RIPARI. Onko jo aikansa elänyt juttu? Kumpikaan kahdesta lapsestani ei riparille tahdo eikä kaveritkaan kuulemma mene

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pakko-uskovaisuuskin ansaitsisi tulla pohdituksi enemmänkin. Tarkoitan sitä että vauva liitetään kirkkoon ja uskontoon ilman mitään valinnan tai päättämisen mahdollisuutta, ja siinä iässä kun alkaa olemaan kykenevä itse päättämään myös uskonasioista, on kuulunut kirkkoon jo niin kauan, että voi jo melkein puhua tahallisesta aivopesusta. Eli kun on kasvanut kiinni siihen kirkkoon kuulumiseen, voi olla tosi vaikeaa ja vaatia paljon siviilirohkeutta enää erota. Siis vaikka ei uskoisikaan.

Itse törmäsin tähän ongelmaan, kun lapseni halusi alakouluiässä vaihtaa uskonnon opetuksesta elämänkatsomustietoon. Mutta sepä ei käynytkään ennen kuin oli eronnut kirkosta. Toisinpäin kyllä olisi sopinut, että kirkkoon kuulumaton olisi saanut osallistua uskonnon opetukseen. Saimme homman hoidettua lopulta vasta yläkouluun siirryttäessä.

Olimme arponeet hänen syntymänsä jälkeen kastetta ja päätyneet siihen, ettei siitä nyt varmaan haittaakaan ole. Eipähän tarvitse hoitaa sitä sitten, jos haluaa käydä rippikoulun. No, katua saimme. Ja olen ehdottomasti nykyään pakkokastetta vastaan. Kaikki pitäisi tehdä vasta kun on itse kykenevä päätöksiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pakko-uskovaisuuskin ansaitsisi tulla pohdituksi enemmänkin. Tarkoitan sitä että vauva liitetään kirkkoon ja uskontoon ilman mitään valinnan tai päättämisen mahdollisuutta, ja siinä iässä kun alkaa olemaan kykenevä itse päättämään myös uskonasioista, on kuulunut kirkkoon jo niin kauan, että voi jo melkein puhua tahallisesta aivopesusta. Eli kun on kasvanut kiinni siihen kirkkoon kuulumiseen, voi olla tosi vaikeaa ja vaatia paljon siviilirohkeutta enää erota. Siis vaikka ei uskoisikaan.

Itse törmäsin tähän ongelmaan, kun lapseni halusi alakouluiässä vaihtaa uskonnon opetuksesta elämänkatsomustietoon. Mutta sepä ei käynytkään ennen kuin oli eronnut kirkosta. Toisinpäin kyllä olisi sopinut, että kirkkoon kuulumaton olisi saanut osallistua uskonnon opetukseen. Saimme homman hoidettua lopulta vasta yläkouluun siirryttäessä.

Olimme arponeet hänen syntymänsä jälkeen kastetta ja päätyneet siihen, ettei siitä nyt varmaan haittaakaan ole. Eipähän tarvitse hoitaa sitä sitten, jos haluaa käydä rippikoulun. No, katua saimme. Ja olen ehdottomasti nykyään pakkokastetta vastaan. Kaikki pitäisi tehdä vasta kun on itse kykenevä päätöksiinsä.

Tuokin on niin selvästi syrjivää kuin olla voi: Miksi yhtä uskontokuntaa suositaan kunnallisessa koululaitoksessa tällä tavalla, että siihen lapsikasteessa liitettyjen on pakko osallistua uskontotunneille kun taas siihen kuulumattomat voivat valita joko uskontotunnit tai elämänkatsomustiedon? Kysehän on selvästi siitä, että pyritään pitämään kaikki evankelis-luterilaisuuden piirissä ja houkuttelemaan siihen vielä lisääkin porukkaa.

Kyllä se ripari näyttää ainakin vielä meillä olevan suosittu. Meidän srk:ssa oli viime vuonna 23 rippileiriä ja useita päiväripareita. Tänä vuonna kuuluu olevan samaa suuruutta.

