Lue keskustelun säännöt.
Miten oppia sosiaalisia taitoja? Spesifejä esimerkkejä?
29.05.2023 |
Mistä voisi oppia oikein yksityiskohtaisesti sosiaalisia taitoja, kun on kasvanut alkoholistiperheessä ja sosiaaliset taidot on luokkaa "öröröö, haista paska Make!"? Neuvot netissä on luokkaa "käyttäydy kohteliaasti toisia kohtaan ja katso silmiin". Ongelma on siinä, etten tajua nuita kohteliaan käytöksen juttuja, eikä niitä tietenkään ole selitetty missään, vaan ne pitäisi vaan oppia. Onko näihin jotain tosi yksityiskohtaista kirjaa, nettisivua, YouTube videoita tms?
Esimerkkejä.
En tajunnut aiemmin ettei ole kohteliasta kommentoida toisen ruokaa. Saatoin sanoa "Hyi yäk, en kyllä tykkää munakoisosta! Yäk, miten kukaan voi syödä sitä, hyi?" Ja kun kukaan ei (tietenkään) reagoinut tuohon kommenttiini, toistin sen koska kuvittelin että minua ei kuultu. Ei, vaan muut olivat kohteliaita ja ignoorasivat minun epäkohteliautta.
Saatoin heittää kommenttia, jonka tarkoitus oli dissata itseäni, mutta päädyinkin dissaamaan toista. Esim. kaveri sanoo että hänellä on paksut nilkat. Minä sanon että minulla on myös, mutta ne on enimmäkseen luuta, että en saa sitä koskaan laihduttamalla edes pois. Eli sama kuin olisin sanonut toiselle tylysti: "oot vaan läski, laihduta", vaikka tarkoitukseni oli dissata itseäni.
Käyttäytymismalleihin löytyy enemmän esimerkkejä netistä, esim. anna aina bensarahaa ja tuo mukanasi tuliaisia tms. asioita joita en myöskään tajunnut. Mutten tajunnut myöskään sitä mitä ei selitetty missään, että kun annat bensarahaa, ja toinen ensin kohteliaasti kieltäytyy, niin sitä pitää vielä hetki tyrkyttää, eikä työntää rahaa takaisin omaan lompakkoon.
Esimerkkejä olisi vaikka miten kun muistaisin, mutta pointti oli että kaipaisin jostain tosi tarkkoja esimerkkejä, eikä laveita ohjeita "käyttäydy kaikkia kohtaan kivasti".
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Dale Carnegien kirja Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa (How to Win Friends and Influence People) on klassikko ja varmaan jokaisessa kirjastossa saatavilla. Vanha kirja, joten voi olla aika muodollinen nykypäivään, mutta kyllä ne perusperiaatteet toimivat yhä.
Kiitos vinkistä! Näitä kirjavinkkejä yms. otan mielelläni lisää!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen nainen täällä, ja myös kotoisin sosiaalisesti deprivoidusta perheestä. Vanhempani ovat monin tavoin huonokäytöksisiä moukkia, ja samat käytösmallit juurtuneet minuunkin. Nyt aikuisena olen pyristellyt eroon, ja samaa mitä ap:lla: vasta kuukausien ja vuosien jälkeen olen tajunnut, miten moukka olen ollut erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa. Esim. tuttava kertoo raskausuutisestaan ja olen saattanut sanoa vain ohhoh, en tajunnut onnitella. Olen ostanut jotain kallista ja isoon ääneen porukassa kerron miten paljon maksoi, ja kyselen onko kukaan muu käyttänyt yhtä paljon rahaa vastaavaan tuotteeseen. Olen tullut illalliskutsuille vailla mitään tuomisia, vaikka muut tulleet kukkien, viinien yms. kanssa. Olen mennyt muodollisiin juhliin, kutsuihin jne. selvästi alipukeutuneena tyyliin vitsikäs t-paita ja farkut. Saatan kaivaa pokkana julkisella paikalla persvaosta huonosti istuvia alushousuja tai säätää ritsikan olkaimia. Kerran minulle ravintolassa huomautettiin kun harjasin pöydässä hiuksiani, enkä tajunnut ettei niin tietenkään saa tehdä. Samoin siitäkin on (aiheesta) huomautettu, kun työpaikan vessassa ruiskin hiuksiini toisten läsnäollessa hiuslakkaa. Myös salilla joku tuli (onneksi) sanomaan, kun ruiskuttelin hajuvettä, enkä ollut huomannut "vältäthän voimakkaita hajusteita" kylttejä. Salin saunaankin olen mennyt pokkana ilman pefflettejä. Hiljattain myös tajusin, että fiksu ja hyvätapainen ihminen ei ehkä myöskään meikkaa junassa, mitä olen tehnyt iät ajat.
