RIPARI. Onko jo aikansa elänyt juttu? Kumpikaan kahdesta lapsestani ei riparille tahdo eikä kaveritkaan kuulemma mene
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset käyneet/ käyvät riparin sijasta prometheus- leirin.
Oli tosi hyvä kokemus esikoiselle ja sen jälkeen pidettiin juhlat, jotka nekin oli onnistuneet. Muutkin lapset aikovat sen käydä.
Meillä esikoinen teki saman ja kävi rippikoulun aikuisena. Totesi, että prometheus-leiri oli iso virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi halusi alakouluiässä irtisanoutua kirkosta ja aloittaa et:n opiskelun. Ei halunnut nyt riparille tai protullekaan. Itse kävin protun yli 20-v sitten, oli kyllä mukava kokemus ja suosittelin tätä omallekin lapselle, mutta ei voi pakottaa..
Järkevä tyyppi lapsesi. ET muuten on äärimmäisen fiksu kouluaine.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset käyneet/ käyvät riparin sijasta prometheus- leirin.
Oli tosi hyvä kokemus esikoiselle ja sen jälkeen pidettiin juhlat, jotka nekin oli onnistuneet. Muutkin lapset aikovat sen käydä.Meillä esikoinen teki saman ja kävi rippikoulun aikuisena. Totesi, että prometheus-leiri oli iso virhe.
Mielenkiinnosta kysyn, että miksi protu koettiin virheenä?
Tässä tätä uskontokeskustelua seuratessa oli kommentoitava, että ainakin omasta mielestäni seurakunnista ja uskonnosta on edelleen enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka en missään vaiheessa uskovainen olekaan ollut.
Minusta uskontoon voi ottaa enemmän tutkijamaisen ja yleishyödyllisen asenteen, kuin alkaa pelätä ja vihata sen olemassa oloa. Suomalaisista vain pienen pieni osa uskookin oikeasti mihinkään jumalaan. Uskonnot kun ovatkin lähtöisin ajalta, jolloin selittämättömiä asioita koitettiin selittää (esim. hiidenkivet). Toki universumin syntymistä ei kukaan taida ikinä voida selvittää niin vähintään jotain uskomuksia aina jää. Mutta itse uskonto ja sen muodostamat vanhat ja hyödylliset perinteet on sellaista, jota en näkisi tarpeelliseksi lakaista kokonaan pois.
En missään vaiheessa nuorempana huomannut, että kouluissa tai rippileirilläkään olisi oikeasti ketään yritetty tehdä uskovaiseksi. Jos joku on uskovainen, se on lähtöisin perheestä, ei kouluista. Koulussa oli vain jotain pieniä virsiä aamunavauksissa, esityksien pitoa pyhäinpäivinä, joskus käytiin kirkkossa ihmettelemässä mitä siellä tapahtuu. Uskonnon tarinoiden kautta lapsena sai ihan hyviä oppeja esim. moraalista ja toisten kunnioittamisesta. Uskonnon tunneilla myös oppi muistakin uskonnoista Suomessa ja muualla, mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa, jos ulkomaillakin meinaa liikkua.
Rippileirillä ainakin silloin 2000-luvulla pääsi (joutui) touhuamaan aamusta iltaan ennestään tuntemattomien kanssa, osalle varmaan aika jokapäiväistä, mutta hieman syrjäytyneemmille hyödyllistä. Kukaan ei oikeastaan ottanut uskontoa vakavasti. Leiristä jäi yleisesti ottaen todella mukavat muistot. Toki muutkin leirit on vastaavanlaisia. Toivoisin, että mahdollisimman moni niihin voisi osallistua, eikä jäisi kokonaan sivuun.
Olen uskontoja miettiessäni saanut kuvan, että niistä saa parhaillaan elämään lohtua, toivoa ja ehkä tärkeimpänä juuri sitä yhteisöön kuulumisen tunnetta, sellaista jota vaikuttaisi osa aika kipeästi tarvitsevan mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen yleistyessä. Ainakin vanhemmalle ikäryhmälle kirkon kautta on olemassa hyviä tilaisuuksia, joissa voi tavata muita ja saada kontakteja. Tietääkseni seurakunnat järjestää myös paljon taloudellista tukea, ruoka-apua, mielenterveyspalveluita jne. vähäosaisille, niillekin jotka ei kuulu kirkkoon. Niin yksilöitä kuin yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa.
