Lue keskustelun säännöt.
5 vuotiaan tytön käytös
05.06.2023 |
Onko tämä vielä normaalia tässä iässä? Tyttö on aina ollut todella omapäinen. Uhmaikä tuntunut aina vain kestävän ja kestävän. Otin jo 4-vuotis neuvolassa puheeksi, että voisiko tytöllä olla ADHD? Ei siedä pettymyksiä, vaikka harjoiteltu. Esim. Jos veljensä ehtii ennen häntä pesemään kädet ulkoa tullessa saattaa siitä mennä kuppi nurin. Neuvolassa ei oikein sanottu mitään.
Olen asian kanssa tosi yksin, en oikein tiedä minne ottaisin yhteyttä. Vakuutus meillä on. Suurin ongelma on tuo pettymyksen sieto, sekä uhmakkuus. Lisäksi jos lähdemme kylästä , lähdemme usein huudon kanssa. Asia puhutaan kotona , että kun aika tulee niin lähdemme. Silti joka kerta hän huutaa kurkku suorana kun lähdemme. Tämä on alkanut rajoittaa myös menemisiä kylään. Lisäksi tuntuu, että yksi isovanhemmista välttelee meitä tämän asian vuoksi.
Se mitä ihmettelen, niin päiväkodista ei ole tullut ainakaan ilmi tällaista käyttäytymistä. Lisäksi kaverisuhteissa ei ole mitään erikoista. On kavereita.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Löytyisikö kunnastanne perheneuvola?
Olkaa yhteydessä sinne ja kertokaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti huolenaiheenne. Joskus lapset todella tsemppaavat varhaiskasvatuksessa ja väsymys kaatuu sitten kotona vanhempien niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Löytyisikö kunnastanne perheneuvola?
Olkaa yhteydessä sinne ja kertokaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti huolenaiheenne. Joskus lapset todella tsemppaavat varhaiskasvatuksessa ja väsymys kaatuu sitten kotona vanhempien niskaan.
Ja sitten perheellä on ihan turhaan lasu niskassa.
Huomiona kaikille että ne vanhemmat sisarukset voivat olla salaa todella julmia. Oikein pahaa tekee huomata kuinka kritiikittömästi täällä niellään että pieni tyttö on paha, ilkeä ja kateellinen sisarukselleen.
Minun isosiskoni suorastaan rääkkäsi minua kulisseissa. Härnäsi, huijasi, valehteli ja mitätöi. Minä olin pieni, nurkkaanajettu ja puolustukseni oli olla äänekäs, vaikea ja pahansisuinen, kun koin että vanhemmalle sisarukselle puhutaan kuin ihmiselle ja minulle kuin jollekin vajaaälyiselle. En osannut kertoa mitä koin ja tunsin, ei minulla ollut sanoja sille.
Toivottavasti ap isommalla sisaruksella ei ole valtaa kertoa miten pikkusisko käyttäytyy niin että sisko kuulee kuinka arvioitte häntä. Heidän tulisi olla samalla tavalla kohdeltuja, isommalla ei saa olla ns kasvatusvaltaa tai häntä ei saa kritiikittä uskoa kaikessa. Joskus voi myös kokeilla sanoa vaikka että ehkä iso lapsi kestää uno-korttien sotkemisen, ei ole iso asia.
Jos isompi lapsi on vanhempien ns puolella niin että vanhemmat lapsen sinne ottavat, niin se pieni on yksin. Ja minusta se ainakin teki hyvin vihaisen, oikukkaan, pahantuulisen ja äänekkään lapsen. Se on joillekin persoonille äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta. Vallankäyttöä ja kiusaamista.
Mariannemarianne kirjoitti:
Meillä oli samanlaista ja mm. lähdöt ja paluut aina tosi vaikeita. Reissuilla illat huutoa. Tyttö myös nukkui todella huonosti ja heräili öisin 12 vuotiaaksi asti. Tuntui että uhmaikä jatkui tuohon asti. Mielenkiintoisiin asioihin jaksoi aina kyllä keskittyä erittäin hyvin, mm. leikit ja piirtäminen ja askartelu. Yläasteen jälkeen diagnosoitiin ADHD.
