Lue keskustelun säännöt.
Mitä yksinäisyys on? Joihinkin se on koodattu
04.06.2023 |
Miksi joku päätyy aina lopulta yksin? Miksi toisilla sosiaalinen elämä on tasapainoista?
Vertaan itseäni ja serkkuani. Lapsena oli kavereita ala-asteajan vielä minullakin. Sitten yläasteella alkoi vanhemmillani isot ongelmat (alkoholismi, masennus). Kun kaverit aloittivat viinakokeilut ja bileet, jäin kotiin yksin. En osannut enää olla muiden kanssa ilmeisesti. Olin liian vakava jne.
Räpiköin läpi nuoruuden yksin. Lukion. Yliopisto-opinnot. Olin ns. vähäosainen. Yliopistolla jäin ulkopuolelle.
Siinä kun muilla oli kaveriporukat, ystävyys, bileet, juhlat niin itsellä oli tv-sarjat ja yksin kävely. Kokeilin joskus mennä bileisiin mukaan. Kukaan ei puhunut minulle juuri mitään. Olin kuin puoliksi olemassa vaan. Kala kuivalla maalla.
No serkkuni oli ainoa lapsi. Vanhempien silmäterä. Häntä vietiin eri harrastuksiin. Oli talliystävät, tanssiystävät jne. Lisäksi naapuruston parhaat ystävät. Läpi koulujen ja opintojen ja hän oli aina toivottua seuraa. Jos hän aloitti opiskeluaikana vaikka joogan, kohta hänellä oli joogaystävät ja heidän kanssa viikonloppumatkat mökille meditoimaan ja joogaamaan.
Serkku meni naimisiin ja sai lapsia. Itse tapailin, mutta en vaan löytänyt. Kai olin ollut liikaa yksin.
En voi syyttää perhettäkään: veljellani oli kavereita vielä nuorenakin, vaikka kotona oli hankalaa. Hän meni töihin, löysi vaimon, sai lapsia.
Että miksi joihinkin on koodattu yksinäisyys. Tai itsekö sen koodaa itseensä? Tunnen olevani joku köynnös, joka ojentelee joka suuntaan, mutta missään ei ole mitään.
Ja näin lapseton yksinäinen nainen on se hätävara monelle. Kukaan ei voi suunnitella kanssani mitään kesämenoja vaan "katsotaan". Sitten jos joku muu suunnitelma peruuntuu, niin saan soiton "sinähän varmaan ehdit lähteä tänään klo 18 kanssani teatteriin? Voit ostaa x:n lipun, kun se sairastui. Siinäpä on sinullekin vaihtelua!"
Olen kokeillut deitit, harrastukset jne. Minulle tutuimpia on Frendit ja muut tv-sarjat, siinä missä muille omat ystävät.
Työelämässä ei ongelmia. En usko, että olen kirjolla. Ulkonäkö: ei mitään poikkeavaa. Osaan puhua ja osaan olla hiljaa. Kuunnella. Jotenkin päädyn kyllä aina kuuntelijaksi, kun joku muu on valokeilassa ja itse vain sivuroolissa aina.
Jotain minusta puuttuu kai, mutta en tiedä mitä. Lapsena olin tykätty kaveri. Lojaali ja paljon mielikuvitusta. Se ei riittänyt myöhemmin enää
Kommentit (94)
Minulla miehenä on sosiaalistentilanteiden pelko ja yksinäisyys varmaan pahentaa sitä vaan koska tottunut olemaan jo yksin ja sosiaalisia tilanteita tulee niin harvoin elämässä vastaan.
En uskalla jutella muille ihmisille koska se tilanne jännittää ja tuntuu siltä että muut ihmiset on ilkeitä sekä he haluavat muille vain pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on introvertti eli nauttii yksinäisyydestä?
Miksi yksinäisyys nähdään aina negatiivisina asiana muiden silmissä?
Itse olen yksinäinen koska haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa koska ihmiset on tyhmiä.
Viimeksi perjantaina klo 16 juttelim muille ihmisille kun sanoin kaupan kassalla etten tarvitse kuittia.
