Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia sosiaalisia taitoja? Spesifejä esimerkkejä?
29.05.2023 |
Mistä voisi oppia oikein yksityiskohtaisesti sosiaalisia taitoja, kun on kasvanut alkoholistiperheessä ja sosiaaliset taidot on luokkaa "öröröö, haista paska Make!"? Neuvot netissä on luokkaa "käyttäydy kohteliaasti toisia kohtaan ja katso silmiin". Ongelma on siinä, etten tajua nuita kohteliaan käytöksen juttuja, eikä niitä tietenkään ole selitetty missään, vaan ne pitäisi vaan oppia. Onko näihin jotain tosi yksityiskohtaista kirjaa, nettisivua, YouTube videoita tms?
Esimerkkejä.
En tajunnut aiemmin ettei ole kohteliasta kommentoida toisen ruokaa. Saatoin sanoa "Hyi yäk, en kyllä tykkää munakoisosta! Yäk, miten kukaan voi syödä sitä, hyi?" Ja kun kukaan ei (tietenkään) reagoinut tuohon kommenttiini, toistin sen koska kuvittelin että minua ei kuultu. Ei, vaan muut olivat kohteliaita ja ignoorasivat minun epäkohteliautta.
Saatoin heittää kommenttia, jonka tarkoitus oli dissata itseäni, mutta päädyinkin dissaamaan toista. Esim. kaveri sanoo että hänellä on paksut nilkat. Minä sanon että minulla on myös, mutta ne on enimmäkseen luuta, että en saa sitä koskaan laihduttamalla edes pois. Eli sama kuin olisin sanonut toiselle tylysti: "oot vaan läski, laihduta", vaikka tarkoitukseni oli dissata itseäni.
Käyttäytymismalleihin löytyy enemmän esimerkkejä netistä, esim. anna aina bensarahaa ja tuo mukanasi tuliaisia tms. asioita joita en myöskään tajunnut. Mutten tajunnut myöskään sitä mitä ei selitetty missään, että kun annat bensarahaa, ja toinen ensin kohteliaasti kieltäytyy, niin sitä pitää vielä hetki tyrkyttää, eikä työntää rahaa takaisin omaan lompakkoon.
Esimerkkejä olisi vaikka miten kun muistaisin, mutta pointti oli että kaipaisin jostain tosi tarkkoja esimerkkejä, eikä laveita ohjeita "käyttäydy kaikkia kohtaan kivasti".
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kohteliaammalta kuin 90 % suomalaisista. Harva edes miettii sanomisiaan.
Niinpä. Menee mihin tahansa sukujuhliin tai illanviettoon, kuulee paljon pahempaa kuin ap:n esimerkit eikä ihmiset edes häpeä tökeryyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että et kommentoi muita negatiivisesti, älä myöskään itseäsi.
Totta, siitä tulee toisille vaivaantunut olo. En tiedä oikein, mitä sellaiseen sitten kommentoidaan? Niinkuin tuo esimerkki, missä kaverini valitti paksuista nilkoistaan. Miten siihen sitten olisi fiksua toimia? "No ei sulla oo paksut nilkat", on ainut jota keksin, ja jos keskustelu tuosta vielä jatkuu, niin en tiedä miten sitä jatkaa.
Ap
Älä hauku ketään, älä edes itseäsi. Ei edessä, eikä selän takana.
Kehu ihmisiä, kun huomaat heissä jotain kaunista
ja hyvää. Kehu, kun joku onnistuu tai oppii jotain uutta. Etsi onnistumisia myös omasta elämästäsi, ja mieti aina asioita, jotka ovat elämässäsi hyvin ja mistä olet kiitollinen.
Ole itsellesi armollinen. Älä pelkää virheitä, sillä ne kuuluvat oppimisprosessiin kaikilla ihmisillä.
Nämä eivät ehkä ole suoraan sosiaalisten taitojen harjoittelua, mutta itse olen huomannut, että positiivisista ja hyvän itseluottamuksen omaavista ihmisistä usein pidetään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi oppia. Olen vasta palstalta oppinut, että juhlissa ei saa juhlavieraat syödä. Se on kuulemma ahnetta ja epäkohteliasta.
Tarjoilut ovat koriste ja emäntä stressaa siitä, että ne loppuvat. Helpoimmalla pääsee, kun juo vain puoli kuppia kahvia ja hymyilee nätisti. Kukaan ei syytä ahneeksi ja rohmuksi.
