Lue keskustelun säännöt.
Löytöeläin talolta ei haluta antaa kissaa? Omaa ja tuttujen kokemaa
28.05.2023 |
Muka niin paljon kodittomia kissoja mutta kun niitä ei halua luovuttaa!
Olen kokenut kissanomistaja, parveke on verkotettu ja minulla on varaa maksaa eläinlääkärikulut. Silti vastaanotto on ollut nihkeä kun olen ilmaissut haluni antaa kodin kissalle. Vaikka jollekin seniorille jotta tämän ei tarvitsisi elää löytöeläintalolla viimeisiä vuosiaan,
Myös tuttavapiirissä ollut samanlaisia kokemuksia.
Kommentit (273)
Aplle myötätuntoa, menit mielessä saada kaveri ja lemmikki ja sitten sinua syrjittiin itseäsi. Sydäntä särkee, koska löytökissa oli jo hylätty ja sinulle annettiin sama kokemus. Ihmiset eivät kyllä enää tajua paljoa toisten ihmisten tarpeita ja elämää. Missä päin tämä oli, muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulun seudulla on ainakin niin fiksu eläinhoitola josta kyllä kissat saa nopeasti uuden kodin, sisäkissaksi. Rokotettu ja sirutettu. Kannattaa kysellä kauempaakin joskus.
"Olet liian needy. Vaikutat ehkä vouhottajalta, kertoilet kuinka on kaikki verkotettua parveketta myöten. .. Jos kissa on arka, vaikutat ehkä liian rempseältä luonteelta. Sellaisen mielikuvan saan minäkin viestistäsi. Ei pahalla."
Kirjallinen Valviran valtuuttaman psykologin laatima mt-todistus (luonnearvioineen !)
lisää hakijan mahdollisuuksia tulla huomioon otetuksi löytöeläinkodista lemmikkiä itselleen ostaessaan/hakiessaan.
Muussa tapauksessa luonne-arvion laatii löyöeläinkodin henkilökunta.
Olen huomannut, anteeksi nyt vaan, useat eläimiin liittyvillä aloilla työskentelevät ihmiset asennevammaisiksi ja oudoiksi.
Ratsastuksenopettajat ovat luku sinänsä. Olen kolmella tallilla ratsastanut pk-seudulla ja kahdessa niissä on tilanne että osa opettajista on aivan väärällä alalla. Ei kaikki mutta osa.
ja yläaste-aikaisista, kiusaavista pahis-tytöistä peräti kaksi on perustanut eläimiin liittyvän yrityksen. Toisella on löytöeläinkoti ja yksityinen talli. Toisella niin ikään yksityistalli ja iso kennel.
Muistellaanpa ylipäätään ratsastustallien kohuja eläinten kohtelusta tai pedofiliasta.
Tuotantoeläimiä pitävistä osa puhtaita sadisteja.
Jotain vikaa on koko eläin-alalla.
Vierailija kirjoitti:
Olet liian needy. Vaikutat ehkä vouhottajalta, kertoilet kuinka on kaikki verkotettua parveketta myöten. Tosiasiassa omakotitaloasujat tai isommassa kodissa asuvat, ehkä perheet, menevät todennäköisesti edellesi. Jo sinulla jo on kissoja, eivät halua muiden kissojen kaveriksi. Jos kissa on arka, vaikutat ehkä liian rempseältä luonteelta. Sellaisen mielikuvan saan minäkin viestistäsi. Ei pahalla.
Niin sehän on sille kissalle kauheeta, kun joutuu vain esim 1 kissan kaveriksi uuteen kotiin, kun siellä eläinsuojeluyhdistyksessä yhdessä kopissaa saattaa olla 15-20 kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä onko tää provo vai ei mut en ihmettelesi vaikka ois aitoa. Muutenkin kissa keskustelu menny ihan oydoks ja ihmisten mieltymyksiä vastaavaks ei kissojen hyväää. Meidän kissa tuli meille 8vuotiaana silleen perinteisesti et päätti vaan et hänen koti on meillä. Löydettiin alkuperänen koti mut tuli aina takas. Päätettiin et saa olla meillä. Alko oksentaa kun yritettiin pitää sisällä. Hänelle paras on ulkoilla vaikka jäis auton alle siis. Ainakin kuolis onnellisena. On nyt 17vuotias. Ne jotka tuomitsee ulkoilun on säälittäviä hirviöitä!! Itekki pitäsin kissan sisäl jos tulis pentu mut nykysen pitäminen sisäl ois kidutusta. Eli ne jotka puhuu et koskaan ei sais ulkoilla yksin on puhtaasti eläinten vihaajia ja putkiaivoja
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.
Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.
Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.
Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.
Tiedätkö, mihin meidän löytäeläintalon kissan saanti tyssäsi?
Meillä kellään ei ole facebook-tiliä.
"Te ootte tosi ihanteellinen koti kissoille (oltaisiin siis otettu kissapari), kun teillä on tuota sijoituskotitoimintaakin ollut aikaisemmin (ollaan siis otettu näitä suoraan poliisilta tulleita kissoja sijoitukseen, kunnes ovat kuntoutuneet esimerkiksi kissalaan sijoitettavaksi tai löytäneet kodin). Mut me ei voida antaa teille kissoja, kun teillä ei oo tota facebookkia eikä muuta somea, ettei me voida seurata teidän elämää." Olin siis kertonut, että voimme lähettää kuvia ja kuulumisia, meille voi sovittuina aikoina tulla käymään jne, mutta ei sekään riittänyt. Olisi vielä pitänyt päästä seuraamaan perhe-elämää livenä facebookista/instastakin.
Löysimme sitten lopulta kissan toiselta puolen Suomea, ihan perinteisen "kuistin alle" syntyneestä puolivillistä pentueesta. Se on nykyään kainaloinen, joka kutsuttaessa tulee juttelemaan ja pussailemaan ja eläinlääkärien mielestä tasapainoisen oloinen reipas ja terve kissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.
Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.
Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.
Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.
No, sitten tällainen ongelmainen ostaa sen kissan muualta. Ja kohta se on kierrossa. Onko se sit parempi.
En myöskään ihan ymmärrä, kuinka nuo kaikki esittämäsi esimerkit estävät sen, että kissaa hoidetaan hyvin kotona. Se että *pariskunnalla olisi edes yksi yhteinen harrastus* mitä tää edes tarkoittaa? Eihän oppi-kissalla voi edes harrastaa, rotukoira-harrastuksen ymmärrän.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, anteeksi nyt vaan, useat eläimiin liittyvillä aloilla työskentelevät ihmiset asennevammaisiksi ja oudoiksi.
Ratsastuksenopettajat ovat luku sinänsä. Olen kolmella tallilla ratsastanut pk-seudulla ja kahdessa niissä on tilanne että osa opettajista on aivan väärällä alalla. Ei kaikki mutta osa.
ja yläaste-aikaisista, kiusaavista pahis-tytöistä peräti kaksi on perustanut eläimiin liittyvän yrityksen. Toisella on löytöeläinkoti ja yksityinen talli. Toisella niin ikään yksityistalli ja iso kennel.
Muistellaanpa ylipäätään ratsastustallien kohuja eläinten kohtelusta tai pedofiliasta.
Tuotantoeläimiä pitävistä osa puhtaita sadisteja.
Jotain vikaa on koko eläin-alalla.
Sama havainto todellakin itsellä ja kuulostaa ketjun perusteella siltä ettei noitten Löytöeläintalojen ihmisten tulisi saada hoteisiinsa yhtään kissaa, vaikuttavat heti vittuilevan sellaisille joihin nähden on muka tuossa tilanteessa "autoriteettiasemaa". Ihme touhua on, itse muka ollaan virheittä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei enää yritetä löytökissaa löytötalosta. Ei vaan koskaan saatu yhteydenottoa vaikka lähetettin kaikki pyydetyt tiedot. Toisessa paikassa halusivat antaa yhden kissan sijaan kaksi, muu ei käynyt. Se taas ei sopinut meidän perheen tilanteeseen ollenkaan.
Ostettiin sit kasvattajalta maine coon ja ollaan tykätty, ja kissa voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian needy. Vaikutat ehkä vouhottajalta, kertoilet kuinka on kaikki verkotettua parveketta myöten. Tosiasiassa omakotitaloasujat tai isommassa kodissa asuvat, ehkä perheet, menevät todennäköisesti edellesi. Jo sinulla jo on kissoja, eivät halua muiden kissojen kaveriksi. Jos kissa on arka, vaikutat ehkä liian rempseältä luonteelta. Sellaisen mielikuvan saan minäkin viestistäsi. Ei pahalla.
Niin sehän on sille kissalle kauheeta, kun joutuu vain esim 1 kissan kaveriksi uuteen kotiin, kun siellä eläinsuojeluyhdistyksessä yhdessä kopissaa saattaa olla 15-20 kissaa.
Olen samaa mieltä tuosta vouhotusjutusta. Adoptiolapsia ja -eläimiä ei (syystä!) anneta sellaiselle, joka oikein huutaa hyvyyttään.