Tämä! Ja minussa on jokin piirre mikä saa ihmiset inhoamaan minua. Tämä on totta eikä kuviteltua. Pettynyt niin pahoin ihmisiin, että jaksaa enää vain niitä läheisimpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Itse olen törmännyt myös tuohon, kun menee ihmisten ilmoille ja johonkin porukkaan, niin jossain vaiheessa huomaa tulleensa jätetyksi yksin nurkkaan istumaan. Minä olen se joka kiilataan ringistä ulos tai vierekkäin kävellessä johonkin ojaan.
Mitä? Miten sä et sano mitään jos joku tulee seisomaan sun eteen? Oot vaan hiljaa ja hyväksyt? Enkä tarkota mitään aggressiivista ärinää vaan ihan hei ja astut paikallesi. Olet varmaan täysi narsistimagneetti.
Ei kukaan yhtäkkiä tule seisomaan eteen vaan lipuu pikkuhiljaa. Joskus oon miettinyt, että oonkohan mä näkymätön.
Luultavasti mutta sen voi korjata. Älä siirry. Sano että seisot mun edessä. Asemoidu uudelleen niin ettei kukaan seiso sun edessä. En oo koskaan joutunut miettimään tämmöistä. Miten tää ei tuu luonnostaan?
En mä siirry, vaan ne muut siirtyvät eri asemiin. Kukaan ei varsinaisesti tule siihen kohtaan missä minä olen.
Et ole joutunut miettimään, kun olet itse se kiilaaja, joka ei välitä tipan vertaa siitä onko muille tilaa?
Ok vau en käsitä miks sulla ei oo kavereita
Nyt meni jollain tunteisiin :D
No jos sä haukut toista ihmistä niin he reagoivat. Et sä oo nyt oikein kovinkaan hieno tyyppi tässä. Oot yksin ja yksi selitys on tosi kehnot taidot ottaa vastaan apua jota ihan itse pyysit.
Oikeesti yritin vain auttaa mutta purit ruokkivaa kättä.
En haukkunut enkä pyytänyt apua 👍🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Itse olen törmännyt myös tuohon, kun menee ihmisten ilmoille ja johonkin porukkaan, niin jossain vaiheessa huomaa tulleensa jätetyksi yksin nurkkaan istumaan. Minä olen se joka kiilataan ringistä ulos tai vierekkäin kävellessä johonkin ojaan.
Mitä? Miten sä et sano mitään jos joku tulee seisomaan sun eteen? Oot vaan hiljaa ja hyväksyt? Enkä tarkota mitään aggressiivista ärinää vaan ihan hei ja astut paikallesi. Olet varmaan täysi narsistimagneetti.
Ei kukaan yhtäkkiä tule seisomaan eteen vaan lipuu pikkuhiljaa. Joskus oon miettinyt, että oonkohan mä näkymätön.
Luultavasti mutta sen voi korjata. Älä siirry. Sano että seisot mun edessä. Asemoidu uudelleen niin ettei kukaan seiso sun edessä. En oo koskaan joutunut miettimään tämmöistä. Miten tää ei tuu luonnostaan?
En mä siirry, vaan ne muut siirtyvät eri asemiin. Kukaan ei varsinaisesti tule siihen kohtaan missä minä olen.
Et ole joutunut miettimään, kun olet itse se kiilaaja, joka ei välitä tipan vertaa siitä onko muille tilaa?
Ok vau en käsitä miks sulla ei oo kavereita
Nyt meni jollain tunteisiin :D
No jos sä haukut toista ihmistä niin he reagoivat. Et sä oo nyt oikein kovinkaan hieno tyyppi tässä. Oot yksin ja yksi selitys on tosi kehnot taidot ottaa vastaan apua jota ihan itse pyysit.
Oikeesti yritin vain auttaa mutta purit ruokkivaa kättä.
En haukkunut enkä pyytänyt apua 👍🏼
Saat anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on introvertti eli nauttii yksinäisyydestä?
Miksi yksinäisyys nähdään aina negatiivisina asiana muiden silmissä?
