Lue keskustelun säännöt.
Yhteenmuutto ja omat huonekalut
05.06.2023 |
Muutto miehen kaksioon häämöttää, molemmat ollaan jo kolmikymppisiä ja seurusteltu useampi vuosi. Muuttosuunnitelmia tehdessä tuli huolenaiheeksi, miten kaksi kaksiota saadaan mahdutettua yhteen kun molemmilla luonnollisesti on jo huonekaluja kertynyt ja neliöt eivät asunnossa kuitenkaan tuplaannu. Oli puhetta, että mies voi luopua jostain omista huonekaluistaan, jotta minä voin tuoda omia huonekaluja ja siten tehdä kodista yhteisen. Ja että päivitetään sitten muita huonekaluja jos vaikka ruokapöytä jää pieneksi tms.
No, minulla kävi tuuri ja sain myytyä lähes kaikki huonekaluni pois lukuunottamatta työpöytää ja tuolia sekä muutamaa säilytyskalustetta. Valtaosa astioista meni äidilleni, joka hän ne minulle aikoinaan on antanutkin. Huonekalut geneeristä ikeaa.
Miehen mielestä tämä on nyt sitten huono juttu, kun omin päin menin myymään tavaroita. Ajattelin, että on helpompaa että myyn tarpeettomat kalusteet pois, etenkin kun miehen huonekalut ja astiat kelpaa minulle ihan hyvin. Myönnän, että aluksi minulle OLI tärkeää, että olisi vaikka yhtenäinen astiasto, mutta sekin pakkomielle minulta meni pois ja nyt ne minun astiat meni kuitenkin hyvään tarpeeseen äidille :D
Onko teidän mielestä minun päätös nyt suuri vääryys ja merkki siitä, että en voi sitoutua muuttoon?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Sovit yhtä ja teet toista. Ehkä mieskin suunnitteli huonekalujen myymistä.
Sitten me sovitaan kai hyvin yhteen, kun ominpäin suunnitellaan... Minä olen keskustellut kuukausia etukäteen, että kumman mikro säilytetään, kumman lakanat (ei kaksi ihmistä tarvitse 20 paria), montako lipastoa tarvitaan, kumpi luopuu tv-tasosta ym. Ei mitään vastausta, pelkkää mutinaa.
Viimeisen vuoden olen ollut pitkälti reissutyössä, mikä sekin vähensi kiintymystä omiin huonekaluihin eivätkä ne niin "kodilta" tuntuneet. Työreissujen ulkopuolinen aika menikin miehen luona, mikä on se syy miksi nyt muutetaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miestä harmitti, kun en pidä sovituista asioista kiinni tai et puhunut, että suunnitelmat muuttuvat.
Musta on aina vähän tyhmää muuttaa jommankumman entiseen kotiin. Kaksio miehen oma ja sinä asuit vuokralla?
Kun minun tätini asui avoliitossa aikoinaan ex-miesystävän kanssa, he eivät koskaan ostaneet Isompia hankintoja kotiin puoliksi vaan ainoastaan jompi kumpi maksoi tavaran kokonaan siksi, koska eron tullessa on helpompi jakaa tavarat sen mukaan, kumpi on ne ostanut
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina vähän tyhmää muuttaa jommankumman entiseen kotiin. Kaksio miehen oma ja sinä asuit vuokralla?
Miksi? Jos on hyvä asunto, niin miksi pitäisi uutta etsiä yhteenmuuton takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutin exän kanssa yhteen, niin myin pesukoneeni, keittiön pöydän ja tuolit, sohvat, ja kaikenlaista muuta. Myynnistä saadut rahat käytettiin yhteisesti.Kun sitten vuosi myöhemmin muutin pois, olin pesukoneeton, keittiökalusteeton ja ilman sohvaa.
Onneksi muutin lapseni kanssa asuntoon jossa oli keittiökalustus, ja vuokraemäntä kysyikin että haluanko että hän vie ne pois. En halunnut. Sohvan sain lopulta alesta halvalla, pesukonetta en ostanut vaan käytin vuosia pesutupaa kunnes muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen, ja hänellä oli pyykkikone.
Kun lapsen isä muutti pois kaaaaauan sitten, hän vei mukanaan tv:n, pyykkikoneen, mikron, ja sohvat, valaisimet sekä ylipäätään kaiken paitsi lapsen tavarat, ja minun sängyn, koska ne olivat alunperin hänen. Siellä sitten istutiin lapsen kanssa pimeässä, ja vauvanruoka lämmitettiin kattilassa liedellä.