Omille lapsilleni rippileiri on ollut todella erityinen etappi, vähän nii kuin aikuistumisriitti. Vaatii rohkeutta lähteä viikoksi vieraiden ihmisten kanssa pohtimaan elämän ja kuoleman ikuisuuskysymyksiä, ihmisyyden peruslähtökohtia. Eivät he sinne riemusta kiljuen lähteneet, mutta jälkeenpäin suosittelivat lämpimästi pikkusisaruksille. Ei nykyaikana uskontoa tuputeta vaikka asioita pohditaan myös raamatun opetusten valossa. Riparit ovat hyvin moderneja tänä päivänä.

Surullista kun Suomessa ei varjella omaa kulttuuria - juhlat, riitit, tavat ja normit ylenkatsoen hylätään ja viedään eväät eheän identiteetin rakentamiseen. Ei ihme, että ihmiset kärsivät mut-ongelmista, ahdistuksista ja irrallisuudesta: on unohdettu kasvattaa lapsille juuret.

Vierailija kirjoitti:

Omille lapsilleni rippileiri on ollut todella erityinen etappi, vähän nii kuin aikuistumisriitti. Vaatii rohkeutta lähteä viikoksi vieraiden ihmisten kanssa pohtimaan elämän ja kuoleman ikuisuuskysymyksiä, ihmisyyden peruslähtökohtia. Eivät he sinne riemusta kiljuen lähteneet, mutta jälkeenpäin suosittelivat lämpimästi pikkusisaruksille. Ei nykyaikana uskontoa tuputeta vaikka asioita pohditaan myös raamatun opetusten valossa. Riparit ovat hyvin moderneja tänä päivänä.

Surullista kun Suomessa ei varjella omaa kulttuuria - juhlat, riitit, tavat ja normit ylenkatsoen hylätään ja viedään eväät eheän identiteetin rakentamiseen. Ei ihme, että ihmiset kärsivät mut-ongelmista, ahdistuksista ja irrallisuudesta: on unohdettu kasvattaa lapsille juuret.

Älä nyt kuitenkaan unohda sitä, että evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole mitään yhteistä linjaa. Jos kohdalle sattuu joku lahkolaispappi, niin hänhän pitää riparin juuri omien ajatustensa mukaan tai ainakin antaa vahvasti ymmärtää. Kyse ei silloin ole mistään leppoisista keskusteluleireistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksoset menee riparille, eivät olisi halunneet mutta me lähdetään miehen kanssa viikoksi Ranskaan silloin. Saadaan kaikki vähän omaa aikaa :)

provo,

mitä omaa aikaa lapset saa?

Lasun aihe jos jätätte alaikäiset keskenään.

Eihän ne keskenään ole kun siellä leirillä. Ja lapset pääsee muiden nuorten kanssa viettämään aikaa ja osallistumaan ohjattuun toimintaan. Palkaksi saavat sitten juhlat ja lahjarahat kerryttää mukavasti säästötiliä.

Ihmettelen kyllä miten kirkossa ollaan tyytyväisiä, vaikka ihmiset ovat jäseniä ihan kummallisista syistä, eivätkä tunnu tajuavan asioiden pointtia ollenkaan.

Lapsen syntymän jälkeen mietitään ristiäisiä, koska sehän nyt kuuluu hoitaa siinä pian synnytyksen jälkeen. Kummeiksi ei tosin oikein enää löydy kirkkoon kuuluvia, joten tässä tulee kai jo kirkkokin kiltisti hieman vastaan. Vanhemmat itse eivät välttämättä kuulu kirkkoon ja sylikummina voi olla ateisti, ilman että kukaan muistaa mikä edes on kummi. Kukaan ei kuuntele mitä pappi puhuu, kunhan jännitetään itkeekö vauva, mikä tulee nimeksi ja otetaan kivoja kuvia.

