Miksi äidit ei enää nykyään istu hiekkalaatikolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiekkalaatikolla on vaarallista. Hiekan seassa on usein huumeruiskuja, joista saa vähintään hepatiittitartunnan. Lisäksi hiekkalaatikkojen liepeillä norkoilee kaikenlaisia nuorisojengejä, jotka tekevät väkivaltaa ja kaikenlaista pahaa.

Jestas. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Lukitset ne varmaan neljän seinän sisälle ettei nyt vaan sattuis mitään. Koskaan en ole törmännyt ruiskuihin leikkipaikoilla tai oikeastaan missään muuallakaan. Ehkä sinun kannattaisi vaihtaa asuinympäristöä, jos asut jossain nistien seassa. Nuorisojengejäkään ei ole näkynyt :D

Jostain syystä esimerkiksi ainakin Helsingissä ja Tampereella poliisi on tänä keväänä varoittanut kaupunkilaisia nuorisojengeistä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin ihmetyttää, että paikallislehdestä olen lukenut, että kaupungissamme päiväkodit pullistelee lapsia eli kyllä niitä lapsia ilmeisesti on. Vai onko päiväkoteja ajettu alas ja siksi ne pullistelee, en tiedä.

Ap

Päiväkodit pullistelee, koska hiekkalaatikkoikäiset ova päiväkodeissa. Saavat siellä tehdä riittävästi hiekkakakkuja eikä heidän kanssaan tarvitse enää hoitopäivän jälkeen lähteä hiekkalaatikolle. 

Minusta hiekkalaatikkoikä on 1-4 vuotta. Ei kai melkein kaikki alle kolmevuotiaat voi sentään päiväkodissa olla. Jotkut 1-2 -vuotiaat. Vai onko? Ehkä sitten on. Olen luullut, että moni haluaa hoitaa kolmevuotiaaksi kotona.

Ap

Monet ehkä haluaisivatkin hoitaa kotona 3-vuotiaaksi asti, mutta rahat ei riitä. Kirjoitinkin jo aiemmin, että kotihoidontuen pienentäminen sekä kuntalisien poistaminen on saattanut vaikuttaa siihen, että lapset viedään jo paljon aikaisemmin päivähoitoon. Eikä taaperoa oteta päiväkodista pois, vaikka perheeseen syntyisikin uusi vauva. 

Hyvin monet eivät halua. Äkkiseltään en muista, että yksikään tuntemistani äideistä olisi antanut sen alle 3 v. sisaruksen jäädä myös kotiin, vaan haluavat viettää laatuaikaa vauvan kanssa. Kun se isompi lapsi on niin vaativa ja sille ei riitä aikaa. Tämän subjektiivisen päivähoito-oikeuden päälle kun on nykyään jatkuvasti madallettu tulorajoja, milloin päivähoitomaksua peritään, niin se on nykyään niin helppoa viedä vanhemmat lapset päiväkotiin, kun se on ilmaista tai joutuu maksamaan vain hyvin nimellistä maksua.

Tarkoitinkin perheen nuorimman lapsen hoitamista kotona 3-vuotiaaksi asti. En sitä, että isommat lapset olisivat kotihoidossa, kun vanhempi on kotona vauvan kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Oma äiti myös kertoi, että 80-luvulla hiekkalaatikolla oli paljon lapsia ja äitejä, ja äidit katsoivat toisten lasten perään, että äidit pääsivät tarvittaessa kauppaan, pankkiin, kampaajalle, tekemään ruokaa jne. Naapuri oli sairaanhoitaja, johon pääsi heti paikkaamaan havereita ja muutenkin vierailtiin tiuhaan naapurien luona ja oli niin mukavaa.

Meillä nuorin nyt 6v. ja pihassa oli lapsen ollessa noin 2v. toinen äiti samanikäisen lapsen kanssa. Sitten ne muuttivatkin suht pian pois. Aika yksin siellä pihalla saanut olla oman lapsen kanssa. Lähistöllä on onneksi leikkipuisto, jossa on hyvällä säällä suht paljon porukkaa, mutta jotenkin ei siellä tule pahemmin muiden äitien kanssa juteltua.

No nykyisin nämä hoidetaan niin, että lapsen isä osallistuu, eli vanhemmat vuorottelevat sitä kaupassakäyntiä ja lapsenhoitoa, ja pankkiasisat hoidetaan netissä kotisohvalla. Kampaaja-ajat sovitaan niin, että lapsi on sen aikaa isänsä kanssa.