Mutta oikeasti yritän tehdä itsestäni salonkikelpoisempaa, etenkin kun olen akateemisesti koulutettu ja ainakin välillä liikun sellaisissa piireissä, että välttämättä vaikutan moukalta enkä sitä halua. Itse olen oppinut paljon (ja opettelen edelleen) katsomalla hyviin tapoihin (sosiaaliset taidot, small talk, käytöstavat) liittyviä Tiktok-kanavia. Tiktokissa on paljon roskaa, mutta oikeasti on myös paljon hyvää materiaalia. Jos englanti sujuu, niin silloin valikoimaa todella runsaasti.
Nuista tiktok-kanavista kuulisin mieluusti lisää! Onko antaa esimerkkejä? Tilanteesi kuulosti niin samalta kanssani, että voisin hyötyä muista.
Ap
AP vaikuttaa oikeasti mukavammalta seuralta kuin moni tuntemani ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaat englantia, tässä pari hyvää videota:
Kiitos näistä konkreettisista linkeistä! Tutustun ehdottomasti näihin myöhemmin, ja tuohon kanavaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta hyvin ja samanlaisia kokemuksia taustalla taustastakin johtuen. Sanoisin myös että naisten keskuudessa erityisesti on todella paljon näitä kummallisiakin käytösnormeja jotka tosiaan tavallaan pitää vaan osata. Ikään kuin vuorosanat näytelmään. On sekin vähän hassua. Osa niistä on ihan hyvä itsensä takia opetella, mutta olen todennut että ennemmin vältän sellaisten seuraa jotka näitä vuorosanoja odottavat muidenkin toteuttavan ja loukkaantuvat ihan kaikesta jos joku ei tajua olla riittävän hienotunteinen.
Totta kai peruskohtelias on syytä olla, mutta toiset myös loukkaantuvat paljon helpommin.
Esimerkiksi noihin itsensä haukkumisiin on kieltämättä hankala reagoida, siis jos joku dissaa itseään. Odottaako tai toivooko vastapuoli että toinen alkaa myös dissaamaan itseään joo munkin nilkat on kauheet! että se helpottaisi mieltä, vai odottaako että toinen kieltää asian ja sanoo että eipäs oo paksut nilkat sulla vai että toinen kehuu ihanat sun nilkat on! vai mitä. Jos valitset näistä minkä tahansa niin saattaa mennä väärin ja toinen loukkaantua. Eli on se vastapuolellekin ikävää kuulla itsensä dissausta, tavallaan epäkohteliasta siis sekin ja asettaa kuulija hankalaan asemaan.
Itse yleensä reagoin vähän huumorin ja liioittelun kautta, eli saatan sanoa että näytäpä niitä sun nilkkoja ja sitten päivittelen asiaa ylidramaattisesti ja hyväntahtoisesti että apua kylläpä muuten on aivan herttisen suuret nilkat että eihän näin isoja kellään että tulkaapa nyt muutkin katsomaan. Varmaan joku tuostakin loukkaantuu, mutta useampia alkanut itseäänkin huvittamaan se että ovat niin suuren numeron jostain piirteestään tehneet ja ymmärtäneet että no okei eivät ne nyt niiiin suuret ole.
Tuo näytelmän vuorosanat kuvastaa hyvin mielestäni asiaa. Juuri siltä minusta tuntuu, että monessa sosiaalisessa tilanteessa on ne "oikeat" vaihtoehdot kuinka toimia ja mitä sanoa, mutta minulle ei ole opetettu niitä.
