RIPARI. Onko jo aikansa elänyt juttu? Kumpikaan kahdesta lapsestani ei riparille tahdo eikä kaveritkaan kuulemma mene

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripari on ihan ihmeellinen traditio, ei lähes missään muussa maassa ole vastaavaa. Kuulostaakin ihan joltain sekopäiseltä katolilaiselta tavalta.

Rippileiri oli nuorten mielestä nolo jo 15 vuotta sitten kun sen itse kävin. Mitään tärkeää ei siellä opi ja rahaa menee turhaan hukkaan juhliin ja lahjoihin.

Kyllä minä opin siellä tärkeitä asioita. Ja niin oppii moni muukin.

Kerrotko 2-3 esimerkkiä niistä tärkeistä asioista, jotka opit juuri riparilla ja joista et saanut tieto muualta.

Käy katsomassa ripariopetussuunnitelma (löytynee netistä?) ja lue, sieltä saat jotain osviittaa.

Opetussuunnitelman lukeminen ei kerro, mitkä 2-3 tärkeää asiaa SINÄ opit juuri riparilta ja mitä tietoa et olisi muualta saanut.

Juuri niitä mitä siellä kerrotaan. Ei niitä asioita muualla ole opetettu, vielä vähemmän nykyään.

Etkö halua nimetä yhtäkään konkreettista oppimaasi asiaa? Miksi et? Johtuisiko siitä, ettei niitä ole?

-eri

Kieltämättä vaikuttaa vähän oudolta väistelyltä ja näin ollen saa myös epäilemään niiden opittujen asioiden tärkeyttä.

- tuo esimerkkien kysyjä

On asioita, jotka voivat olla tärkeitä jollekin toiselle, muttei sinulle. Jos olet tyytyväinen elämääsi, miksi sinua häiritsisi se, että joku toinen on voinut saada riparista tärkeitä asioita, joista voi ammentaa elämäänsä myöhemminkin? Miksi sitä pitäisi kyseenalaistaa ja alkaa tentata, mitä ne asiat nyt sitten muka ovat, jotta pääsisit sitten niitä vähättelemään?

Jos keskusteluun tulee korostamaan oppimiaan tärkeitä asioita, olisi hyvä edes vähän avata niitä, että muillekin avautuisi riparin tärkeys. Ja avaaminen toisi näkökulmaa keskusteluun. Nyt tuo tärkeiden asioiden oppiminen ei vaikuta uskottavalta, eikä näin ollen kommentoija rehelliseltä. Vie entistä enemmän uskottavuutta pois riparilta.

Ohis sivusta

Vähän sama, kuin kertoisi oppineensa peruskoulun 9 lk. kolme asiaa, joita ei olisi voinut oppia missään muualla. Ei kertakaikkiaan missään, koskaan. Sitten kun suomalaista peruskoulua käymätön kysyisi, mitkä nämä kolme asiaa ovat, lätkäistään eteen 9 lk. opetussuunnitelma.

Rippikouluissa tai ylipäätään oikeastaan missään yksittäisessä paikassa on äärimmäisen harvinaista oppia sellaisia asioita, joita ei oppisi myös toisaalla ja toisella tavalla.

Yrität siis kaikin tavoin tehdä riparin turhaksi. Miksi? Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että toiset ovat siellä viihtyneet ja hyväksi kokemiaan asioita oppineet? Sinä et varmaan niitä asioita arvostaisi, joten miksi asia sinua häiritsee?

Edelleen, mitkä ovat nyt "niitä asioita"? Onko se niin hankalaa nimetä ihan konkreettisia asioita? Työelämässä sun kaltaisesi ovat raivostuttavia, just niitä "näin on aina tehty ja asiat ovat niin".

Juurihan tuossa vastattiin. Uskonasioitahan riparilla opetetaan. Kristinusko, rukoilu, Raamattu yms. Onko se jollekin uusi asia? Ja lisäksi yleisiä elämänkatsomukseen, hyvään elämään ja toimintaan liittyviä asioita. Lisäksi yhteistä musisointia, laulua, tietokilpailuja, leikkejä yms.

Näitähän ei voi oppia missään muualla. Näinhän väitettiin. Olikohan nyt vähän liikaa väitetty?