Ei se ihan noinkaan ole. Nykyään on todella paljon eronneita perheitä ja yh-perheitä. Moni eroaa kun lapsi on vauva.

Niinpä. Ja edelleen on paljon isiä, jotka eivät kauheasti osallistu. Tämä tulee usein täytenä yllätyksenä äidille. Toki on kiva, että on paljon osallistuviakin isiä, mutta ei tämä mikään automaatio vielä tänäkään päivänä ole. Tällaisen äidin on sitten kiva kuunnella miten kaikki toitottaa isien osallistumisesta. Siinä voi sitten miettiä kannattaako sen takia erota vai ei kuitenkaan.

Olen hoitovapaalla 2 v lapsen kanssa (mies oli tässä välissä hoitovapaalla, kun olin jonkin aikaa töissä). Ollaan molemmat vanhemmat käyty (lähes) päivittäin kodin viereisessä leikkipuistossa lapsen kanssa. Kiipeillään lapsen kanssa, rakennetaan hiekkakakkuja yms yhdessä lapsen kanssa. Rehellisesti sanottuna viihdymme niin, että leikkipaikalla ei ole muita perheitä samaan aikaan.

Toisinaan sattuu tilanteita, joissa paikalle tulee isompia lapsia (n. 6-9 v), jotka haluaisivat seurustella minun kanssani (olen sellainen leppoisan näköinen muumimamma). Minua ei kiinnosta jutella pitkään vieraiden lasten kanssa, kun jaksaminen on sairauden vuoksi tällä hetkellä rajallista. En myöskään halua jäädä vahtimaan kenenkään toisen lapsia. Näitäkin näkee välillä, että vanhemmat saattavat isommat lapset puistoon ja kun näkevät siellä jonkun aikuisen, niin jättävät lapset leikkipuistoon logiikalla "kyllä tuo toinen aikuinen katsoo teidän perään".

Käydään välillä muissakin leikkipuistoissa, mutta vältellään ruuhkaisia leikkipuistoja. Nykyisin monilla on "leikkipuistoetiketti" hukassa ja esim. keinua pidetään pitkään varattuna, vaikka joku toinenkin lapsi haluaisi keinumaan. Osa vanhemmista ei myöskään vahdi lapsiaan ollenkaan, joten taaperoikäisen kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei isompi lapsi tule viemään taaperon omia leluja, tönimään portaissa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu leikkipaikasta. Mene suosittun leikkipaikan hiekkalaatikolle, siellä kyllä on porukkaa. Millään taajaman pikkutien leikkipaikalla ei niinkään. Riippuu myös ajankohdasta, onko porukkaa.

Asun isossa kaupungissa ns lähiössä. Olen käynyt meidän taloyhtiön leikkipaikalla ja usein kävellään lähistöllä olevien taloyhtiöiden leikkipaikkojen ohi, samoin ollaan käyty useammalla ns yleisellä leikkipaikalla (eli kunnan rakentamalla, jossa on keinut, hiekkalaatikot, kiipeilytelineet ym). Eri aikoihin päivästä. Missään niistä ei koskaan ketään äitejä (tai isiä) viettämässä aikaa niin, että voisi mennä tutustumaan. Joskus joku nopeasti käyttää lastansa kunnan paikassa keinumassa, mutta keskittyy vain keinuttamaan lastaan, ei vietä siellä aikaa niin että olisi luontevaa mennä juttelemaan.

Ap

Ehkä ulkoilet eri aikaan kuin muut äidit. Liian aikaisin aamupäivällä kenties? Monet äidit valittivat aikoinaan, että perhekerhossa olisi kiva käydä, mutta kun se alkaa jo klo 9 aamulla ja he haluavat nukkua pitkään.

Täällä päin kyllä vielä pari vuotta sitten oli paljon vanhempia siellä hiekkalaatikon reunalla. Jopa niin paljon, että välillä haaveilin siitä, että olisi saanut vain yksin istua niissä puistoissa. Mutta pienten lasten kanssa lähdetään tyypillisimmin ulkoilemaan ehkä aamupäivisin ja iltapäivisin on sitten niitä teinejä enemmän liikkeellä. Ja toki puistokin vaikuttaa, suosituissa puistoissa on aina lapsia.

