Miten oppia sosiaalisia taitoja? Spesifejä esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Hyacinth Bucket (Pokka pitää) on erinomainen esimerkki siitä, MITEN EI KANNATA KÄYTTÄYTYÄ.

Heh, ne voisikin katsoa uudestaan, jos nyt ottaisi sen sellaisena etikettioppaana!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet hyvä ihminen kun pohdit tätä, luota siihen! On todella paljon sellaisia jotka ihan tahallaan haluaa loukata. Tai sanoo mitä sylki suuhun tuo koska on vaan oikeus olla rehellinen, eikä ikinä kadu sanomisiaan.

Kiitos! Yritän luottaa siihen. Valitettavasti minut usein niputetaan siihen porukkaan, joka tahtoo loukata. Joka on ihan ymmärrettävää käytöksestäni johtuen, se näyttää toiselle siltä että tahdon loukata. Olen nyt yrittänyt opetella, että kun hoksaan mokani, sanon siitä. Se ongelma vaan on, etten tosiaan aina hoksaat mokaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Jännitän sosiaalisesti ja yritän kuunnella enemmän kuin puhua. Kyselen suht' neutraaleja juttuja. Jos kovasti on joku asia mielen päällä, sitä ei ainakaan kannata suoraan sanoa. Somessa ei kannata sanoa mitään, siellä aina joku otaa nokkiinsa.

Samalla, kun liikaa varoo, ei pääse ihmissuhteet syvenemään, kun ei koskaan ole aito itsensä. 

Meitä on muitakin! Olen edennyt jännittämisestäni vaiheeseen, että nykyään puhun (ennen jännitin niin etten puhunut mitään). Nyt pitää edetä siihen vaiheeseen, että suodatan puheeni. Eli kuunnella enemmän, niinkuin sanoit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tosiaan kuten olet itsekin todennut, että omista virheistä oppii. Mutta se, että miten sen saisi ennakoitua niin ettei möläyttelisi niitä typeryyksiä ollenkaan, niin en tiedä. Itselläni siis sama ongelma. Ja vaikka olen tässä vuosien varrella jonkin verran huomannut kehittyneeni paremmaksi (eli jotenkin osaan harkita ennen puhumista että miltä se kuulostaa), niin kyllä yhä möläyttelen. Ja tajuan vasta jonkin asian ääneen sanottuani miten törpöltä kuuostin. Voisi kyllä omalla kohdallani johtua myös ihan jännittämisestä, että menee jotenkin ihan lukkoon ja sanoo mitä ensimmäisenä tulee mieleen ilman mitään suodattamista.

Joo just tuo sama minulla, hyvin kuvailtu! Siis menee ihan lukkoon, ja sanoo mitä ekana mieleen tulee. Ja sitten ei edes hoksaat, että se olikin tylyä. Ja sama asia muotoiltuna eri tavalla, ei olisikaan ollut tylyä. Tästä oli jossain netissä esimerkki shoppailusta: "Tuo mekko saa sinut näyttämään lihavalta." Ja uudelleen muotoiltuna: "Tuo mekko ei ehkä pue sinua niin hyvin kuin se toinen jota äsken sovitit". Tuon tyylistä mokailua itsellä tulee paljon, siis teksti tulee ulos suodattamattomana, kun se pitäisi muotoilla ihan eri tavalla, jotta en loukkaisi toista. Jännitän niin, etten löydä aina oikeita sanoja tai lauseita, ja sitten paniikissa sanon ekan asian minkä lopulta keksin, joka yleensä sitten on jotain tosi tylyn kuuloista. Ja en edes hoksaat aina että jännitän, vasta kun siinä vaiheessa kun moka on jo tehty!

Ap

Hyvin tutulta kuulostaa. Oppisipa sen, että ei ole mikään kiire olla aina suuna päänä vastaamassa vain jotakin. Mieluummin olisi sen hetken hiljaa ja miettisi mitä oikeasti haluaa sanoa. Mutta sitten siinä on kyllä se vaara, että pidettäisiin jotenkin hidasälyisenä. Sehän sitä paniikkia ja jännitystä juuri luokin, kun tuntuu että pitäisi salamannopeasti osata sanoa jotain järkevää. Ja sitten on vielä sekin, että liian kohteliaskaan ei ole hyvä, koska se vain vaikuttaa epäaidolta. On tuo muiden kanssa kommunikointi kyllä niin vaikeaa, että parempi olla omissa oloissaan.

