Yhteenmuutto ja omat huonekalut

Muutto miehen kaksioon häämöttää, molemmat ollaan jo kolmikymppisiä ja seurusteltu useampi vuosi. Muuttosuunnitelmia tehdessä tuli huolenaiheeksi, miten kaksi kaksiota saadaan mahdutettua yhteen kun molemmilla luonnollisesti on jo huonekaluja kertynyt ja neliöt eivät asunnossa kuitenkaan tuplaannu. Oli puhetta, että mies voi luopua jostain omista huonekaluistaan, jotta minä voin tuoda omia huonekaluja ja siten tehdä kodista yhteisen. Ja että päivitetään sitten muita huonekaluja jos vaikka ruokapöytä jää pieneksi tms.

No, minulla kävi tuuri ja sain myytyä lähes kaikki huonekaluni pois lukuunottamatta työpöytää ja tuolia sekä muutamaa säilytyskalustetta. Valtaosa astioista meni äidilleni, joka hän ne minulle aikoinaan on antanutkin. Huonekalut geneeristä ikeaa.

Miehen mielestä tämä on nyt sitten huono juttu, kun omin päin menin myymään tavaroita. Ajattelin, että on helpompaa että myyn tarpeettomat kalusteet pois, etenkin kun miehen huonekalut ja astiat kelpaa minulle ihan hyvin. Myönnän, että aluksi minulle OLI tärkeää, että olisi vaikka yhtenäinen astiasto, mutta sekin pakkomielle minulta meni pois ja nyt ne minun astiat meni kuitenkin hyvään tarpeeseen äidille :D

Onko teidän mielestä minun päätös nyt suuri vääryys ja merkki siitä, että en voi sitoutua muuttoon?