Itse olen yksinäinen koska haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa koska ihmiset on tyhmiä.
Viimeksi perjantaina klo 16 juttelim muille ihmisille kun sanoin kaupan kassalla etten tarvitse kuittia.Tämä! Ja minussa on jokin piirre mikä saa ihmiset inhoamaan minua. Tämä on totta eikä kuviteltua. Pettynyt niin pahoin ihmisiin, että jaksaa enää vain niitä läheisimpiä.
Et ole yksinäinen jos sinulla on läheisiä ihmisiä. Yksinäisillä ihmisillä ei ole ketään läheistä ihmistä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on introvertti eli nauttii yksinäisyydestä?
Miksi yksinäisyys nähdään aina negatiivisina asiana muiden silmissä?
Itse olen yksinäinen koska haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa koska ihmiset on tyhmiä.
Viimeksi perjantaina klo 16 juttelim muille ihmisille kun sanoin kaupan kassalla etten tarvitse kuittia.Tämä! Ja minussa on jokin piirre mikä saa ihmiset inhoamaan minua. Tämä on totta eikä kuviteltua. Pettynyt niin pahoin ihmisiin, että jaksaa enää vain niitä läheisimpiä.
Et ole yksinäinen jos sinulla on läheisiä ihmisiä. Yksinäisillä ihmisillä ei ole ketään läheistä ihmistä elämässään.
Niin. Surullista jos noin on. En koe yksinäisyyttä, nautin siitä. En ymmärrä miten joku saa muista ihmisistä energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun katsoo yksinäisiä niin ei ole epäselvää miksi ovat epähaluttua seuraa. Näin foorumilla kun itse kirjoittavat omasta itsestään, yleensä se syy jää pimentoon.
Yleensä jos ei ymmärrä miksi on yksin, se käy käsi kädessä sen syyn kanssa miksi on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitän huomiota pariin juttuun. Puhut ettei nuorena kukaan puhunut sinulle. Nyt puhut että sinua pyydetään viime hetkellä paikkoihin. Olet sivuroolissa.
Mitä sinä teet? Mitä tuot ystävyyteen?
Mitäkö teen? Kuten sanoin yritän löytää ilman vastakaikua. Jos pyydän johonkin, niin saan vatsauksen "katsotaan". Käytännössähön se on "ehkä, todennäköisesti ei".
Minä kyllä olen lähtenyt ties minne ja viimetingassa. Kuitenkin tunnistan myös hyväksikäytön ja siihen en lähde mukaan. Esim. olen tahtonut leffaan kaveria ja lastaan useasti. Kahville. Shoppailureissulle. Ei ehditä. Sitten on lapsen yo-juhlat ja saan tilinumeron. Ei kiitos.
Niin. Nuorena kun menin bileisiin ja yritin kysellä ja olla mukana, niin se tapahtui ilman vastakaikua.
En ole täydellinen, mutta olen yrittänyt olla kaveri jne.
Onks sulla hauskat tai kiinnostavat jutut? Hyviä tarinoita? Kiinnostavia näkökulmia? Vai oletko myötäilevä, hajuton ja mauton? Tuo sivurooli kuulostaa siltä. Laitatko itseäsi likoon mitenkään?
Sitä mä tarkoitan, en sitä että vain pyydät johonkin. Se on vasta osa koko hommaa.
No en valmistele mitään hauskoja juttuja kerrottavaksi. Kerron kyllä kuulumisiani, mutta mikäli ei ole vastakaikua, niin en jatka höpöttämistä yksin. Enkä sanoisi olevani myötäilijä. Minulla on mielipiteeni ja näkemykseni. En ketään viihdyyttääkseni kuitenkaan luo draamaa. En ole shownumero, jota yritän myydä. Ihan tavallista vasyavuoroista keskustelua tarjoan. Osaan nauraa ja itsellenk myös.
Ahaa nyt alkaa valjeta miksi teistä ei tykätä. Kannattaako urputtaa vastaan jos joku yrittää auttaa? Sä tässä kärsit, en mä.