Kommenttien perusteella kuulostaa siltä, että sinulla kuitenkin on sosiaalisia kontakteja, sekä kavereita että työkavereita. Voisitko noista ryhmistä löytää edes muutaman empaattisen ja luotettavan ihmisen, jolle selittäisit tilannetta ja pyytäisit, että hän aina kertoo sinulle jos toimit jotenkin hyvin kömpelösti sosiaalisesti? Joko suoraan tilanteessa jos se on helposti mahdollista, tai sitten jälkeenpäin. Toisaalta se varmasti myös lähentää ihmissuhdetta, jos he ymmärtävät että et tarkoituksella ole töykeä, vaan enemmän osaamaton.

Ehkä yhtenä vinkkinä on myös tuo, että jos jostain syystä ihmiset tuntuvat ignooraavan sen mitä sanot, niin jätä asia sikseen ja pohdi jälkikäteen, oliko sanomisesi ehkä epäsopivaa. Yleensä ihmiset ovat hienotunteisia ja ignooraus on helpoin tapa reagoida, tosin se voi olla vaikeaa rekisteröidä.

Lisäksi, maailma on täynnä sosiaalisesti osaamattomia ihmisiä, sovit kyllä joukkoon hyvin. On hienoa että haluat kehittää sosiaalista pelisilmääsi, mutta koita miettiä myös sitä, että jo nykyisillä taidoillasi olet pystynyt maailmassa toimimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tosiaan kuten olet itsekin todennut, että omista virheistä oppii. Mutta se, että miten sen saisi ennakoitua niin ettei möläyttelisi niitä typeryyksiä ollenkaan, niin en tiedä. Itselläni siis sama ongelma. Ja vaikka olen tässä vuosien varrella jonkin verran huomannut kehittyneeni paremmaksi (eli jotenkin osaan harkita ennen puhumista että miltä se kuulostaa), niin kyllä yhä möläyttelen. Ja tajuan vasta jonkin asian ääneen sanottuani miten törpöltä kuuostin. Voisi kyllä omalla kohdallani johtua myös ihan jännittämisestä, että menee jotenkin ihan lukkoon ja sanoo mitä ensimmäisenä tulee mieleen ilman mitään suodattamista.

Joo just tuo sama minulla, hyvin kuvailtu! Siis menee ihan lukkoon, ja sanoo mitä ekana mieleen tulee. Ja sitten ei edes hoksaat, että se olikin tylyä. Ja sama asia muotoiltuna eri tavalla, ei olisikaan ollut tylyä. Tästä oli jossain netissä esimerkki shoppailusta: "Tuo mekko saa sinut näyttämään lihavalta." Ja uudelleen muotoiltuna: "Tuo mekko ei ehkä pue sinua niin hyvin kuin se toinen jota äsken sovitit". Tuon tyylistä mokailua itsellä tulee paljon, siis teksti tulee ulos suodattamattomana, kun se pitäisi muotoilla ihan eri tavalla, jotta en loukkaisi toista. Jännitän niin, etten löydä aina oikeita sanoja tai lauseita, ja sitten paniikissa sanon ekan asian minkä lopulta keksin, joka yleensä sitten on jotain tosi tylyn kuuloista. Ja en edes hoksaat aina että jännitän, vasta kun siinä vaiheessa kun moka on jo tehty!

Ap

Hyvin tutulta kuulostaa. Oppisipa sen, että ei ole mikään kiire olla aina suuna päänä vastaamassa vain jotakin. Mieluummin olisi sen hetken hiljaa ja miettisi mitä oikeasti haluaa sanoa. Mutta sitten siinä on kyllä se vaara, että pidettäisiin jotenkin hidasälyisenä. Sehän sitä paniikkia ja jännitystä juuri luokin, kun tuntuu että pitäisi salamannopeasti osata sanoa jotain järkevää. Ja sitten on vielä sekin, että liian kohteliaskaan ei ole hyvä, koska se vain vaikuttaa epäaidolta. On tuo muiden kanssa kommunikointi kyllä niin vaikeaa, että parempi olla omissa oloissaan.

