Erilaiset toiveet elämäntyylistä - pitääkö luovuttaa?
Oltiin aluksi hyvin yhteen sopiva pari. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että eri suunta meillä elämässä. En varmaan olisi huolissaan jos pitkä yhteinen elämä olisi takana, mutta vasta vuosi yhdessä oltu. Pystyykö kukaan samaistumaan ettei aktiivinen liikkuja ja liikkumaton toimi pidemmän päälle? Asia vie selkeästi seksihaluja toista kohtaan ihan reippaasti.
Ottaa päähän kun alkutiedot toisesta antoi ymmärtää muuta. Ja siksikin kun toisesta välittää ja hänen seurassa on hyvä olla. Mutta siihen en vaan ole enää ryhtymässä että katsoisin vierestä kun ilo elämään haetaan herkkujen kautta.
Kommentit (31)
Asennehan se on se mikä erottaa. Ei sohvalla makoilu ole mikään synti, mutta liikuntaa voi harrastaa myös lyhyitä pätkiä säännöllisesti ja sen jälkeen levätä. Ja ruoasta voi tehdä hyvää myös terveellisellä tavalla.
Kyllä siinä niin käy että jos suhteen alussa nainen on jo pullukka niin mieti kymmenen vuoden päähän se on jo valas silloin.
Kannattaa harkita tarkoin jos ottaa lihavan naisen
Saako mies kotona tehtyä ruokaa vai syökö epäterveellisiä eineksiä.
Meillä ei ole mitään ongelmia vaikka toinen on sohvaperuna ja toinen elämäntapaliikkuja. Ongelmia meille tulee siitä kun toinen viihtyy alkeellisissa vanhanaikaisissa oloissa ja toinen haluaa koko ajan jotain uusia asumismukavuuksia ja nykyaikaisia oloja, niin paljon ongelmia tästä että jos seurusteluaikana olisin sen ymmärtänyt olisimme lähteneet eri teille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä niin käy että jos suhteen alussa nainen on jo pullukka niin mieti kymmenen vuoden päähän se on jo valas silloin.
Kannattaa harkita tarkoin jos ottaa lihavan naisen
No minä en ottanut, mutta valitettavat merkit ovat ilmassa että siihen suuntaan ollaan menossa. Varmaan muillakin kokemuksia siitä että näin voi käydä. Ja tästä on keskusteltu niin diplomaattisesti kuin mahdollista, mutta puheet ja teot eivät täsmää.
Onko tämä muuten jonkun mielestä hauska asia, että tulee tällainen ongelma kun on yhteinen elämä ja kotitalous perustettu? Kovasti haluaisin tähän jonkun ratkaisun, mutta loputtomiin en jaksa toiselle paasata liikkumisen tärkeydestä, kyllä aikuisen ihmisen pitää tajuta asia itse.
Riippuu siitä, kumpi on teille tärkeämpää, se että olette juuri toistenne kanssa vai se, että olette jonkun sellaisen kanssa jolla on samanlainen elämäntyyli.
Tuohan on täsmälleen kiinni siitä, mitä haluaa ja mitä et.
Itse en voisi elää ihmisen kanssa, jolla on erilaiset arvot. Sen sijaan elämäntyyli ja mieltymykset voivat olla jossakin määrin erilaisia.
Liikuntaa harrastamme molemmat, muttemme kumpikaan mitenkään intohimoisesti. Itse kokisin rasittaviksi kaikki liikunta- ja ruokailuhörhöt, jotka tekevät noista asioista mutkikkaita, olipa sitten painoa 50 tai 150 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään ongelmia vaikka toinen on sohvaperuna ja toinen elämäntapaliikkuja. Ongelmia meille tulee siitä kun toinen viihtyy alkeellisissa vanhanaikaisissa oloissa ja toinen haluaa koko ajan jotain uusia asumismukavuuksia ja nykyaikaisia oloja, niin paljon ongelmia tästä että jos seurusteluaikana olisin sen ymmärtänyt olisimme lähteneet eri teille.
Eihän parisuhteessa ole pakko asua yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole mitään ongelmia vaikka toinen on sohvaperuna ja toinen elämäntapaliikkuja. Ongelmia meille tulee siitä kun toinen viihtyy alkeellisissa vanhanaikaisissa oloissa ja toinen haluaa koko ajan jotain uusia asumismukavuuksia ja nykyaikaisia oloja, niin paljon ongelmia tästä että jos seurusteluaikana olisin sen ymmärtänyt olisimme lähteneet eri teille.