No tämäkin oli kyllä yksi, joka piti oppia. Siis se ettei syö liikaa juhlissa. Ei ole kohteliasta yksinään tyhjentää nälkäänsä keksikippoa. Vaan vähän muutamaa sorttia ja pari kuppia kahvia. Olin ennen se ääliö, joka rohmusi menemään hyviä tarjottavia, enkä tajunnut ajatella että muillekin piti riittää. Ei siitä ollut kukaan koskaan sanonut, niin en älynnyt (tiedän että on monelle itsestäänselvyys, että tottakai tuommoinen pitäisi älytä, mutta ei se vaan ole niin).
Ap
Esimerkki tuohon että kaveri valittaa paksuista nilkoista. Ei sun tarvitse valehdella ettei hänellä ole paksut nilkat, jos ne oikeasti sitä on. Voit heittää neutraalisti että mulla kans vähän sama juttu, millaisia kenkiä muuten tykkäät käyttää ja miltä merkiltä olet löytänyt hyviä? Eli siirrät juttua vaivihkaa pois itsensä tai muiden mollaamisesta neutraalimpaan aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen lisäksi, että et kommentoi muita negatiivisesti, älä myöskään itseäsi.
Totta, siitä tulee toisille vaivaantunut olo. En tiedä oikein, mitä sellaiseen sitten kommentoidaan? Niinkuin tuo esimerkki, missä kaverini valitti paksuista nilkoistaan. Miten siihen sitten olisi fiksua toimia? "No ei sulla oo paksut nilkat", on ainut jota keksin, ja jos keskustelu tuosta vielä jatkuu, niin en tiedä miten sitä jatkaa.
Ap
Sun onneksi vika oli kyllä kaverin. On epäkohteliasta haukkua omaakaan ulkonäköä. Siitä tulee usein kiusaantunut tilanne ja joskus se suorastaan alleviivaa sanojan tarvetta saada ihailua tai huomiota.
Helpointa on vaan sivuuttaa ja vaihtaa puheenaihetta.
No tosiaan kuten olet itsekin todennut, että omista virheistä oppii. Mutta se, että miten sen saisi ennakoitua niin ettei möläyttelisi niitä typeryyksiä ollenkaan, niin en tiedä. Itselläni siis sama ongelma. Ja vaikka olen tässä vuosien varrella jonkin verran huomannut kehittyneeni paremmaksi (eli jotenkin osaan harkita ennen puhumista että miltä se kuulostaa), niin kyllä yhä möläyttelen. Ja tajuan vasta jonkin asian ääneen sanottuani miten törpöltä kuuostin. Voisi kyllä omalla kohdallani johtua myös ihan jännittämisestä, että menee jotenkin ihan lukkoon ja sanoo mitä ensimmäisenä tulee mieleen ilman mitään suodattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä itseäsi. Harrasta, tutki, ole kiinnostunut uutisista ja ilmiöistä. Sivistyneillä ihmisillä on paljon muutakin puhuttavaa kuin joku paino tai onpa ruoka pahaa...
Harrastan, tutkin ja olen kiinnostunut, mutta se ei aina kaikissa tilanteissa auta. Isossa työyhteisössä esim. tulee paljon "tyhjänpäiväistä" smalltalkia ohimennen kohteliaisuudesta toisen/toisten kanssa. Silloin on helpompi tarttua aiheena sen hetken ruokaan, säähän, tulevaan tapahtumaan tai uutiseen. Ja kaikissa aiheissa ehtii mokata, jos niikseen tulee, olkoot vaikka kuinka "sivistynyt" keskustelunaihe tahansa.
ApIhan sama juttu. Olen oppinut, ettei kannata vitsailla, koska vitsit ei useinkaan ole hauskoja.
Kannattaa olla neutraalin positiivinen, ei kysellä henkilökohtaisia eikä arvostella.
Kysy kuulumisia, älä sitä että onko toinen naimisissa tai asuuko kerrostalossa.