Ihan samoja ajatuksia minulla myös. Aiemmin olin se joka ei uskaltanut puhua, ja vaikutti siksi tyhmältä. Sitten opettelin että puhun, ja vaikutan silti tyhmältä. Pitäisi vaan löytää joku rentous sosiaalisiin tilanteisiin, niin että voisi rauhassa olla oma itsensä, eikä sitten jännittäisi ja mokaisi. Itsestä tuntuu myös, että yksin on helpompaa, joten vietänkin työn jälkeen aikaa vaan paljon yksin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella kuulostaa siltä, että sinulla kuitenkin on sosiaalisia kontakteja, sekä kavereita että työkavereita. Voisitko noista ryhmistä löytää edes muutaman empaattisen ja luotettavan ihmisen, jolle selittäisit tilannetta ja pyytäisit, että hän aina kertoo sinulle jos toimit jotenkin hyvin kömpelösti sosiaalisesti? Joko suoraan tilanteessa jos se on helposti mahdollista, tai sitten jälkeenpäin. Toisaalta se varmasti myös lähentää ihmissuhdetta, jos he ymmärtävät että et tarkoituksella ole töykeä, vaan enemmän osaamaton.

Ehkä yhtenä vinkkinä on myös tuo, että jos jostain syystä ihmiset tuntuvat ignooraavan sen mitä sanot, niin jätä asia sikseen ja pohdi jälkikäteen, oliko sanomisesi ehkä epäsopivaa. Yleensä ihmiset ovat hienotunteisia ja ignooraus on helpoin tapa reagoida, tosin se voi olla vaikeaa rekisteröidä.

Lisäksi, maailma on täynnä sosiaalisesti osaamattomia ihmisiä, sovit kyllä joukkoon hyvin. On hienoa että haluat kehittää sosiaalista pelisilmääsi, mutta koita miettiä myös sitä, että jo nykyisillä taidoillasi olet pystynyt maailmassa toimimaan.

Kiitos kommentista! Ystäväni tietävätkin tämän, ja heille voisin kyllä sanoa, että kommentoivat suoraan jos sanon tylysti (osa kyllä niin tekeekin jo). Mutta olen melko vähän kavereiden kanssa tekemissä, joten harjoitusta ei juuri tule samassa määrin, mitä vaikka päivittäin töissä. Ja työkavereista en ole vielä sellaista löytänyt, jolle uskaltaisin ihan niin tarkkaan sanoa. Joitakin möläytyksiäni olen kyllä joutunut jälkikäteen korjailemaan, että ehkä he ovat jo kärryillä että olen sammakoiden päästelijä. Ja kyllä varmasti huomaavat, että jännitän keskusteluja. Että toisaalta, tuossa voisi hyvinkin olla mahdollisuuksia puhua vaan avoimesti.

Ap

Kiitos aloituksesta ap! Minulla on täsmälleen sama tilanne, aloituksesi ja kommenttisi voisi olla minun kynästäni tullut.

Itse olen oppinut sosiaalisiataitoja kantapään kautta, valitettavaa mutta totta. Olen nuorempana vuosia pohtinut mikä minussa on vialla kun jään usein porukan ulkopuolelle. Minulla on ihme kyllä aina ollut kavereita ja kaveriporukoita. Siltikin tuntuu että en saa syvennettyä suhteita ystävyyden tasolle. Sanon aina jotakin typerää ja aiheutan kiusallisia tilanteita, en tee sitä missään nimessä tahallani!

