Millaiseksi kuvittelit elämäsi kun olit teini? Toteutuiko se aikuisena?

Teininä kuvittelin ettei meidän omat politiikot ja lääke viranomaiset koita tappaa minua sika ja k-piikeillä.

Olin nuorena todella ujo ja kiusattu. Pelkäsin, että jään yksin ja syrjäydyn. Onneksi niin ei käynyt. Muutin lukion jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, sain töitä, tapasin ihanan miehen sekä uusia ystäviä.

Teininä mietin että minusta tulee kusinen työläinen, prole joka sätkii oravanpyörässä. Näinhän se homma meni !

Mikään, mistä unelmoin, ei toteutunut. 

Teininä en unelmoinut muusta kuin matkustelusta. Sen toteutinkin. Nyt ei huvita enää reissailla. Nautin kotimaasta, mökistä, lapsenlapsista, koirastani ja kissastani, ystävistä, fillaroinnista, veneilystä...

Suurin haaveeni oli saada olla äiti! Sain 6 lasta 💖, ja mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 35 vuotta. Olen saanut toteuttaa haaveeni/ unelmani.

Vierailija kirjoitti:

Mikään, mistä unelmoin, ei toteutunut. 

Surullista 🙄

Vierailija kirjoitti:

Teininä mietin että minusta tulee kusinen työläinen, prole joka sätkii oravanpyörässä. Näinhän se homma meni !

Aika köntsää 😉

Halusin asua Lontoossa, menestyvänä luovaa työtä tekevänä sinkkua ja matkustaa paljon.

No asun Lontoossa, olen naimisissa oleva kahden lapsen äiti, eikä työ ole erityisen luovaa. Kehittelennkin tässä just luovaa sivubisnestä.

Matkustaa saan paljon niin työn puolesta kuin vapaa-aikanakin.

Teininä elin vain teinin elämää. Tässä ja nyt. En muista miettineeni tulevaa elämääni aikuisena, saati suunnittelemaan opintoja sen mukaan, että on aikuisena hyvä ammatti.

Minusta piti tulla kansainvälinen seikkailijasankari. Ihailin maailmaa kiertänytttä serkkuani, jota koko suku paapoi ja joka sittemmin kuoli yksin, surkeana juoppona ulkomailla. Minusta tuli pelkkä kuraportaan virkamies.

1949 vuosikertalaisena minulla oli saavutettavissa olevat toiveet. Ylioppilas, merkonomi,hyvä työ, naimisiin, kaksi lasta ja että elämä rullaisi suht tasaisesti ilman suurempia ongelmia. Ihailin TV:n Jack Couston (?) sukellusreissuja tropiikissa. Silloin ajattelin,voi kunpa tuon saisi joskus

kokea. Ei ollut realistinen toive aikoinaan,mutta onneksi 50-kymppisenä se toteutui. Lasten kasvettua tapahtui sitten pikku hiljaa se tyypillinen erilleen kasvaminen. Ei riitoja,mutta ei yhteenkuuluvuuden tunnettakaan. Toinen halusi loppuelämästä yhtä toinen aivan toista eli päädyttiin ilman riitelyä eroon. Erinomainen päätös,kumpikin sai alkaa elää sitä omaa loppuiän elämäänsä. 30v yhdessä, nyt jo yli 20 toista elämää. Parempi erota, kuin kummankin kärsiä hiljalleen. Hyvää kesää kaikille.

Jo teininä tiesin, mitä halusin tehdä työkseni ja että haluan naimisiin joskus poikaystäväni kanssa. Näistä toinen toteutui: olen päässyt haaveammattiini alle 30-vuotiaana, mutta en mennyt naimisiin lukioaikaisen poikaystäväni kanssa (parempi näin). Hän petti ja jätti, mutta löysin harrastuksen kautta mieheni, joka on minulle paljon sopivampi. Eli aikuisena kuitenkin toteutui sopivan työn löytäminen ja avioliitto, eri tavalla kuin kuvittelin. Lapset vielä puuttuvat ja isompi asunto, mutta ne tulevaat aikanaan :) 

Haaveilin hyvästä työstä ja perheestä sekä matkustamisesta. Lapsena ei ollut varaa matkustaa ja aina oli rahasta tiukkaa. Halusin sen muuttuvan omassa aikuisuudessa. Ajattelin, että kaupunkiasunto olisi mukava. Taidehistoria ja musiikki kiinnosti lukioiässä. Ajattelin jo nuorena, että ammatilla ja töllä pitää pystyä elättämään itsensä. Tiesin myös, etten saisi kotoa taloudellista tukea.