Esim. Kouluaikoina eräs opiskelija antoi toisille työvälineitä omaksi. Muut maksoivat niistä hänelle, mutta minä en, koska tämä opiskelija sanoi ettei tarvitse maksaa. Minä otin asian kirjaimellisesti, enkä tajunnut tätä "näytelmää", että pitää sanoa ettei ota rahaa, ja minun pitää sitten tuputtaa rahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lievä asperger ja pidän tätä aihetta sopivana myös itselleni. Itse kun menin työhön monen erakko vuoden jälkeen niin jouduin aloittamaan ihan alusta mitä tuli sosiaaliseen kanssakäymiseen. Aluksi olin pitkälti hiljaa muiden työkavereiden keskuudessa, ihan vain kuuntelin millaista heidän keskinäinen juttelu on. Minulle kuten aloittajalle oli erilaiset sosiaaliset säännöt aivan hepreaa. Mutta yritän hitaasti oppia olemaan sosiaalisempi. Toisaalta huomaan senkin että mitä enemmän yritän olla sosiaalisempi niin sitä enemmän mokaan sanomalla tökerösti/vahingossa loukkaan toista yms. Se on todella lannistavaa, etenkään kun en halua ketään loukata. Siitä on nyt kaksi vuotta kun olen ollut työelämässä ja olen edistynyt tässä asiassa paljon. Sosiaalisia taitoja oppii ihan vain sosiaalisella kanssakäymisellä. Erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa tilanteissa. Mokaat välillä mutta sitten opit siitäkin ja menet eteenpäin. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muille jotka taistelee samanlaisten ongelmien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi näkee, että ymmärrät virheitäsi. Seuraava askel on siirtää itsereflektio ajallisesti kohtaan ennen suun avaamista.
Kuuntele enemmän, puhu vähemmän. Käytä vähentynyt puheesi kannustamiseen. Internet ei ole toimiva väline sosiaalisen kanssakäymisen opetteluun, mutta toki voit vaikkapa laadukkaista podcasteista kuunnella mallia kunnioittavasta keskustelusta.
Tässä taitaa olla aika hyvin asian ydintä, kiitos! Minun on helpompi ilmaista itseäni tietyllä tavalla tekstin kautta, kun siinä minulle jää aikaa miettiä, mitä haluan sanoa. Tai oikeastaan tarkemmin miettiä sanamuotoja, lausetta yms. Puhuessa koen paineen ilmaista asiani nopeaa, jotta toinen ei joudu odottamaan mitä sanon. Joten siis aika kuunnella enemmän, puhua vähemmän. Ottaisin myös vinkkejä nuista hyvistä podcasteista!
Ap
Se että yrität vastata kaikkeen nopeasti antaa muille vaikutelman, siitä ettet ole kuunnellut tai kiinnostunut heidän mielipiteistään/tarinastaan, vaan haluat vain itse päästä ääneen.
Kannattaa opetella kuuntelemaan ihmisiä eikä käyttää liikaa aikaa omaan nokkelaan vastaukseen (varsinkin toisen puhuessa, koska silloin missaa helposti koko puheen pointin).
Muutenkin opettele pitämään parin sekuntin tauko ennen kuin alat itse vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, etsitkö tällaisia vinkkejä, mutta yritä muistaa jokin yksittäinen asia jostakin ihmisestä. Esim. jos hän mainitsee lähtevänsä Portugaliin, niin kysyt seuraavalla kerralla, että miten meni Portugalin reissu. Ja muista, että ihmiset tykkäävät puhua itsestään. Kysele kuulumisia, mitä mieltä on jostakin asiasta, mitä aikoo tehdä lomalla, jne.
Tää on hyvä vinkki, ja tätä olenkin noudattanut. Ihmiset tykkää puhua itsestään ja pitää siitä kun toinen muistaa asioita. Tällä olen onnistunut ehkä paikkailemaan möläytyksiäni.
Mutta tässä etsin enemmän vinkkejä, kuinka eri tilanteissa pitäisi puhua. Niinkuin tuossa aiemmin yksi kommentoi, "näytelmän vuorosanoja". Joissain tilanteissa on ne tietyt soveliasta vastaukset kuinka saa keskustella, ja haluaisin oppia ne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ap sulla menee paljon aikaa ja energiaa siihen että yrität kelvata muille. Selvästi olet ihminen joka nimenomaan pyrkii olemaan ystävällinen ja just siksi möläyttääkin väärää, kun yrittää tavallaan liikaa. Sinuna pohtisin siis myös että ajaako tietynlainen huono itsetunto myös niihin möläytyksiin, eli että ajattelet että varma tapa tilanteissa toimimiseen on dissata itseäsi, vaikka just se saattaa olla se juttu mikä aiheuttaakin niitä hankalia tilanteita ja möläytyksiä. Eli ratkaisu ei oo välttämättä korjata puutteita itsestäsi, vaan nähdä itsessäsi kaunista ja hyvää ja kohta huomaatkin että tarve dissata itseäsi on vähentynyt ja samalla ne möläytykset.