Ei uskonasioita ainakaan. Etenkin nykyään ne on karsittu aika tehokkaasti esim kouluista. Että siinä mielessä voi sanoa, ettei kaikki riparilla opittuja asioita voi oppia muualla - jollei sitten tietoisesti hakeudu niiden pariin.

En tiedä missä maassa asut, mutta Suomessa uskontoa opetetaan kouluissa ekalta luokalta lähtien. Koulussa on enemmän uskontoa kuin esimerkiksi historiaa.

Uskonnonopetus ei kouluissa ole tunnustuksellista.

Koulussa puhutaan uskonnot ja kotona kirja. Ei leirikouluja tai rippikouluja kaikille. Entä jos isonen iskee nuoren, ei hyvä. Turvallisempaa kotipiirissä. Lisäksi osalle voi tulla kriisi leirillä tai ristiriita, voimakkaita tunteita teini-iässä, voi ahdistaa. Sitten kiistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ripari on ihan ihmeellinen traditio, ei lähes missään muussa maassa ole vastaavaa. Kuulostaakin ihan joltain sekopäiseltä katolilaiselta tavalta.

Rippileiri oli nuorten mielestä nolo jo 15 vuotta sitten kun sen itse kävin. Mitään tärkeää ei siellä opi ja rahaa menee turhaan hukkaan juhliin ja lahjoihin.

Kyllä minä opin siellä tärkeitä asioita. Ja niin oppii moni muukin.

Kerrotko 2-3 esimerkkiä niistä tärkeistä asioista, jotka opit juuri riparilla ja joista et saanut tieto muualta.

Käy katsomassa ripariopetussuunnitelma (löytynee netistä?) ja lue, sieltä saat jotain osviittaa.

Opetussuunnitelman lukeminen ei kerro, mitkä 2-3 tärkeää asiaa SINÄ opit juuri riparilta ja mitä tietoa et olisi muualta saanut.

Juuri niitä mitä siellä kerrotaan. Ei niitä asioita muualla ole opetettu, vielä vähemmän nykyään.

Etkö halua nimetä yhtäkään konkreettista oppimaasi asiaa? Miksi et? Johtuisiko siitä, ettei niitä ole?

-eri

Kieltämättä vaikuttaa vähän oudolta väistelyltä ja näin ollen saa myös epäilemään niiden opittujen asioiden tärkeyttä.

- tuo esimerkkien kysyjä

On asioita, jotka voivat olla tärkeitä jollekin toiselle, muttei sinulle. Jos olet tyytyväinen elämääsi, miksi sinua häiritsisi se, että joku toinen on voinut saada riparista tärkeitä asioita, joista voi ammentaa elämäänsä myöhemminkin? Miksi sitä pitäisi kyseenalaistaa ja alkaa tentata, mitä ne asiat nyt sitten muka ovat, jotta pääsisit sitten niitä vähättelemään?

Jos keskusteluun tulee korostamaan oppimiaan tärkeitä asioita, olisi hyvä edes vähän avata niitä, että muillekin avautuisi riparin tärkeys. Ja avaaminen toisi näkökulmaa keskusteluun. Nyt tuo tärkeiden asioiden oppiminen ei vaikuta uskottavalta, eikä näin ollen kommentoija rehelliseltä. Vie entistä enemmän uskottavuutta pois riparilta.

Ohis sivusta

Vähän sama, kuin kertoisi oppineensa peruskoulun 9 lk. kolme asiaa, joita ei olisi voinut oppia missään muualla. Ei kertakaikkiaan missään, koskaan. Sitten kun suomalaista peruskoulua käymätön kysyisi, mitkä nämä kolme asiaa ovat, lätkäistään eteen 9 lk. opetussuunnitelma.

Rippikouluissa tai ylipäätään oikeastaan missään yksittäisessä paikassa on äärimmäisen harvinaista oppia sellaisia asioita, joita ei oppisi myös toisaalla ja toisella tavalla.

Yrität siis kaikin tavoin tehdä riparin turhaksi. Miksi? Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että toiset ovat siellä viihtyneet ja hyväksi kokemiaan asioita oppineet? Sinä et varmaan niitä asioita arvostaisi, joten miksi asia sinua häiritsee?