Joo tuo vitsijuttu on itselle nyt uusin oppiminen! Siis ihan viimeisen kuukauden sisään olen älynnyt, ettei kannata vitsailla muiden kanssa, ennen kuin on oppinut tuntemaan vähän paremmin. Olen nyt hoksannut, että parempi tapa on olla kohteliaan asiallinen (mutta saa hymyillä). Aiemmin saatoin heittää jotain tilannevitsiä (siis lyhyt vitsikäs kommentti sen hetkisestä tilanteesta, yksi lause), joka paremmalla tuntemisella olisi uponnut (ehkä), mutta kun henkilö on vielä vasta moikkaus-tuttu, niin silloin vitsi lähinnä aiheuttaa vaan noloutta ja epämukavuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kohteliaammalta kuin 90 % suomalaisista. Harva edes miettii sanomisiaan.
Tuskinpa olen. Jos minut tapaisi "luonnossa" niin silloin ajatus olisi varmasti että olen kuin 90% suomalaisista. Osaan hyvin haistaa tunnetilat tilanteissa, ja hoksaan siis että jotain mokasin (vaikka sitten vasta viiveellä tiedän että mitä mokasin). Ja tosi monessa ympäristössä käy niin, että tilanne jäätyy. Voin niin kuvitella, kuinka moni ajattelee silloin mielessään että "mikä tyly dorka tuo on". Monessa sosiaalisessa piirissä päädyn "ulkokehälle", siis sellaiseksi hylkiöksi käytökseni takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hauku ketään, älä edes itseäsi. Ei edessä, eikä selän takana.
Kehu ihmisiä, kun huomaat heissä jotain kaunista
ja hyvää. Kehu, kun joku onnistuu tai oppii jotain uutta. Etsi onnistumisia myös omasta elämästäsi, ja mieti aina asioita, jotka ovat elämässäsi hyvin ja mistä olet kiitollinen.Ole itsellesi armollinen. Älä pelkää virheitä, sillä ne kuuluvat oppimisprosessiin kaikilla ihmisillä.
Nämä eivät ehkä ole suoraan sosiaalisten taitojen harjoittelua, mutta itse olen huomannut, että positiivisista ja hyvän itseluottamuksen omaavista ihmisistä usein pidetään.
Kiitos tästä! Totta, pitää muistaa välittää positiivisuutta. Olen sitä koettanut harjoitella, vaan toisten kehuminen ei oikein istu suomalaisuuteen. Olen harjoitellut smalltalk-tilanteissa toisten kehumista, siis tosi helppoja "kiva kampaus/paita/koru" -tyylistä, ja huomaan että moni vaivaantuu, jolloin itsekin vaivaannun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki tuohon että kaveri valittaa paksuista nilkoista. Ei sun tarvitse valehdella ettei hänellä ole paksut nilkat, jos ne oikeasti sitä on. Voit heittää neutraalisti että mulla kans vähän sama juttu, millaisia kenkiä muuten tykkäät käyttää ja miltä merkiltä olet löytänyt hyviä? Eli siirrät juttua vaivihkaa pois itsensä tai muiden mollaamisesta neutraalimpaan aiheeseen.
Ovelaa, kiitos vinkistä! En tuotakaan oikein osaa, siis fiksua tapaa siirtää aihetta pois. Mutta ehdottomasti sellainen opettelun arvoinen. Eli jos keskustelu on "hankala" tms. niin sitä on ihan sallittua jonkin aasinsillan kautta vaihtaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukemalla kirjoja.Niistä opit argumentoinnin eli ulosannon sivistyneesti ja kun opit uusia asioita, lisääntyy itsevarmuutesi !
Millainen suhtautumisesi ihmisiin yleensäkin on ap? Kunnioitatko muita ja arvostatko ystävällisyyttä? Tuli vain mieleen, että jos et ole perillä omasta arvomaailmastasi jne. niin et myöskään voi tietää miten ohjata omaa käytöstäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyacinth Bucket (Pokka pitää) on erinomainen esimerkki siitä, MITEN EI KANNATA KÄYTTÄYTYÄ.
Vierailija kirjoitti:
No tosiaan kuten olet itsekin todennut, että omista virheistä oppii. Mutta se, että miten sen saisi ennakoitua niin ettei möläyttelisi niitä typeryyksiä ollenkaan, niin en tiedä. Itselläni siis sama ongelma. Ja vaikka olen tässä vuosien varrella jonkin verran huomannut kehittyneeni paremmaksi (eli jotenkin osaan harkita ennen puhumista että miltä se kuulostaa), niin kyllä yhä möläyttelen. Ja tajuan vasta jonkin asian ääneen sanottuani miten törpöltä kuuostin. Voisi kyllä omalla kohdallani johtua myös ihan jännittämisestä, että menee jotenkin ihan lukkoon ja sanoo mitä ensimmäisenä tulee mieleen ilman mitään suodattamista.
