Anoppini on katkaissut välit kolmeen poikaansa lastenlasten myötä
Anopillani on neljä lasta, kolme poikaa (joista yksi mieheni) ja yksi tytär. Yksi kerrallaan nämä kolme poikaa perustivat perheen ja saivat lapsia, meilläkin on kaksi lasta. Anoppi on ollut mukana elämässä vielä vauva-aikana, mutta silloin tai pian sen jälkeen on katkaissut välit, yhtä lastenlastaan ei ole koskaan edes nähnyt. Syytä en tiedä, miksi ei halua olla tekemisissä yhdenkään poikansa tai lastenlastensa kanssa. Tyttärensä kanssa on vielä tekemisissä, hän on naimisissa mutta lapseton.
Onko kellään ollut vastaavaa? Mikä lastenlasten syntymässä voi saada isoäidin katkaisemaan välit? Ja ilman, että kukaan edes tietää syytä eli että mitään isompaa ikävää ei ole edes tapahtunut. Miehenikään ei tiedä miksi äitinsä toimii näin.
Kommentit (21)
Onpa outoa. Varhainen dementia tai jotain sellaista?
Kannattaisi varmaan kysyä suoraa tältä anopilta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan kysyä suoraa tältä anopilta.
En halua sekaantua, on mieheni asia selvittää jos mies haluaa.
Ap
Miten tämä välien katkaisu siis tapahtui? Anoppi ei sanonut mitään, hän ei vain enää vastaa puheluihin eikä itsekään ota enää yhteyttä kenenkään?
Jospa hän on näitä "minä en rupea enää lapsenvahdiksi, olen omat lapseni jo hoitanut" -tyyppejä ja on päättänyt ehkäistä ennalta mahdolliset apupyynnöt.
Oletteko pyytäneet edes katsomaan lapsia? Pojat on vähän semmoisia vähäpuheisia ja eivät osaa hoitaa ihmissuhteita, ainakaan omiin vanhempiinsa. Jättävät mielellään vaimon tehtäväksi.
Onko tytär tahattomasti lapseton? Siinä voisi olla syy. Joillekin ne tyttären lapset on eri asia kuin pojan. Ja jos tytär on itse ollut katkera asiasta, niin äitinsä on mennyt tämän puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Onko tytär tahattomasti lapseton? Siinä voisi olla syy. Joillekin ne tyttären lapset on eri asia kuin pojan. Ja jos tytär on itse ollut katkera asiasta, niin äitinsä on mennyt tämän puolelle.
Mitä ihmeen puolia tuossa tarvitsee valita? Jos läheinen kärsii lapsettomuudesta ja haluaa tukea häntä, pitää katkaista välit lapsia omaaviin sukulaisiin? Kuulostaa järjettömältä.
Kipeitä asioita menneisyydessä josta ette tiedä? Esim vakava masennus kun omat lapset on olleet pieniä, ja tunne vyöryy nyt päälle uudelleen kun on nähnyt teidän lapsia.
Minun isoäitini katkaisi ensin välit tyttäreensä - eli äitiini - sekä tyttärentyttäreensä eli minuun. Olin juuri täyttänyt 16. Seuraavaksi katkaisi välit poikansa - eli enoni - vanhimpaan tyttäreen, eli serkkuuni. Hänkin oli hiljan täyttänyt 16. Sitten katkaisi yhteyden myös kahteen muuhun serkkuuni, eli enoni kahteen poikaan. Nämä ehtivät armeijaikään asti ennen kuin näin tapahtui. Ja lopuksi katkaisi vielä välit enooni.
Nykyisellään isoäitini on asunut yksin jo vuosia, ilman mitään kontaktia lapsiinsa, lapsenlapsiinsa, veljiinsä ja muihin sukulaisiin. Täyttää pian 80. Mitään selitystä ei olla saatu välien katkaisuun, mutta äitini veikkasi että on kateellinen meidän nuoruudestamme, eikä ole sinut oman vanhenemisensa kanssa. Isoäitini onkin aina ollut hyvin ulkonäkökeskeinen ja teetättänyt itselleen jopa kauneusleikkauksia. Surullista että valitsi yksinäisen vanhuuden.
Mikä tässä hommassa on niiden kolmen miniän osuus, että välit katkesivat???
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä hommassa on niiden kolmen miniän osuus, että välit katkesivat???
Ai että kolme kauheaa miniää osunut just hänen kohdalleen??? 😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan kysyä suoraa tältä anopilta.
En halua sekaantua, on mieheni asia selvittää jos mies haluaa.