Edelleen, mitkä ovat nyt "niitä asioita"? Onko se niin hankalaa nimetä ihan konkreettisia asioita? Työelämässä sun kaltaisesi ovat raivostuttavia, just niitä "näin on aina tehty ja asiat ovat niin".

Juurihan tuossa vastattiin. Uskonasioitahan riparilla opetetaan. Kristinusko, rukoilu, Raamattu yms. Onko se jollekin uusi asia? Ja lisäksi yleisiä elämänkatsomukseen, hyvään elämään ja toimintaan liittyviä asioita. Lisäksi yhteistä musisointia, laulua, tietokilpailuja, leikkejä yms.

Näitähän ei voi oppia missään muualla. Näinhän väitettiin. Olikohan nyt vähän liikaa väitetty?

Ei uskonasioita ainakaan. Etenkin nykyään ne on karsittu aika tehokkaasti esim kouluista. Että siinä mielessä voi sanoa, ettei kaikki riparilla opittuja asioita voi oppia muualla - jollei sitten tietoisesti hakeudu niiden pariin.

En tiedä missä maassa asut, mutta Suomessa uskontoa opetetaan kouluissa ekalta luokalta lähtien. Koulussa on enemmän uskontoa kuin esimerkiksi historiaa.

Uskonnonopetus ei kouluissa ole tunnustuksellista.

Se ei saisikaan olla. Mutta valitettavasti totuus on usein toinen. Yhä moni uskonnonopettaja on itse vakaumuksellinen uskovainen, pahimmillaan pappi, ja silloin tunnustuksettoman opetuksen kanssa on vähän niin ja näin.

Itse laittaisin lapset Juurileirille. Siellä opetetaan perinteistä suomalaiskansallista elämäntapaa ja perinteisiä uskomuksia.

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin kirkosta heti rippikoulun ja konfirmaation jälkeen. Riparin käyminen tuntui olevan vanhemmilleni ja varsinkin isovanhemmilleni tärkeä asia, itse sain melkeinpä yökkärefleksia uskon tuputtamisen takia.

Oma lapseni ei rippikouluun mennyt, eikä enää kuulu kirkkoonkaan.

Miksi olet edes liittänyt lapsesi ev.lut. seurakuntaan jos et ole itse kuulunut kirkkoon?

Vierailija kirjoitti:

Itse laittaisin lapset Juurileirille. Siellä opetetaan perinteistä suomalaiskansallista elämäntapaa ja perinteisiä uskomuksia.

Eikö se juurileiri ole joku persujen rokotekielto-juttu?

Ripari kiinnostaa eniten niitä, jotka odottavat saavansa hyvät lahjat = rahaa tai mopon.

Meidän kaksoset menee riparille, eivät olisi halunneet mutta me lähdetään miehen kanssa viikoksi Ranskaan silloin. Saadaan kaikki vähän omaa aikaa :)

rippikoulu on vaikea heterolle se on tarkoitettu poikkeavien sampa kurssiksi. ole ylpeä sinulla on omalla järjellään ajatteleva hetero lapsi.

Minä kävin päivärippikoulun, koska inhotti ajatuskin jostain ihme lastenleiristä. Ne jotka menivät leirille joutuivat mm. antamaan kännykät pois, ei saanut olla omia kirjoja mukana ym. kivaa maailmasta eristämistä. Osa porukasta olikin vajonnut jonkinlaiseen joukkopsykoosiin ja yötä myöten rämpinyt metsissä ahdistuneena uskoontuloa yrittämässä.

Ei se päivärippikoulukaan mikään erityisen kiva ollut, koska sitä piti lestadiolaispappi. Tämä tyyppi toi kyllä erittäin selkeästi omat käsityksensä esille ja saimme mm. lestadiolaisten keskusliiton raamatun (vanhempi painos) ja kuunneltiin niiden virsiä joltain kasetilta: laulavat ne paaaljon hitaammin kuin muut. Kyse siis ei kuitenkaan ollut mistään lestadiolaisille varatusta rippikoulujärjestelystä, suurin osa meistä oli ihan muita.