Tää on myös aihe jonka takia aivan hyvin voisi hakeutua kuntoutusterapiaan, se on just tätä varten. Tai vaikka työpaikan kustantama muutaman kerran psykologikäynti, jossa käytäisiin mainitsemiasi teemoja läpi. Mutta alkoholistiperheessä kasvaneena tiedän että siellä on paljon itsensä ja muiden haukkumista ja ylipäätään puutteisiin ja vikoihin keskittymistä, joten ei olisi ihme jos näet maailman ja itsesi negatiivisempana kuin se on.
Sun taustassa on myös asioita jotka tekee susta kauniin ihmisen, kuten just se että mietit miten oma käytöksesi vaikuttaa muihin, ei kaikki sitä ajattele. Eikä ole tarvekaan koska ajattelevat että noudattamalla käytössääntöjä on hyvä ihminen, ja jos ei noudata on moukka. He itse eivät siis välttämättä tule ajatelleeksi asioita syvällisemmin ja avarakatseisemmin ja näe ihmisiä pinnan alta.
Moni päällepäin kohtelias ja hyvätapainen ihminen on todella tuomitseva, siis että jos joku heidän mielestään toimii huonosti, niin he aattelee että ihminen on vääränlainen ja tyhmä. Eli eivät osaa ajatella että siellä käytöksen alla on ihmisillä yleensä hyvä tahto, tai vaikka jokin diagnoosi mikä aiheuttaa sosiaalisesti outoa käytöstä. Tästä syystä sinuna pyrkisin myös vahvistamaan itsetuntoa ja miettimään eri tilanteissa sitä miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Siis sen sijaan että mietit mitä muut ajattelee tai mitä muut kokevat. Jos sulla on vaikka tiettyjen ihmisten seurassa aina olo että oot moukka, niin kyse voi myös olla siitä että itse asiassa nää toiset ihmiset onkin niitä tuomitsevia moukkia jotka tuomitsee sut ymmärtämättä että oot hyvä ihminen.
Vinkkinä on myös tullut esim välttää niin sanotusti negatiivisten asioiden esiin ottoa. Se on jossain määrin tarpeellinen vinkki, ja liika valitus on tosiaan ärsyttävää. Mutta pelkästään positiiviseen keskittyminen on myös todella pinnallista, ja aiheuttaa keskusteluiden teennäisyyden. Ripaus aitoutta on aina hyvä asia, eli älä kuitenkaan luovu kaikesta aitoudesta tässä itsesi kehittämisen ja sosiaalisten taitojen oppimisen matkalla.
Loppujen lopuksi ihmiset rakastaa positiivista aitoutta, kuten Käärijä on hyvä esimerkki.
Kiitos näistä sanoista! Terapia minulla on tosiaan takana jo, ja siksi kykenenkin puhumaan ihmisille. Aiemmin se ei olisi ollut mahdollista. Nyt työstän ongelmiani siis yksin. Aitous on hyvä säilyttää, enkä tuskin pysty olemaan täysin pelkästään positiivisia puhuva (se ei ole realistista). Mutta ihan hyvänä vinkkinä tuo tuli, että suodattaa sitä negatiivisuutta enemmän pois, joten otan sen käyttöön.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on lievä asperger ja pidän tätä aihetta sopivana myös itselleni. Itse kun menin työhön monen erakko vuoden jälkeen niin jouduin aloittamaan ihan alusta mitä tuli sosiaaliseen kanssakäymiseen. Aluksi olin pitkälti hiljaa muiden työkavereiden keskuudessa, ihan vain kuuntelin millaista heidän keskinäinen juttelu on. Minulle kuten aloittajalle oli erilaiset sosiaaliset säännöt aivan hepreaa. Mutta yritän hitaasti oppia olemaan sosiaalisempi. Toisaalta huomaan senkin että mitä enemmän yritän olla sosiaalisempi niin sitä enemmän mokaan sanomalla tökerösti/vahingossa loukkaan toista yms. Se on todella lannistavaa, etenkään kun en halua ketään loukata. Siitä on nyt kaksi vuotta kun olen ollut työelämässä ja olen edistynyt tässä asiassa paljon. Sosiaalisia taitoja oppii ihan vain sosiaalisella kanssakäymisellä. Erilaisten ihmisten kanssa, erilaisissa tilanteissa. Mokaat välillä mutta sitten opit siitäkin ja menet eteenpäin. Tsemppiä ap:lle ja kaikille muille jotka taistelee samanlaisten ongelmien kanssa.
