Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka sait lapset "vanhana", kadutko?
28.05.2023 |
"Vanhalla" tarkoitan tässä n. 35v ja siitä eteenpäin. Miksi jätit asian niin myöhään ja tekisitkö nyt toisin?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, oli juuri oikea ikä minulle. Alle kolmekymppisenä ajatuskin perheen perustamisesta ahdisti. Opiskelin, matkustelin, pidin hauskaa, erosin vaikeasta parisuhteesta. 35v iässä tunsin olevani valmis.
Lisäksi muistuttaisin, että lapsia ei niin vaan aina tehdä silloin kun itse haluaa. Kaikenlainen asenteellisuus ja syyllistäminen pitäisi jättää pois. Ikä ei tee kenestäkään äitinä parempaa tai huonompaa, on vain erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntilanteita.
Ihan samalla tavalla voisi joltain kysyä, että kadutko kun teit lapsesi kaksikymppisenä.
Minä olin nuorena liian nuori äidiksi. En ymmärtänyt kiintymyssuhteesta tai arjen turvallisuudesta, lapsen itsetunnon rakentumisesta ym ym tuon taivaallista.
Sain lapseni 38v ja 40v, aivan mahtavaa on ollut. Miehen kanssa molemmat ollaan tukevasti aikuisia ja omin käsin rakennettu talo kotina.Työelämässä on niin vakaa ja hyvä asema, että oli varaa olla lähes 4v vain kotona. Elämäni parhaimpia ja arvokkaimpia vuosia.
Tapasin mieheni 31 vuotiaana, mentiin naimisiin 32 v.
8 v kävin hoidoissa ja 39,5 v sain esikoiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40 vuotiaana on oman kokemukseni mukaan hyvä ikä lisääntyä.
Sain lapseni sinun mukaasi vanhana eli 37-vuotiaana. En kadu. Parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. Äitiys on haastavaa mutta ihan parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan! Itse nyt 63v, kuopus 21v.
Parhaillaan kotona viikonlopun vietossa
Muut lapset sain 21v, 23v ja 30v
Äitini oli 37 kun synnyin, olin iltatähti.
Olen aina ajatellut, että minulla oli vanhat vanhemmat.
Ihanat kyllä ja rakkaat, mutta vanhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin lapsettomuudesta lähes 10 vuotta. Jostain ihmeestä tulin raskaaksi 38 vuotiaana, mies oli silloin 50 v.
Ei kaduta. Elämäni ihanin asia.
Ihme ikärasismia. Kadun, että tuli tehtyä vielä 28 vuotiaana lapsi. Olisin jo saanut vuosia humputella ja tehdä elämässäni mitä haluan, mutta tässä sitä ollaan, tosin loppusuoralla. Kokonaan olisi saanut jäädä tekemättä. En ole motivoitunut äiti, en kiinnostunut mistään mikä liittyy lapsiin, satuin väärälle aikakaudelle vanhemmaksi. Luulin, että sama meno jatkuu kuin lapsuudessanikin, että väännetään mukulat ja ne häviää jonnekin, käy kotona syömässä ja sitten joku päivä on muuttaneet pois. Nykyajan vanhemmat joutuu ihan oikeasti jopa tekemään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpäs nyt. Tämä aihe on tabu. JOKAINEN sanoo ettei lainkaan kadu. Tabua ei voi rikkoa. Vaikka olisi kuule synnyttänyt kuusikymppisenä, niin se on henkilön mielestä täydellinen ikä.
Vierailija kirjoitti:
Ihme ikärasismia. Kadun, että tuli tehtyä vielä 28 vuotiaana lapsi. Olisin jo saanut vuosia humputella ja tehdä elämässäni mitä haluan, mutta tässä sitä ollaan, tosin loppusuoralla. Kokonaan olisi saanut jäädä tekemättä. En ole motivoitunut äiti, en kiinnostunut mistään mikä liittyy lapsiin, satuin väärälle aikakaudelle vanhemmaksi. Luulin, että sama meno jatkuu kuin lapsuudessanikin, että väännetään mukulat ja ne häviää jonnekin, käy kotona syömässä ja sitten joku päivä on muuttaneet pois. Nykyajan vanhemmat joutuu ihan oikeasti jopa tekemään jotain.
Vanhempasi ovat olleet todella hyviä. Niin olivat minunkin vanhempani. Sain heiltä paljon juuri sopivasti rajoja, mutta myös vapautta.
Harva nykyvanhempi osaa enää samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin 42v kun sain ainokaiseni. En ole hetkeäkään katunut. Helppo raskaus, terve lapsi, hyvin on jaksettu. Nuorempana ei ollut rahaa ja kumppanikin oli sairasteleva. Jäin leskeksi nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Äläpäs nyt. Tämä aihe on tabu. JOKAINEN sanoo ettei lainkaan kadu. Tabua ei voi rikkoa. Vaikka olisi kuule synnyttänyt kuusikymppisenä, niin se on henkilön mielestä täydellinen ikä.
Ehei ole. Kun sain erityiseni 22 v sitten, se oli tabu (palstahan oli jo olemassa). Matkan varrella on voinut moneen kertaan jo tuuletella höyryjä ja sanoa, että kadutti - pienellä aikavälillä, kun oli joku erityisen hankala vaihe, ja niitähän tuli ja meni. Näin jälkikäteen, kun homma on hoidettu ja lapsi itsenäisen aikuisen elämässä, kokonaisuus on mullakin ollut jo pitkään plussan puolella. Vanhana lapsensa saaneilla työ on vielä monella kesken, mutta eivätköhän hekin päädy lopulta reilusti positiivisen kannalle. Vai katuuko joku aikuisiaan?
Kadun että tein lapsen liian nuorena. Itse lasta en kadu, hän on ihana ja rakas. Mutta olin liian nuori äidiksi, vasta 20v. Olisi pitänyt elää ensin itselleen ja opetella elämää. En ollut henkisesti tarpeeksi kypsä. Fyysisesti kyllä kaikki oli todella helppoa.
Mutta nyt 30+ äitinä nautin pienten lasteni kanssa olemisesta eri tavalla, menohaluja ei juurikaan ole ja viihdyn kotona. Lisäksi olen kärsivällisempi ja fiksumpi kasvattaja kuin silloin parikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Äläpäs nyt. Tämä aihe on tabu. JOKAINEN sanoo ettei lainkaan kadu. Tabua ei voi rikkoa. Vaikka olisi kuule synnyttänyt kuusikymppisenä, niin se on henkilön mielestä täydellinen ikä.
No niin se varmaan onkin, koska ihmisiä on erilaisia eikä kaikille sovi vanhemmuus samassa elämänvaiheessa.
Myöskään lapsi ei aina tule silloin kuin toivotaan, joillakin menee vuosia ennen kuin onnistuu ja varmasti silloin tuntuu aika oikealta, kun lopulta onnistuu.
Itse halusin ja sain lapseni alle kolmekymppisenä ja se oli minulle täydellinen ikä. Ystäväni onnistui lopulta useiden yritysten ja keskenmenojen jälkeen lähes nelikymppisenä ja se on hänelle nyt täydellinen ikä.
Kadun että yleensäkään tuli tehtyä.