Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan henkisesti herännyt vai mistäköhän tämä rento asenne ja elämänilo kumpuaa? - entinen masentunut
Onpa mahtavaa, nautin joka hetkestä. Kaikki on kiinnostavaa ja sitä katsoo elämää tarkkailijana. Huvittuneena ja rentona. Juuri mitään draamaa en keksi asioista ja mielessäni nauran kun ihmiset ovat jonkun kehittelemänsä dramaattisen tilanteen pauloissa.
Saatan mennä mukaan (koska minulle halutaan avautua) ja samalla tiedostan, että tämä ihminen tuntee aidosti asian epämiellyttävänä ja ymmärrän.
En kuitenkaan sisimissäni näe ongelmaa, vain ratkaisuja ja valinnan vapautta. Iloa ja tiedän, että kaikki on hyvin.
Mikä vaan "leijun" tässä elämässä. Välillä on tietenkin ikäviä tunteita, tarkkailen niitä. Joskus saatan mennä mukaan ja silloin itken lohduttomasti. Ymmärrän kuitenkin, että silti kaikki on oikeasti hyvin.
Vaikeaa kuvailla kenties. Joka hetkestä on tullut omanlaisensa seikkailu. Kaikki on niin ihmeellistä.
Sitä vain katsoo ympärilleen ja ymmärtää valheellisuuden ja ihmisten luoman tilan. Silti vain huvittaa ja on vapaa olo.
Olen vain muuttunut kärsimyksen myötä.
Kommentit (522)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Ootte ihan samanlaisia hupsuja kuin jotkut jehovantodistajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Olisit sitten tarkentanut, etkä puhunut yleisesti sanoista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Olet tilassa jossa olet onnistunut päästämään irti hallinnasta. Käsität, että hallinta on pelkkää illuusiota, olet antautunut sille tosiasialle että olemme elämän matkalaisia. Silloin on helppo elää. Ei tarvitse myöskään puuttua toisten elämään eikä pyrkiä ohjailemaan heitä koska näkee ja ymmärtää että "aha, tuo on vielä tuossa vaiheessa" ja samalla kykenee katsomaan toisen kehitysprosessia rakkaudella. Kuten myös omaansa! Olet astunut oman egosi ulkopuolelle ja ymmärrät mistä on kysymys. Et ole enää egosi vanki vaan kykenet juurikin ikäänkuin tarkkailemaan kaikkea ulkopuolelta. Mehän loppujen lopuksi olemme kaikki "yhtä" emme erillisiä maailman kanssa. Tämän ymmärtäminen aiheuttaa sen, että kaikki itsekkäät ajatukset häipyvät ja alat toimia rakkauden kautta niin itseäsi kuin muita kohtaan. Se on sitä aitoa tietoisuutta, läsnäolemista ja elämistä! Tätä pitää vaalia, muutoin se heikkenee koska vastavoima on niin suuri. Nyt ymmärrät kuinka pimeydessä suurinosa meistä vaeltaa! Onnea!
Edelleenkin hyvin moni elämänsä aikana oivaltaa nuo samat asiat, kukin omia polkujaan kulkien, kuka aiemmin, kuka myöhemmin. Ne eivät todellakaan ole mitään maata mullistavia. Ettekö perehdy taiteisiin, tavallisten ihmisten puheisiin jne? Luette vain toisten hörhöjen tekstejä. Tuosta kerta-oivalluksesta on vielä hemmetin pitkä matka, että ihminen alkaisi toimia käsityksensä mukaisesti, saatikka astuisi egostaan sivuun. Usein ei ihmiselämä riitä siihen, että tuosta tajuamisesta seuraisi juuri mitään kummempaa, kuin elä ja anna elää-asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Olisit sitten tarkentanut, etkä puhunut yleisesti sanoista.
Eipä tullut mieleen, varsinkin kun tuo "Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila" pätee sitte taas jokaiseen sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Olisit sitten tarkentanut, etkä puhunut yleisesti sanoista.
Eipä tullut mieleen, varsinkin kun tuo "Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila" pätee sitte taas jokaiseen sanaan.