Sitä vain että kannattaa miettiä onko itsellä sitten varaa uusiin huonekaluihin jos se ero tulee. Miehiä ei nimittäin paljon kiinnostele eron jälkeen vaikka toinen jäisi täyin tyhjään asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina vähän tyhmää muuttaa jommankumman entiseen kotiin. Kaksio miehen oma ja sinä asuit vuokralla?
Molemmilla vuokra-asunnot. Jos en nyt muuta miehen luo yhteen, niin ostaisin oman asunnon kun siihen on varaa ja työolot vakiintuneet tässä vuoden aikana siten, että voi oikeasti kotona jopa asua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksette sopineet yhdessä, mitä huonekaluja pidätte ja mitä ette? oisitte näin saaneet yhteen sopivan sisustuksenkin, joka miellyttää molempia.
ymmärrän että miestä harmittaa.
Samaa ihmettelin, että ettekö te juttele ollenkaan mistään milloinkaan? Eikö olisi ollut helppo juttu katsoa molempien romuja ja miettiä yhdessä, että tuo otetaan uuteen, tuo ei mahdu, tämä ehkä voisi sopia, tämä sopii varmasti ja sen jälkeen molemmat ehtivät tekemään siirtonsa.
Astiat ovat astioita, niistä en meteliä pitäisi kunhan kaikki tarvittava olisi ja jos ei ole, niitä saa hankittua.
Meillä ei ollut mieheni kanssa aikoinaan mitään epäselvää, vaan juttelimme tuollaisetkina asiat ja hyvä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Kun muutin exän kanssa yhteen, niin myin pesukoneeni, keittiön pöydän ja tuolit, sohvat, ja kaikenlaista muuta. Myynnistä saadut rahat käytettiin yhteisesti.Kun sitten vuosi myöhemmin muutin pois, olin pesukoneeton, keittiökalusteeton ja ilman sohvaa.
Onneksi muutin lapseni kanssa asuntoon jossa oli keittiökalustus, ja vuokraemäntä kysyikin että haluanko että hän vie ne pois. En halunnut. Sohvan sain lopulta alesta halvalla, pesukonetta en ostanut vaan käytin vuosia pesutupaa kunnes muutin nykyisen mieheni kanssa yhteen, ja hänellä oli pyykkikone.
Kun lapsen isä muutti pois kaaaaauan sitten, hän vei mukanaan tv:n, pyykkikoneen, mikron, ja sohvat, valaisimet sekä ylipäätään kaiken paitsi lapsen tavarat, ja minun sängyn, koska ne olivat alunperin hänen. Siellä sitten istutiin lapsen kanssa pimeässä, ja vauvanruoka lämmitettiin kattilassa liedellä.
Sitä vain että kannattaa miettiä onko itsellä sitten varaa uusiin huonekaluihin jos se ero tulee. Miehiä ei nimittäin paljon kiinnostele eron jälkeen vaikka toinen jäisi täyin tyhjään asuntoon.
No jopa on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en enää koskaan muuta naisen kanssa saman katon alle. Kaikki menee aina vaikeaksi.
Mikä nyt oli vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina vähän tyhmää muuttaa jommankumman entiseen kotiin. Kaksio miehen oma ja sinä asuit vuokralla?
Miksi? Jos on hyvä asunto, niin miksi pitäisi uutta etsiä yhteenmuuton takia?
Lue aloitus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on aina vähän tyhmää muuttaa jommankumman entiseen kotiin. Kaksio miehen oma ja sinä asuit vuokralla?
Miksi? Jos on hyvä asunto, niin miksi pitäisi uutta etsiä yhteenmuuton takia?
Meillä alkoi näkymään peikkoja joka nurkassa, kun olin jo edellisen puolison kanssa asunut samassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksette sopineet yhdessä, mitä huonekaluja pidätte ja mitä ette? oisitte näin saaneet yhteen sopivan sisustuksenkin, joka miellyttää molempia.
ymmärrän että miestä harmittaa.
Samaa ihmettelin, että ettekö te juttele ollenkaan mistään milloinkaan? Eikö olisi ollut helppo juttu katsoa molempien romuja ja miettiä yhdessä, että tuo otetaan uuteen, tuo ei mahdu, tämä ehkä voisi sopia, tämä sopii varmasti ja sen jälkeen molemmat ehtivät tekemään siirtonsa.
Astiat ovat astioita, niistä en meteliä pitäisi kunhan kaikki tarvittava olisi ja jos ei ole, niitä saa hankittua.
