Miksi pitäisi lähteä pois mukavuusalueelta

Koska uudet haasteet kehittää. Mukavuusaueella ei tapahdu yleensä kasvua ja kehittymistä. Ihmisen on tärkeä kokeilla ja oppi uutta.

Vierailija kirjoitti:

Koska uudet haasteet kehittää. Mukavuusaueella ei tapahdu yleensä kasvua ja kehittymistä. Ihmisen on tärkeä kokeilla ja oppi uutta.

Pidät ihmistä jonain ummehtuneena zombina? Normaali ja terve ihminen on utelias ja haluaa oppia uusia taitoja. Se on kivaa eikä epämukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

No ei nyt noinkaan, mutta jos vaikka unelmanasi on mennä Australiaan, mutta pelkäät lentämistä niin tuolloin lentopelon selättäminen on aiheellista, koska siitä seuraa jotain mikä on tärkeää sinulle.

Niin. Tai sitten voi vaihtaa unelmaansa toiseksi, ihan mikä itsestä HYVÄLTÄ TUNTUU eli on mukavaa. 

Kannattaa jokaisen muistaa, että kun pakottaa itseään toimimaan vastoin omia tunteitaan, voi syntyä masennusta, paniikki- ja ahdistusoireita. Älä siis turhaan tunne itseäsi luuseriksi, jos et tuosta epämukavuusjargonista huolimatta pysty pakottamaan itseäsi tai se ei tunnukaan hyvältä vaan entistä epämukavammalta. 

Usein ne unelmat ovat kuitenkin sellaisia, joista ei haluta luopua ja elämänlaatusi pysyy heikkona jos jäät nykyiseen tilanteeseen. Mitä jos unelmasi on löytää kavereita, mutta olet niin ujo ettet uskalla puhua kenellekään tai unelmana on jättää parisuhde, jossa voit henkisesti pahoin, mutta pelkäät jääväsi tyhjän päälle. 

Tarkoittaako epämukavuusalueelle meneminen siis vain heikossa elämäntilanteessa olevia? Että joku kuvittelee heillä olevan asiat hyvin ja mukavasti siinä heikossa elämäntilanteessa, mutta että epämukavaan menemällä tilanne sitten muuttuu paremmaksi?

Voihan normaalitilanteessakin haluta opetella vaikka jonkun uuden taidon, esim. puhumaan kiinaan kieltä tai soittamaan pianoa. Kyllä yleensä aina kun opetellaan jotain uutta niin joutuu jonkin verran menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki se henkilö voi päättää, että ei ikinä opettele mitään uutta, mutta onko sekään sitten kiva, että on aina siinä samassa tilanteessa kuin ennenkin eikä henkilö ikinä kehity tai koe uusia asioita.

No jos haluan opetella puhumaan kiinaa ja lataan Duolingon (tai missä sitä sitten ikinä pystyykään opettelemaan) ja alan etsiä youtubesta kiinankielen opetusvideoita, olen innoissani enkä mitenkään epämukavuusalueella. 

Jos taas minut pakotetaan opettelemaan ranskaa, jota en itse halua opetella, niin tunnen vastenmielisyyttä ja pitkästyneisyyttä, kun juoudun opettelemaan kieltä. 

Eli mielestäni ei kannata mennä epämukavuusalueelle vaan innostusalueelle. 

Harva ihminen on noin innostunut kaikesta kuin sinä. Itse opiskelin tänään tunnin Duolingolla espanjaa ja vaikka se ajatus siitä, että opin espanjaa innostaa, olisin kuitenkin mieluummin löhönnyt sängyssä ja katsellut Netflixiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

No ei nyt noinkaan, mutta jos vaikka unelmanasi on mennä Australiaan, mutta pelkäät lentämistä niin tuolloin lentopelon selättäminen on aiheellista, koska siitä seuraa jotain mikä on tärkeää sinulle.

Niin. Tai sitten voi vaihtaa unelmaansa toiseksi, ihan mikä itsestä HYVÄLTÄ TUNTUU eli on mukavaa. 

Kannattaa jokaisen muistaa, että kun pakottaa itseään toimimaan vastoin omia tunteitaan, voi syntyä masennusta, paniikki- ja ahdistusoireita. Älä siis turhaan tunne itseäsi luuseriksi, jos et tuosta epämukavuusjargonista huolimatta pysty pakottamaan itseäsi tai se ei tunnukaan hyvältä vaan entistä epämukavammalta. 