Minulla meni lopulta vielä vuosikymmeniä ennen kuin erosin kirkosta, vaikka näinkin jo tuolloin, miten omituista meno oli joka lahkossa. Lopulta siihen auttoi se, että äitini kuoltua loput eri tavoin hihhuloivat sukulaiseni ottivat oikein kaikki hulluudet peliin. Tuli puhetta helvetistä, jonne minäkin kuulemma "jumalatomana" joudun ym. kivaa.

Olisi voinut tietenkin alkaa vielä itselleen uskottelemaan, että joo, nämä vain ovat niin omituisia ja eiväthän kaikki kristityt jne. Mutta otin oikein kunnon aikalisän ja kunnolla ajattelin asiat läpi, mitä ennen en ollut tehnyt, vaikka raamatunkin olin kyllä lukenut pariin kertaan läpi. Tajusin, että näiden kaikkien ikävien lieveilmiöiden taustalla on juuri se kristinuskon perusta, joka pohjaa ihmisten käännyttämiseen ja painostamiseen helvetillä ja houkuttelemiseen taivaspaikalla. Se se on, vaikka nykyään modernimmat papit yrittävätkin kiinnittää huomiota vain johonkin hyväntekeväisyyteen.

Mutta joo: Itse asiaan liittyen en olisi siinä kasvuympäristössäni itse pystynyt kieltäytymään kokonaan rippikoulusta, koska se olisi herättänyt niin paljon negatiivista huomiota. Ihan riittävän aggressiivisen ryöpytyksen sain keski-ikäisenä naisenakin, kun en nöyrtynyt kuulemaan juttuja helvetistä. Olen todella iloinen, että nykyään yhä useammalla nuorella on muitakin vaihtoehtoja. Vaikka sitten se Prometheus-leiri, jos sellaisesta leirielämästä siis on kiinnostunut. 

Tyttäreni sanoi ensin, että ei halua rippikouluun, mutta sanoin että kyllä sinne pitää mennä. Suostui sitten, ja nyt on aika innostunutkin menemään sinne.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tätä uskontokeskustelua seuratessa oli kommentoitava, että ainakin omasta mielestäni seurakunnista ja uskonnosta on edelleen enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka en missään vaiheessa uskovainen olekaan ollut.

Minusta uskontoon voi ottaa enemmän tutkijamaisen ja yleishyödyllisen asenteen, kuin alkaa pelätä ja vihata sen olemassa oloa. Suomalaisista vain pienen pieni osa uskookin oikeasti mihinkään jumalaan. Uskonnot kun ovatkin lähtöisin ajalta, jolloin selittämättömiä asioita koitettiin selittää (esim. hiidenkivet). Toki universumin syntymistä ei kukaan taida ikinä voida selvittää niin vähintään jotain uskomuksia aina jää. Mutta itse uskonto ja sen muodostamat vanhat ja hyödylliset perinteet on sellaista, jota en näkisi tarpeelliseksi lakaista kokonaan pois.

En missään vaiheessa nuorempana huomannut, että kouluissa tai rippileirilläkään olisi oikeasti ketään yritetty tehdä uskovaiseksi. Jos joku on uskovainen, se on lähtöisin perheestä, ei kouluista. Koulussa oli vain jotain pieniä virsiä aamunavauksissa, esityksien pitoa pyhäinpäivinä, joskus käytiin kirkkossa ihmettelemässä mitä siellä tapahtuu. Uskonnon tarinoiden kautta lapsena sai ihan hyviä oppeja esim. moraalista ja toisten kunnioittamisesta. Uskonnon tunneilla myös oppi muistakin uskonnoista Suomessa ja muualla, mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa, jos ulkomaillakin meinaa liikkua.

Rippileirillä ainakin silloin 2000-luvulla pääsi (joutui) touhuamaan aamusta iltaan ennestään tuntemattomien kanssa, osalle varmaan aika jokapäiväistä, mutta hieman syrjäytyneemmille hyödyllistä. Kukaan ei oikeastaan ottanut uskontoa vakavasti. Leiristä jäi yleisesti ottaen todella mukavat muistot. Toki muutkin leirit on vastaavanlaisia. Toivoisin, että mahdollisimman moni niihin voisi osallistua, eikä jäisi kokonaan sivuun.