Sittemmin olen oppinut hillitsemään käytöstäni ja sosiaaliset tilanteet sujuvat ok. Olen kuitenkin mokaillut paljon ja nämä hävettävät edelleen vaikka tapahtumista olisi yli kymmenen vuotta aikaa. Harmittaa, sillä olen jäänyt käytökseni vuoksi kaveriporukoiden reunamille. Siitä törpön roolista on todella vaikeaa päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella kuulostaa siltä, että sinulla kuitenkin on sosiaalisia kontakteja, sekä kavereita että työkavereita. Voisitko noista ryhmistä löytää edes muutaman empaattisen ja luotettavan ihmisen, jolle selittäisit tilannetta ja pyytäisit, että hän aina kertoo sinulle jos toimit jotenkin hyvin kömpelösti sosiaalisesti? Joko suoraan tilanteessa jos se on helposti mahdollista, tai sitten jälkeenpäin. Toisaalta se varmasti myös lähentää ihmissuhdetta, jos he ymmärtävät että et tarkoituksella ole töykeä, vaan enemmän osaamaton.

Ehkä yhtenä vinkkinä on myös tuo, että jos jostain syystä ihmiset tuntuvat ignooraavan sen mitä sanot, niin jätä asia sikseen ja pohdi jälkikäteen, oliko sanomisesi ehkä epäsopivaa. Yleensä ihmiset ovat hienotunteisia ja ignooraus on helpoin tapa reagoida, tosin se voi olla vaikeaa rekisteröidä.

Lisäksi, maailma on täynnä sosiaalisesti osaamattomia ihmisiä, sovit kyllä joukkoon hyvin. On hienoa että haluat kehittää sosiaalista pelisilmääsi, mutta koita miettiä myös sitä, että jo nykyisillä taidoillasi olet pystynyt maailmassa toimimaan.

Kiitos kommentista! Ystäväni tietävätkin tämän, ja heille voisin kyllä sanoa, että kommentoivat suoraan jos sanon tylysti (osa kyllä niin tekeekin jo). Mutta olen melko vähän kavereiden kanssa tekemissä, joten harjoitusta ei juuri tule samassa määrin, mitä vaikka päivittäin töissä. Ja työkavereista en ole vielä sellaista löytänyt, jolle uskaltaisin ihan niin tarkkaan sanoa. Joitakin möläytyksiäni olen kyllä joutunut jälkikäteen korjailemaan, että ehkä he ovat jo kärryillä että olen sammakoiden päästelijä. Ja kyllä varmasti huomaavat, että jännitän keskusteluja. Että toisaalta, tuossa voisi hyvinkin olla mahdollisuuksia puhua vaan avoimesti.

Ap

Yksi mahdollisuus on jossain sopivassa kohdassa todeta työkaverille/kavereille, että minulla on taipumusta välillä möläytellä vääriä asioita, niistä saa sanoa jos sanon loukkaavaa enkä siitä suutu. Ilman että avautuu mitenkään syvällisemmin lapsuuden kokemuksista tms, enemmän sellaisella kevyellä otteella. Tietenkin tuonkin asian sanominen vaatii jonkunlaista sosiaalista pelisilmää sen suhteen, millä äänensävyllä ja missä tilanteessa sen sanoo.

Sen jälkeen on tietenkin myös hyvin tarkkaa, miten reagoi jos toinen kertoo loukkaantuneensa tai sinun toimineen sopimattomasti. Jos reagoit väärällä tavalla, niin sama ihminen ei toista kertaa enää tule vastaavaa sanomaan.

Dale Carnegien kirja Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (How to Win Friends and Influence People) on klassikko ja varmaan jokaisessa kirjastossa saatavilla. Vanha kirja, joten voi olla aika muodollinen nykypäivään, mutta kyllä ne perusperiaatteet toimivat yhä.

