43v Soile vieraili ensimmäistä kertaa Helsingissä

Kaikki helsinkiläisetkään ei tunne Helsinkiä, lähiöissä elää perheitä, joiden elämänpiiri on niin pieni ja kapea,että keskusta on ihan toinen maailma. Tällainen elämän kapeutuneisuus kulkee sukupolvilta toisille.

Lisäksi haluan vielä keskusteluun lisätä että ihmiset oikeasti ovat erilaisia, ja hyvä niin. On jännä huomata, miten ihmiset tässäkin ketjussa heti alkavat vertaamaan Soilea itseensä ja pohtimaan " miten tulisivat juttuun" näin pienissä piireissä eläneen kanssa. Kuitenkin nämä pohtijat samalla näyttävät ahdasmielisyytensä, ja kokevat tämän erilaisuuden esteenä edes ymmärtää Soilea saati "löytää yhteistä jutun aihetta". Ei kyseessä ole mielestäni tuolloin omista matkakokemuksista syntynyt ymmärryksen/ masilmankuvan laajeneminen vaan pikemminkin tälle ajalle tyypillinen yksilökeskeisyys ja vielä niin että muita verrataan itseen ja pahimmillaan arvotetaan " meihin ja muihin".

Avarakatseisuus on hyväksyntää,halua ymmärtää ja ehkä oppiakin muilta, meistä poikkeavilta ihmisiltä.

Tällainen huomio!

Eläköön erilaisuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jaksaa kyllä ihmetyttää, että nykyglobalisaation aikana joku ei koe mitään tarvetta koko elinikänään nähdä muuta kuin oman kotikylänsä. Mutta hyvähän se, eipä ole ainakaan ollut matkustelun takia kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Mietin kyllä mitä puhumista olisi kyseisen henkilön kanssa, olisi toisaalta kiva tavata ja katsoa miten kävisi. 

Valitettavan usein koko elämänsä maalla viettäneen kouluttamattoman ihmisen maailmankuva on täysin erilainen koulutettuun maailmaa nähneeseen kaupunkilaiseen. Elämänpiiri ja kiinnostus maailmanmenoon on useimmiten ihan erilainen. Maalla eläminen sinänsä ei tee kenestäkään junttia, mutta kouluttamattomuus, kapeakatseisuus ja maailmaa näkemättömyys tekee.

Ei sillä, etteikö elämä olisi todennäköisesti auvoisempaa siellä maalla pienissä ympyröissä.

Tämä kirjoituksesi osoittaa kapeakatseista ja ylemmyydentuntoista ajattelua.

Soile suhtautuu Helsinkiin neutraalisti tai melko positiivisesti, kun ei ole tarvinnut täällä olla pakosta.

Soile on köyhästä perheestä, siinä se suurin syy miksei ole Helsingissä tai ulkomailla käynyt. Kerrotaan ihan artikkelissakin.

Soile ihmetteli ihmisten kiirettä kaduilla ja metrossa. Ja että sen vastapainona istuskellaan jouten portailla ja puistoissa joutenoloon ikään kuin järjestetään erikseen aikaa. Kannattaisiko elämänrytmiä hidastaa kokonaisuudessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on onnistunut välttämään esim. koulun luokkaretket Helsinkiin?

Taidat olla aika tyhmä?

Oikeastiko luulet, että kaikista kouluista tehdään luokkaretki Helsinkiin?

Ei, hän on vain onnistunut välttämään tiedon siitä että kaikki eivät käy luokkaretkellä Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Hektinen elämäntapa Helsingissä kiinnittää huomion Soilessa. Kotipaikkakunnalla hänen kauppareissu saattaa venähtää jopa pari tuntiseksi, kun hän jää suustaan kiinni tuttujen kanssa ja tulee rupateltua niitä näitä. Siellä kenelläkään ei ole kiire. 

Helsingissä paikasta toiseen kulkemisessa, esim. metroon laskeutumisessa tai ratikan odottamisessa ja palveluiden jonottamisessa menee niin paljon aikaa, että kyllähän siinä kiire tulee. Vihaan itse sitä, että kallis elämäni aika valuu pk-seudulla just johonkin metron rullaportaissa tai kenkäkaupan etsimisessä. (Helsingissähän ei juurikaan kenkiä myydä, täytyy lähteä Baltiaan jos haluaa erilaisia vaihtoehtoja ja palvelua.)

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy Soilen vähäiseen matkustamiseen jutun perusteella on se, että hänestä tuli äiti jo 19-vuotiaana. Nytkin junamatka Turusta Helsinkiin oli vasta hänen elämänsä toinen junamatka. 

Itsekin tulin äidiksi 19-vuotiaana, ja matkustelin jo vauvan kanssa ympäriinsä.