Olen uskontoja miettiessäni saanut kuvan, että niistä saa parhaillaan elämään lohtua, toivoa ja ehkä tärkeimpänä juuri sitä yhteisöön kuulumisen tunnetta, sellaista jota vaikuttaisi osa aika kipeästi tarvitsevan mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen yleistyessä. Ainakin vanhemmalle ikäryhmälle kirkon kautta on olemassa hyviä tilaisuuksia, joissa voi tavata muita ja saada kontakteja. Tietääkseni seurakunnat järjestää myös paljon taloudellista tukea, ruoka-apua, mielenterveyspalveluita jne. vähäosaisille, niillekin jotka ei kuulu kirkkoon. Niin yksilöitä kuin yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa.

Ainakin viimeistään kuolemaa kohdatessa niistä uskonnon opeista on ollut hiukan lohtua, ja hautajaiset ovat olleet todella tärkeitä seremonioita suvulle ja läheisille. Joskus vielä ajattelin, että uskontojen kehittelijät oli varmaan jotain pähkähulluja, mutta riittävän pitkälle ajateltuna he taisivat ymmärtää todella hyvin mitä olivat tekemässä ja miksi se on ollut tärkeää kehitykselle. Nyt valmiissa pöydässä on helppo valittaa. Uskonnon väärinkäytöksiä tietysti on ollut ja tulee olemaan. Sellaisia osa ihmisistä sattuu vain olemaan, vaikka mitä tekisi.

Niin. Kun äitini kuoli, niin minä uskonnottomana yritin todellakin kaikkeni, että olisimme voineet lapsuudenperheeni kanssa surra yhdessä äitiä ja muistella häntä.

Ei se onnistunut, vaan uskovainen sisareni vetäytyi heti jumalanpalvelusten, helluntailaisten tilaisuuksien ym. pariin. Hän ei suostunut kohtaamaan meitä muita mitenkään normaalisti vaan sain mm. häneltä kuulla, miten isämme olisi varmaankin jotenkin uskonnollisessa mielessä paha (ei ikinä ollut tullut hänen kanssaan hyvin toimeen). Lisäksi hän julisti epäilyksiä siitä, onko äiti mennyt parempaan vai pahempaan paikkaan ym. hyvin inhottavaa käytöstä. Näin vierestä ja läheltä, miten uskonto ei todellakaan häntä lohduttanut, koska hän oli se uskovainen ja me muut taas emme.

Hyvin hän kyllä pyrki kontrolloimaan kaikin tavoin äidin hautajaisia mm. arvostelemalla valitsemiamme muistovärssyjä, kieltämällä liian pitkätukkaisen enkelin äidin hautakivestä samoin kuin pikkulinnut, kun kuulemma ne kuvaavat pyhää henkeä ja siksi voi olla vain yksi lintu, ei kahta. Virret osasi valita näppärästi kun niitä on koko ikänsä veisannut, ja korosti minulle ja isälle, miten pappikin oli muka hänen henkilökohtainen ystävänsä (ei ollut).

Kaikki olisi todellakin mennyt huomattavasti rauhallisemmin ja paremmin, jollei meillä olisi ollut tätä uskovaista keskuudessamme herättämässä jatkuvaa epäsopua muutenkin ikävässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan vaikka päiväripari.

Kaikki tuntemani lapset ovat riparin käyneet. Ihan jokaikinen.

Kaikki riparimuodot ovat so last season.

Tottakai lapsi saa valita, meneekö vai vai. Ei sinne mennä sukulaisten takia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaksoset menee riparille, eivät olisi halunneet mutta me lähdetään miehen kanssa viikoksi Ranskaan silloin. Saadaan kaikki vähän omaa aikaa :)

provo,

mitä omaa aikaa lapset saa?

Lasun aihe jos jätätte alaikäiset keskenään.

Meidän nuori oli viime kesänä riparileirillä mm ja hauskaa oli ollut iltanuotiot, kitaraillat ja kivoja mimmejä.

Uskontojutut olivat olleet ihan perus, sanoi.