Kuulostaa tutulta myös meillä. Nuo kylästä lähdöt oli täyttä tuskaa, ei oikein muu. Pienenä toimi hyvin ohjeiden mukaan, esim aamuisin pukeminen meni sujuvasti kun ei ollut koskaan annettu vaihtoehtoja. Vaatteet odottivat valmiina ja ne laitettin. Ennenkuin keksi ettäalkaa sanoa vastaan. Huutaa edelleen 13 vuotiaana hyvin herkästi jollei asiat mene halunsa mukaan. Kiinnostaviin asioihin uppoutuu vaikka loputtoman pitkäksi ajaksi, lukemaan oppi 5 v. Mutta jos joku, vaikka käsityöt ei kiinnosta, niin sitten ne vaan jää tekemättä. Kolmosella sai diagnoosin, ADD.
Piiskaa paljaalle takapuolelle niin että oppii käyttäytymään kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, älä ala lapselle mitään diagnoosia etsimään. Tuo käytös kuuluu monenkin juuri 3-7 vuotiaan käytökseen. Meidän poika oli aivan mahdoton tuossa iässä. Osasi kyllä keskittyä esim . tehdä vaikeita legorakennelmia . No, kouluiässä tilanne alkoi normalisoitua ja nyt pääsi juuri yläasteelta ysin keskiarvolla. Muutamia serkkujaan ovat pienenä olleet tuollaisia aivan mahdottomia, mutta sitä omapäisyyttä on riittänyt aikuisenakin ja ovat hyvissä ammateissa. Ne on näitä sisupusseja.
Meidän kaksi muuta lasta ovat olleet super rauhallisia.
Ei tarvita aina diagnooseja vaan valtavasti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä-se ottaa koville. Voi kun sinä voisit hänelle järjestää elämyksiä nyt kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sama kuin uhmakkuus tai huono pettymysten sietokyky. Toki tunnesäätelyn ongelmat usein yhteydessä ADHD:een mutta siihen liittyy ennen kaikkea tarkkaavuuden haasteet, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.
Juu. Tyttö jaksaa kyllä keskittyä piirtämiseen, askarteluun, maalailuun. Siksi on tuntunutkin, ettei kaikki täsmää ADHD kanssa.
Usein kun olemme poistuneet kylästä ja tyttö huutaa ja itkee, ei hän halua lohdutusta sylissä tms. Sitten kun rauhoittuu, niin kysyttäessä hän saattaa sanoa "en vain halunnut lähteä" tai "olin vain väsynyt"
Se vain tuntuu pahalta kun etukäteen on keskusteltu, että kylästä joudutaan kuitenkin lähtemään.
En tiedä stressaanko turhaa asiasta, miehen mielestä ainakin.
Miksi sinun ap on vaikea hyväksyä, jos leikki-ikäinen lapsi ilmaisee väsymystään voimakkaasti huutaen? Tai pettymystään? Jotenkin nyt vaikuttaa siltä, että asia on ongelma enemmän sinulle kuin lapselle. Pienet lapset monesti ilmaisevat tunteitaan huutaen. Eivät he ole vielä rationaalisia aikuisia, vaan vasta harjoittelevat. Normaaliin elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita.
Onko lasta välttelevä isovanhempi juuri sinun vanhempasi? Onko sinut kasvatettu ilmapiiriin, jossa lapsi on hyväksytty ja hyvä vain käyttäytyessään ns. kiiltokuvamaisesti? Onko kielteisten tunteiden ilmaiseminen ollut kiellettyä? Ja nyt ehkä vaadit alitajuisesti samaa omalta lapseltasi? Kiusaamis- ja härnäämiskäytökseen kannattaa puuttua toki. Mutta jos annat signaalin, että lapsen ei ole sallittua käydä läpi suruaan tai pettymystään, se voi kasvattaa härnäämisimpulssia. Tai se voi tehdä lapsesta muita miellyttävän kuoren, joka on aikuisena persoonallisuushäiriöinen.
Hyvä tietää jos käytös on normaalia tämän ikäisellä ja muillakin ollut vaikeuksia siirtymissä. Olen vain ollut tosi yksin asian kanssa ja ehkä kantanut liikaakin huolta. Kuten sanoin, olen tästä puhunut neuvolassa tulematta viisaammaksi. On vain kohauteltu olkapäitä.
Välttelevä isovanhempi ei ole minun vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen asian kanssa tosi yksin, en oikein tiedä minne ottaisin yhteyttä. Vakuutus meillä on."
Ai vakuutus, että lapsesi pitää kasvattaa?