Tajusin muuten, että silloin harvoin kun käyn vanhalla kotipaikkakunnallani kehäkolmosen ulkopuolella, siellä ei tosiaan kaupungissa kukaan koskaan istuskele missään muuten vaan. Paitsi jotkut kylähulluina pidettävät. Se, mitä rakastan helsingissä, on että täällä voi rauhassa istua puistonpenkillä yksin, syödä jäätelöä, katsella ihmisiä. Pikkupaikkakunnilla pitää aina olla joku järkevä tarkoitus ja seura jossa asioita tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

jaksaa kyllä ihmetyttää, että nykyglobalisaation aikana joku ei koe mitään tarvetta koko elinikänään nähdä muuta kuin oman kotikylänsä. Mutta hyvähän se, eipä ole ainakaan ollut matkustelun takia kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Mietin kyllä mitä puhumista olisi kyseisen henkilön kanssa, olisi toisaalta kiva tavata ja katsoa miten kävisi. 

Moni helsinkiläinen ei ole koskaan poistunut kotikylänsä ulkopuolelle. Eipä niiden kanssa juuri puhuttavaa kyllä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jaksaa kyllä ihmetyttää, että nykyglobalisaation aikana joku ei koe mitään tarvetta koko elinikänään nähdä muuta kuin oman kotikylänsä. Mutta hyvähän se, eipä ole ainakaan ollut matkustelun takia kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Mietin kyllä mitä puhumista olisi kyseisen henkilön kanssa, olisi toisaalta kiva tavata ja katsoa miten kävisi. 

Valitettavan usein koko elämänsä maalla viettäneen kouluttamattoman ihmisen maailmankuva on täysin erilainen koulutettuun maailmaa nähneeseen kaupunkilaiseen. Elämänpiiri ja kiinnostus maailmanmenoon on useimmiten ihan erilainen. Maalla eläminen sinänsä ei tee kenestäkään junttia, mutta kouluttamattomuus, kapeakatseisuus ja maailmaa näkemättömyys tekee.

Ei sillä, etteikö elämä olisi todennäköisesti auvoisempaa siellä maalla pienissä ympyröissä.

Tämä kirjoituksesi osoittaa kapeakatseista ja ylemmyydentuntoista ajattelua.

Riippuu ihan siitä millä asenteella tekstini luet.

Jos ihminen ei liiku oman kylän ulkopuolella, eikä kouluttaudu, niin kyllä se vaikuttaa tosi paljon siihen mistä hän on kiinnostunut ja mistä tykkää keskustella. Ei sillä, etteikö jutun juurta voisi löytyä vaikka yhteisistä harrastuksista.

Kunpa toimittaja olisi vienyt Soilen R-junaan ja takaisin! Riksusta, Järvenpäästä ja Keravalta tulevat kaikki nistit kyytiin ilman lippua, riehuvat, tappelevat ja sotkevat, parhaat jäävät nukkumaan junaan kun se saapuu Helsinkiin ja lähtevät takaisin Riksuun tai mistä ikinä tulivatkaan, ja tekevät uudemman yrityksen.

Vierailija kirjoitti:

Tarinan lopussa Soile alkaa jo suunnitella seuraava Helsingin reissua. Hän aikoo ottaa lapset mukaan seuraavan kerran ja näytää heille myös metron, ratikan ja kaupungin nähtävyydet. 

Ilmiselvästi Soile sai rohkeutta lähteä tämän myötä välillä myös pois kotikulmilta. 

Eli hän ei ollut käynyt missään muuallakaan?

Vierailija kirjoitti:

Tajusin muuten, että silloin harvoin kun käyn vanhalla kotipaikkakunnallani kehäkolmosen ulkopuolella, siellä ei tosiaan kaupungissa kukaan koskaan istuskele missään muuten vaan. Paitsi jotkut kylähulluina pidettävät. Se, mitä rakastan helsingissä, on että täällä voi rauhassa istua puistonpenkillä yksin, syödä jäätelöä, katsella ihmisiä. Pikkupaikkakunnilla pitää aina olla joku järkevä tarkoitus ja seura jossa asioita tehdään. 

Ja kaikki kyttää toisiaan. Jos olet istunut jossain paikallasi kaksi tuntia, niin siitä juorutaan ympäri kylää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jaksaa kyllä ihmetyttää, että nykyglobalisaation aikana joku ei koe mitään tarvetta koko elinikänään nähdä muuta kuin oman kotikylänsä. Mutta hyvähän se, eipä ole ainakaan ollut matkustelun takia kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Mietin kyllä mitä puhumista olisi kyseisen henkilön kanssa, olisi toisaalta kiva tavata ja katsoa miten kävisi. 

Valitettavan usein koko elämänsä maalla viettäneen kouluttamattoman ihmisen maailmankuva on täysin erilainen koulutettuun maailmaa nähneeseen kaupunkilaiseen. Elämänpiiri ja kiinnostus maailmanmenoon on useimmiten ihan erilainen. Maalla eläminen sinänsä ei tee kenestäkään junttia, mutta kouluttamattomuus, kapeakatseisuus ja maailmaa näkemättömyys tekee.

