Erilaiset toiveet elämäntyylistä - pitääkö luovuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Olen eri. Mutta ainakin ketjun alussa lukee: Erilaiset toiveet elämäntyylistä. Minun mielestäni se on pikkuisen eri asia kuin se, että puolison ulkomuoto särkee silmiä.

Eli rautalangasta: jos ihmiselle on tärkeää, että parisuhteessa tehdään yhdessä asioita, hän nimenomaan haluaa että puolisot pitävät samoista asioista, oli se sitten musiikkia, liikuntaa tai ruoanlaittoa. Jos tällaisessa yhteiselämässä jompikumpi tai molemmat paisuvat, niin sitten varmaan yhdessä mietitään mitä sille ryhdytään tekemään. Kuulostaa ihan ok suhteelta.

Sitten voi olla myös sellainen suhde, jossa vetovoima perustuu erilaisuuteen. Siinä kumpainenkin voi tehdä mitä tahtoo ja painaa mitä haluaa, ja toista kiehtoo vaikkapa toisen huumori. Kuulostaa ihan ok suhteelta sekin.

Mutta sitten on vielä kolmas vaihtoehto. Siinä ei haluta tehdä yhdessä asioita, mutta jotenkin kummassa halutaan kontrolloida toista, vaikkapa tämän liikuntaa tai painoa. Sellaisesta suhteesta kannattaa juosta ja lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Jotain pientä hyötyliikuntaa on, mutta ei ole sitä mitä antoi ymmärtää aluksi että käy esim salilla tai ohjatulla tunnilla sen 1-2 x vkossa ja että kokee sen fiksuna elämäntapana.

Mutta sitten kovasti hän toivoo että herkuttelisimme enemmän. Yleisestä elämänkokemuksesta tiedän, että se on paha kierre kun kilot alkavat kertyä salakavalasti ja sitten kun asian huomaa, alkaa totuttuja tapoja olla vaikea muuttaa. Eikä tällaisen asian kanssa painiminen varsinaisesti ollut mielessä uutta suhdetta rakentaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Jotain pientä hyötyliikuntaa on, mutta ei ole sitä mitä antoi ymmärtää aluksi että käy esim salilla tai ohjatulla tunnilla sen 1-2 x vkossa ja että kokee sen fiksuna elämäntapana.

Mutta sitten kovasti hän toivoo että herkuttelisimme enemmän. Yleisestä elämänkokemuksesta tiedän, että se on paha kierre kun kilot alkavat kertyä salakavalasti ja sitten kun asian huomaa, alkaa totuttuja tapoja olla vaikea muuttaa. Eikä tällaisen asian kanssa painiminen varsinaisesti ollut mielessä uutta suhdetta rakentaessa.

Mikä on mielestäsi kohtuullinen määrä herkkuja viikossa? Ootko äärimmäinen elintavoissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Jotain pientä hyötyliikuntaa on, mutta ei ole sitä mitä antoi ymmärtää aluksi että käy esim salilla tai ohjatulla tunnilla sen 1-2 x vkossa ja että kokee sen fiksuna elämäntapana.

Mutta sitten kovasti hän toivoo että herkuttelisimme enemmän. Yleisestä elämänkokemuksesta tiedän, että se on paha kierre kun kilot alkavat kertyä salakavalasti ja sitten kun asian huomaa, alkaa totuttuja tapoja olla vaikea muuttaa. Eikä tällaisen asian kanssa painiminen varsinaisesti ollut mielessä uutta suhdetta rakentaessa.

Mikä on mielestäsi kohtuullinen määrä herkkuja viikossa? Ootko äärimmäinen elintavoissasi?

Ei tähän voi mielestäni vastata kun en ole ääri-ajattelija. Turnoff tulee lähinnä sitä kautta että vkonlopun endorfiinit haetaan ensisijaisesti herkuista ja liikunta jätetään kokonaan väliin. Olen itsekin joskus elänyt niin ja se ei ole omantyylistä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?

Mätöstääkö tämä puolisosi siis jatkuvasti herkkuja, pullavoituu koko ajan enemmän eikä liiku ollenkaan?

Jotain pientä hyötyliikuntaa on, mutta ei ole sitä mitä antoi ymmärtää aluksi että käy esim salilla tai ohjatulla tunnilla sen 1-2 x vkossa ja että kokee sen fiksuna elämäntapana.