Usein ne unelmat ovat kuitenkin sellaisia, joista ei haluta luopua ja elämänlaatusi pysyy heikkona jos jäät nykyiseen tilanteeseen. Mitä jos unelmasi on löytää kavereita, mutta olet niin ujo ettet uskalla puhua kenellekään tai unelmana on jättää parisuhde, jossa voit henkisesti pahoin, mutta pelkäät jääväsi tyhjän päälle. 

Tarkoittaako epämukavuusalueelle meneminen siis vain heikossa elämäntilanteessa olevia? Että joku kuvittelee heillä olevan asiat hyvin ja mukavasti siinä heikossa elämäntilanteessa, mutta että epämukavaan menemällä tilanne sitten muuttuu paremmaksi?

Voihan normaalitilanteessakin haluta opetella vaikka jonkun uuden taidon, esim. puhumaan kiinaan kieltä tai soittamaan pianoa. Kyllä yleensä aina kun opetellaan jotain uutta niin joutuu jonkin verran menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki se henkilö voi päättää, että ei ikinä opettele mitään uutta, mutta onko sekään sitten kiva, että on aina siinä samassa tilanteessa kuin ennenkin eikä henkilö ikinä kehity tai koe uusia asioita.

No jos haluan opetella puhumaan kiinaa ja lataan Duolingon (tai missä sitä sitten ikinä pystyykään opettelemaan) ja alan etsiä youtubesta kiinankielen opetusvideoita, olen innoissani enkä mitenkään epämukavuusalueella. 

Jos taas minut pakotetaan opettelemaan ranskaa, jota en itse halua opetella, niin tunnen vastenmielisyyttä ja pitkästyneisyyttä, kun juoudun opettelemaan kieltä. 

Eli mielestäni ei kannata mennä epämukavuusalueelle vaan innostusalueelle. 

Harva ihminen on noin innostunut kaikesta kuin sinä. Itse opiskelin tänään tunnin Duolingolla espanjaa ja vaikka se ajatus siitä, että opin espanjaa innostaa, olisin kuitenkin mieluummin löhönnyt sängyssä ja katsellut Netflixiä.

Okei, eli ei koske minua nuo mukavuusaluehuutelut. Personal traineriltakin kyselin puolen tunnin aikoja. Hän kertoi, ettei ole tarjolla ja että minulle riittäisi oikein hyvin sellainenkin, mutta yleensä ottaen ihmisille ei vaan tarvitsevat sen koko tunnin (ja patistusta). 

Itsellä asiat lähtevät aina pieleen, jos menen epämukavuusalueelle. Hyvä fiilis kertoo siitä, että suunta on oikea. 

Opiskelusta tuli mieleen että en muista mitään oppimaani, vaikka periaatteessa olen kiinnostunut oikeastaan kaikesta. Paitsi että; kun luen tai kuulen lempilinnuistani jotain, edes sivusilmällä tai korvalla, niin muistan kaiken kirkkaasti vielä vuosien päästä, muistan jopa sen hetken kun tietyn asian luin. En muista mitään vuosilukuja, milloin oli se ja se sota, kuinka paljon ihmisiä asuu maassa x, jne, mutta muistan kertakuulemisella kuinka lujaa lentää lempilintuni vaakalennossa, syöksyssä, ja matkalennossa, sekä montako munaa se munii, kauanko hautoo ja mikä on poikasaika. 

Jotain vikaa siis on aivoissani, tai sitten linnut ovat vain mukavuusaluettani :D

(en ole nepsy)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

No ei nyt noinkaan, mutta jos vaikka unelmanasi on mennä Australiaan, mutta pelkäät lentämistä niin tuolloin lentopelon selättäminen on aiheellista, koska siitä seuraa jotain mikä on tärkeää sinulle.

Niin. Tai sitten voi vaihtaa unelmaansa toiseksi, ihan mikä itsestä HYVÄLTÄ TUNTUU eli on mukavaa. 

Kannattaa jokaisen muistaa, että kun pakottaa itseään toimimaan vastoin omia tunteitaan, voi syntyä masennusta, paniikki- ja ahdistusoireita. Älä siis turhaan tunne itseäsi luuseriksi, jos et tuosta epämukavuusjargonista huolimatta pysty pakottamaan itseäsi tai se ei tunnukaan hyvältä vaan entistä epämukavammalta. 

Usein ne unelmat ovat kuitenkin sellaisia, joista ei haluta luopua ja elämänlaatusi pysyy heikkona jos jäät nykyiseen tilanteeseen. Mitä jos unelmasi on löytää kavereita, mutta olet niin ujo ettet uskalla puhua kenellekään tai unelmana on jättää parisuhde, jossa voit henkisesti pahoin, mutta pelkäät jääväsi tyhjän päälle. 