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, älä ala lapselle mitään diagnoosia etsimään. Tuo käytös kuuluu monenkin juuri 3-7 vuotiaan käytökseen. Meidän poika oli aivan mahdoton tuossa iässä. Osasi kyllä keskittyä esim . tehdä vaikeita legorakennelmia . No, kouluiässä tilanne alkoi normalisoitua ja nyt pääsi juuri yläasteelta ysin keskiarvolla. Muutamia serkkujaan ovat pienenä olleet tuollaisia aivan mahdottomia, mutta sitä omapäisyyttä on riittänyt aikuisenakin ja ovat hyvissä ammateissa. Ne on näitä sisupusseja.
Meidän kaksi muuta lasta ovat olleet super rauhallisia.
Ei tarvita aina diagnooseja vaan valtavasti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä-se ottaa koville. Voi kun sinä voisit hänelle järjestää elämyksiä nyt kesällä.
Hei ja kiitos sinulle. Kiva kuulla kokemuksia.
On mahdollista järjestää lapselle mukavaa tekemistä kesällä ja se onkin ollut tässä nyt suunnitteilla, että mitä kaikkea kivaa tehdään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka 11v kirjoitti:
"Olen asian kanssa tosi yksin, en oikein tiedä minne ottaisin yhteyttä. Vakuutus meillä on."
Ai vakuutus, että lapsesi pitää kasvattaa?
Aika huono
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapselta kysytä koska me lähdetään, mitä mieltä olet, vaan aikuinen ilmoittaa koska lähdetään. Ei ihme että lapset on sekaisin kun heiltä kysytään. Vastuu on aikuisella.
Vähän jämäkkyyttä.No ei me lapsen annetakaan päätetään vaan lähdemme vaikka huudon kanssa.
Löytyisikö kunnastanne perheneuvola?
Olkaa yhteydessä sinne ja kertokaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti huolenaiheenne. Joskus lapset todella tsemppaavat varhaiskasvatuksessa ja väsymys kaatuu sitten kotona vanhempien niskaan.Ja sitten perheellä on ihan turhaan lasu niskassa.
Ei perheneuvola tuollaisen takia mitään lasua tee. Sieltähän vanhemmat koittaa saada apua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aika tavanomaiselta pikkusisarukselta. Pikkusisarukset toisaalta saavat elämäänsä paljon isosisaruksilta, mutta toisaalta se tekee kasvun vähän haastavammaksi. Meilläkin esikoinen oli hyvin tasainen ja ns. helppo lapsi, mutta seuraava olikin hyvin kovapäinen ja temperamenttinen. Ihan täysin neurotyypillinen, mutta tulkitsin vahvatahtoisuuden juontuvan siitä, että hän on vauvasta asti joutunut välillä odottamaan ja vaatimaan.
Muista se ap, ettei ne muutkaan lapset ole niitä herran enkeleitä. Tiedätkö millainen itse sinä tai isänsä , sekä tädit ja sedät ovat olleet tuossa iässä. Geeneistäkin kumpuuaa kaikkia eri luonteita. Äälä ota asiaa niin vakavast. Koeta ajatella , että onpa ihanaa kun sinulla on terve lapsi, ei vammaisuutta, ei syöpää, ei ol sattunut onnettomuuksia ,,,siis valtavasti kiitollisuuden aiheita. Huomisesta alkaen ala kiittämään lastasi/ lapsiasi, aina ,kun siihen on vähänkään aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, älä ala lapselle mitään diagnoosia etsimään. Tuo käytös kuuluu monenkin juuri 3-7 vuotiaan käytökseen. Meidän poika oli aivan mahdoton tuossa iässä. Osasi kyllä keskittyä esim . tehdä vaikeita legorakennelmia . No, kouluiässä tilanne alkoi normalisoitua ja nyt pääsi juuri yläasteelta ysin keskiarvolla. Muutamia serkkujaan ovat pienenä olleet tuollaisia aivan mahdottomia, mutta sitä omapäisyyttä on riittänyt aikuisenakin ja ovat hyvissä ammateissa. Ne on näitä sisupusseja.
Meidän kaksi muuta lasta ovat olleet super rauhallisia.
Ei tarvita aina diagnooseja vaan valtavasti kärsivällisyyttä ja ymmärrystä-se ottaa koville. Voi kun sinä voisit hänelle järjestää elämyksiä nyt kesällä.
Tämä.
5v lapset ovat vaikeinta mitä tiedän! Jopa äärimmäisen rauhallinen esikoiseni osasi olla raivostuttava tuon ikäisenä.