Eli mielestäsi pätevät myös sanoihin kivi, tuliym?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Valaistuneet eivät aja omaa etuaan kuten narsistit...
Me kaikki koostuumme miljardeista atomeista. Tieteellinen fakta, että atomit ovat 99,99 % energiaa ja vain 0,01 % materiaa. Miksi siis kiinnitämme huomion siihen näkyvään kun olemme suurimmaksi osaksi ihan jotain muuta? Paljon paljon enemmän. Se on vaikea ymmärtää, koska rajallisilla aisteillamme kiinnitämme yleensä huomion näkyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Olen eri, mutta en yhtään ymmärrä, miten vedit tuollaiset johtopäätökset tuosta.
Ei narsku mieti omia motiivejaan tai analysoi pääkoppaansa.
Lisäksi tärkein: narsku ei takuulla tyhjennä omaa päätään omilta ajatuksiltaan, koska jos hän tekisi näin, ei hän olisi narsistinen.
Tuo ylläoleva kirjoitus on äärimmäisen hyvä. Siihen on hyvin osattu kiteyttää ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Olen eri, mutta en yhtään ymmärrä, miten vedit tuollaiset johtopäätökset tuosta.
Ei narsku mieti omia motiivejaan tai analysoi pääkoppaansa.
Lisäksi tärkein: narsku ei takuulla tyhjennä omaa päätään omilta ajatuksiltaan, koska jos hän tekisi näin, ei hän olisi narsistinen.Tuo ylläoleva kirjoitus on äärimmäisen hyvä. Siihen on hyvin osattu kiteyttää ydin.
Kyllähän narskullakin ajatustoimintaa on. Sitä toki värittää usein egoismi ja valheellisuus, mutta toki se hänen mielestään on totuus. Kyllä kuka vaan pystyy vaikuttavan meditoivan, vaikka oikeasti ajattelisi, suunnittelisi jotain, unelmoisi, koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narskulle sopii myös äärettömän hyvin se, että kaikki, joille tapahtuu jotakin vastoinkäymisiä, vaikkapa hänen itsensä aiheuttamia - maksavat vaan pois karman velkaansa, eli puhdistuvat, oppivat ja henkistyvät. Ei siis pakottavaa tarvetta olla sen suuremmin myötätuntoinen, saatikka auttaa. Siitäs sai!
Näitä guru-juttuja on niin paljon. Mm. Taavi Kassila. Ja sitten mm. tämäkin:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009628974.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Olen eri, mutta en yhtään ymmärrä, miten vedit tuollaiset johtopäätökset tuosta.
Ei narsku mieti omia motiivejaan tai analysoi pääkoppaansa.
Lisäksi tärkein: narsku ei takuulla tyhjennä omaa päätään omilta ajatuksiltaan, koska jos hän tekisi näin, ei hän olisi narsistinen.Tuo ylläoleva kirjoitus on äärimmäisen hyvä. Siihen on hyvin osattu kiteyttää ydin.
Kyllähän narskullakin ajatustoimintaa on. Sitä toki värittää usein egoismi ja valheellisuus, mutta toki se hänen mielestään on totuus. Kyllä kuka vaan pystyy vaikuttavan meditoivan, vaikka oikeasti ajattelisi, suunnittelisi jotain, unelmoisi, koko ajan.
Ei heräämisessä ole kyse siitä, miltä se muille ihmisille näyttäytyy, vaan siitä, mitä oikeasti pään sisällä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Olen eri, mutta en yhtään ymmärrä, miten vedit tuollaiset johtopäätökset tuosta.
Ei narsku mieti omia motiivejaan tai analysoi pääkoppaansa.
Lisäksi tärkein: narsku ei takuulla tyhjennä omaa päätään omilta ajatuksiltaan, koska jos hän tekisi näin, ei hän olisi narsistinen.Tuo ylläoleva kirjoitus on äärimmäisen hyvä. Siihen on hyvin osattu kiteyttää ydin.