Meillä ei ollut mieheni kanssa aikoinaan mitään epäselvää, vaan juttelimme tuollaisetkina asiat ja hyvä tuli.
Miehellä on jo kaikki tarpeellinen ja jostain voisi minun mielestä jopa luopua ilman, että tilalle hankitaan uutta. Miehellä ei ollut aiemmin mitään mielipidettä mistään huonekaluasiasta, kun olen keskustellut. No nyt ei ole ongelmaa muuta kuin miehellä. Olettiko hän sitten, että sisustan hänen asunnon jotenkin nätiksi kuten muut naiset ovat tehneet, sitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa muuta väärää ollut kuin että sinä teit päinvastoin kuin oli sovittu. Ajattelit päästä hepommalla, kun sulle kelpaa miehenkin huonekalut ja muuttokin sujuu helpommin, koska on vähemmän tavaraa muutettavana. Ymmärrän ajattelutapasi. Jos sulla ei ollut mitään kovin hienoa, tuskin miestä häiritsee se, ettei niitä tulekaan yhteiseen kotiinne , vaan häntä häritsee se, että teit eri tavalla kuin mitä alunperin sovitte.
Mitä ihmettä???
Totta kai ap:lla on oikeus myydä omia tavaroitaan kenelle haluaa ja mihin hintaan haluaa. Ei seurustelukumppanilla eikä kenelläkään muullakaan ole tässä sananvaltaa.
Mies luonnollisesti toimii omien tavaroidensa kanssa samoin.
Ja sitten kun asutte yhdessä, päätätte yhdessä, millaisia mahdollisia uusia huonekaluja ja tavaroita ostatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksette sopineet yhdessä, mitä huonekaluja pidätte ja mitä ette? oisitte näin saaneet yhteen sopivan sisustuksenkin, joka miellyttää molempia.
ymmärrän että miestä harmittaa.
Samaa ihmettelin, että ettekö te juttele ollenkaan mistään milloinkaan? Eikö olisi ollut helppo juttu katsoa molempien romuja ja miettiä yhdessä, että tuo otetaan uuteen, tuo ei mahdu, tämä ehkä voisi sopia, tämä sopii varmasti ja sen jälkeen molemmat ehtivät tekemään siirtonsa.
Astiat ovat astioita, niistä en meteliä pitäisi kunhan kaikki tarvittava olisi ja jos ei ole, niitä saa hankittua.
Meillä ei ollut mieheni kanssa aikoinaan mitään epäselvää, vaan juttelimme tuollaisetkina asiat ja hyvä tuli.
Lue ketju.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä???
Totta kai ap:lla on oikeus myydä omia tavaroitaan kenelle haluaa ja mihin hintaan haluaa. Ei seurustelukumppanilla eikä kenelläkään muullakaan ole tässä sananvaltaa.
Mies luonnollisesti toimii omien tavaroidensa kanssa samoin.
Ja sitten kun asutte yhdessä, päätätte yhdessä, millaisia mahdollisia uusia huonekaluja ja tavaroita ostatte.
No onhan tuo outoa, että tehdänkiin ihan päinvastoin mitä on puhuttu. Tietysti saa myydä kaikki, mutta luulisi nyt tuollaisesta kertovan ennen kuin pistää kaikki myyntiin. Ap on epäjohdonmukainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos se mieskin oli luvannut myydä jollekin niitä omia huonekalujaan?
Voihan se edelleen myydä ne kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksette sopineet yhdessä, mitä huonekaluja pidätte ja mitä ette? oisitte näin saaneet yhteen sopivan sisustuksenkin, joka miellyttää molempia.
ymmärrän että miestä harmittaa.
Samaa ihmettelin, että ettekö te juttele ollenkaan mistään milloinkaan? Eikö olisi ollut helppo juttu katsoa molempien romuja ja miettiä yhdessä, että tuo otetaan uuteen, tuo ei mahdu, tämä ehkä voisi sopia, tämä sopii varmasti ja sen jälkeen molemmat ehtivät tekemään siirtonsa.
Astiat ovat astioita, niistä en meteliä pitäisi kunhan kaikki tarvittava olisi ja jos ei ole, niitä saa hankittua.
Meillä ei ollut mieheni kanssa aikoinaan mitään epäselvää, vaan juttelimme tuollaisetkina asiat ja hyvä tuli.
Ap kirjoitti tuossa aiemmin, että mieheltä ei saanut kuin muminaa vastaukseksi, vuoden aikana!
Jos se mieskin oli luvannut myydä jollekin niitä omia huonekalujaan?