Tarkoittaako epämukavuusalueelle meneminen siis vain heikossa elämäntilanteessa olevia? Että joku kuvittelee heillä olevan asiat hyvin ja mukavasti siinä heikossa elämäntilanteessa, mutta että epämukavaan menemällä tilanne sitten muuttuu paremmaksi?

Voihan normaalitilanteessakin haluta opetella vaikka jonkun uuden taidon, esim. puhumaan kiinaan kieltä tai soittamaan pianoa. Kyllä yleensä aina kun opetellaan jotain uutta niin joutuu jonkin verran menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki se henkilö voi päättää, että ei ikinä opettele mitään uutta, mutta onko sekään sitten kiva, että on aina siinä samassa tilanteessa kuin ennenkin eikä henkilö ikinä kehity tai koe uusia asioita.

No jos haluan opetella puhumaan kiinaa ja lataan Duolingon (tai missä sitä sitten ikinä pystyykään opettelemaan) ja alan etsiä youtubesta kiinankielen opetusvideoita, olen innoissani enkä mitenkään epämukavuusalueella. 

Jos taas minut pakotetaan opettelemaan ranskaa, jota en itse halua opetella, niin tunnen vastenmielisyyttä ja pitkästyneisyyttä, kun juoudun opettelemaan kieltä. 

Eli mielestäni ei kannata mennä epämukavuusalueelle vaan innostusalueelle. 

Harva ihminen on noin innostunut kaikesta kuin sinä. Itse opiskelin tänään tunnin Duolingolla espanjaa ja vaikka se ajatus siitä, että opin espanjaa innostaa, olisin kuitenkin mieluummin löhönnyt sängyssä ja katsellut Netflixiä.

Ei kai sitä voi löhötä 24/7? 

Olen urheillut ammatikseni joten uskon tietäväni mitä epämukavuusalue tarkoittaa. Vuosikausia ns. uhrasin kaiken urheilun eteen ja olen tyytyväinen että tein niin. Vaikka annoin paljon sain vielä enemmän.

Uskallan kuitenkin väittää että suurin osa elää juuri mukavuusalueella ja mielestäni se on hyvä niin. Teen itsekin nykyään niin.

Nykypäivän elämä on rakennettu mukavaksi. On lämmitetyt autot, woltit, zoomit, hemmotteluhoidot ja ilmanlämpöpumput. Keskivertokansalainen käy töissä ja vaikka maanantaiaamuisin ketuttaa niin mediaanipalkka lämmittää ihan mukavasti. Parit padelipelit iltaisin ja vatsat täyteen lasten lempiruokaa, perjantaina lasi viiniä. Kesälomalla viikon reissu Kreikkaan. Tämä on mukavuusaluetta eikä halu tehdä uusi ennätys padelissa ole vielä epämukavuusaluetta, se on normaalia kilpailuhalua.

Harva haluaa oikeasti olla epämukavuusalueella koska se on kurjaa. Itsensä kehittäminen, tavoitteiden asettaminen ja niihin pyrkiminen ei vielä ole epämukvuusaluetta vaan osa normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivot tykkää kun tekee joskus jotain uutta (tai vanhaa) eri lailla kuin ennen. Rohkeus karttuu, itseluottamus kasvaa. Se lisää sekä osaamista että uuden oppimista, koska oppiminen on kumuloituvaa. Sopeutumiskyky, resilienssi kasvaa.

Siksihän nää perämökkien urpot on niin surkeita ja äärioikeistolaisia, että ne pelkää kaikkea muutosta. 

Listaa tähän kaikki epämukavuusjuttusi, joista et tykkää, ja sit vaan niitä suorittamaan, niin tulee parempi ihminen.

Esim. Jos pelkäät korkeita paikkoja, on ehdottomasti aloitettava laskuvarjohyppy. Jos mummoihmiset pitkästyttävät, täytyy oleilla päivätpitkät mummojen kanssa. Ja jos omat ajatukset hiljaisuudessa ovat epämukavuutta, niin eikun eristysselliin niitä kuuntelemaan.

No ei nyt noinkaan, mutta jos vaikka unelmanasi on mennä Australiaan, mutta pelkäät lentämistä niin tuolloin lentopelon selättäminen on aiheellista, koska siitä seuraa jotain mikä on tärkeää sinulle.