Seuraavaksi jäädään odottelemaan riparia, mistä saa sitä moporahaa. Viimeinenkään kummi ei enää kuulu kirkkoon, mutta vähintään satasta odotellaan kummilapsen juhlan kunniaksi. Tippa silmässä ollaan kun nuori tunnustaa uskonsa ja pääsee täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Tosin se on ihan merkityksetöntä lätinää, mieluummin puhutaan viinistä ja naimaluvasta. Oikein kehuskellaan, ettei paljon jeesustelu tainnut kiinnostaa, mutta mites leiri, oliko sutinaa? Taas laitetaan kuvat someen kun nuori on kasvanut niin pitkäksi ja fiksuksi.

Paljon erilaista toimintaa vain tavan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksoset menee riparille, eivät olisi halunneet mutta me lähdetään miehen kanssa viikoksi Ranskaan silloin. Saadaan kaikki vähän omaa aikaa :)

provo,

mitä omaa aikaa lapset saa?

Lasun aihe jos jätätte alaikäiset keskenään.

Eihän ne keskenään ole kun siellä leirillä. Ja lapset pääsee muiden nuorten kanssa viettämään aikaa ja osallistumaan ohjattuun toimintaan. Palkaksi saavat sitten juhlat ja lahjarahat kerryttää mukavasti säästötiliä.

Kuka hakee lapsen jos sairastuu leirillä?

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä miten kirkossa ollaan tyytyväisiä, vaikka ihmiset ovat jäseniä ihan kummallisista syistä, eivätkä tunnu tajuavan asioiden pointtia ollenkaan.

Lapsen syntymän jälkeen mietitään ristiäisiä, koska sehän nyt kuuluu hoitaa siinä pian synnytyksen jälkeen. Kummeiksi ei tosin oikein enää löydy kirkkoon kuuluvia, joten tässä tulee kai jo kirkkokin kiltisti hieman vastaan. Vanhemmat itse eivät välttämättä kuulu kirkkoon ja sylikummina voi olla ateisti, ilman että kukaan muistaa mikä edes on kummi. Kukaan ei kuuntele mitä pappi puhuu, kunhan jännitetään itkeekö vauva, mikä tulee nimeksi ja otetaan kivoja kuvia.

Seuraavaksi jäädään odottelemaan riparia, mistä saa sitä moporahaa. Viimeinenkään kummi ei enää kuulu kirkkoon, mutta vähintään satasta odotellaan kummilapsen juhlan kunniaksi. Tippa silmässä ollaan kun nuori tunnustaa uskonsa ja pääsee täysivaltaiseksi kirkon jäseneksi. Tosin se on ihan merkityksetöntä lätinää, mieluummin puhutaan viinistä ja naimaluvasta. Oikein kehuskellaan, ettei paljon jeesustelu tainnut kiinnostaa, mutta mites leiri, oliko sutinaa? Taas laitetaan kuvat someen kun nuori on kasvanut niin pitkäksi ja fiksuksi.

Paljon erilaista toimintaa vain tavan vuoksi.

Itse asiassa minusta tavallaan tuollainen kevyempi suhtautuminen rippikouluun kuulostaa ihan kivaltakin. Ei olisi valitettavasti onnistunut minun suvussani, joka onnistui aikoinaan rippijuhlissanikin virittämään riidan keskenään siitä, saako kirkkokuoroon kuulua naisia vai ei. Olivat ja ovat hyvin tosissaan sen uskontonsa kanssa ja vielä eri lahkoissa. 

Just saying kirjoitti:

Espoossa on alueita, joilla kaikki käy riparin. Ne on ne parhaat alueet ja niillä koulujen oppimistulokset ovat parhaat.

Sieltä tulee tuleva eliitti ja johtajat.

Jaa, mielellään kuulisin alueet. Omat nuoret käyvät Haukilahdessa koulua, ja ylivoimaisesti suurin osa ei käynyt riparia.