Totta, täytyy altistaa itsensä sosiaalisilla tilanteille, jotta oppii toimimaan niissä. Ja silloin myös valitettavasti altistaa itsensä kämmäilylle. Tsemppiä myös sinulle!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksestasi näkee, että ymmärrät virheitäsi. Seuraava askel on siirtää itsereflektio ajallisesti kohtaan ennen suun avaamista.
Kuuntele enemmän, puhu vähemmän. Käytä vähentynyt puheesi kannustamiseen. Internet ei ole toimiva väline sosiaalisen kanssakäymisen opetteluun, mutta toki voit vaikkapa laadukkaista podcasteista kuunnella mallia kunnioittavasta keskustelusta.
Tässä taitaa olla aika hyvin asian ydintä, kiitos! Minun on helpompi ilmaista itseäni tietyllä tavalla tekstin kautta, kun siinä minulle jää aikaa miettiä, mitä haluan sanoa. Tai oikeastaan tarkemmin miettiä sanamuotoja, lausetta yms. Puhuessa koen paineen ilmaista asiani nopeaa, jotta toinen ei joudu odottamaan mitä sanon. Joten siis aika kuunnella enemmän, puhua vähemmän. Ottaisin myös vinkkejä nuista hyvistä podcasteista!
ApSe että yrität vastata kaikkeen nopeasti antaa muille vaikutelman, siitä ettet ole kuunnellut tai kiinnostunut heidän mielipiteistään/tarinastaan, vaan haluat vain itse päästä ääneen.
Kannattaa opetella kuuntelemaan ihmisiä eikä käyttää liikaa aikaa omaan nokkelaan vastaukseen (varsinkin toisen puhuessa, koska silloin missaa helposti koko puheen pointin).
Muutenkin opettele pitämään parin sekuntin tauko ennen kuin alat itse vastata.
En ole osannut ajatella asiaa tuolta kantilta. Olen pelännyt, että jos vastaan hitaasti, vastapuoli luulee etten ole kuunnellut. Eli tässäkin asiassa täytyy tasapainotella! Lisäksi ajattelin, etten saa "varastaa toisen aikaa", siis odotuttaa toista liian hitaalla vastaamisella tai keskustelulla. Kuuntelemisen harjoittelu on minulla nyt omana haasteena, ettei tosiaan aina tarvitse heti vastata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, näin ensiksi haluan nostaa sinulle hattua ja antaa kymmenen pistettä papukaijamerkkeineen. Harva ihminen miettii sitä, miten vaikuttaa käytöksellään muihin ja miten oppia toimimaan sosiaalisissa tilanteissa niin, että muut tuntisivat olonsa mukavaksi seurassasi.
Yhden asian haluaisin nostaa esille, mikä jo mainittiinkin eräässä viestissä. Älä yritä liikaa. Yliyrittäminen ja -analysointi sosiaalisissa tilanteissa johtaa helposti siihen, että olet koko ajan jännittynyt ja tavallaan liian tietoinen itsestäsi. Se taas alentaa kynnystä siihen, että saatat esim. möläyttää jotain loukkaavaa tahtomattasi, koska alitajuisesti haluat osoittaa olevasi sosiaalinen ja sanavalmis. On porukoita, joissa puheen määrä on tärkeämpää kuin laatu mutta sosiaalisesti kehittynyt ihminen ymmärtää, että vuorovaikutustaitoihin kuuluvat myös tilannetaju, kyky kuunnella ja taito sopeuttaa oma viestintänsä niin, että tulee ymmärretyksi.
Sorruin itse vuosikausia yliyrittämiseen sosiaalisissa tilanteissa ja annoin sen seurauksena vaihtelevasti joko oudon, kokemattoman tai röyhkeän vaikutelman itsestäni. Totta kai se harmittaa välillä mutta samalla olen yrittänyt löytää myötätuntoa nuorta itseäni kohtaan. En ollut kasvanut ympäristössä, jossa sosiaalisten taitojen kehittymistä oltaisiin osattu tukea luontevasti. Tähän lisäksi vielä koulukiusaaminen ja ristiriitaiset odotukset siitä, millainen minun pitäisi olla - avoin mutta ei liian avoin, kiltti mutta ei liian kiltti jne. - niin sotku oli valmis.