Niin. Tai sitten voi vaihtaa unelmaansa toiseksi, ihan mikä itsestä HYVÄLTÄ TUNTUU eli on mukavaa. 

Kannattaa jokaisen muistaa, että kun pakottaa itseään toimimaan vastoin omia tunteitaan, voi syntyä masennusta, paniikki- ja ahdistusoireita. Älä siis turhaan tunne itseäsi luuseriksi, jos et tuosta epämukavuusjargonista huolimatta pysty pakottamaan itseäsi tai se ei tunnukaan hyvältä vaan entistä epämukavammalta. 

Usein ne unelmat ovat kuitenkin sellaisia, joista ei haluta luopua ja elämänlaatusi pysyy heikkona jos jäät nykyiseen tilanteeseen. Mitä jos unelmasi on löytää kavereita, mutta olet niin ujo ettet uskalla puhua kenellekään tai unelmana on jättää parisuhde, jossa voit henkisesti pahoin, mutta pelkäät jääväsi tyhjän päälle. 

Tarkoittaako epämukavuusalueelle meneminen siis vain heikossa elämäntilanteessa olevia? Että joku kuvittelee heillä olevan asiat hyvin ja mukavasti siinä heikossa elämäntilanteessa, mutta että epämukavaan menemällä tilanne sitten muuttuu paremmaksi?

Voihan normaalitilanteessakin haluta opetella vaikka jonkun uuden taidon, esim. puhumaan kiinaan kieltä tai soittamaan pianoa. Kyllä yleensä aina kun opetellaan jotain uutta niin joutuu jonkin verran menemään oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Toki se henkilö voi päättää, että ei ikinä opettele mitään uutta, mutta onko sekään sitten kiva, että on aina siinä samassa tilanteessa kuin ennenkin eikä henkilö ikinä kehity tai koe uusia asioita.

No jos haluan opetella puhumaan kiinaa ja lataan Duolingon (tai missä sitä sitten ikinä pystyykään opettelemaan) ja alan etsiä youtubesta kiinankielen opetusvideoita, olen innoissani enkä mitenkään epämukavuusalueella. 

Jos taas minut pakotetaan opettelemaan ranskaa, jota en itse halua opetella, niin tunnen vastenmielisyyttä ja pitkästyneisyyttä, kun juoudun opettelemaan kieltä. 

Eli mielestäni ei kannata mennä epämukavuusalueelle vaan innostusalueelle. 

Harva ihminen on noin innostunut kaikesta kuin sinä. Itse opiskelin tänään tunnin Duolingolla espanjaa ja vaikka se ajatus siitä, että opin espanjaa innostaa, olisin kuitenkin mieluummin löhönnyt sängyssä ja katsellut Netflixiä.

Ei kai sitä voi löhötä 24/7? 

No kyllä silti keksin vaikka 1000 asia, jotka ovat kivempaa kuin espanjan opiskelu, esim. kaverin tapaaminen, kissan kanssa leikkiminen, piknikille meno, hierojalla käynti, huvipuistoon meno, lintujen tarkkailu puutarhassa jne.

Adventure Zone

Epämukavuusalue tai pikemminin mukavuusalueelta poistuminen on erään amerikkalaisen työpsykologin ja tsemppipuhujan parikymmentä vuotta vanha keksintö (valitettavasti en enää muista hänen nimeään). Kun ilmiölle on keksitty nimi, siitä saa muotoilluksi ongelman, ja ongelmallehan pitää ryhtyä myymään ratkaisua.

Se, että harjoitteleminen ei aina ole kivaa, ei ole yhtä näppärästi markkinoitavissa oleva juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ymmärrä sitä itse, niin lienee turha selittää. Voin vain kertoa, että lopulta mukaavuusalueesi kutistuu ja kuihtuu.

No ei se kuihdu, ellei terveys lopu. Mjukavuusalueella on aina kivaa.

Siksi, ettei oma mukavuusalueesi kutistu olemattomaksi. Siksi sitä pitää venyttää. Sitten olet lopulta mukavuusalueella suuremmalla alueella ja sinulla on enemmän liikkumavaraa.

Mieti asiaa vaikka elintilana. Voit raivata itsellesi enemmän tilaa, mutta raivaaminen vaatii työtä ja hikeä. Kun olet raivannut enemmän tilaa, voit oleskella mukavassa useassa eri paikassa. Jos et jaksa raivata yhtään, edes ylläpitää elintilaasi, seisot lopulta vesakoituneessa puskassa vailla liikkumavapautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska uudet haasteet kehittää. Mukavuusaueella ei tapahdu yleensä kasvua ja kehittymistä. Ihmisen on tärkeä kokeilla ja oppi uutta.