Ap
Asiaa voisi auttaa jos miniäkin joskus kutsuisi käymään. Ehkäpä hän ei halua tuppautua seuraan jos ei koskaan pyydetä, tuntee ehkä itsensä tarpeettomaksi ja häiriöksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tytär tahattomasti lapseton? Siinä voisi olla syy. Joillekin ne tyttären lapset on eri asia kuin pojan. Ja jos tytär on itse ollut katkera asiasta, niin äitinsä on mennyt tämän puolelle.
Tässä voi olla selitys. Onko tytär tekemisissä veljien perheiden kanssa normaalisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan kysyä suoraa tältä anopilta.
En halua sekaantua, on mieheni asia selvittää jos mies haluaa.
ApAsiaa voisi auttaa jos miniäkin joskus kutsuisi käymään. Ehkäpä hän ei halua tuppautua seuraan jos ei koskaan pyydetä, tuntee ehkä itsensä tarpeettomaksi ja häiriöksi.
Miksi? Mies hoitaa suhteet omiin sukulaisiinsa ja vaimo omiinsa.
Ei jaksa lasten äänekästä ja riehuvaa seuraa, raskasta hoitaa lapsia? Ei jaksa laittaa ruokaa koko ajan lapsille? Ehkä näkisi poikia erikseen, jos kivoja. Tai kyläily jossa ei rasitu. Ei toimi miniöiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tytär tahattomasti lapseton? Siinä voisi olla syy. Joillekin ne tyttären lapset on eri asia kuin pojan. Ja jos tytär on itse ollut katkera asiasta, niin äitinsä on mennyt tämän puolelle.
Tämä!
Tyttären lapset ovat lapsenlapsia.
Pojan lapset ovat miniän kakaroita.
Toki poikkeuksiakin on.
Miniät ei tee niin kuin hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan kysyä suoraa tältä anopilta.
En halua sekaantua, on mieheni asia selvittää jos mies haluaa.
ApAsiaa voisi auttaa jos miniäkin joskus kutsuisi käymään. Ehkäpä hän ei halua tuppautua seuraan jos ei koskaan pyydetä, tuntee ehkä itsensä tarpeettomaksi ja häiriöksi.
Miksi? Mies hoitaa suhteet omiin sukulaisiinsa ja vaimo omiinsa.
Tätä olen nyt lukenut näiltä palstoilta monet, monet kerrat. Siis että mies hoitaa suhteet omiin sukulaisiinsa ja vaimo omiinsa.
Onko tämä nykyajan ilmiö?
En tarkoita tällä nyt sitä, että VAIN sen naisen kuuluisi hoitaa kaikki yhteydet kaikkiin, vaan se, että nyt ikäänkuin ei enää olla yhteyksissä puolison sukuun olenkaan, vain omiinsa. Näinkö se nyt nykyään menee?
Eikö kukaan enää juttele, ole tekemisissä, pidä yhteyttä ollenkaan puolison puoleiseen sukuun? Pidetäänkö ne jotenkin automaattisesti käsivarren mitan päässä?
Ollaanko meillä jälkeenjääneitä näissä asioissa, kun ollaan ihan spontaanistikin tekemisissä kumpaankin suuntaan, molemmat? Mieheni soittelee usein veljelleni ja veli hänelle. Mieheni siskot on mulle kuin omia siskoja. Olemme paljon tekemisissä. Kutsumme toisiamme kylään ihan molemmin puolin. Anopin luona kävin ilman miestäni vaikka kuinka paljon ja hän meillä, nyt hän on kuollut. Kyllä minä vaan anopilleni soitin ja pyysin käymään, ei siinä mitään jakoviivoja meillä ollut, että se olisi vain miehen asia.
Ja mun mies kävi myös mun äitini luona silloin kun äiti eli. Vei hänelle milloin mitäkin tarpeelliseksi katsomaansa ja joivat kahvia ja juttelivat. Kuskasi äitiäni lääkäriin ja tutkimuksiin ja milloin mihinkin.
Eikö tällaista enää ole? Jos lapsella on syntymäpäivät, niin onko se nykyään niin, että lapsen isä kutsuu sinne omat vanhempansa ja sisaruksensa jne. ja äiti taas ne omanpuoleisensa?
Tällä menolla maailma menee ankaraksi ja vaikeaksi. Ihmiset ei enää koe yhteisöllisyyttä, sitä ei edes päästetä syntymään.
Ehkä suuri peura jollain metsäretkellä kehoitti häntä toimimaan noin. Mistäs sen tietää.