Nelikymppinen nainen täällä, ja myös kotoisin sosiaalisesti deprivoidusta perheestä. Vanhempani ovat monin tavoin huonokäytöksisiä moukkia, ja samat käytösmallit juurtuneet minuunkin. Nyt aikuisena olen pyristellyt eroon, ja samaa mitä ap:lla: vasta kuukausien ja vuosien jälkeen olen tajunnut, miten moukka olen ollut erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa. Esim. tuttava kertoo raskausuutisestaan ja olen saattanut sanoa vain ohhoh, en tajunnut onnitella. Olen ostanut jotain kallista ja isoon ääneen porukassa kerron miten paljon maksoi, ja kyselen onko kukaan muu käyttänyt yhtä paljon rahaa vastaavaan tuotteeseen. Olen tullut illalliskutsuille  vailla mitään tuomisia, vaikka muut tulleet kukkien, viinien yms. kanssa. Olen mennyt muodollisiin juhliin, kutsuihin jne. selvästi alipukeutuneena tyyliin vitsikäs t-paita ja farkut. Saatan kaivaa pokkana julkisella paikalla persvaosta huonosti istuvia alushousuja tai säätää ritsikan olkaimia. Kerran minulle ravintolassa huomautettiin kun harjasin pöydässä hiuksiani, enkä tajunnut ettei niin tietenkään saa tehdä.  Samoin siitäkin on (aiheesta) huomautettu, kun työpaikan vessassa ruiskin hiuksiini toisten läsnäollessa hiuslakkaa. Myös salilla joku tuli (onneksi) sanomaan, kun ruiskuttelin hajuvettä, enkä ollut huomannut "vältäthän voimakkaita hajusteita" kylttejä. Salin saunaankin olen mennyt pokkana ilman pefflettejä. Hiljattain myös tajusin, että fiksu ja hyvätapainen ihminen ei ehkä myöskään meikkaa junassa, mitä olen tehnyt iät ajat. 

Mutta oikeasti yritän tehdä itsestäni salonkikelpoisempaa, etenkin kun olen akateemisesti koulutettu ja ainakin välillä liikun sellaisissa piireissä, että välttämättä vaikutan moukalta enkä sitä halua. Itse olen oppinut paljon (ja opettelen edelleen) katsomalla hyviin tapoihin (sosiaaliset taidot, small talk, käytöstavat) liittyviä Tiktok-kanavia. Tiktokissa on paljon roskaa, mutta oikeasti on myös paljon hyvää materiaalia. Jos englanti sujuu, niin silloin valikoimaa todella runsaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla aspergeri?

Ei tietääkseni. Se melkein lohduttaisi jos olisi, joten ainoan "syyn" sosiaaliselletyhmyydelleni on tuo, ettei lapsena tullut asiaan oppia.

Ap

Juuri tämän takia jokaisen lapsen pitäisi olla päiväkodissa ja saada varhaiskasvatusta, sosiaalisia taitoja, ryhmätyöskentelyä ja ikäistensä seuraa, eikä teljätä lasta neljän seinän sisälle ja pois ihmisten seurasta.

Tiedän tuon ap. tunteen ja epävarmuuden, kun olen sosiaalisesti kämpelö ja käytöstavat ja hienotuneisuus ei ole parhaita ominaisuuksia, kun olin äidin kanssa kotona lähes 5v asti. jolloin sosiaaliset taidot jäivät vajaaksi.

Juuri tämän takia Ranskassa lapset laitetaan vähintäin 2v hoitoon ja pakollinen koulukin alkaa 3v.

Jos osaat englantia, tässä pari hyvää videota:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien perusteella kuulostaa siltä, että sinulla kuitenkin on sosiaalisia kontakteja, sekä kavereita että työkavereita. Voisitko noista ryhmistä löytää edes muutaman empaattisen ja luotettavan ihmisen, jolle selittäisit tilannetta ja pyytäisit, että hän aina kertoo sinulle jos toimit jotenkin hyvin kömpelösti sosiaalisesti? Joko suoraan tilanteessa jos se on helposti mahdollista, tai sitten jälkeenpäin. Toisaalta se varmasti myös lähentää ihmissuhdetta, jos he ymmärtävät että et tarkoituksella ole töykeä, vaan enemmän osaamaton.

Ehkä yhtenä vinkkinä on myös tuo, että jos jostain syystä ihmiset tuntuvat ignooraavan sen mitä sanot, niin jätä asia sikseen ja pohdi jälkikäteen, oliko sanomisesi ehkä epäsopivaa. Yleensä ihmiset ovat hienotunteisia ja ignooraus on helpoin tapa reagoida, tosin se voi olla vaikeaa rekisteröidä.