 

Pidät ihmistä jonain ummehtuneena zombina? Normaali ja terve ihminen on utelias ja haluaa oppia uusia taitoja. Se on kivaa eikä epämukavaa. 

Välillä se voi olla epämukavaakin. Esimerkiksi tavoitteellinen opiskelu. Joutuu tekemään tehtäviä, lukemaan tenttiin, saatava valmista ennen palautuksen deadlinea  ja uhraamaan vapaa-aikaansa. Ei tunnu aina sillä hetkellä kivalta.

Mutta onhan se kivaa sitten kun osaa ja valmistuu joskus.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kaiketi sillä tarkoitetaan sitä, että kun teet jotain omasta mielestäsi epämiellyttävää tarpeeksi monta kertaa, huomaatkin, ettei se olekaan enää niin epämiellyttävää. Ei siitä välttämättä miellyttävääkään tule, mutta turrut sen epämiellyttävyyteen. 

Emmä nyt näkis sitä noin negatiivisena, vaan niin, että teet jotain vaikeaksi tai epämiellyttäväksi kokemaasi asiaa ja teet sitä tarpeeksi monta kertaa, ja sitten huomaat, että osaatkin tehdä asian jo aika hyvin ja ei se niin kamalaa ollutkaan. Itse asiassa ihan ok, jos ei jopa kivaakin ja koet ylpeyttä, että osaat.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ymmärrä sitä itse, niin lienee turha selittää. Voin vain kertoa, että lopulta mukaavuusalueesi kutistuu ja kuihtuu.

Mä pyrin aina olemaan mukavuusalueella ja sitä kautta mukavuusalueeni on vain kasvanut ja rikastunut,elämä on vaan liian lyhyt tekemään sellaista josta et nauti.

Kun ihminen vanhenee, niille epämukavuusalueille joutuu ihan itsestään halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Koska uudet haasteet kehittää. Mukavuusaueella ei tapahdu yleensä kasvua ja kehittymistä. Ihmisen on tärkeä kokeilla ja oppi uutta.

Ja kakan marjat! Epämukava on vain epämukavaa, eikä muuksi muutu. Ihminen on sopeutuvainen ja oppii sietämään, mutta ei se kehitä eikä kasvata. Epämukava stressaa ja nakertaa pikkuhiljaa sisältä päin. Myös mukavuusalueella voi kehittyä. Jotenkin ihan kummallinen ajatuskin, että puskisi juuri niitä asioita päin, jotka ei ole itselle luonnollista. Sieltä mukavuusalueeltakin löytyy paljon uutta, kiinnostavaa ja kehittävää. Näin ainakin itselläni. Tietysti jos pitää stressistä ja saa siitä voiman tunnetta, niin sitten valitsee epämukavia asioita, mutta siitä kieltämättä tulee sellainen mielikuva, että valitseeko henkilö niitä asioita todellakin itsensä vuoksi vai näyttämisen halusta ulospäin? 

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat

"Kärsimys on ihmisten suurin opettaja. Sen henkäyksestä puhkeavat sielut kuorestaan."

"Kärsimykset viitoittavat tietä aikaan, jolloin kärsimystä ei enää ole."

Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi

"Kärsimys on ihmisten suurin opettaja. Sen henkäyksestä puhkeavat sielut kuorestaan."

"Oi ihmislapsi! Mikä tuli sun kohtalokses täällä? Pitkät murheenpäivät, mutta harvoin, harvoin ilon lyhykäinen hetki, ilon hetki kyynelsilmäinen, riutuva päivänpaiste synkeitten ukkospilvien keskellä."

Milloin nämä mukavuusalueesta paasaavat tekevät itse samoin? Milloin he jäävät löhöämään sohvalle sen voimaannuttavan vaellusreissun sijaan tai eivät menekään ultrajuoksuun vaan ottavat perseet olalle lähikuppilassa?

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Sitä omaa rakasta lempilaitetta on niin paljon ihanampaa ajaa, kun välillä ajaa jotain ei niin rakasta 😄

Mikä on sun lempilaite?

Ja lopultahan täs kävi viime vuonna niin, että kun mut laitettiin aika usein sinne ei niin rakkaalle laitteelle, niin loppukesästä siitä olikin tullut mun uus rakas mukavuusalue 😍 Niinkin voi siis käydä 😎