Kyllähän narskullakin ajatustoimintaa on. Sitä toki värittää usein egoismi ja valheellisuus, mutta toki se hänen mielestään on totuus. Kyllä kuka vaan pystyy vaikuttavan meditoivan, vaikka oikeasti ajattelisi, suunnittelisi jotain, unelmoisi, koko ajan.
Ei heräämisessä ole kyse siitä, miltä se muille ihmisille näyttäytyy, vaan siitä, mitä oikeasti pään sisällä tapahtuu.
Selvähän se. Mutta mistä voi tietää, huijaako joku itseään ja muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään tarvitse kelvata kuin itselleen. Eikä mitään tarvitse etsiä ulkopuolelta. Löydät sisäisen rauhan kun käännyt sisäänpäin. Rauhoita mielesi kaikilta ajatuksilta ja ole tietoisesti läsnä tässä hetkessä (se ei ole helppoa sillä mieli taistelee vastaan). Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Ihaile vaikka kaunista auringonlaskua tms mikä koskettaa sinua. Olet jo kaikki mitä on. Pitäisi vain vapautua ikään kuin mielen vankilasta. Tarkkailla itsensä. Analysoi miksi käyttäydyt tai reagoit kuten reagoit. Ottaako tunteet vallan? Miksi mielesi pahoittuu sanoista? Ne on vain pelkkiä sanoja kunnes annat mielellesi vallan. Olisit tyynen viileä, sillä tiedät itsekin ettet ole sitä mitä haukutaan. Ota vastaan kaikki mitä tulee ja koska et voi muuta muuttaa kuin ajattelutapasi, mikset tekisi niin. Ala kiinnittämään huomiota elämän hyviin puoliin. Älä jää räytymään menneessä. Vastoinkäymiset voi olla parhaita paikkoja ottaa opikseen. Ota ne oppikouluina.
Noin varmaan jokainen narsisti hokee itselleen joka aamu ja ilta tai eihän niiden tartte. Nämä 'sun tarvitsee kelvata vain itsellesi' -hokijat ovat niitä, jotka haluavat päästä samaan mielentilaan kuin narsistit. Kaikki analysoidaan (muka) järjellä, tunteita ei ole, ne tainnutetaan pois (ja otetaan opetellusti käyttöön, jos niistä on hyötyä), arvostelijat saa painua jorpakkoon, menneet on menneitä, niitä ei muistella (ellei siitä ole minulle hyötyä), mikään ei kosketa minua, olen valaistunut.
Kuulostaa tosiaan enemmän narsistisen pelkurin toiveunelmalta tämä tällainen 'valaistuminen'. Samahan tuossa olisi ampua kuula kalloonsa.
Olen eri, mutta en yhtään ymmärrä, miten vedit tuollaiset johtopäätökset tuosta.
Ei narsku mieti omia motiivejaan tai analysoi pääkoppaansa.
Lisäksi tärkein: narsku ei takuulla tyhjennä omaa päätään omilta ajatuksiltaan, koska jos hän tekisi näin, ei hän olisi narsistinen.Tuo ylläoleva kirjoitus on äärimmäisen hyvä. Siihen on hyvin osattu kiteyttää ydin.
Kyllähän narskullakin ajatustoimintaa on. Sitä toki värittää usein egoismi ja valheellisuus, mutta toki se hänen mielestään on totuus. Kyllä kuka vaan pystyy vaikuttavan meditoivan, vaikka oikeasti ajattelisi, suunnittelisi jotain, unelmoisi, koko ajan.
Ei heräämisessä ole kyse siitä, miltä se muille ihmisille näyttäytyy, vaan siitä, mitä oikeasti pään sisällä tapahtuu.
Selvähän se. Mutta mistä voi tietää, huijaako joku itseään ja muita?
Herännyt ihminen ei mainosta itseään eikä korosta itseään. Hän ei harrasta itsekehua. Jos sitä tekee, niin matka on vielä kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Olisit sitten tarkentanut, etkä puhunut yleisesti sanoista.
Eipä tullut mieleen, varsinkin kun tuo "Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila" pätee sitte taas jokaiseen sanaan.
Eli mielestäsi pätevät myös sanoihin kivi, tuliym?