Lisäksi, maailma on täynnä sosiaalisesti osaamattomia ihmisiä, sovit kyllä joukkoon hyvin. On hienoa että haluat kehittää sosiaalista pelisilmääsi, mutta koita miettiä myös sitä, että jo nykyisillä taidoillasi olet pystynyt maailmassa toimimaan.

Kiitos kommentista! Ystäväni tietävätkin tämän, ja heille voisin kyllä sanoa, että kommentoivat suoraan jos sanon tylysti (osa kyllä niin tekeekin jo). Mutta olen melko vähän kavereiden kanssa tekemissä, joten harjoitusta ei juuri tule samassa määrin, mitä vaikka päivittäin töissä. Ja työkavereista en ole vielä sellaista löytänyt, jolle uskaltaisin ihan niin tarkkaan sanoa. Joitakin möläytyksiäni olen kyllä joutunut jälkikäteen korjailemaan, että ehkä he ovat jo kärryillä että olen sammakoiden päästelijä. Ja kyllä varmasti huomaavat, että jännitän keskusteluja. Että toisaalta, tuossa voisi hyvinkin olla mahdollisuuksia puhua vaan avoimesti.

Ap

Yksi mahdollisuus on jossain sopivassa kohdassa todeta työkaverille/kavereille, että minulla on taipumusta välillä möläytellä vääriä asioita, niistä saa sanoa jos sanon loukkaavaa enkä siitä suutu. Ilman että avautuu mitenkään syvällisemmin lapsuuden kokemuksista tms, enemmän sellaisella kevyellä otteella. Tietenkin tuonkin asian sanominen vaatii jonkunlaista sosiaalista pelisilmää sen suhteen, millä äänensävyllä ja missä tilanteessa sen sanoo.

Sen jälkeen on tietenkin myös hyvin tarkkaa, miten reagoi jos toinen kertoo loukkaantuneensa tai sinun toimineen sopimattomasti. Jos reagoit väärällä tavalla, niin sama ihminen ei toista kertaa enää tule vastaavaa sanomaan.

Tämä on hyvä! Eräs työkaverini on  tuollainen möläyttelijä, mutta kun häneen tutustuu, on todella dämellinen ja avulias henkilö. Onneksi hän tietää itsekin, että ei aina mene sosiaalisesti nappiin, ja varoittaa esim. uudet työntekijät ja harjoittelijat siitä, että saattaa olla möläytyksiä tiedossa mutta ei tarkoita pahaa kuitenkaan. Itse annan hänen möläytykset mennä toisesta korvasta sisään ja ulos, sillä tiedän miten huipputyyppi hän on pohjimmiltaan. Sinäkin ap kuulostat varsin hyvältä ja itsereflektiiviseltä henkilöltä, joten olen varma että moni näkee myös sinun möläytystesi taakse, eivätkä pane pahakseen, ainakaan niin paljoa mitä luulet. 

Ymmärrän ap:ta hyvin ja samanlaisia kokemuksia taustalla taustastakin johtuen. Sanoisin myös että naisten keskuudessa erityisesti on todella paljon näitä kummallisiakin käytösnormeja jotka tosiaan tavallaan pitää vaan osata. Ikään kuin vuorosanat näytelmään. On sekin vähän hassua. Osa niistä on ihan hyvä itsensä takia opetella, mutta olen todennut että ennemmin vältän sellaisten seuraa jotka näitä vuorosanoja odottavat muidenkin toteuttavan ja loukkaantuvat ihan kaikesta jos joku ei tajua olla riittävän hienotunteinen.

Totta kai peruskohtelias on syytä olla, mutta toiset myös loukkaantuvat paljon helpommin.