Urputtaa? Vastasin vain supriin kysymyksiisi suoraan. Samalla tyylillä.
Minuakin on aina suurin osa ihmisistä vihanneet. En tiedä mistä se johtuu koska olen ujo ja hiljainen. Esim jo pienenä kun piti soittaa ja kysyä luokkakavereilta läksyt, niin soitin yhdelle tytölle niin se huusi puhelimessa "eIIH taas tuo tyyppi soittaa"" kun luuli, etten muka kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitän huomiota pariin juttuun. Puhut ettei nuorena kukaan puhunut sinulle. Nyt puhut että sinua pyydetään viime hetkellä paikkoihin. Olet sivuroolissa.
Mitä sinä teet? Mitä tuot ystävyyteen?
Mitäkö teen? Kuten sanoin yritän löytää ilman vastakaikua. Jos pyydän johonkin, niin saan vatsauksen "katsotaan". Käytännössähön se on "ehkä, todennäköisesti ei".
Minä kyllä olen lähtenyt ties minne ja viimetingassa. Kuitenkin tunnistan myös hyväksikäytön ja siihen en lähde mukaan. Esim. olen tahtonut leffaan kaveria ja lastaan useasti. Kahville. Shoppailureissulle. Ei ehditä. Sitten on lapsen yo-juhlat ja saan tilinumeron. Ei kiitos.
Niin. Nuorena kun menin bileisiin ja yritin kysellä ja olla mukana, niin se tapahtui ilman vastakaikua.
En ole täydellinen, mutta olen yrittänyt olla kaveri jne.
Onks sulla hauskat tai kiinnostavat jutut? Hyviä tarinoita? Kiinnostavia näkökulmia? Vai oletko myötäilevä, hajuton ja mauton? Tuo sivurooli kuulostaa siltä. Laitatko itseäsi likoon mitenkään?
Sitä mä tarkoitan, en sitä että vain pyydät johonkin. Se on vasta osa koko hommaa.
No en valmistele mitään hauskoja juttuja kerrottavaksi. Kerron kyllä kuulumisiani, mutta mikäli ei ole vastakaikua, niin en jatka höpöttämistä yksin. Enkä sanoisi olevani myötäilijä. Minulla on mielipiteeni ja näkemykseni. En ketään viihdyyttääkseni kuitenkaan luo draamaa. En ole shownumero, jota yritän myydä. Ihan tavallista vasyavuoroista keskustelua tarjoan. Osaan nauraa ja itsellenk myös.
Ahaa nyt alkaa valjeta miksi teistä ei tykätä. Kannattaako urputtaa vastaan jos joku yrittää auttaa? Sä tässä kärsit, en mä.
Urputtaa? Vastasin vain supriin kysymyksiisi suoraan. Samalla tyylillä.
Ehei olet puolustuskannalla. Ihan ymmärrettävää tosin
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on aina suurin osa ihmisistä vihanneet. En tiedä mistä se johtuu koska olen ujo ja hiljainen. Esim jo pienenä kun piti soittaa ja kysyä luokkakavereilta läksyt, niin soitin yhdelle tytölle niin se huusi puhelimessa "eIIH taas tuo tyyppi soittaa"" kun luuli, etten muka kuullut.
Toi on musertavaa. Olin tosi ujo tietyssä iässä ja tuo yksi sanominen olisi nujertanut minut täysin. Nyt olen juuri se, jolla on "jooga ystäviä". Tutustun helposti.
En osaa selittää tätä hyvin, mutta puhun hyvin vähän itsestäni. Syötän juttuun aina jotain omasta elämästäni tai kokemuksistani, en siis vain haastattele muita kuin olisivat jossain syväkuulustelussa, mutta aihe on usein se ihminen, jonka kanssa olen. Tämä taas ei ole mielistelyä, vaan olen hyvin ihmisrakas. Olen siis aivan aidosti todella kiinnostunut muiden asioista, oli ne sitten mitä vaan. Luulen, että tämä on "salaisuuteni". Ihmiset noin keskimäärin puhuvat mielellään itsestään ja viihtyvät siksi kanssani.
