Ehtii lopettaa leikit rauhassa.
Varaa aika lastenpsykiatrin vastaanotolta niin, että ainakin ensikäynnille menette puolison kanssa ilman lasta. Sieltä saatte neuvoja jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sama kuin uhmakkuus tai huono pettymysten sietokyky. Toki tunnesäätelyn ongelmat usein yhteydessä ADHD:een mutta siihen liittyy ennen kaikkea tarkkaavuuden haasteet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
Juu. Tyttö jaksaa kyllä keskittyä piirtämiseen, askarteluun, maalailuun. Siksi on tuntunutkin, ettei kaikki täsmää ADHD kanssa.
Usein kun olemme poistuneet kylästä ja tyttö huutaa ja itkee, ei hän halua lohdutusta sylissä tms. Sitten kun rauhoittuu, niin kysyttäessä hän saattaa sanoa "en vain halunnut lähteä" tai "olin vain väsynyt"
Se vain tuntuu pahalta kun etukäteen on keskusteltu, että kylästä joudutaan kuitenkin lähtemään.
En tiedä stressaanko turhaa asiasta, miehen mielestä ainakin.
Tämän perusteella, siis tyttö itsekin ymmärtää, että huuto on tuossa tilanteessa vain ilmaisu sille, että harmittaa poislähteminen
Miksi et itse voi ajatella niin? Tyttö sanoo omalla tavallaan, että ikävää on. Onko se vaarallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sama kuin uhmakkuus tai huono pettymysten sietokyky. Toki tunnesäätelyn ongelmat usein yhteydessä ADHD:een mutta siihen liittyy ennen kaikkea tarkkaavuuden haasteet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
Juu. Tyttö jaksaa kyllä keskittyä piirtämiseen, askarteluun, maalailuun. Siksi on tuntunutkin, ettei kaikki täsmää ADHD kanssa.
Usein kun olemme poistuneet kylästä ja tyttö huutaa ja itkee, ei hän halua lohdutusta sylissä tms. Sitten kun rauhoittuu, niin kysyttäessä hän saattaa sanoa "en vain halunnut lähteä" tai "olin vain väsynyt"
Se vain tuntuu pahalta kun etukäteen on keskusteltu, että kylästä joudutaan kuitenkin lähtemään.
En tiedä stressaanko turhaa asiasta, miehen mielestä ainakin.
Miksi sinun ap on vaikea hyväksyä, jos leikki-ikäinen lapsi ilmaisee väsymystään voimakkaasti huutaen? Tai pettymystään? Jotenkin nyt vaikuttaa siltä, että asia on ongelma enemmän sinulle kuin lapselle. Pienet lapset monesti ilmaisevat tunteitaan huutaen. Eivät he ole vielä rationaalisia aikuisia, vaan vasta harjoittelevat. Normaaliin elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita.
Onko lasta välttelevä isovanhempi juuri sinun vanhempasi? Onko sinut kasvatettu ilmapiiriin, jossa lapsi on hyväksytty ja hyvä vain käyttäytyessään ns. kiiltokuvamaisesti? Onko kielteisten tunteiden ilmaiseminen ollut kiellettyä? Ja nyt ehkä vaadit alitajuisesti samaa omalta lapseltasi? Kiusaamis- ja härnäämiskäytökseen kannattaa puuttua toki. Mutta jos annat signaalin, että lapsen ei ole sallittua käydä läpi suruaan tai pettymystään, se voi kasvattaa härnäämisimpulssia. Tai se voi tehdä lapsesta muita miellyttävän kuoren, joka on aikuisena persoonallisuushäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Lapselle sanotaan varttia ennen lähtöä että 15 minuutin päästä lähdetään. Ehtii lopettaa leikit rauhassa.