Ei meill uskontoa tuputeta ,mutta sekin on yleis-sivistystä tietää ,että maailmassa on todella paljon uskontoja,lahkoja jne, eikä toinen ole toistaan parempi.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori oli viime kesänä riparileirillä mm ja hauskaa oli ollut iltanuotiot, kitaraillat ja kivoja mimmejä.

Uskontojutut olivat olleet ihan perus, sanoi.

Ei meill uskontoa tuputeta ,mutta sekin on yleis-sivistystä tietää ,että maailmassa on todella paljon uskontoja,lahkoja jne, eikä toinen ole toistaan parempi.

Tämän yleissivistyksen kyllä oppii ihan 9 vuodessa peruskoulussa ja lukioon menevät vielä 3 vuotta siihen päälle. Lapsi joka on osallistunut uskonnonopetukseen koulussa on kyllä kuullut ihan kaikki ne rippikoulun uskontojutut jo moneen kertaan ja tosiaan maailmanuskonnot päälle.

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin päivärippikoulun, koska inhotti ajatuskin jostain ihme lastenleiristä. Ne jotka menivät leirille joutuivat mm. antamaan kännykät pois, ei saanut olla omia kirjoja mukana ym. kivaa maailmasta eristämistä. Osa porukasta olikin vajonnut jonkinlaiseen joukkopsykoosiin ja yötä myöten rämpinyt metsissä ahdistuneena uskoontuloa yrittämässä.

Ei se päivärippikoulukaan mikään erityisen kiva ollut, koska sitä piti lestadiolaispappi. Tämä tyyppi toi kyllä erittäin selkeästi omat käsityksensä esille ja saimme mm. lestadiolaisten keskusliiton raamatun (vanhempi painos) ja kuunneltiin niiden virsiä joltain kasetilta: laulavat ne paaaljon hitaammin kuin muut. Kyse siis ei kuitenkaan ollut mistään lestadiolaisille varatusta rippikoulujärjestelystä, suurin osa meistä oli ihan muita.

Minulla meni lopulta vielä vuosikymmeniä ennen kuin erosin kirkosta, vaikka näinkin jo tuolloin, miten omituista meno oli joka lahkossa. Lopulta siihen auttoi se, että äitini kuoltua loput eri tavoin hihhuloivat sukulaiseni ottivat oikein kaikki hulluudet peliin. Tuli puhetta helvetistä, jonne minäkin kuulemma "jumalatomana" joudun ym. kivaa.

Olisi voinut tietenkin alkaa vielä itselleen uskottelemaan, että joo, nämä vain ovat niin omituisia ja eiväthän kaikki kristityt jne. Mutta otin oikein kunnon aikalisän ja kunnolla ajattelin asiat läpi, mitä ennen en ollut tehnyt, vaikka raamatunkin olin kyllä lukenut pariin kertaan läpi. Tajusin, että näiden kaikkien ikävien lieveilmiöiden taustalla on juuri se kristinuskon perusta, joka pohjaa ihmisten käännyttämiseen ja painostamiseen helvetillä ja houkuttelemiseen taivaspaikalla. Se se on, vaikka nykyään modernimmat papit yrittävätkin kiinnittää huomiota vain johonkin hyväntekeväisyyteen.

Mutta joo: Itse asiaan liittyen en olisi siinä kasvuympäristössäni itse pystynyt kieltäytymään kokonaan rippikoulusta, koska se olisi herättänyt niin paljon negatiivista huomiota. Ihan riittävän aggressiivisen ryöpytyksen sain keski-ikäisenä naisenakin, kun en nöyrtynyt kuulemaan juttuja helvetistä. Olen todella iloinen, että nykyään yhä useammalla nuorella on muitakin vaihtoehtoja. Vaikka sitten se Prometheus-leiri, jos sellaisesta leirielämästä siis on kiinnostunut. 

Milloin olet käynyt riparin, jos vuosikymmeniä meni erota kirkosta ja sun riparin aikana on jo ollut kännyköitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin päivärippikoulun, koska inhotti ajatuskin jostain ihme lastenleiristä. Ne jotka menivät leirille joutuivat mm. antamaan kännykät pois, ei saanut olla omia kirjoja mukana ym. kivaa maailmasta eristämistä. Osa porukasta olikin vajonnut jonkinlaiseen joukkopsykoosiin ja yötä myöten rämpinyt metsissä ahdistuneena uskoontuloa yrittämässä.