Esimerkiksi noihin itsensä haukkumisiin on kieltämättä hankala reagoida, siis jos joku dissaa itseään. Odottaako tai toivooko vastapuoli että toinen alkaa myös dissaamaan itseään joo munkin nilkat on kauheet! että se helpottaisi mieltä, vai odottaako että toinen kieltää asian ja sanoo että eipäs oo paksut nilkat sulla vai että toinen kehuu ihanat sun nilkat on! vai mitä. Jos valitset näistä minkä tahansa niin saattaa mennä väärin ja toinen loukkaantua. Eli on se vastapuolellekin ikävää kuulla itsensä dissausta, tavallaan epäkohteliasta siis sekin ja asettaa kuulija hankalaan asemaan.

Itse yleensä reagoin vähän huumorin ja liioittelun kautta, eli saatan sanoa että näytäpä niitä sun nilkkoja ja sitten päivittelen asiaa ylidramaattisesti ja hyväntahtoisesti että apua kylläpä muuten on aivan herttisen suuret nilkat että eihän näin isoja kellään että tulkaapa nyt muutkin katsomaan. Varmaan joku tuostakin loukkaantuu, mutta useampia alkanut itseäänkin huvittamaan se että ovat niin suuren numeron jostain piirteestään tehneet ja ymmärtäneet että no okei eivät ne nyt niiiin suuret ole.

En tiedä, etsitkö tällaisia vinkkejä, mutta yritä muistaa jokin yksittäinen asia jostakin ihmisestä. Esim. jos hän mainitsee lähtevänsä Portugaliin, niin kysyt seuraavalla kerralla, että miten meni Portugalin reissu. Ja muista, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Kysele kuulumisia, mitä mieltä on jostakin asiasta, mitä aikoo tehdä lomalla, jne.

Minä ajattelen aina, kun möläyttelen typeriä, että ehkä se kenelle möläytin, ajattelee että minä tein sen tarkoituksella. En näytä häpeää tai yritä jälkikäteen korjailla sanomisiani, vaikka oikeasti minusta siltä tuntuisikin. Olen mieluummin muiden mielestä kylmä biaatch kuin höhlä, joka puhuu mitä sattuu. Tai näin yritän uskotella itselleni, mutta kyllä minusta tuntuu että ihmiset oikeasti osaa erottaa tarkoituksella ilkeilyn ja ajattelemattomuuden toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, etsitkö tällaisia vinkkejä, mutta yritä muistaa jokin yksittäinen asia jostakin ihmisestä. Esim. jos hän mainitsee lähtevänsä Portugaliin, niin kysyt seuraavalla kerralla, että miten meni Portugalin reissu. Ja muista, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Kysele kuulumisia, mitä mieltä on jostakin asiasta, mitä aikoo tehdä lomalla, jne.

Tämä pätee hyvin niihin "suosituimpiin" ihmisiin, oli se sitten töissä tai opiskeluissa. He vaikuttavat olevan aidosti kiinnostuneita muista, kyselevät toisilta, saattavat kehua vaikka jotain vaatetta tai laukkua, hyvin harvoin puhuvat mitään itsestään ja eivät koskaan valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, etsitkö tällaisia vinkkejä, mutta yritä muistaa jokin yksittäinen asia jostakin ihmisestä. Esim. jos hän mainitsee lähtevänsä Portugaliin, niin kysyt seuraavalla kerralla, että miten meni Portugalin reissu. Ja muista, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Kysele kuulumisia, mitä mieltä on jostakin asiasta, mitä aikoo tehdä lomalla, jne.

Tämä pätee hyvin niihin "suosituimpiin" ihmisiin, oli se sitten töissä tai opiskeluissa. He vaikuttavat olevan aidosti kiinnostuneita muista, kyselevät toisilta, saattavat kehua vaikka jotain vaatetta tai laukkua, hyvin harvoin puhuvat mitään itsestään ja eivät koskaan valita.

Minä olen tällainen. Olen uusillakin työpaikalla työyhteisössä se kiva ja suosittu kaveri, kenen seuraan kaikki hakeutuvat. Kevennän taukohuoneen kireää ilmapiiriä, otan kaikki huomioon, luen sosiaalisia tilanteita, kehun ja kannustan, en koskaan valita, tsemppaan ja etenkin kuuntelen valittajia, olen kiinnostunut kaikista mistä muutkin ovat. 