Vierailija kirjoitti:

Just saying kirjoitti:

Espoossa on alueita, joilla kaikki käy riparin. Ne on ne parhaat alueet ja niillä koulujen oppimistulokset ovat parhaat.

Sieltä tulee tuleva eliitti ja johtajat.

Jaa, mielellään kuulisin alueet. Omat nuoret käyvät Haukilahdessa koulua, ja ylivoimaisesti suurin osa ei käynyt riparia.

Kyse oli parhaista alueista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin kirkosta heti rippikoulun ja konfirmaation jälkeen. Riparin käyminen tuntui olevan vanhemmilleni ja varsinkin isovanhemmilleni tärkeä asia, itse sain melkeinpä yökkärefleksia uskon tuputtamisen takia.

Oma lapseni ei rippikouluun mennyt, eikä enää kuulu kirkkoonkaan.

Puhut palturia. Ei ripareilla uskoa tuputeta, ei ollenkaan. Ei tuputettu silloinkaan, kun minä sen kävin parikymmentä vuotta sitten. Leirillä oli kivaa, sai uusia ystäviä ja oppi uusia puolia itsestään ja muista. Tuohon aikaan rippikoulu oli naimision pääsyn ehto: rippiklulun käynyt ja rokotettu. Kai se vieläkin on? Saa oikaista, en ole tarkistanut asiaa.

Kävin riparin 20 vuotta sitten. Kyllä itse lasken tuputtamiseksi sen, että piti opetella isä meidän ja uskontunnustukset jne ulkoa. Miksi, jos ei usko? Harmi, ettei silloin tajunnut kieltäytyä. Sai sentään mukavasti rahaa. Pappi mulkoili vihaisesti kun rippitilaisuudessa piti ottaa ehtoollinen ja minä en suostunut koska viini maistuu pahalta ja leipä pahvilta. Jätin sitten siihen alttarille ne koskemattomina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just saying kirjoitti:

Espoossa on alueita, joilla kaikki käy riparin. Ne on ne parhaat alueet ja niillä koulujen oppimistulokset ovat parhaat.

Sieltä tulee tuleva eliitti ja johtajat.

Jaa, mielellään kuulisin alueet. Omat nuoret käyvät Haukilahdessa koulua, ja ylivoimaisesti suurin osa ei käynyt riparia.

Kyse oli parhaista alueista.

No, yleisesti Westend/Iirislahti/Nuottaniemi/Koukkuniemi/Haukilahti lasketaan parhaiksi alueiksi. Mutta kuten sanoin, kerro toki, mitä nämä parhaat alueet on missä kaikki käyvät riparin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Just saying kirjoitti:

Espoossa on alueita, joilla kaikki käy riparin. Ne on ne parhaat alueet ja niillä koulujen oppimistulokset ovat parhaat.

Sieltä tulee tuleva eliitti ja johtajat.

Jaa, mielellään kuulisin alueet. Omat nuoret käyvät Haukilahdessa koulua, ja ylivoimaisesti suurin osa ei käynyt riparia.

Kyse oli parhaista alueista.

No, yleisesti Westend/Iirislahti/Nuottaniemi/Koukkuniemi/Haukilahti lasketaan parhaiksi alueiksi. Mutta kuten sanoin, kerro toki, mitä nämä parhaat alueet on missä kaikki käyvät riparin.

Ihan outoja paikkoja, ei kuulu mun listalle parhaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vajaa puolet kuuluu enää kirkkoon.

Älä valehtele. Yli 60% suomalaisista on luterilaisia.

Taitaa olla jo alle 60 %. Joka tapauksessa määrä vähenee koko ajan, ja oikein hyvä niin.

Miten niin hyvä niin? Miten se on sinulta pois, jos ihmiset haluavat kuulua kirkkoon ja saavat sieltä hyvää elämäänsä niin itselleen kuin vaikka lapsilleen?