Mutta pärjään myös ryhmätilanteissa, osaan ottaa tilaa, keskeyttää ja sanoa vastaan. Tämä johtuu siitä, että minulla ei ole lapsuudessa noin musertavia kokemuksia kuin teillä. Tunnistan muuten piirteitä, joissa jäisin juuri näkymättömäksi. Jonkun pidättyväisyyden, herkkyyden ja tavallaan tietynlaisen ylpeyden, joka taipuisi "väärään" suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on introvertti eli nauttii yksinäisyydestä?
Miksi yksinäisyys nähdään aina negatiivisina asiana muiden silmissä?
Itse olen yksinäinen koska haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa koska ihmiset on tyhmiä.
Viimeksi perjantaina klo 16 juttelim muille ihmisille kun sanoin kaupan kassalla etten tarvitse kuittia.Tämä! Ja minussa on jokin piirre mikä saa ihmiset inhoamaan minua. Tämä on totta eikä kuviteltua. Pettynyt niin pahoin ihmisiin, että jaksaa enää vain niitä läheisimpiä.
Et ole yksinäinen jos sinulla on läheisiä ihmisiä. Yksinäisillä ihmisillä ei ole ketään läheistä ihmistä elämässään.
On monenlaista yksinäisyyttä. Totaalinen yksinäisyys on varmasti pahinta. Minua on alkanut häiritsemään viime aikoina omien ystävien puute. Tuntuu, että kaikilla muilla on perheen ja suvun lisäksi myös muita ystäviä, mutta minulla ei ole. Minussa suurin vika on introverttiys yhdistettynä jännittämiseen. Kuormitun helposti muista ihmisistä ja lisäksi en jännitykseltäni osaa jutella vieraiden ihmisten kanssa. Annan itsestäni varmasti pelkästään tylyn kuvan, koska ujous ei näy minusta päälle päin.
Mulla ei ole muuta kuin mies ja lapsi. Olen sellainen töksäyttelijä etten saa ystäviä. Lapsena minulla ei ollut yhtään kaveria. En osannut leikkiä ja olin huolissani koko ajan mielisairaista vanhemmistani. He välillä uhkasivat tappaa itsensä tai lähteä lätkimään. En ollut keveää seuraa kuten muut ikäiseni lapset. Vieläkään En oikein osaa jutella joten olen jäänyt erakoksi. Onnellinen olen siitä että teinini on aivan toista maata. Hänellä on lapsesta asti ollut paljon kavereita ja hän on sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ikisinkku ja minun ainoat läheiset ihmiet elämässäni on hyvin iäkkäät isovanhempani sekä omat vanhempani. Työni on sellaista jossa ei tarvitse paljoa jutella muille ihmisille, vapaalla olen aikalailla kotonani tai sitten lenkkeilen.
Minä ainakin tykkään siitä että saan olla rauhassa ja ehdottomasti valitsen mieluummin kotisohvan kuin sen että lähtisin vaikka baariin tai museoon.
Minulle on iän myötä kasvanut jonkinlainen suojakuori eli en päästä lähelleni muita ihmisiä kuin isovanhempani sekä omat vanhempani.
En kaipaa edes parisuhdetta koska pärjään ja osaan elää yksin myös, jos on joku asia mitä en osaa niin sitten opettelen sen ja ylipäätänsä parisuhde pelkkänä ajatuksena tuntuu varsin oudolle koska silloin pitäisi olla sosiaalinen ja asua jonkun kanssa saman katon alla.
Parastahan on se kun työpäivän jälkeen saa mennä kotiin jossa ei muita ihmisiä ole.
M31
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on introvertti eli nauttii yksinäisyydestä?
Miksi yksinäisyys nähdään aina negatiivisina asiana muiden silmissä?
Itse olen yksinäinen koska haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa koska ihmiset on tyhmiä.
Viimeksi perjantaina klo 16 juttelim muille ihmisille kun sanoin kaupan kassalla etten tarvitse kuittia.
Yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita. Ihminen ei ole yksinäinen, mikäli hän viihtyy yksin ja nauttii yksinolosta. Yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on yksin vastoin omaa tahtoaan.
Olen oppinut, että se menee niin päin, että ensin syntyy jonkun ihmisen kanssa se molemminpuolinen tunne, että meillä synkkaa. Se on kaiken lähtökohta ja siitä lähtee kiinnostus ja keskusteluyhteys. Ilman tuota kontaktia ja yhteyttä ei kannata yrittää mitään ulkoista ja väkisin, kuten pyytää ihmisiä johonkin aktiviteetteihin.
Olen oppinut tämän kantapään kautta. En nykyään edes yritä mitään, ennenkuin kohdalle tulee ihminen, jonka kanssa kolahtaa. Tämä on tuonut minulle itsetuntemusta ja itseluottamusta. Ei kannata yrittää sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa on tunne, ettei meillä ole mitään yhteistä ja että kontakti puuttuu. Kaikki lähtee siis sisäisestä itseluottamuksesta, omanarvontunnosta ja aidosta kohtaamisesta.
Yksinäisyys on vain mielentila. Jos ihminen kokee itsensä yksinäiseksi, hän on sitä heti, kun vieraat poistuvat tai teatterinäytös päättyy ja mennään omiin koteihin. Toisaalta moni sinkku osaa viettää kesälomansa itsekseen käyden matkoilla ja rannalla ja kirjoja lukien ja tehden asioita. Sinkkutalouksia on Suomessa liki 1,3 miljoonaa. Se että kuvittelee olevansa ainoa joka on yksin, vaan pahentaa omaa asiaansa.
Äitini on tällainen pahimman laadun yksinäinen, joka voivottelee miten yksinäistä eläkeläisen elämä on, kun naapuri kävi vain eilen kylässä ja aamulla oli ystävänsä kanssa kahvilla, ja nyt koko iltapäivän joutunut olemaan yksin.
Sanon toisen esimerkin: yläasteelta ystävä. Joka ikinen päivä jonka hän "joutuu olemaan yksin", tulee facebookiin sivukaupalla valitusta, miten ystävät ei pidä yhteyttä "eikä hän aina jaksa olla se joka kysyy kahville". Silti joka kerta kun näkee ystäviään, hehkuttaa mitä tekivät ja kuvat kahvitarjoiluista, usean kerran viikossa.
Molempia yhdistää yksi asia: muiden ihmisten jatkuva verbaalinen syyllistäminen siitä omasta yksinäisyydestä. Itse en ainakaan halua olla kummankaan em. ihmisistä kanssa tekemisissä, koska yhteydenpitoa aina seuraa se passiivis-aggressiivinen "oli kiva kun kävit mutta tänään on niiin yksinäistä".
Mun miehellä on sama. Hän itse ei huomaa oman asenteensa ja käytöksensö haasteita, eikä ne näkyviä olekaan. Mutta mä huomaan monta asiaa. Hän odottaa ihmisiltä huonoa. Olen varma että moni hänen lähellään kokee olevansa epäilyksen alla. Hän suhtautuu ihmisten tekemisiin ja sanomisiin, omiinsa ja muiden, tavallista suuremmalla vakavuudella, analysoi. Hän ei ikinä sano mitään muille, mutta uskon että sen aistii. Miehelle teettää vaikeutta se ihmissuhteen kohta, missä tutustuminen on tehty ja pitäisi ryhtyä olemaan avoin ja antaa itsestään. Hän odottaa tässä aina toisen osapuolen avausta ja tulee hitaasti perässä. Hän antaa omituisen negatiivisia tulkintoja ihmisten inhimillisille ristiriitaisuuksille, unohduksille ja möläytyksille.
Hänen taustalla koulukiusaaminen ja kasvatus missä lapsen mielipiteellä ei ollut mitään väliä ja kuri oli kova.
Yleensä kun katsoo yksinäisiä niin ei ole epäselvää miksi ovat epähaluttua seuraa. Näin foorumilla kun itse kirjoittavat omasta itsestään, yleensä se syy jää pimentoon.