Kirjoitin tuossa hetki sitten, isompi lapseni on Asperger ja oli pienenä todella itsepäinen. Kaikki lapset eivät joko jostain nepsy-jutusta tai sitten silkasta temperamentista johtuen lopeta mitään leikkiä rauhassa. Meillä olisi ap:n tilanteessa ollut joka kerta ihan yhtä vaikea lähtö, vaikka olisi sanottu monta kertaa. Mutta se mitä jälkeenpäin (lapsi on jo nuori aikuinen) olen ajatellut on, että huolestuin ihan liikaa. Lopputulos oli aina huuto, joten mitä sitä taivastelemaan, sitten huutaa. Noita tilanteita ei kaikkien lasten kanssa pysty hoitamaan mitenkään sujuvasti, mutta hoitaa ne pitää. Kun mennään niin mennään. Yhtään vierailua ei jätetä väliin sen takia. Voi kuulostaa hullulta, mutta se tuo tavallaan mielenrauhaa. Ei se lapsi arvosta äitiään yhtään sen enempää, jos tämä on Oikein Huolestunut. Ap kertoi, että lapsi on jälkeenpäin voinut sanoa olleensa vain väsynyt. Minun Aspergerini ei kyennyt analysoimaan yhtään mitään toimintaansa jälkeenpäin noinkaan kypsästi, joten vähän tulee mieleen se onnellinen vaihtoehto, että lapsessa ei ole mitään "vikaa". Huutaminen on ehkä jopa tapa, jotain millä aina kokeillaan miten äiti tänään reagoi. Älä reagoi mitenkään, lapsi voi keskittyä hauskempaan tekemiseen. Enemmän kuin huudon miettimiseen keskittyisin siihen, ettei lapsi pääse kiusaamaan sisarustaan. Tämä on asia mitä itse kadun kaikkein eniten: en kyennyt suojelemaan lapseni sisarusta niin paljon kuin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt. Huutoa maailmaan saa mahtua, kiusaamista ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Lapselle sanotaan varttia ennen lähtöä että 15 minuutin päästä lähdetään. Ehtii lopettaa leikit rauhassa.
Kirjoitin tuossa hetki sitten, isompi lapseni on Asperger ja oli pienenä todella itsepäinen. Kaikki lapset eivät joko jostain nepsy-jutusta tai sitten silkasta temperamentista johtuen lopeta mitään leikkiä rauhassa. Meillä olisi ap:n tilanteessa ollut joka kerta ihan yhtä vaikea lähtö, vaikka olisi sanottu monta kertaa. Mutta se mitä jälkeenpäin (lapsi on jo nuori aikuinen) olen ajatellut on, että huolestuin ihan liikaa. Lopputulos oli aina huuto, joten mitä sitä taivastelemaan, sitten huutaa. Noita tilanteita ei kaikkien lasten kanssa pysty hoitamaan mitenkään sujuvasti, mutta hoitaa ne pitää. Kun mennään niin mennään. Yhtään vierailua ei jätetä väliin sen takia. Voi kuulostaa hullulta, mutta se tuo tavallaan mielenrauhaa. Ei se lapsi arvosta äitiään yhtään sen enempää, jos tämä on Oikein Huolestunut. Ap kertoi, että lapsi on jälkeenpäin voinut sanoa olleensa vain väsynyt. Minun Aspergerini ei kyennyt analysoimaan yhtään mitään toimintaansa jälkeenpäin noinkaan kypsästi, joten vähän tulee mieleen se onnellinen vaihtoehto, että lapsessa ei ole mitään "vikaa". Huutaminen on ehkä jopa tapa, jotain millä aina kokeillaan miten äiti tänään reagoi. Älä reagoi mitenkään, lapsi voi keskittyä hauskempaan tekemiseen. Enemmän kuin huudon miettimiseen keskittyisin siihen, ettei lapsi pääse kiusaamaan sisarustaan. Tämä on asia mitä itse kadun kaikkein eniten: en kyennyt suojelemaan lapseni sisarusta niin paljon kuin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt. Huutoa maailmaan saa mahtua, kiusaamista ei.
Ohis: Loppulauseesi on av-palstan historian paras lause. Toivottavasti pääsee Kale-vauvan biisiin!
Mistä näitä kädettömiä vanhempia sikiää?
Ei mitään rajaa.