Mitä vähemmän taikauskoa maailmassa ja etenkin yhteiskunnassa, sen parempi.

Itse en kutsuisi sitä taikauskoksi. Joka tapauksessa aika suosittua kristinusko on maailmassa. Kenenkään ei ole pakko uskoa, mutta uskonvapaus on olemassa ja se tarkoittaa sitä, ettei sinulla ole oikeutta uskovia pilkata.

Eikä tarkoita. Sananvapauden nimissä saan pilkata ketä tahansa. Uskonvapaus vaan tarkoittaa, että saat vapaasti uskoa mitä tahansa, vaikka muut pilkkaisivat. Se ei kuitenkaan suojele pilkalta.

Kyllä kaikki tuntemani kirkkoon kuuluvat menee, kuten omakin poikani, vaikka ei ne mistään jessejutuista innoissaan ole. Riparin vanhempainillassa kävi kyllä selväksi, että ei tarviikaan olla. Ohjaajatkin näki sen enemmän yhdessäolon leirinä, jossa ei oo niin justiinsa oppiiko sitä uskontunnustusta vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikki tuntemani kirkkoon kuuluvat menee, kuten omakin poikani, vaikka ei ne mistään jessejutuista innoissaan ole. Riparin vanhempainillassa kävi kyllä selväksi, että ei tarviikaan olla. Ohjaajatkin näki sen enemmän yhdessäolon leirinä, jossa ei oo niin justiinsa oppiiko sitä uskontunnustusta vai ei.

Kirkko antaa kaikesta opeistaan periksi sen pelossa että viimeisetkin seurakuntalaiset lähtee. Tässä luterilaisuuden historian viime metreillä on tapahtunut liennytyksiä joita ennen ei olisi tullut kysymykseenkään.

Joo. Itse mietin tuota jo -98, kun itse kävin moisen. Meni pitkä aika pilalle siinä touhussa, mutta silloin se oli jotenkin ikään kuin pakko tai kuului asiaan.

Ja sitten saa kirkkohäät. Se oli vankka peruste tytöille.

Itse olin jo ehtinyt alkaa inhoamaan koko kirkkohää- perinnettä ennen kuin menin naimisiin. Oksetti ajatus niistä karjamarkkina- häistä, joten maistraatissa mentiin ka kirkosta erosin.

Kristitty tosin olen ihan aito ja siinäkin on aidompi fiilis kun ei ole kirkkoa taustalla. Jeesushan ei myöskään tykännyt kirkoista vai mitkä niiden nimet olikaan silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripari on ihan ihmeellinen traditio, ei lähes missään muussa maassa ole vastaavaa. Kuulostaakin ihan joltain sekopäiseltä katolilaiselta tavalta.

Rippileiri oli nuorten mielestä nolo jo 15 vuotta sitten kun sen itse kävin. Mitään tärkeää ei siellä opi ja rahaa menee turhaan hukkaan juhliin ja lahjoihin.

Kyllä minä opin siellä tärkeitä asioita. Ja niin oppii moni muukin.

Kerrotko 2-3 esimerkkiä niistä tärkeistä asioista, jotka opit juuri riparilla ja joista et saanut tieto muualta.

Käy katsomassa ripariopetussuunnitelma (löytynee netistä?) ja lue, sieltä saat jotain osviittaa.

Opetussuunnitelman lukeminen ei kerro, mitkä 2-3 tärkeää asiaa SINÄ opit juuri riparilta ja mitä tietoa et olisi muualta saanut.

Juuri niitä mitä siellä kerrotaan. Ei niitä asioita muualla ole opetettu, vielä vähemmän nykyään.

Etkö halua nimetä yhtäkään konkreettista oppimaasi asiaa? Miksi et? Johtuisiko siitä, ettei niitä ole?