Ajattelin jo nuorena realistisesti ja käytännöllisesti. Hain ja pääsin heti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Lääkäriksi ei matikkapäätä olisi ollut riittävästi. Opettajan ammattia myös harkitsin.

Tapasin puolisoni nuorena ja saimme esikoisen. Lapsia meillä on kaksi. Ostimme kerrostaloasunnon kaupungista, jossa viihdyimme hyvin.

Haaveilimme kesämökistä, mutta päädyimme omakotitaloon veden läheisyyteen sekä aloitimme veneilyharrastuksen.

Lopputulemana olen tyytyväinen ja onnellinen. Unelmat toteutui ja sain enemmän kuin koskaan osasin haaveilla.

Tällä hetkellä haaveilen päivätyöstä ja asiantuntijatehtävistä.

Korkea koulutus (kyllä), johtajan virka (manager kyllä, varsinainen johtaja ei), omakotitalo (ei), asuin- ja työpaikka jossain E-Suomessa (ei), en löydä koskaan puolisoa (löysin ja on lapsiakin). Ylipäänsä tulevaisuuden kuvitteli huomattavasti suoraviivaisemmaksi kuin se on ollut. Monta mutkaa on mahtunut matkaan ja paljon elämänmuutoksia, joista johtuen tavoitteita on jäänyt toteutumatta. On saanut muuta kuin kuvitteli saavansa.

Elin teininä päivän ja hetken kerrallaan enkä uhrannut tulevaisuuden pohtimiselle ajatustakaan. Luultavasti aika tyypillistä teinimeinikiä vielä nykyäänkin.

Kaverin kanssa oltiin reissussa Kotkassa,, Kaupunki (olut)reissun jälkeen

tarinoitiin majapaikassa tulevaisuudesta,, Minä sanoin tällä tavalla

""Ammatti , Akka ja Auto ""  Opiskeltu ammatti ei pitänyt päällään ,

piti tehdä sitä mitä paikkakunnalla sai.  "Akkoja" on ollut 

kahden laista , viimeisin on vanhenemis kumppanina edelleen.

Soma on kahden , jo vähän raihnaisen kaksin tepastella,,

Autoja on ollut sitten vähän monen laista , seassa rutosti

tylsiä rakkineitakin . Mutta Auto on edelleen , hauska

pikkuruinen Kauppakassi , ja Emännän kuljetin !!!

Nyt wanhana , lähes ukon kupelona lisäisin tuohon 

listaan KOIRAN , koiran ystävyyden , ja pikku Kissan ..

Pakko sanoa, etten osannut tietoisesti ajatella ja suunnitella yhtään mitään. Menin vain virran mukana. Lukio, yliopisto, tohtorikoulutuskin. Mutta jotakin alitajuista siinä on varmasti ollt mitä tulee aihevalintoihin, sen huomaa nyt jälkikäteen. Luonnontieteet kiinnostivat, mutta eihän sitä lapsena ja teininä tajua edes omasta itsestään yhtään mitään.

Minä kyllä tiesin jo 15-vuotiaana mitä halusin alkaa opiskelemaan yliopistossa ja että tulen muuttamaan pois maaseudulta jne. Toki siinä iässä ei tiedosta kaikkea mutta olin kyllä analyyttinen jo silloin. Ehkä jotkut elää hetkessä teininä huoletonta elämää, minua kuitenkin kiusattiin ja elämä oli rankkaa selviytymistä.

Tuon opiskeluhaaveen toteutin. Matkusteluhaaveen myös. Ulkomailla haluaisin vielä asua mutta nyt on onnellinen parisuhde ja koti pks.

Haaveena oli vetää Kuubalaisen huo r an per see ltä koka iinia jossain hämärässä kuubalaisessa yökerhossa aamuyön pikkutunteina ja elää madventures elämää. Tuli insinööri, 4 lasta, vaimo, kivotalo ja kaksi audia. Sanotaanko aika Espoosetit.