Tänään istuin leikkipuiston hiekkalaatikolla lapseni kanssa. Pelkkiä päiväkotiryhmiä koko puisto täynnä, ei äitejä. Ymmärrän kyllä, että luultavasti olivat äidit töissä.

Vierailija kirjoitti:

Äidit on töissä? Eikä munkaan äitini kyllä 80-luvulla istunut hiekkalaatikolla, kyllä me kakarat oltiin ulkona keskenään, mutsi hoiti töidensä jälkeen kämppää jne. Isä teki pitkää päivää, oli yleensä kotona seitsemän aikoihin vasta.

Olivat äidit töissä 80-luvullakin, mutta ehtivät silti myös hiekkalaatikolle. Tai pitivät ikkunaa auki jotta kuulivat kun lapsi huutaa 'äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Siiri'.

Viime vuonna oli mukavempaa kun saimme lapsen kanssa olla puistossa kaikessa rauhassa. Silloin ei ollut vielä kovin kiinnostunut hiekkalaatikkoleikeistä, mutta nykyään on.

Kyllä siellä puistossa silloinkin eri ikäisiä lapsia kävi leikkimässä, mutta ilman vanhempia ja aina sai olla tarkkana lapsen kanssa ettei käy huonosti jonkun ansaviritelmän vuoksi.

Nykyään vanhempia näkyy enemmän.

Yks isä lastensa kanssa. Lapset aikamoisia "riiviöitä" mutta isä katsoo heidän perään ja leikkii niiden kanssa. Huomioi myös oman lapseni paremmin kuin minä hänen.

Sitten on näitä vanhempia jotka silloin tällöin puistoilee pikkuterroristiensa kanssa, eivätkä ole kiinnostuneita siitä mitä lapsensa tekee.

Sotkevat paikat, rikkovat, käyttäytyvät väkivaltaisesti muita lapsia kohtaan jne.

Ehkä eivät osaa kasvattaa lapsiaan ilman väkivaltaa, eivätkä julkisella paikalla kehtaa niin kaikki saavat kärsiä mielummin?

Asumme kodissa, jonka pihalla on ns. yleinen leikkipaikka, jonka hiekkalaatikolla ei ole mitään leluja. Olemme ostaneet lapsellemme paljon leluja hiekkalaatikolle, ison kaivurin, isoja hiekka-autoja jne. Tuomme nämä lelut varastosta leikkipaikalle, kun tulemme leikkimään ja viemme lelumme pois, kun lähdemme leikkipaikalta. Osalle leikkipaikkaa käyttävistä lapsista on ollut vaikea ymmärtää, että lelut ovat oikeasti meidän omia eikä yleisessä käytössä. Toiset lapset ovat esim. vaatineet meidän lasta lopettamaan leikkimisen, jotta pääsisivät itse leikkimään lapsemme leluilla. Siksi käydään vain hiljaiseen aikaan leikkimässä, jotta lapsi saa leikkiä leluillaan rauhassa. 

Voisi ollakin mukavaa olla hiekkalaatikolla yhtä aikaa jonkun vanhemman ja lapsen/lasten kanssa, jos ko. vanhempi katsoisi lastensa perään ja pitäisi huolta, että lapset osaavat käyttäytyä. Iso ongelma on siinä, että monia vanhempia ei kiinnosta ollenkaan ja lapsia ei vahdita. Leikkipaikalle tullaan pahimmillaan koiran ja lasten kanssa, koira pyörii leikkipaikalla, vaikkei saisi ja vanhempi vain katsoo puhelintaan. Lapset mellastavat ja eivät huomioi toisia lapsia ollenkaan. Ei huvita tuollaisessa seurassa viettää aikaa.

Miten niin? Kun lapset olivat pieniä, asuimme ison kaupungin keskustassa ja leikkipaikoilla oli aina iltapäivisin ja viikonloppuisin paljon pieniä lapsia vanhempineen.

Nyt kun asumme pienemmässä kylässä, lapset ovat edelleen melko pieniä, ja käymme joskus harvoin läheisessä leikkipuistossa eikä siellä koskaan ole ketään muuta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että muut (kuten mekin) käymme harvemmin puistossa, koska täällä syrjemmässä omakotitaloalueella melkein kaikilla (meilläkin) on se hiekkalaatikko ja muut omalla pihalla, jonka lisäksi käydään paljon metsässä retkillä, uimassa järvellä yms., mihin isossa kaupungissa ei ollut samalla tavalla mahdollisuutta. Siellä kaikki käy juurikin siellä leikkipuistossa ulkoilemassa.