-eri

Jos sinua kiinnostaa, mitä riparilla voi oppia, mene vaikka jonkin seurakunnan sivuille, niissä kerrotaan riparitoiminnasta. Se kertoo sinulle varmasti vielä enemmän ja tarkemmin, mihin sisältöihin ripareilla yleisesti paneudutaan.

Ensin kerrot oppineesi asioita, joita et olisi voinut oppia muualla. Sitten kieltäydyt kertomasta, mitä nämä asiat ovat. En usko sinun oppineen mitään muuta, kuin väittämään asioita, joita et osaa nimetä. Tyypillistä tietynlaiselle (uskovaiselle) ihmistyypille. Mitään ei kyetä perustelemaan omin sanoin.

Älä sitten usko. Ei se minun kokemuksiani mihinkään muuta. En ole - eikä kukaan täällä - muuten tilivelvollinen kertomaan toiselle käskystä yhtään tarkemmin mitään. Jollekin toiselle voisin mielelläni kertoakin, mutten sinulle, koska kirjoitat viestissäsi niin väheksyvästi ihmisistä, joilla on uskonnollinen elämänkatsomus.

Täällä on useampikin kysynyt samaa asiaa. Tuo käyttämäsi valikoiva salailu on yksi vallankäytön muoto. Ensin kerrotaan vähän ja mahtaillaankin, jonka jälkeen pimitetään tieto "huonommilta" ja ihan kerrotaan, että jos kysyjä nyt olisi erilainen, sitten kyllä voitaisiin keskustella.

Toivottavasti et harrasta tällaista muutenkin.

Puutun nyt tähän aggressiiviseen jankkaamisewn sivusta. Te jankkaatte jotta saisitte "nalkkiin" jonkun joka ajattelee toisin kuin te, jotta pääsette ilkkumaan kuinka siellä ja täällä voi oppia sitä sun tätä, ja osoittamaan kuinka tyhmä ja väärässä tämä toinen on.

Se mitä riparilla ja vastaavilla opitaan on keskustelutaidot. Keskustellaan sivistyneesti ja avoimesti aroista aiheista, ei hyökätä eri mieltä olevien kimppuun ja yritetään ymmärtää eri mieltä olevien näkemyksiä. Ei jäädä jankkaamaan ja vaatimaan "todisteita" toisten kokemuksista, vaan kunnioitetaan erilaisia mielipiteitä. Sitä kutsutaan dialogiksi.

-eri-

Älkää vaan painostako lapsianne riparille.

Minulle jäi todella paha maku suuhun riparista. En olisi halunnut mennä, mutta perheeni painosti. Siellä piti kuulemma olla niin hauskaa, ja se on muka niin tärkeä etappi nuorelle. Todellisuudessa koko viikko oli yhtä surkeutta. Jatkuva uskonnon tuputtaminen raivostutti. Minulla oli myös koko viikon ulkopuolinen olo, koska kaikki muut oli siellä omissa kaveriporukoissaan, mutta ainoa tyyppi jonka minä tunsin oli täys kuspää.

Konfirmaatio oli myös täydellinen katastrofi. Olin ollut edellisenä yönä sairaalassa pahan angiinan takia. Edes pumpattuna täyteen lääkkeitä en pystynyt puhumaan tai nielemään ilman suunnatonta tuskaa. Kuumettakin oli, mutta isäni mielestä konfirmaatioon piti silti mennä. Minulle oli luvattu, että kaikki järjestelyt hoidetaan puolestani, eikä minun tarvitse muuta kuin saapua paikalle. Juhlat kyllä järkättiin, mutta kukaan ei muistanut kertoa kummeille, että heidän kuului myös osallistua kirkossa. Olin ainoa joka seisoi siellä yksin. Lahjaksi saadusta rististä myös hajosi vuorokauden sisällä ketju (ainoa osa jota olisin käyttänyt).

Erosin kirkosta heti tämän "mahtavan" kokemuksen jälkeen. Nykyään en jaksa kuunnella hetkeäkään mitään uskonnollista höpinää.