Ei sillä, etteikö elämä olisi todennäköisesti auvoisempaa siellä maalla pienissä ympyröissä.

Tämä kirjoituksesi osoittaa kapeakatseista ja ylemmyydentuntoista ajattelua.

Minusta tuo on ihan totta, ja lisäksi pätee joka puolella maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jaksaa kyllä ihmetyttää, että nykyglobalisaation aikana joku ei koe mitään tarvetta koko elinikänään nähdä muuta kuin oman kotikylänsä. Mutta hyvähän se, eipä ole ainakaan ollut matkustelun takia kiihdyttämässä ilmastonmuutosta. Mietin kyllä mitä puhumista olisi kyseisen henkilön kanssa, olisi toisaalta kiva tavata ja katsoa miten kävisi. 

Puhutko vieraiden kanssa aina vain matkustamisesta kotimaassa ja ulkomailla vai miksi mietit että löytyykö jotain puhumisen aihetta tämän henkilön kanssa?

Mietin vaan, että jos poliisipartion näkeminen on hänelle ihmeellistä, tai metron liikkuminen, niin ehkä ollaan eri aaltopituuksilla.. Toisaalta, voihan hän seurata muuten maailman menoa ja ajankohtaisia asioita aktiivisestikin, se ei käy artikkelista ilmi. 

Olin 18 kun näin poliisin karhuryhmän rynnäkön huoneistoon. Oli panssariautot ja kaikki. Tämä ei tosin ollut hesassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinan lopussa Soile alkaa jo suunnitella seuraava Helsingin reissua. Hän aikoo ottaa lapset mukaan seuraavan kerran ja näytää heille myös metron, ratikan ja kaupungin nähtävyydet. 

Ilmiselvästi Soile sai rohkeutta lähteä tämän myötä välillä myös pois kotikulmilta. 

Eli hän ei ollut käynyt missään muuallakaan?

Eli et ole lukenut koko juttua, mutta haluat kovasti osallistua keskusteluun? Mitäpä jos yrittäisit vaikka lukea itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin muuten, että silloin harvoin kun käyn vanhalla kotipaikkakunnallani kehäkolmosen ulkopuolella, siellä ei tosiaan kaupungissa kukaan koskaan istuskele missään muuten vaan. Paitsi jotkut kylähulluina pidettävät. Se, mitä rakastan helsingissä, on että täällä voi rauhassa istua puistonpenkillä yksin, syödä jäätelöä, katsella ihmisiä. Pikkupaikkakunnilla pitää aina olla joku järkevä tarkoitus ja seura jossa asioita tehdään. 

Ja kaikki kyttää toisiaan. Jos olet istunut jossain paikallasi kaksi tuntia, niin siitä juorutaan ympäri kylää.

No jo jos istuu jossain penkillä yli 10 minuuttia, sitä pidetään epäilyttävänä :D On joku huumeidenkäyttäjä tai muuten omituinen. Kunnon ihmiset tekee töitä, hoitaa asioita ja joskus viettää vapaa-aikaa, kännissä ja porukalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelee vartavasten istumista. Kuten kirkon portailla tai puistossa vilttien päällä. Ei tulisi hänelle mieleen mennä rappusille istuskelemaan. Kotipaikkakunnallaan kukaan ei myöskään juokse kadulla, sitä varten on pururadan ja metsät.

Joo mutta jos joku asuu Katajanokalla ja haluaa käydä aamujuoksulla niin eipä siinä lähellä muuta paikkaa ole kuin keskustan kadut, vai onko.

Katajanokan ympäri menee aivan ihanat kävelytiet, jossa voi merenrannassa juosta hyvä aamulenkin.

Ja juoksijoita sitten riittääkin. Kireinä kuin viulunkieli treenataan, tai sitten joku transnainen on tullut esittelemään vastahankittuja hinkkejään nuolevassa juoksutopissa.

Kaikki Helsingissä on niin keinotekoista, väännetty pois luonnollisesta asennostaan. Pitää yrittää niin kauheasti olla jotain muuta mitä on, ja pyrkiä ylöspäin tai julkisuuteen, vähintäänkin pois sieltä missä on. Ihmiset eivät siis alkujaan ole tyytyväisiä siihen, mitä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelee vartavasten istumista. Kuten kirkon portailla tai puistossa vilttien päällä. Ei tulisi hänelle mieleen mennä rappusille istuskelemaan. Kotipaikkakunnallaan kukaan ei myöskään juokse kadulla, sitä varten on pururadan ja metsät.

Joo mutta jos joku asuu Katajanokalla ja haluaa käydä aamujuoksulla niin eipä siinä lähellä muuta paikkaa ole kuin keskustan kadut, vai onko.

Millainen ihminen haluaa asua Katajanokalla?