Mutta. Olen ihan helvetin kuormittunut sosiaalisissa tilanteissa, ja välillä vaan tosi kateellinen niille, jotka voivat heittäytyä huoletta työpaikan riippakiviksi. Vapaa-ajalla haluan lähinnä olla yksin vaikka kavereita minulla on pilvin pimein, suosittu ja kiva kun olen. Onneksi minulla on yksi hyvä ystävä, joka tietää "totuuden" minusta, ja hän on vähän samanlainen. Hänen kanssaan meillä onkin varsin musta huumori ja pystytään puhumaan asioista suoraan. 

Kuulostaa että ap sulla menee paljon aikaa ja energiaa siihen että yrität kelvata muille. Selvästi olet ihminen joka nimenomaan pyrkii olemaan ystävällinen ja just siksi möläyttääkin väärää, kun yrittää tavallaan liikaa. Sinuna pohtisin siis myös että ajaako tietynlainen huono itsetunto myös niihin möläytyksiin, eli että ajattelet että varma tapa tilanteissa toimimiseen on dissata itseäsi, vaikka just se saattaa olla se juttu mikä aiheuttaakin niitä hankalia tilanteita ja möläytyksiä. Eli ratkaisu ei oo välttämättä korjata puutteita itsestäsi, vaan nähdä itsessäsi kaunista ja hyvää ja kohta huomaatkin että tarve dissata itseäsi on vähentynyt ja samalla ne möläytykset.

Tää on myös aihe jonka takia aivan hyvin voisi hakeutua kuntoutusterapiaan, se on just tätä varten. Tai vaikka työpaikan kustantama muutaman kerran psykologikäynti, jossa käytäisiin mainitsemiasi teemoja läpi. Mutta alkoholistiperheessä kasvaneena tiedän että siellä on paljon itsensä ja muiden haukkumista ja ylipäätään puutteisiin ja vikoihin keskittymistä, joten ei olisi ihme jos näet maailman ja itsesi negatiivisempana kuin se on.

Sun taustassa on myös asioita jotka tekee susta kauniin ihmisen, kuten just se että mietit miten oma käytöksesi vaikuttaa muihin, ei kaikki sitä ajattele. Eikä ole tarvekaan koska ajattelevat että noudattamalla käytössääntöjä on hyvä ihminen, ja jos ei noudata on moukka. He itse eivät siis välttämättä tule ajatelleeksi asioita syvällisemmin ja avarakatseisemmin ja näe ihmisiä pinnan alta.

Moni päällepäin kohtelias ja hyvätapainen ihminen on todella tuomitseva, siis että jos joku heidän mielestään toimii huonosti, niin he aattelee että ihminen on vääränlainen ja tyhmä. Eli eivät osaa ajatella että siellä käytöksen alla on ihmisillä yleensä hyvä tahto, tai vaikka jokin diagnoosi mikä aiheuttaa sosiaalisesti outoa käytöstä. Tästä syystä sinuna pyrkisin myös vahvistamaan itsetuntoa ja miettimään eri tilanteissa sitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Siis sen sijaan että mietit mitä muut ajattelee tai mitä muut kokevat. Jos sulla on vaikka tiettyjen ihmisten seurassa aina olo että oot moukka, niin kyse voi myös olla siitä että itse asiassa nää toiset ihmiset onkin niitä tuomitsevia moukkia jotka tuomitsee sut ymmärtämättä että oot hyvä ihminen.

Vinkkinä on myös tullut esim välttää niin sanotusti negatiivisten asioiden esiin ottoa. Se on jossain määrin tarpeellinen vinkki, ja liika valitus on tosiaan ärsyttävää. Mutta pelkästään positiiviseen keskittyminen on myös todella pinnallista, ja aiheuttaa keskusteluiden teennäisyyden. Ripaus aitoutta on aina hyvä asia, eli älä kuitenkaan luovu kaikesta aitoudesta tässä itsesi kehittämisen ja sosiaalisten taitojen oppimisen matkalla.

Loppujen lopuksi ihmiset rakastaa positiivista aitoutta, kuten Käärijä on hyvä esimerkki.