Ei minunkaan lapsuudessa missään hiekkalaatikoilla istuttu, kun asuttiin maalla. Varmaan kaupungeissa istuttiin silloinkin.

Riippuu varmaan kaupungistakin. Joissakin kaupungeissa yleinen henki on se, että halutaan olla itsekseen ikiomalla pihalla, ja lapset tapaavat toisiaan lähinnä harrastusten kautta. Kaupungissa, jossa asun, puistoalueista on tehty niin houkuttelevia, että täällä riittää kyllä kävijöitä vauvasta vaariin. Puistoissa on hyvin hoidettuja leikkipaikkoja, ja ympärillä miljöötä, jossa on kiva istahtaa syömään vaikka eväitä ja nukuttaa lasta. Myös kouluikäisille on tekemistä puistojen yhteydessä olevilla urheilualueilla. Välillä olemme olleet kotipihan hiljaisella hiekkalaatikolla, mutta leikki-ikäistä houkuttaa kyllä enemmän yleiset ja monipuolisemmat leikkipuistot.

Vierailija kirjoitti:

Asumme kodissa, jonka pihalla on ns. yleinen leikkipaikka, jonka hiekkalaatikolla ei ole mitään leluja. Olemme ostaneet lapsellemme paljon leluja hiekkalaatikolle, ison kaivurin, isoja hiekka-autoja jne. Tuomme nämä lelut varastosta leikkipaikalle, kun tulemme leikkimään ja viemme lelumme pois, kun lähdemme leikkipaikalta. Osalle leikkipaikkaa käyttävistä lapsista on ollut vaikea ymmärtää, että lelut ovat oikeasti meidän omia eikä yleisessä käytössä. Toiset lapset ovat esim. vaatineet meidän lasta lopettamaan leikkimisen, jotta pääsisivät itse leikkimään lapsemme leluilla. Siksi käydään vain hiljaiseen aikaan leikkimässä, jotta lapsi saa leikkiä leluillaan rauhassa. 

Meillä myös näin, mutta tottakai muutkin lapset saavat leikkiä leluilla kun siellä olemme! Tietenkin olisi kohteliasta muilta vanhemmilta opettaa lapsilleen, ettei toisilla käytössä olevaa lelua saa vaatia itselleen, mutta on sekin vähän kurjaa käytöstä, jos lelut on tuotu pihalle mutta ei jaeta ja anneta muiden lasten leikkiä niillä leluilla, jotka eivät juuri ole käytössä. Minä ihan tarjoan muillekin lapsille niitä leluja, sillähän siinä pääsee jutustelemaan ja lapsikin saa mahdollisesti leikkikaverin ja kaikilla on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme kodissa, jonka pihalla on ns. yleinen leikkipaikka, jonka hiekkalaatikolla ei ole mitään leluja. Olemme ostaneet lapsellemme paljon leluja hiekkalaatikolle, ison kaivurin, isoja hiekka-autoja jne. Tuomme nämä lelut varastosta leikkipaikalle, kun tulemme leikkimään ja viemme lelumme pois, kun lähdemme leikkipaikalta. Osalle leikkipaikkaa käyttävistä lapsista on ollut vaikea ymmärtää, että lelut ovat oikeasti meidän omia eikä yleisessä käytössä. Toiset lapset ovat esim. vaatineet meidän lasta lopettamaan leikkimisen, jotta pääsisivät itse leikkimään lapsemme leluilla. Siksi käydään vain hiljaiseen aikaan leikkimässä, jotta lapsi saa leikkiä leluillaan rauhassa. 

Meillä myös näin, mutta tottakai muutkin lapset saavat leikkiä leluilla kun siellä olemme! Tietenkin olisi kohteliasta muilta vanhemmilta opettaa lapsilleen, ettei toisilla käytössä olevaa lelua saa vaatia itselleen, mutta on sekin vähän kurjaa käytöstä, jos lelut on tuotu pihalle mutta ei jaeta ja anneta muiden lasten leikkiä niillä leluilla, jotka eivät juuri ole käytössä. Minä ihan tarjoan muillekin lapsille niitä leluja, sillähän siinä pääsee jutustelemaan ja lapsikin saa mahdollisesti leikkikaverin ja kaikilla on kivaa.