Ainakin viimeistään kuolemaa kohdatessa niistä uskonnon opeista on ollut hiukan lohtua, ja hautajaiset ovat olleet todella tärkeitä seremonioita suvulle ja läheisille. Joskus vielä ajattelin, että uskontojen kehittelijät oli varmaan jotain pähkähulluja, mutta riittävän pitkälle ajateltuna he taisivat ymmärtää todella hyvin mitä olivat tekemässä ja miksi se on ollut tärkeää kehitykselle. Nyt valmiissa pöydässä on helppo valittaa. Uskonnon väärinkäytöksiä tietysti on ollut ja tulee olemaan. Sellaisia osa ihmisistä sattuu vain olemaan, vaikka mitä tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset käyneet/ käyvät riparin sijasta prometheus- leirin.
Oli tosi hyvä kokemus esikoiselle ja sen jälkeen pidettiin juhlat, jotka nekin oli onnistuneet. Muutkin lapset aikovat sen käydä.Meillä esikoinen teki saman ja kävi rippikoulun aikuisena. Totesi, että prometheus-leiri oli iso virhe.
Haaveissasi kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 2022 kirkkoon kuuluvista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun kävi noin 91 prosenttia ja kaikista 15-vuotiaista nuorista 74 prosenttia.
Eli kirkkoon kuulumattomiakin nuoria osallistuu riparille. Ei suosio ole erityisesti laskussa, vaikka omassa lähipiirissä siltä tuntuisi.
Kirkossa on tutkittu tätä. Kun rippikoulun käyneet täyttävät 18, heistä alle puolet kuuluu enää kirkkoon.
Itselleni jäi leiristä tosi hyvät muistot. Ja sieltä tuli myös yksi oppi joka muokkasi koko elämänkatsomukseni. Nimittäin harjoitus, jossa leiriläiset oli jaettu eri rooleihin, suurin osa köyhiä ja pari rikasta. Rikkaat sai ruokaa yllin kyllin, keskiluokkaiset sai näkkäriä ja köyhät ei saaneet mitään koko päivänä, vaan nälissään oltiin. Kasvatti empatiaa muita ihmisiä kohtaan ja kiitollisuutta omasta asemasta. Vaikka silloin otti päähän.
Olen syntynyt -68 ja silloin kasarilla ollessani rippikouluiässä olin varmaankin tosi pienessä vähemmistössä, kun en käynyt riparia. Eipä ole haitannut elämääni yhtään millään tavalla. Oma tyttäreni oli tiukasti sitä mieltä, ettei halua käydä. Täysin oma valintansa. Eroaa kirkosta varmaan niin pian, kuin pystyy muutenkin.
Ripareita on hyviä ja huonoja.
Parhaimmillaan siellä kuulee Raamatun totuutta, saattaa herätä hengellisesti ja tulla uskoon, eli pelastua kadotukseen joutumiselta. 👍
Pahimmillaan siellä opetetaan sellaista soopaa, mikä vie ihmisen väärään rauhaan tuudittautuneena kadotukseen.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni jäi leiristä tosi hyvät muistot. Ja sieltä tuli myös yksi oppi joka muokkasi koko elämänkatsomukseni. Nimittäin harjoitus, jossa leiriläiset oli jaettu eri rooleihin, suurin osa köyhiä ja pari rikasta. Rikkaat sai ruokaa yllin kyllin, keskiluokkaiset sai näkkäriä ja köyhät ei saaneet mitään koko päivänä, vaan nälissään oltiin. Kasvatti empatiaa muita ihmisiä kohtaan ja kiitollisuutta omasta asemasta. Vaikka silloin otti päähän.
Kai ymmärrät, että noissa köyhiin jaetuissa on todennäköisesti oikeastikin ollut köyhiä? Kaikissa köyhissä perheessä ei ole ruokaa edes lapsille, vaan kouluruoka voi olla päivän ainoa ruoka.
Vm. -84 riparia käymätön.
Vierailija kirjoitti:
todellakin niin ikiaikainen, "mennään kun on aina menty" tyyli on niin karmivaa
Vanhempani eivät olleet uskonnollisia. Kun kerroin etten halua riparille, alkoi huuto ja painostus.oli pakko mennä. Kun täysi-ikäisenä erosin kirkosta, he olivat todella järkyttyneitä. Mitähän muut meistä ajattelee?!!!!