Ja mitä tulee tuohon, että eläinsuojeluyhdistyksessä on "kopissa" "15-20" kissaa, niin viimeksi maaliskuussa näitä kiertelin pitkin Etelä-Suomea ja koppeja ei näkynyt, huoneita kyllä, missä esim. kiipeilypuita, nojatuoleja, petejä ja pesiä, useampi hiekkis, ruokapaikka... Enimmillään näin tällaisessa huoneessa 3 kissaa, ja he oli nuoret sisarukset, jotka etsivät kotia kolmistaan. Yhden kissan huoneita oli paljon, esim. sellaisille, joilla on lääkeruoka tai muuten jotain lääkintää, ettei voi laittaa samalle ruokapaikalle toisten kanssa. En nyt oikein tajua tuota väitettä "15-20 kissasta". Onko katsottu jotain Disney-elokuvaa, jossa rankkurilla on 15 koiraa samassa... Ei kissoja voi pitää niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.
Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.
Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.
Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.
Tiedätkö, mihin meidän löytäeläintalon kissan saanti tyssäsi?
Meillä kellään ei ole facebook-tiliä.
"Te ootte tosi ihanteellinen koti kissoille (oltaisiin siis otettu kissapari), kun teillä on tuota sijoituskotitoimintaakin ollut aikaisemmin (ollaan siis otettu näitä suoraan poliisilta tulleita kissoja sijoitukseen, kunnes ovat kuntoutuneet esimerkiksi kissalaan sijoitettavaksi tai löytäneet kodin). Mut me ei voida antaa teille kissoja, kun teillä ei oo tota facebookkia eikä muuta somea, ettei me voida seurata teidän elämää." Olin siis kertonut, että voimme lähettää kuvia ja kuulumisia, meille voi sovittuina aikoina tulla käymään jne, mutta ei sekään riittänyt. Olisi vielä pitänyt päästä seuraamaan perhe-elämää livenä facebookista/instastakin.
Löysimme sitten lopulta kissan toiselta puolen Suomea, ihan perinteisen "kuistin alle" syntyneestä puolivillistä pentueesta. Se on nykyään kainaloinen, joka kutsuttaessa tulee juttelemaan ja pussailemaan ja eläinlääkärien mielestä tasapainoisen oloinen reipas ja terve kissa.
Ei kuulosta lailliselta touhulta saada seurailla Facebookissakin voi hyvänen aika sentään! Ilmoittakaapa Kuluttajansuoja virkamiehelle moiset seksikyselyt ja FB seurantavaatimukset. Tuohan on ihan sairasta. Laitonta peliä. Ketään ei tarvi laskea elämäänsä vaan siksi että ostaa kissan, lehmän, hevosen , kanan tai mitä vaan . Hyvä Jumala sentään mikä pimeä alue!
Hesy on ymmärtääkseni kaikkein tiukimmasta päästä näissä luovutusehdoissaan.
Pikkupaikkakunnilla tilat on niin täynnä ja uutta kissaa tulee ovesta ja ikkunasta että pakkokin ns. päästää irti kissoista hieman suuremmalla luottamuksella ostajaa kohtaan.
Nythän on tulossa kohta se kissarekisteri koirarekisterin tapaan. Saa nähdä helpottaako se tätä prosessia kun ainakin varmasti vaativat uutta omistajaa pitämään huolta rekisterissä olosta eli on paremmin jäljitettävissä jos kissa vaikkapa muuttaa tai karkaa ja joutuu uudelleen löytölään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian needy. Vaikutat ehkä vouhottajalta, kertoilet kuinka on kaikki verkotettua parveketta myöten. Tosiasiassa omakotitaloasujat tai isommassa kodissa asuvat, ehkä perheet, menevät todennäköisesti edellesi. Jo sinulla jo on kissoja, eivät halua muiden kissojen kaveriksi. Jos kissa on arka, vaikutat ehkä liian rempseältä luonteelta. Sellaisen mielikuvan saan minäkin viestistäsi. Ei pahalla.
Niin sehän on sille kissalle kauheeta, kun joutuu vain esim 1 kissan kaveriksi uuteen kotiin, kun siellä eläinsuojeluyhdistyksessä yhdessä kopissaa saattaa olla 15-20 kissaa.
On kissoja, jotka eivät kestä muita kissoja, vaan stressaantuvat niistä. Yleensä kissan tiedoissa on maininta, josta näkee suositellaanko sitä luonteensa perusteella kissa-, koira- tai lapsiperheeseen vai eikö suositella. Joskus kissoja annetaan vain parhaan kaverinsa kanssa eli tulee kaksi kissaa.
