Sinä joka sait lapset "vanhana", kadutko?
"Vanhalla" tarkoitan tässä n. 35v ja siitä eteenpäin. Miksi jätit asian niin myöhään ja tekisitkö nyt toisin?
Kommentit (50)
Aloitimme 30-vuotiaana, mutta vaikeaahan se on ilman hoitoja saada nopeasti tulosta käytännössä steriilin kumppanin kanssa. Vuodet menivät siinä.
35v, tosin alettiin yrittää 4-5v aiemmin. Ei kaduta, enempi kaduttaisi jos nuoruus olisi mennyt lapsen kanssa.
Kaveri sai esikoisensa 20v, toisen 25v. Kolmannen uusperheeseen 35v ja kun nuorimmaisensa oli juuri aloittanut koulun, keskimmäinen pisti jonkun teiniäidin paksuksi. Eli kaverini ei ole koskaan elänyt aikuisen elömää ilman että huollettavia ja paimennettavia pyörii jaloissa. Ei ihme että on vähän väsähtänyt.
En todellakaan. Sain ekat lapset nuorena ja iltatähden 41-vuotiaana. Elämäni valo, nyt alakouluikäinen.
Ei kaduta!! Lapset parasta mitä minulle on tapahtunut. Sain lapset 35 ja 37 vuotiaana. Tapasin mieheni 33 vuotiaana, niin siksi jäi niin myöhäiseksi.
Enemmän katuisin todennäköisesti elämättä jäänyttä elämää jos olisin jo 25-vuotiaana tullut äidiksi. Olisin menettänyt aika paljon.
Yleisempää taitaa olla, että nuorena lapsensa saanut katuu.
Myöhemmällä iällä yleensä suhtautuu asioihin realistisemmin, tuntee itsensä ja kumppanin paremmin ja ymmärtää myös kuinka nopeasti aika kuluu.
35v ei ole vanha. 38+ alkaa olla vanhahko synnyttäjä.
Ei oo tarvinnut vielä katua. Hän täyttää 13v, minä olen 54. Muut lapset kohta 29, 23 ja 21.
parempi tehdä vanhempana olisivat muuten jääneet oman onnensa nojaan jos nuorena olisi tullut tehtyä silloin on paljon tärkeämpiä asioita kuin lapset helposti...
En kadu, kiitos ainoasta lapsestani.
Sain ekan kun olin 26 ja neljännen, viimeisen ollessani 37. Elämäni on ollut nyt yhtä pikkukakkosta ja kurahaalaria yli 12v ja tulee olemaan vielä monta vuotta. Mutta mulle lapset on elämän rakkainta sisältöä ja ehdin kyllä olla itsekseni ja elää omaa aikuisen elämää sitten vielä 55v jälkeen kun kaikki lapset on aikuisia. Koen että harmittaisi jos olisin tehnyt lapset 20v kieppeillä, siinä olisi nuoruus jäänyt elämättä. Ei sitä nuoruutta voi enää nelikymppisenä kokea.
En kadu, joskus väsyttää kun itsellä on vaihdevuodet alkaneet ja teini 16 v. Sain hänet 38 v. Nuoremme mukaan olemme aika vanhoja välillä, toki ymmärtää myös edun mm rahaa enemmän. Mutta kun kavereiden vanhemmat 40 nurkilla, itse 54v niin ero on hänelle nähtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla voisi joltain kysyä, että kadutko kun teit lapsesi kaksikymppisenä.
Ja vastaukset olisivat samanlaisia, ei tietenkään kaduta. Tyhmä kysymys.
Aloitin lastenhankinnan 26 vuotiaana ja viimeisen sain 40 v, ois pitänyt aloittaa aiemmin, niin ois saanut useamman.
Tottakai kadun. Kadun myös valitsemaani miestä, ammattia, asuntoa, asuinkaupunkiani, koiraa, kissaa ja sitä, että söin aamulla pullan. Kadun myös sitä, että synnyin. Tätähän sä kysyit?
Vierailija kirjoitti:
Ihme ikärasismia. Kadun, että tuli tehtyä vielä 28 vuotiaana lapsi. Olisin jo saanut vuosia humputella ja tehdä elämässäni mitä haluan, mutta tässä sitä ollaan, tosin loppusuoralla. Kokonaan olisi saanut jäädä tekemättä. En ole motivoitunut äiti, en kiinnostunut mistään mikä liittyy lapsiin, satuin väärälle aikakaudelle vanhemmaksi. Luulin, että sama meno jatkuu kuin lapsuudessanikin, että väännetään mukulat ja ne häviää jonnekin, käy kotona syömässä ja sitten joku päivä on muuttaneet pois. Nykyajan vanhemmat joutuu ihan oikeasti jopa tekemään jotain.
Samaistun tähän. Nykyvanhemmuus (= nykyäitiys) ei sovi mulle. Onneks olen vasta 42 v kun lapset täysi-ikäistyvät, pari vuotta vielä.
Vierailija kirjoitti:
En kadu, joskus väsyttää kun itsellä on vaihdevuodet alkaneet ja teini 16 v. Sain hänet 38 v. Nuoremme mukaan olemme aika vanhoja välillä, toki ymmärtää myös edun mm rahaa enemmän. Mutta kun kavereiden vanhemmat 40 nurkilla, itse 54v niin ero on hänelle nähtävissä.
Tätä mietin, kun luen vastauksia. Aika monella on vielä pienet lapset, joiden perusteella vastaa. Että miten jaksavat vääntää teinien kanssa viisi-kuusikymppisinä.
Ei löytynyt sopivaa kumppania. Odotin 36 v. asti, että aloitin hoidot itsellisenä. Hoidot kesti 6 vuotta. Ei kaduta, olen tosi onnellinen lapsestani.