No sitten toinen voi asua sellaisessa talossa, jossa on keskuslämmitys ja vesivessa, ja toinen voi asua sellaisessa jossa ei niitä ole. Ei sen takia tarvitse lopettaa suhdetta.
Toisen ruumis on hänen omansa. Voit pitää itsesi niin timmissä kunnossa kuin haluat, mutta toiselta et voi vaatia samaa.
Ei kai sitten, jos et halua sitä ja etsit erilaista ihmistä. On parempi että jokaisella on hyväksyvä kumppani tai löytyy. Ei osa silti kuole vaikka syö jotain, ellei ole geenirasite. Kävely on myös liikuntaa, mutta onko kävelyreittejä tai miellyttäviä. Talvella liukasta. Jos sulle seksuaalisuus on tärkeää, kai se löytyy sitten jonkun yhtä urheilullisen kanssa.
Tää liikkumisjuttu on nykyään kyllä hankala asia. Deittipalveluissa, jos etsit liikunnallista ihmistä ja kerrot, että olet elämäntapaliikkuja, niin ihailijoita ja treffeille pyytäjiä kyllä riittää. Mutta sitten tapaamisiin tulee ylipainoisia ja sairaita ihmisiä, jotka kehuvat kuinka kovia urheilijoita olivat vuosia sitten. En ainakaan minä halua ruveta kenenkään personal traineriksi ja patistajaksi. Ja riitoja vaan tulee, kun toinen on aina menossa lenkille, salille, jumppaan, pelaamaan yms. ja sitä ylipainoista sohvaperunaa kiinnostaa vaan TV ja syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Tää liikkumisjuttu on nykyään kyllä hankala asia. Deittipalveluissa, jos etsit liikunnallista ihmistä ja kerrot, että olet elämäntapaliikkuja, niin ihailijoita ja treffeille pyytäjiä kyllä riittää. Mutta sitten tapaamisiin tulee ylipainoisia ja sairaita ihmisiä, jotka kehuvat kuinka kovia urheilijoita olivat vuosia sitten. En ainakaan minä halua ruveta kenenkään personal traineriksi ja patistajaksi. Ja riitoja vaan tulee, kun toinen on aina menossa lenkille, salille, jumppaan, pelaamaan yms. ja sitä ylipainoista sohvaperunaa kiinnostaa vaan TV ja syöminen.
Minä taas ajattelisin, että sohvaperuna ja himourheilija voisivat olla hyvä pari, kun kummankin elämä pyörii oman navan ympärillä.
No kyllä itselle olisi täysi turn off jos toinen ei viitsi yhtään pitää huolta kunnostaan ja/tai mässäilee liikaa. Harmi että niin moni näyttää sen todellisen minänsä vasta joku vuoden kohdalla.
Miten voi olla jostain liikunnasta kiinni ellei toinen ole puolet vuodesta treenileireillä viettävä? Urheilen 4-5 kertaa viikossa ja puolisoni ei ollenkaan. Hän taas käyttää saman ajan erään instrumentin soittamiseen. Mitä sitten?
Miehenä miettisin kyllä kahdesti ottaisinko suhteeseen jo suhteen alussa pullukkaa naista. Kymmenen vuoden kuluttua se on jo valaan kokoinen
Ite en näe tota ongelmana, ellei sille liikkujalle ole tärkeää nimenomaan hyvä ulkonäkö. Mun mielestä harrastukset ei tarvi olla samoja. Mutta joillekin se voi olla dealbreaker
Pystyn samaistumaan. Ihana ihminen, mutta ei liiku tai pidä esim lainkaan retkeilystä, kuten minä, vaan viihtyy parhaiten kaupunkilomilla hyvää ruokaa ja juomaa nauttien. Ja on, no... Vähän lihava. Tai aika reippaasti.
Toki retkeilen ja liikun nytkin yksin ja hän menee menojaan, mutta jotenkin haluaisin nämä asiat jakaa nimenomaan sen rakkaan kanssa.
Jotenkin sellainen pelkkä sohvailu ärsyttää, vaikkemme edes asu yhdessä.
Toisaalta tämä ihminen saa minut nauramaan ja tuo minusta esiin puolia, esim. sellaista elämäniloa, jota olen harvoin kokenut. Vaikeaa.