Joo just tuo sama minulla, hyvin kuvailtu! Siis menee ihan lukkoon, ja sanoo mitä ekana mieleen tulee. Ja sitten ei edes hoksaat, että se olikin tylyä. Ja sama asia muotoiltuna eri tavalla, ei olisikaan ollut tylyä. Tästä oli jossain netissä esimerkki shoppailusta: "Tuo mekko saa sinut näyttämään lihavalta." Ja uudelleen muotoiltuna: "Tuo mekko ei ehkä pue sinua niin hyvin kuin se toinen jota äsken sovitit". Tuon tyylistä mokailua itsellä tulee paljon, siis teksti tulee ulos suodattamattomana, kun se pitäisi muotoilla ihan eri tavalla, jotta en loukkaisi toista. Jännitän niin, etten löydä aina oikeita sanoja tai lauseita, ja sitten paniikissa sanon ekan asian minkä lopulta keksin, joka yleensä sitten on jotain tosi tylyn kuuloista. Ja en edes hoksaat aina että jännitän, vasta kun siinä vaiheessa kun moka on jo tehty!
Ap
Olet hyvä ihminen kun pohdit tätä, luota siihen! On todella paljon sellaisia jotka ihan tahallaan haluaa loukata. Tai sanoo mitä sylki suuhun tuo koska on vaan oikeus olla rehellinen, eikä ikinä kadu sanomisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukemalla kirjoja.Niistä opit argumentoinnin eli ulosannon sivistyneesti ja kun opit uusia asioita, lisääntyy itsevarmuutesi !
Luen paljon, muttei se ole mittavasti auttanut asiaa. Ja luen myös nimenomaan selfhelp-kirjoja, mutta ei ole tullut vielä sellaista vastaan, jossa olisi kätevästi sosiaalisten taitojen perusteita tumpeloille. Etikettikirjat tahtoo olla sellaista "älä syö suu auki" -tyyppistä (joka on myös hyvä juttu oppia, muttei auta minun ongelmassa).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen suhtautumisesi ihmisiin yleensäkin on ap? Kunnioitatko muita ja arvostatko ystävällisyyttä? Tuli vain mieleen, että jos et ole perillä omasta arvomaailmastasi jne. niin et myöskään voi tietää miten ohjata omaa käytöstäsi.
Haluaisin kohdella muita hyvin ja ystävällisesti. Mutta niinkuin aloituksessa sanoin, alkoholistiperheessä opit siihen on ollut heikot. En ole tajunnut miten toista voi kohdella. Minulle on vittuiltu ja minä olen vittuillut muille. Ja elämä on ollut sellaista, että jos et huolehdi omista tarpeista, ei niistä kukaan muukaan huolehdi. Ja vielä siihen päälle, että jos et pidä puoliasi ja "jyrää" tarpeitasi, niin ei ne tule koskaan täytetyksi. Kun lähtökohta on se, on hankala lähtä opettelemaan missä menee hyvän käytöksen raja, kun se on ihan sumennettu. Mutta hyvää pohdintaa. Ehkä se lähtee siitä, että opettelen kuinka haluaisin itseäni kohdeltavan, niin sitten hoksaisin sen kuinka kohdella toista, ja mitä kaikkea voin päästellä suusta.
Ap
Sama ongelma. Jännitän sosiaalisesti ja yritän kuunnella enemmän kuin puhua. Kyselen suht' neutraaleja juttuja. Jos kovasti on joku asia mielen päällä, sitä ei ainakaan kannata suoraan sanoa. Somessa ei kannata sanoa mitään, siellä aina joku otaa nokkiinsa.
Samalla, kun liikaa varoo, ei pääse ihmissuhteet syvenemään, kun ei koskaan ole aito itsensä.
Ihan hyvä vinkki. Näin olen yrittänyt toimia, mutta sitten tositilanteessa hoksannut, etten olekaan toiminut. En siis tietoisesti ketään dissaa, kun en edes älyä että kommenttini oli dissaava. Mutta parempi siis kitkeä kaikenlainen negatiivinen kommentti ja arvostelu ja pysähtyä miettimään ennen suun avaamista, että voiko sanomiseni kuulostaa negatiivisesta.
Ap