Ei se päivärippikoulukaan mikään erityisen kiva ollut, koska sitä piti lestadiolaispappi. Tämä tyyppi toi kyllä erittäin selkeästi omat käsityksensä esille ja saimme mm. lestadiolaisten keskusliiton raamatun (vanhempi painos) ja kuunneltiin niiden virsiä joltain kasetilta: laulavat ne paaaljon hitaammin kuin muut. Kyse siis ei kuitenkaan ollut mistään lestadiolaisille varatusta rippikoulujärjestelystä, suurin osa meistä oli ihan muita.

Minulla meni lopulta vielä vuosikymmeniä ennen kuin erosin kirkosta, vaikka näinkin jo tuolloin, miten omituista meno oli joka lahkossa. Lopulta siihen auttoi se, että äitini kuoltua loput eri tavoin hihhuloivat sukulaiseni ottivat oikein kaikki hulluudet peliin. Tuli puhetta helvetistä, jonne minäkin kuulemma "jumalatomana" joudun ym. kivaa.

Olisi voinut tietenkin alkaa vielä itselleen uskottelemaan, että joo, nämä vain ovat niin omituisia ja eiväthän kaikki kristityt jne. Mutta otin oikein kunnon aikalisän ja kunnolla ajattelin asiat läpi, mitä ennen en ollut tehnyt, vaikka raamatunkin olin kyllä lukenut pariin kertaan läpi. Tajusin, että näiden kaikkien ikävien lieveilmiöiden taustalla on juuri se kristinuskon perusta, joka pohjaa ihmisten käännyttämiseen ja painostamiseen helvetillä ja houkuttelemiseen taivaspaikalla. Se se on, vaikka nykyään modernimmat papit yrittävätkin kiinnittää huomiota vain johonkin hyväntekeväisyyteen.

Mutta joo: Itse asiaan liittyen en olisi siinä kasvuympäristössäni itse pystynyt kieltäytymään kokonaan rippikoulusta, koska se olisi herättänyt niin paljon negatiivista huomiota. Ihan riittävän aggressiivisen ryöpytyksen sain keski-ikäisenä naisenakin, kun en nöyrtynyt kuulemaan juttuja helvetistä. Olen todella iloinen, että nykyään yhä useammalla nuorella on muitakin vaihtoehtoja. Vaikka sitten se Prometheus-leiri, jos sellaisesta leirielämästä siis on kiinnostunut. 

Milloin olet käynyt riparin, jos vuosikymmeniä meni erota kirkosta ja sun riparin aikana on jo ollut kännyköitä

90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän nuori oli viime kesänä riparileirillä mm ja hauskaa oli ollut iltanuotiot, kitaraillat ja kivoja mimmejä.

Uskontojutut olivat olleet ihan perus, sanoi.

Ei meill uskontoa tuputeta ,mutta sekin on yleis-sivistystä tietää ,että maailmassa on todella paljon uskontoja,lahkoja jne, eikä toinen ole toistaan parempi.

Tohan kai se ongelma onkin, kun yleensä jokaisessa uskonnossa kuvitellaan, että me olemme vähän parempia kuin muut ja siksi juuri me päästään taivaaseen ja muut joutuu helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, kun monet perustelee, et onhan ne leirit kivoja ja saa kavereita. Joo, mutta rippikouluhan pointtihan ei oo leiri ja kaverit vaan tarkoitus on vahvistaa nuorten uskoa kolmiyhteiseen jumalaan ja varustaa elämään kristittynä. Konfirmaatiossa vahvistetaan sitten oma uskonto.

Että aikamoiseen paikkaan nuoret laitetaan perinteen nimissä ja rahalahjojen avulla.

Tiedoksi että kivoja leirejä järjestää myös esim partio.

Ei tuo minusta pahalta kuulosta. Itse en edes tullut uskoon leirillä ettei tuo mitenkään vahingollisesti vaikuttanut.

Jätit siis konfirmaation väliin, kun siellähän on ideana tunnustaa uskonsa kaikelle kansalle.