Mutta sitten kovasti hän toivoo että herkuttelisimme enemmän. Yleisestä elämänkokemuksesta tiedän, että se on paha kierre kun kilot alkavat kertyä salakavalasti ja sitten kun asian huomaa, alkaa totuttuja tapoja olla vaikea muuttaa. Eikä tällaisen asian kanssa painiminen varsinaisesti ollut mielessä uutta suhdetta rakentaessa.

Se nyt ainakin on varmaa, että tilanne ei muutu miksikään vaikka muistuttaisit, että hän antoi ymmärtää olevansa liikunnallinen. Eikä muutu, vaikka kerrot tietäväsi elämänkokemuksesi takia miten hänen pitäisi olla ja elää.

Voit tehdä molempien olon kurjaksi huomauttelemalla tai sitten voit olla hiljaa ja teillä on kivaa yhdessä sen aikaa kun yhdessä olette.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siinä niin käy että jos suhteen alussa nainen on jo pullukka niin mieti kymmenen vuoden päähän se on jo valas silloin.

Kannattaa harkita tarkoin jos ottaa lihavan naisen

Itse olen kyllä yhtä pullea kuin 10v sitten näin pitkälle aikuisuuteen ehtineenä. Paino hakenut semmoisen peruspisteen, että välillä laihdun siitä ali tai lihon yli mutta sitten se palaa samaan.

Sun täytyy itse päättää, onko toi sulle tärkeä yhdistävä asia. Mulle ei olisi, vaikka olen sporttinen. Toli en mitään alkoholiongelmaista ottaisi tmv

Jos ainoa haaste on tuo, että haluaisit kaverin lenkille tai vaellukselle, niin eikö tuo ole vielä ratkaistavissa? Siis sillä, että sinä teet noita omien kavereidesi kanssa ja puoliso omia juttuja omien kavereiden kanssa.

Jos taas ongelma on hänen lihavuutensa, niin se ei valitettavasti ratkea millään vaan ainoastaan pahenee ajan myötä tuolla elämäntyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa haaste on tuo, että haluaisit kaverin lenkille tai vaellukselle, niin eikö tuo ole vielä ratkaistavissa? Siis sillä, että sinä teet noita omien kavereidesi kanssa ja puoliso omia juttuja omien kavereiden kanssa.

Jos taas ongelma on hänen lihavuutensa, niin se ei valitettavasti ratkea millään vaan ainoastaan pahenee ajan myötä tuolla elämäntyylillä.

Se tässä ei ole ongelma ettenkö saisi hänestä seuraa. Saan sitä liikaakin sekä kotona että kodin ulkopuolella. Ja ongelma ei siis ole etteikö hän liiku kanssani, vaan ettei hän liiku ollenkaan. Ja tiedän täysin että kuvio ei tule pidemmän päälle toimimaan. Huomautteluun en halua ryhtyä, mutta on tämä aika karua jos nyt jo pitää alkaa suunnittelemaan eroa.

Aika nopeasti eskaloituva asia kun ihan selkeästi tämä on jo vähentänyt seksihalujani häntä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ainoa haaste on tuo, että haluaisit kaverin lenkille tai vaellukselle, niin eikö tuo ole vielä ratkaistavissa? Siis sillä, että sinä teet noita omien kavereidesi kanssa ja puoliso omia juttuja omien kavereiden kanssa.

Jos taas ongelma on hänen lihavuutensa, niin se ei valitettavasti ratkea millään vaan ainoastaan pahenee ajan myötä tuolla elämäntyylillä.

Se tässä ei ole ongelma ettenkö saisi hänestä seuraa. Saan sitä liikaakin sekä kotona että kodin ulkopuolella. Ja ongelma ei siis ole etteikö hän liiku kanssani, vaan ettei hän liiku ollenkaan. Ja tiedän täysin että kuvio ei tule pidemmän päälle toimimaan. Huomautteluun en halua ryhtyä, mutta on tämä aika karua jos nyt jo pitää alkaa suunnittelemaan eroa.

Aika nopeasti eskaloituva asia kun ihan selkeästi tämä on jo vähentänyt seksihalujani häntä kohtaan.

Miksi pitää olla noin hankala ja aiheuttaa ongelmia? On ilmiselvää että et halua olla hänen kanssaan, mutta väkisin pitää roikkua ja haikailla että toinen muuttuisi. Tuhlaat molempien aikaa.