Sosiaalisten taitojen tarkoitus on sujuvoittaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ei olla todiste siitä, että olet "cool", arvokas ja kelvollinen ihminen. Tämän kun tajusin, niin vuorovaikutustilanteet alkoivat sujua paljon paremmin kuin aiemmin. Huomaa myös, että muiden sosiaalisia taitoja kritisoivat ihmiset ovat usein itse melko sosiaalisesti taidottomia. Puhuvat koko ajan ja vain itsestään, töksäyttelevät, negailevat, piikittelevät, eivät osaa ottaa asioita puheeksi suoraan tai ajoissa. Näin erityisesti työpaikoilla. Heihin verrattuna olet jo huomattavasti pidemmällä. Siitä sinun kannattaa olla ylpeä.
Voisit etsiä tietoa termillä sosiaalinen pelisilmä ym. tunneälykkyyden lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, näin ensiksi haluan nostaa sinulle hattua ja antaa kymmenen pistettä papukaijamerkkeineen. Harva ihminen miettii sitä, miten vaikuttaa käytöksellään muihin ja miten oppia toimimaan sosiaalisissa tilanteissa niin, että muut tuntisivat olonsa mukavaksi seurassasi.
Yhden asian haluaisin nostaa esille, mikä jo mainittiinkin eräässä viestissä. Älä yritä liikaa. Yliyrittäminen ja -analysointi sosiaalisissa tilanteissa johtaa helposti siihen, että olet koko ajan jännittynyt ja tavallaan liian tietoinen itsestäsi. Se taas alentaa kynnystä siihen, että saatat esim. möläyttää jotain loukkaavaa tahtomattasi, koska alitajuisesti haluat osoittaa olevasi sosiaalinen ja sanavalmis. On porukoita, joissa puheen määrä on tärkeämpää kuin laatu mutta sosiaalisesti kehittynyt ihminen ymmärtää, että vuorovaikutustaitoihin kuuluvat myös tilannetaju, kyky kuunnella ja taito sopeuttaa oma viestintänsä niin, että tulee ymmärretyksi.
Sorruin itse vuosikausia yliyrittämiseen sosiaalisissa tilanteissa ja annoin sen seurauksena vaihtelevasti joko oudon, kokemattoman tai röyhkeän vaikutelman itsestäni. Totta kai se harmittaa välillä mutta samalla olen yrittänyt löytää myötätuntoa nuorta itseäni kohtaan. En ollut kasvanut ympäristössä, jossa sosiaalisten taitojen kehittymistä oltaisiin osattu tukea luontevasti. Tähän lisäksi vielä koulukiusaaminen ja ristiriitaiset odotukset siitä, millainen minun pitäisi olla - avoin mutta ei liian avoin, kiltti mutta ei liian kiltti jne. - niin sotku oli valmis.
Sosiaalisten taitojen tarkoitus on sujuvoittaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ei olla todiste siitä, että olet "cool", arvokas ja kelvollinen ihminen. Tämän kun tajusin, niin vuorovaikutustilanteet alkoivat sujua paljon paremmin kuin aiemmin. Huomaa myös, että muiden sosiaalisia taitoja kritisoivat ihmiset ovat usein itse melko sosiaalisesti taidottomia. Puhuvat koko ajan ja vain itsestään, töksäyttelevät, negailevat, piikittelevät, eivät osaa ottaa asioita puheeksi suoraan tai ajoissa. Näin erityisesti työpaikoilla. Heihin verrattuna olet jo huomattavasti pidemmällä. Siitä sinun kannattaa olla ylpeä.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Yliyrittäminen kyllä laittaa jännittämään, ja muutkin varmasti aistivat jännityksen. Totta, että yritän olla sanavalmis. Siis aina löytää jotain sanottavaa ja yleensä jotain vitsiä/tunnelman kevennystä. Nyt tuon viestisi jälkeen aloin oikein pohtimaan, että sehän se tekee asioista raskasta. Joskus voi vaan todeta "joo" merkiksi siitä että on kuunnellut. Ei tarvitse aina keksiä jotain kivaa/hauskaa/merkityksellistä sanottavaa. Silloin jää lisää tilaa toisellekin puhua enemmän tarvittaessa.