-ohis
Missäkähän nämä löytöeläinaktivistit ovat silloin kun Suomessa mätänee lehmää lammasta ja hevosta lantakasoihin satamäärin? Jotenkin ei tämä yhtälä nyt oikein istu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.
Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.
Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.
Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.
No, sitten tällainen ongelmainen ostaa sen kissan muualta. Ja kohta se on kierrossa. Onko se sit parempi.
En myöskään ihan ymmärrä, kuinka nuo kaikki esittämäsi esimerkit estävät sen, että kissaa hoidetaan hyvin kotona. Se että *pariskunnalla olisi edes yksi yhteinen harrastus* mitä tää edes tarkoittaa? Eihän oppi-kissalla voi edes harrastaa, rotukoira-harrastuksen ymmärrän.
Öö miksi ostaisit kissan ja laittaisit "kohta kiertoon"? Kissa voi elää 20-vuotiaaksi. Sun kannattaa ajatellaa asia niin päin, että sitoudut 20 vuodeksi järjestämään elämäsi kissanhoidon ympärille. Aivan sama kuin lasten kanssa. Sun pitää sitoutua. Elämäsi muuttuu tulokkaan myötä.
Sitten tuo "oppi-kissalla harrastaminen", en ymmärrä, mitä silläkään tarkoitat. kyllähän eroa suunnittelevat pariskunnat usein päättävät hankkia lemmikin, jos se vaikka toisi jotain virtaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Tarjouduin sijaiskodiksi, ja kokemustakin kyseisistä eläimistä on paljon.
Haastattelun aikana tuli mielikuva, että olisin soveltuva, mutta joitain päiviä myöhemmin tuli erikoinen viesti, jossa oli kohteliaasti verhottu sisältö: ei kiitos.
Tietysti täytyy olla tiukka seula, mutta taitaa sitten olla tiukkaakin tiukempi.
(Ammattinikin puolesta, joka kävi ilmi, olen käynyt testit, joissa seulotaan päihteidenkäyttäjät ja ns. epävakaat henkilöt, joten siltäkään osin ei pitäisi arveluttaa.) Mutta näin kävi ja tuskin kannattaa olla enää myöhemminkään yhteydessä, koska en tiedä syytä."
-
Juotko alkoholia? Esim. jos kännää ja soittaa musiikkia niin se voi olla eläimelle pelottavaa"Myöskin äänekäs seksin harrastaminen saattaa traumatisoida lemmikin.
.
Niin ja eläintalon työntekijä näkee ihmisestä, kuka on äänekäs sekstailija.
Meiltä tuo ihan kysyttiin. Käytiin läpi pitkä kysymyslista, jossa seikkaperäisesti kartoitettiin musiikkimakumme ja syömä-, juoma- ja seksitapamme. Kävi siinä ilmi, että mieheni joskus orgasmin hetkellä murahtelee ja itsekin saatan vinkaista, joten sitouduttiin sitten lopettamaan seksin harrastaminen kissan eliniäksi. Niin saatiin suloinen kollipoika meille 🥰
Tästä olisi kyllä joku voinut varoittaa etukäteen. Minulla meni teet siinä väärään kurkkuun kun tämä kysymys tuli eteen. Pelkäsin jo punastumiseni kertovan turhan villistä elämästä, mutta olivatkin tottuneina haastattelijoina tulkinneet minut ihan oikein siveyden sipuliksi. Musiikkimakuna eivät kuulemma ihmisinä arvostaneet Mambaa, mutta lemmikin suhteen se ei ollut kieltolistalla.
Ei siis ollut mitään esteitä ja pääsin siirtymään häkkien puolelle kissaa valitsemaan. Ihan hyvä kuitenkin, että ottavat kunnolla selvää kotiehdokkaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko tää provo vai ei mut en ihmettelesi vaikka ois aitoa. Muutenkin kissa keskustelu menny ihan oydoks ja ihmisten mieltymyksiä vastaavaks ei kissojen hyväää. Meidän kissa tuli meille 8vuotiaana silleen perinteisesti et päätti vaan et hänen koti on meillä. Löydettiin alkuperänen koti mut tuli aina takas. Päätettiin et saa olla meillä. Alko oksentaa kun yritettiin pitää sisällä. Hänelle paras on ulkoilla vaikka jäis auton alle siis. Ainakin kuolis onnellisena. On nyt 17vuotias. Ne jotka tuomitsee ulkoilun on säälittäviä hirviöitä!! Itekki pitäsin kissan sisäl jos tulis pentu mut nykysen pitäminen sisäl ois kidutusta. Eli ne jotka puhuu et koskaan ei sais ulkoilla yksin on puhtaasti eläinten vihaajia ja putkiaivoja
Ei millään pahalla mutta ne suositukset siitä, että kissaa ei päästetä pihalle on ihan aiheellisia. Kannattaa tutustua niihin tietoihin, että miten paljon kissa aiheuttaa elinympäristössään tuhoa. Lisäksi myös kissa on itse vaarassa idiootti ihmisten vuoksi luonnossa jos on irrallaan.