Eikös tämä ole ihan perusjuttu? Isossa taloyhtiössä asuessa keräsimme lelut pois lähtiessämme, kun iltaisin pari riiviöpoikaa hajotti kaiken minkä käsiinsä saivat, mutta nyt pienessä, rauhallisessa pihassa lelut on yhteiskäytössä hiekkalaatikolla koko kesän.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin, no 70-luvulla lapset oli ihan keskenään kyllä hiekkalaatikolla. Ja muistan kyllä että meiän pihoilla myös 80-luvulla.

Minusta on outoa jos aikuisen pitäisi istua hiekkalaatikolla, se on lasten paikka. Muutenkaan en ymmärrä tätä ajatusta että äitin pitäisi leikkiä lapsen kanssa, äitillä on ihan muita, tehtäviä, lapset leikkivät toisten lasten kanssa tai yksinään. Ei siihen aikuisia tarvita.

Ap tarkoittaa varmasti noin 0-3-vuotiaita lapsia, sen ikäisillä on oltava äiti/isä/joku muu aikuinen kokoajan lähellä, sen ikäisiä ei voi yksinään jättää pihalle ja mennä itse sisään huushollaamaan yms.

+4-vuotiaiden jo pitääkin osata leikkiä itsekseen ja/tai ikätovereidensa kanssa ilman vanhempia.

Ja vastaus ap:n kysymykaern: kovin harva äiti nykypäivänä jää kotiin hoitamaan lapsia pidemmäksi aikaa kuin 9kk- max 1v. Lapset laitetaan tuon ikäisenä pitkiksi päiväksi (klo 7-17) päiväkotiin. Viiden jälkeen alkaakin olla kiitos kotiin, ei siinä ole kuin pari tuntia aikaa kun nuo vauvataaperot pitää jo laittaa nukkumaan. Eli siksi niitä ei hiekkalaatikolla näy...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme kodissa, jonka pihalla on ns. yleinen leikkipaikka, jonka hiekkalaatikolla ei ole mitään leluja. Olemme ostaneet lapsellemme paljon leluja hiekkalaatikolle, ison kaivurin, isoja hiekka-autoja jne. Tuomme nämä lelut varastosta leikkipaikalle, kun tulemme leikkimään ja viemme lelumme pois, kun lähdemme leikkipaikalta. Osalle leikkipaikkaa käyttävistä lapsista on ollut vaikea ymmärtää, että lelut ovat oikeasti meidän omia eikä yleisessä käytössä. Toiset lapset ovat esim. vaatineet meidän lasta lopettamaan leikkimisen, jotta pääsisivät itse leikkimään lapsemme leluilla. Siksi käydään vain hiljaiseen aikaan leikkimässä, jotta lapsi saa leikkiä leluillaan rauhassa. 

Meillä myös näin, mutta tottakai muutkin lapset saavat leikkiä leluilla kun siellä olemme! Tietenkin olisi kohteliasta muilta vanhemmilta opettaa lapsilleen, ettei toisilla käytössä olevaa lelua saa vaatia itselleen, mutta on sekin vähän kurjaa käytöstä, jos lelut on tuotu pihalle mutta ei jaeta ja anneta muiden lasten leikkiä niillä leluilla, jotka eivät juuri ole käytössä. Minä ihan tarjoan muillekin lapsille niitä leluja, sillähän siinä pääsee jutustelemaan ja lapsikin saa mahdollisesti leikkikaverin ja kaikilla on kivaa.

Oma kokemus on, että vieraat lapset ovat rikkoneet leluja ottaessaan ne käyttöön. Näistä tilanteista on jäänyt lapselle tosi paha mieli, kun lelut ovat menneet rikki ja edes anteeksipyyntöä ei ole kuulunut. Siksi emme enää lainaa leluja vieraille lapsille.

T. Tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Vai niin, no 70-luvulla lapset oli ihan keskenään kyllä hiekkalaatikolla. Ja muistan kyllä että meiän pihoilla myös 80-luvulla.

Minusta on outoa jos aikuisen pitäisi istua hiekkalaatikolla, se on lasten paikka. Muutenkaan en ymmärrä tätä ajatusta että äitin pitäisi leikkiä lapsen kanssa, äitillä on ihan muita, tehtäviä, lapset leikkivät toisten lasten kanssa tai yksinään. Ei siihen aikuisia tarvita.

Ai laitat alle 3 v yksin ulos. Sen ikäisethän hiekkalaatikolla leikkivät mieluiten