"Sosiaalisten taitojen tarkoitus on sujuvoittaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ei olla todiste siitä, että olet "cool", arvokas ja kelvollinen ihminen". Tuo myös erittäin totta! Haen hyväksyntää toisilta ihmisiltä sosiaalisista tilanteista, ja siksikin jännitän niin paljon. Eli jos vain saisin tuon ajatuksen päähäni, että en tarvitse heidän hyväksyntää, vaan tarkoitus on viestiä toisillemme sujuvasti. Se on tärkein. Muuten kämmin.
Lisäksi haluan tarttua tuohon kun puhuit negatiivisista ihmisistä. Olen itsekin sortunut paljon siihen, etten ole ottanut asioita puheeksi suoraan ja ajoissa. Olen ollut liian "kiltti", en uskaltanut, halunnut pahoittaa toisen mieltä jne. Mutta jälkeenpäin enemmän harmia on tullut, kun asioita ei ole puhunut heti ja suoraan. Senkin ajattelen, että toivoisin minulle puhuttavan suoraan, eikä selän takana pyöriteltäisi silmiä jos teen jotain väärin. Joten nykyään uskallan sanoa asioista toisille, ja lempeään sävyyn, niinkuin toivoisin itselleni sanottavan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voisit etsiä tietoa termillä sosiaalinen pelisilmä ym. tunneälykkyyden lisäksi.
Kiitos vinkistä!
Ap
Etsi aiheesta "nunchi" lisää tietoa :)
Nämä on näitä ylisukupolven ongelmia, joista kärsin itsekin. Mulla se näyttäytyy siinä mielessä eri tavalla, että yritän välttää pienempiäkään konflikteja ja ole liian kiltti. Se johtaa siihen, etten uskalla tietyissä tilanteissa ja vähemmän läheisten ihmisten seurassa sanoa mielipiteitäni lainkaan, vaan keskustelu osaltani tyssää siihen.
Olen työyhteisössä sellainen erakko ja välttelen ei työhön liittyviä tilanteita ja keskusteluja. Joskus saatan möläyttää jotain henkilökohtaista (mikä on muille ihan normaalia) ja sitten poden häpeää ja mietin mitä muut minusta ajattelevat.
Olen luonut itselleni hyvin vahvan eron työ- ja vapaa-ajan minän kesken. Töissä olen siis vetäytyvä hiljainen hissukka ja vapaa-ajalla omien läheisten kanssa kovakin läpän heittäjä ja rento tyyppi.
Kirjastossa satuin näkemään hauskan käytöskirjan nuorille. En muista sen nimeä, mutta siinä oli juuri ap:n tarkoittamia ohjeita. Kysy kirjastosta.
En tiedä tuliko nämä jo, mutta huomannut, että ehkä monille voi kyläilykulttuuri olla vaikeaa, jos esim. lapsena ei tällaisesta ole oikein kokemusta.
Mutta esim. kylään mennessä, (etukäteen kiitetään kutsusta) viedään jotakin tuliaisia. On myös kohteliasta kehua kotia. Jos ruokapöydässä tarjotaan jotakin, joka on itselle epämieluista, niin tätä ei tuoda esiin. Sen sijaan kieltäydytään kohteliaasti. Lisäksi kylässä ollessa ei syödä nälkään, vaan maistellaan mitä tarjolla on. Kylässä ei ole myöskään sopivaa viettää aikaa aamuyöhön, vaan paikalta poistutaan silloin, kun suurin osa muustakin porukasta lähtee. Ja jos mahdollista, niin on kohteliasta kutsua myöhemmin vastavierailulle. Niin ettei yksi ja ainut olisi aina juhlien järjestäjä.
Ja sosiaalisista normeista ehkä suurimpana huomiona ero tuttujen ja ystävien välillä. Ystävien kanssa voi tietysti puhua vapaammin. Mutta tuttujen kanssa pidättäytdytään neutraaleimmissa aiheissa, kunnes kenties tutustuttu paremmin.
Tämäpä juuri, vanhat mokailut hävettää, ja nähtävästi asiat pitää oppia kantapään kautta. Ja ensivaikutelmaa on hankala muuttaa, se harmittaa. Olen työllä ja vaivalla muutaman ihmisen mielipiteen minusta saanut muutettua, juuri tuollaisen heti tavatessa heitetyn mokan korjannut niin että ovat sitten muuttaneet suhtautumista minuun. Tavallaan lohdullista, että meitä muitakin kämmijöitä on.
Ap