Kun tuo huuto ja raivoaminen alkaa, ignooraa hänet mikäli ei ole todellista hätää. Lapsi testaa kuinka pitkälle voi venyttää pinnaasi. Näytä ettei jän hyödy mitään raivoamisesta äläkä koskaan lähde siihen mukaan
Meillä lapset ovat järjestäen olleet hyvin vaikeita 5-vuotiaina. Se on erittäin vaikea ikä eli mitään vikaa lapsessa ei tarvitse olla, vaikka hän karjuu, kiljuu, räjähtää hetkessä jne. Jokaisesta lapsestamme on kouluikään mennessä kuoriutunut oikein hyväkäytöksinen lapsi, vaikka me vanhemmat olemme miettineet välillä, että tuleeko kouluun menijää ollenkaan. Esikoisella on nykyään kaikki arvosanat erinomaisia ja opettaja kehuu maasta taivaaseen. On reipas, oma-aloitteinen, totteleva ja hyvin käyttäytyvä lapsi. 5-vuotiaana oli todella vaikea.
Kun mun lapset oli pieniä, tuo ikä oli 6 vuotiaana. Sanottiin, että uhma tulee kaksivuotiaana ja kuusivuotiaana, kuusivuotiaalla vain on raskaampi aseistus, kun osaa enemmän. Toisaalta 2 vuotias huutaa kyllä vielä kovempaa.
Tosiaankin maailmaan mahtuu ääntä. Enemmän minäkin pitäisin silmällä, miten toimii nuoremman kanssa, koska isosisarukset oikeasti voivat olla aika kauhuja, kuten yksi tuolla sanoikin. Itseäkin ärsytti se, että täytyy koko ajan huomauttaa, että älä kiusaa sitä pienempää, mutta kyllä sekin sitten helpotti, kun pääsivät tekemään jo jotain yhdessä. Luonteista tuokin on kyllä kiinni, tulevatko toimeen.
Miettiä voisi sitäkin, missä käytte kylässä. Tarkoitan, että jos on lapselle todella mieluinen paikka, jossa on jännittävät ja kivat leikit, niin totta kai sieltä on vaikea irrottuatua sen vuoksi, että vanhemmat sanoo, että nyt lähdetään, vaikka se olisi kuinka sovittua etukäteen. Silloin huuto ja pettymys on ihan luonnollinen reaktio.
Voisiko ajatella niinkin päin, että ei ole huono asia, että osaa ilmaista tunteitaan, vaikkakin nyt vielä pienenä sitten huutamalla? Jos itsekin jo osaa sanoa edes jotain syitä, miksi huuto tuli.
Ehkä voisitte ennen diagnooseja kertoa kyläpaikassa(paikoissa), että anteeksi nyt tämä huuto, mutta tyttö niin viihtyi teillä, että lähteminen on vaikeaa ja antaa lapsen huutaa, toki sanoen, että kurjaa, että tuolta tuntuu, mutta nyt on lähdettävä. Lisäksi vain katsella, jos sieltä normaali sisarkateus päätään nostaa, että millaisissa tilanteissa.
Missään nimessä ei nyt pidä mennä siihenkään kyllä, että nuorempaa kuunnellaan ja yhdessä hänen kanssaan liittoudutaan huutavaa siskoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Oisko mamma juonnu tai käyttäny huumeita odotusaikana?
No ei, ei näistä sun hölmöistä viesteistäsi voi automaattisesti äitiäsi syyttää. Olet varmaan vain vielä vähän keskenkasvuinen ja fiksuunnut kyllä iän myötä.
Vaikuttaa enemmän nepsy oirehdinnalta kuin ADHD:ltä. Onko aivovamma poissuljettu, onko kopauttanut päänsä ja saanut aivoruhje. Miten synnytys meni, oliko napanuora kaulan ympäri, tuliko happivajetta, oliko löysä reagoimaton veltto ja sininen lapsi? Nämä vaihtoehdot kannattaa taustoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyisi olemaan sitten enemmän tukena?
Sinä olet aikuinen ja luot säännöt lasten parhaaksi. Joistain asioista voi neuvotella, mutta lapsi ei välttämättä päätä. Ole jämäkämpi, äläkä ole anteeksipyytelevä, kun kiellät jonkun asian. Lisäksi jos lapsi käyttäytyy huonosti ja kiukuttelee, siitä pitää tulla sanktioita, että tajuaa olleensa huonokäytöksinen.
Ehkä kersas on vaan vittumainen. Ei kaikkeen tarvitse hankkia diagnoosia, vaikka se muotia nykyään onkin.