KUN RIPARIT LOPPUU MISTÄS KIRKKO SITTEN JÄRJESTÄÄ PEDOFIILI ISOSILLE SITTEN RUNKKAUS HIPELÖINTI PAIKKOJA SIIRTYYKÖ LAPSIIN.
Vierailija kirjoitti:
KUN RIPARIT LOPPUU MISTÄS KIRKKO SITTEN JÄRJESTÄÄ PEDOFIILI ISOSILLE SITTEN RUNKKAUS HIPELÖINTI PAIKKOJA SIIRTYYKÖ LAPSIIN.
Siirtynyt aikaa sitten.
Mun mielestä pakko-uskovaisuuskin ansaitsisi tulla pohdituksi enemmänkin. Tarkoitan sitä että vauva liitetään kirkkoon ja uskontoon ilman mitään valinnan tai päättämisen mahdollisuutta, ja siinä iässä kun alkaa olemaan kykenevä itse päättämään myös uskonasioista, on kuulunut kirkkoon jo niin kauan, että voi jo melkein puhua tahallisesta aivopesusta. Eli kun on kasvanut kiinni siihen kirkkoon kuulumiseen, voi olla tosi vaikeaa ja vaatia paljon siviilirohkeutta enää erota. Siis vaikka ei uskoisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vajaa puolet kuuluu enää kirkkoon.
Älä valehtele. Yli 60% suomalaisista on luterilaisia.
Taitaa olla jo alle 60 %. Joka tapauksessa määrä vähenee koko ajan, ja oikein hyvä niin.
Miten niin hyvä niin? Miten se on sinulta pois, jos ihmiset haluavat kuulua kirkkoon ja saavat sieltä hyvää elämäänsä niin itselleen kuin vaikka lapsilleen?
Mitä vähemmän taikauskoa maailmassa ja etenkin yhteiskunnassa, sen parempi.
Ripari on ihan ihmeellinen traditio, ei lähes missään muussa maassa ole vastaavaa. Kuulostaakin ihan joltain sekopäiseltä katolilaiselta tavalta.
Rippileiri oli nuorten mielestä nolo jo 15 vuotta sitten kun sen itse kävin. Mitään tärkeää ei siellä opi ja rahaa menee turhaan hukkaan juhliin ja lahjoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vajaa puolet kuuluu enää kirkkoon.
Älä valehtele. Yli 60% suomalaisista on luterilaisia.
Taitaa olla jo alle 60 %. Joka tapauksessa määrä vähenee koko ajan, ja oikein hyvä niin.
Miksi on hyvä, että vähenee? Onko sitten parempi, että esim. islamilaisia on enemmistö?
Maallistuminen on paras ase fundamentalismia vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vajaa puolet kuuluu enää kirkkoon.
Älä valehtele. Yli 60% suomalaisista on luterilaisia.
Taitaa olla jo alle 60 %. Joka tapauksessa määrä vähenee koko ajan, ja oikein hyvä niin.
Miten niin hyvä niin? Miten se on sinulta pois, jos ihmiset haluavat kuulua kirkkoon ja saavat sieltä hyvää elämäänsä niin itselleen kuin vaikka lapsilleen?
Mitä vähemmän taikauskoa maailmassa ja etenkin yhteiskunnassa, sen parempi.
Itse en kutsuisi sitä taikauskoksi. Joka tapauksessa aika suosittua kristinusko on maailmassa. Kenenkään ei ole pakko uskoa, mutta uskonvapaus on olemassa ja se tarkoittaa sitä, ettei sinulla ole oikeutta uskovia pilkata.
Vierailija kirjoitti:
Ripari on ihan ihmeellinen traditio, ei lähes missään muussa maassa ole vastaavaa. Kuulostaakin ihan joltain sekopäiseltä katolilaiselta tavalta.
Rippileiri oli nuorten mielestä nolo jo 15 vuotta sitten kun sen itse kävin. Mitään tärkeää ei siellä opi ja rahaa menee turhaan hukkaan juhliin ja lahjoihin.
Kyllä minä opin siellä tärkeitä asioita. Ja niin oppii moni muukin.
Suviseuroilla käytetään huumeita.