No mielestäni sana kivi ei ole sama asia kuin fyysinen kivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät ole mielisairaita, koska eivät enää ole mieleensä samastuneita. Tosin ulkopuolisten silmin katsottuna ero valaistuneen ja hullun välillä on hiuksen hieno. Mutta valaistunut ei suutu vertauksesta.
Mistä tietää kuka on valaistunut ja kuka ei? Ryhmä ihmisiäkö hänet sellaiseksi julistaa? Meneekö läpi jos joku itse itsensä julistaa valaistuneeksi? Valaistunutta on helppo teeskennellä. Koska ihmiset haluavat uskoa.
Valaistunut on adjektiivi, eli kuvaava sana. Vähän kuin kysyisi, että mistä tietää kuka on kaunis, ryhmä ihmisiäkö hänet julistaa kauniiksi ja meneekö läpi jos julistaa itse itsensä kauniiksi. Jokaisella on oma käsitys siitä, millaista asiaa sanalla kauneus kuvataan.
Eli häilyvä ja merkityksetön sana.
Sanat on kyllä vajaavaisia kuvaamaan millainen jokin on. Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila
Vesi, kivi, tuli
Mitä näistä? Nämä sanat eivät ole kuvaavia joista ylempänä puhuttiin, vaan substantiiveja, jotka merkitsevät substanssia, eli esinettä tai muuta asiaa
Olisit sitten tarkentanut, etkä puhunut yleisesti sanoista.
Eipä tullut mieleen, varsinkin kun tuo "Ne on joka tapauksessa vaan sanoja, ne ei voi olla sama kuin se kuvailtava asia tai olotila" pätee sitte taas jokaiseen sanaan.
Eli mielestäsi pätevät myös sanoihin kivi, tuliym?
No mielestäni sana kivi ei ole sama asia kuin fyysinen kivi.
Toki sana kivi voi olla symbolisella tavalla kuvaava vaikkapa runoudessa.
Vierailija kirjoitti:
Valaistuneet eivät aja omaa etuaan kuten narsistit...
Me kaikki koostuumme miljardeista atomeista. Tieteellinen fakta, että atomit ovat 99,99 % energiaa ja vain 0,01 % materiaa. Miksi siis kiinnitämme huomion siihen näkyvään kun olemme suurimmaksi osaksi ihan jotain muuta? Paljon paljon enemmän. Se on vaikea ymmärtää, koska rajallisilla aisteillamme kiinnitämme yleensä huomion näkyvään.
Se on ihan kiehtova ja avartava fakta, ja toki voi kutkutella mielikuvitustakin. Itse en siinä sen kummempaa mystiikka näe. Näin vain on.
Se voi hyvinkin olla, hieno asia se on <3
Ymmärrän. Olet tilassa jossa olet onnistunut päästämään irti hallinnasta. Käsität, että hallinta on pelkkää illuusiota, olet antautunut sille tosiasialle että olemme elämän matkalaisia. Silloin on helppo elää. Ei tarvitse myöskään puuttua toisten elämään eikä pyrkiä ohjailemaan heitä koska näkee ja ymmärtää että "aha, tuo on vielä tuossa vaiheessa" ja samalla kykenee katsomaan toisen kehitysprosessia rakkaudella. Kuten myös omaansa! Olet astunut oman egosi ulkopuolelle ja ymmärrät mistä on kysymys. Et ole enää egosi vanki vaan kykenet juurikin ikäänkuin tarkkailemaan kaikkea ulkopuolelta. Mehän loppujen lopuksi olemme kaikki "yhtä" emme erillisiä maailman kanssa. Tämän ymmärtäminen aiheuttaa sen, että kaikki itsekkäät ajatukset häipyvät ja alat toimia rakkauden kautta niin itseäsi kuin muita kohtaan. Se on sitä aitoa tietoisuutta, läsnäolemista ja elämistä! Tätä pitää vaalia, muutoin se heikkenee koska vastavoima on niin suuri. Nyt ymmärrät kuinka pimeydessä suurinosa meistä vaeltaa! Onnea!