Ihan kun kaikkk ei tietäs noita asioita!! Silti asiat ei koskaan ole niin mustavalkosia!! Haluisiklo sä oikeesti ei kissa kuolis oksentaen stressaantuneena sisäl jos tottunu ulkoileen? Jos haluisit olet hirviö!!
No tämä! Meillä vähän saman kaltanen tilanne. Ei kissa sopeutunu sisälle vaikka yrittettiin. Nää kissak ulkoilun vihaajat on hirviöitä! Niin mustavalkosia. Jos meille tulis pentukissa pitäsin kyllä sisäkissana mutta jos jo ulkoilevia yritetään saada sisälle se on kuin ihmiset laitettas vankilaan. Puhdasta pahuutta. Jotkut ehkä sopeutuu mut iso osa kuolee kärsien
Vierailija kirjoitti:
Sukulaisella sama kokemus, on kokemusta kissoista on, lasitettu parveke jne. Yrittänyt saada kissaa Hesyltä, mutta ei edes vaivauduta vastaamaan kyselyihin tai pääse katsomaan kissoja paikan päälle.
Moni pieneläinkoti pyörii todella pienellä henkilökunnalla, eikä yksinkertaisesti ole aikaa vastata kaikkiin yhteydenottoihin. Ja se aika on usein eläimiltä pois. Ja todella pienellä budjetilla, kun moni pieneläinkoti toimii lahjoitusvaroin ja kaupungin niukalla määrärahalla.
Sinne vain vapaaehtoiseksi töihin, ilman palkkaa ja työaikaa ja vastailemaan kysymyksiin.
Meidän perheellä ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia saada löytöeläintalosta kissaa, ja tarkastuskäynneillä olemme aina saaneet vain ylistystä. Samoin eläinlääkäreiltä, kissan hoitamiselle omistautumisestamme ja vastuullisuudestamme.
Voin toki helposti arvata, mistä tiukkuus muiden kohdalla voisi johtua. Varmaankin ihan siitä, että löytöeläintaloilla on yleensä yleisesti ottaen todella huonoja kokemuksia niistä ihmisistä, jotka kissoja, koiria, marsuja ja kaneja sekä etenkin liskoja ja lintuja sieltä kärttää. Näitä kokemuksia ei kuitenkaan Suomessa voi mitenkään julkaista, koska henkilösuoja, kunnianloukkas ja pläp pläp plää. Eli laki ei ole eläimen puolella vaan eläinrääkkääjän puolella. Rääkkäys salataan maassamme. Suuri yleisö ei tajuakaan, miten yleisiä kaiken maailman teemumäet ovat. Tai miten paljon adoptoituja eläimiä palautuu. Usein rääkättyinä ruumiina.
Meidän maassamme on myös aivan liian nuori (vasta joskus kasarilla-ysärillä kohentunut mutta ei vieläkään hyvä), kehittymätön eläinsuojelulainsäädäntö, joka suojelee ei eläintä vaan sitä ongelmaperhettä, joka ottaa kissoja lapsille leluiksi, sitä yksinäistä sinkkua, joka ottaa kissoja vauvakuumeeseen mutta lyö niiden hoidon laimin heti kun löytää puolison tai hedelmöittyy hoidoista, sekä sitä pariskuntaa, joka ottaa kissoja, jotta olisi edes jokin yhteinen harrastus. Tähän päälle kaikki somekuvien takia halutut kissat, toimintakyvyttömän vanhuksen seuraksi halutut kissat, autistiselle lapselle muka empatian opettamiseksi halutut kissat... Kissaa pidetään Suomessa turhan paljon esineenä. Välineenä. Kertakäyttöeläimenä, jolla voi paikata minkä tahansa elämänsä aukon.
Tällä hetkellä meillä on mm. 10-vuotias kodinvaihtajakissa, joka tuli meille löytöeläintalon kautta. Kissaa oli edeltävä adoptoija mm. lyönyt. Siis adoptoija, ihminen, joka oli ihan hakemuksella hakenut tätä kissaa itselleen "loppuelämän hoivaan". Että semmoista.