Sinä joka sait lapset "vanhana", kadutko?
"Vanhalla" tarkoitan tässä n. 35v ja siitä eteenpäin. Miksi jätit asian niin myöhään ja tekisitkö nyt toisin?
Kommentit (50)
Olen 41vee ja odotan kolmatta.Täytän 42 ennen kuin syntyy.Edelliset sain 34 ja 36vuotiaana.Ei ole kaduttanut,pikemminkin ainoita hyviä päätöksiä elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadu, joskus väsyttää kun itsellä on vaihdevuodet alkaneet ja teini 16 v. Sain hänet 38 v. Nuoremme mukaan olemme aika vanhoja välillä, toki ymmärtää myös edun mm rahaa enemmän. Mutta kun kavereiden vanhemmat 40 nurkilla, itse 54v niin ero on hänelle nähtävissä.
Tätä mietin, kun luen vastauksia. Aika monella on vielä pienet lapset, joiden perusteella vastaa. Että miten jaksavat vääntää teinien kanssa viisi-kuusikymppisinä.
Mulla on nyt 16v tytär ja olen 51. Ei tuon kanssa tarvi mistään vääntää. Meillä on ihan kivoja keskusteluja, toki teini on hyvin mustavalkloinen ajatuksissaan. Raskas ikä oli 5-11v, tais olla murkkuikä silloin.
Tokasivulta se joka ihmettelee kaverinsa jaksamista jatkuvassa lapsihelvetissä.
Se harmittaisi jos ikää 46 v ja ei olisi lasta.
Joka päivä olen onnellinen lapsistani siis kahdesta teinistä. Elämäni parhaat asiat t. 49v.
Lapset aikuistumassa minä kohta 55v, eivä asu enää kotona kun olen kuusikymppinen. Vaikka sain 35+v
Minulle tämä on ollut hyvä näin. Biletin ikävuodet 16-27, opiskelin ja kiersin maailmaa ikävuodet 20-27. Tein töitä ja rikastuin, pariuduin ja tein lapset ikävuosina 38-42.
En mistään hinnasta vaihtaisi nuoruusvuosien hohtoa vaipparalliin. Nyt juoksut on juostu ja voi keskittyä lastenhoitoon ja keskiluokkaiseen elämään. Oletan eläväni noin 90- vuotiaaksi. Ehdin nähdä vielä paljon ja elää lasteni rinnalla pitkän elämän.
itse painoin menee vielä lähemmäs 70v ukkona, voi lapsi parkaa :D
-tasavallan persidentti
Muistan kun olin n. 27v ja mietin, että perheen perustaminen ei tunnu yhtään ajankohtaiselta vaan lähinnä ahdistavalta. Tarvitsin aikaa elää ja kokea asioita sekä kasvaa itse ennen kuin pystyin edes ajattelemaan paikoilleen asettumista. Nyt olen 35v ja raskaana. Paras aika minulle. Me olemme niin yksilöitä kaikki, itsekin olisin todennäköisesti katunut elämätöntä elämää nuorempana. Toisille sopii paremmin äitiys vähän myöhemmin. Ja tämä ikä ei kyllä nykyisellä mittapuulla ole vanha, vaan enemmänkin varsin yleistä nykyään. Minä kuten monet muutkin naiset on haluttu kokea ja saavuttaa elämässä muutakin kuin tulla äidiksi.
Nämä on täysin yksilöllisiä asioita ja riippuu niin monesta tekijästä. Moni jaksaa tuossa iässä paljon paremmin kuin olisi jaksanut aiemmin. Samalla tavalla voi kysyä kuka viitsii olla kaksikymppisenä sidottuna vaipparalliin. Nämä riippuu niin siitä mistä vinkkelistä katsoo. Aina on jonkun mielestä huono ikä asiaan X, Y, Z.