Lue keskustelun säännöt.
Ystävä sai lapsen 7kk sitten, nyt pyysi ensi viikonloppuna ruotsinlaivalle?
27.05.2023 |
Mies jäisi yksin kotiin hoitamaan lasta. Mielestäni aika erikoista. Jotenkin äidin vaistot eivät toimi täysillä? Itselläni ei olis tullut kuuloonkaan.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Mites ne monet vauvat kun äiti ei voi imettää jostain syystä? Tai maito ei riitä ja täytyy antaa "muovipullosta" lisämaitoa.
Tai äiti joutuu sairaalaan tai jopa pahempaa.
Pullosta annettu maito ei mitenkään vahingoita vauvaa varsinkaan silloin kun myös mukana on rintaruokintaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi pääosin saa rintaa, mutta välillä pullomaitoa ei tule mitään vahinkoa.
Lusäruokaakin työikäinen jo saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelussa ihmettelen paria asiaa.
1. Miten moralisoidaan risteilyä sinänsä. Minua risteilyille ei saisi villeillä hevosillakaan, mutta jos joku nauttii sen kaltaisesta ympäristöstä, sowhat, meitä on moneen junaan. Nykynaiset dokaa nykyään paljon, ei kai ne lopeta vain siksi, että tulivat äideiksi. Ainakaan yleensä.
2. Miten kiivaasti puolustetaan äidin ja vauvan erillisyyttä. Se kertoo mielestäni siitä, että nykyajan nainen ei kestä henkisesti sitä, että hänestä ollaan riippuvaisia. Että vauva on hänestä riippuvainen.
Eikä sitä ilman symbioosihormonien tukea kestäkään. Mutta jos ne alkaa virtaamaan, alkaa "vauvan kasvualustana toimiminen" eka vuoden aikana tuntua äidistä mielekkäältä ja juuri siltä, mitä vastasynnyttänyt naaras haluaa tehdä: olla lähellä pentujaan. Kyse on kuitenkin vain muutamista kuukausista, sitä "omaa elämää" on naisella vielä jäljellä paljon.
Luulen, että synnytyksenjälkeisessä masennuksessa voi usein olla kyse juuri siitä sidonnaisuuden pelosta. Ainakin itseni piti ylittää se kynnys esikoisen kanssa.
Mutta totuus myös on, että ketään ei voi pakottaa symbioosiin, sen täytyy syntyä luonnostaan. Jos ei siihen ole halua, ei siitä mitään tulekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Ei kaikki äiditkään imetä. Läheinen suhde lapseen ei vaadi imettämistä. Imetys antaa juu äidin ja lapsen suhteeseen jotain spesiaalia, mutta ei se nyt ihan noin käänteentekevä asia ole. Ehdottomasti pitäisi puhua enemmän siitä, miten tärkeää olisi että se isä olisi paljon lapsen kanssa heti alusta asti. Vaikka onhan se niin, että lapsen kannalta se yksikin hoivaaja riittää. Perheen toimivuuden kannalta olisi kuitenkin useimmiten parempi, että isäkin olisi lapselle läheinen hoivaaja.
Kylläpä oli taas niin hyvesignalointia ja idealistista ajatusmaailmaa tursuava aloitus että.. On aikuisten oikeita tilanteita, joissa äidin on ihan todella oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa ja sitä kautta myös lapsen hyvinvoinnin vuoksi päästävä olemaan yksin tai vain aikuisessa seurassa edes hetkittäin. Omat aivoni ja toimintakykyni surkastuivat lähes olemattomiin 24/7 vaiheessa, kun ei saanut nukkua eikä levätä hetkeäkään kuukausiin-siinä vaiheessa masennuin, ahdistuin ja sain lopulta psyykepillerireseptin. Isän hoiviin en lasta voinut jättää, mutta onneksi oli lopulta muuta tukea. Nyt kaikki on hyvin, kun sain tukea vauvavaiheessa ja myös sitä omaa aikaa, jotta jaksoin kaiken muun mitä arki vaati. Turha syyllistää niitä äitejä, jotka ovat tilanteessa, jossa päivittäinen kuormitus on paljon muutakin, kuin yösyöttö ja vaipanvaihto-tärkeintä on se, että vauva saa hyvän hoivan sen lyhyen aikaa, kun äiti ei ole saatavilla.
Itse kävin 24h risteilyllä kun esikoinen oli kuukauden ikäinen (tästä nyt jo yli 20 vuotta aikaa) Pumppasin maidot valmiiksi ja isovanhemmat hoisivat tuon vuorokauden vauvaa.
Ei vaikuttanut millään tavoin meidän symbioosiimme. Tissit kyllä kaipasivat vauvaa enemmän kuin mitään (olivat räjähtää maidosta vaikka pumppu oli mukana)
Oli kiva reissu mieheni, eli lapsen isän ja parin ystävän kanssa 🤩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ihmettelen paria asiaa.
1. Miten moralisoidaan risteilyä sinänsä. Minua risteilyille ei saisi villeillä hevosillakaan, mutta jos joku nauttii sen kaltaisesta ympäristöstä, sowhat, meitä on moneen junaan. Nykynaiset dokaa nykyään paljon, ei kai ne lopeta vain siksi, että tulivat äideiksi. Ainakaan yleensä.
2. Miten kiivaasti puolustetaan äidin ja vauvan erillisyyttä. Se kertoo mielestäni siitä, että nykyajan nainen ei kestä henkisesti sitä, että hänestä ollaan riippuvaisia. Että vauva on hänestä riippuvainen.
Eikä sitä ilman symbioosihormonien tukea kestäkään. Mutta jos ne alkaa virtaamaan, alkaa "vauvan kasvualustana toimiminen" eka vuoden aikana tuntua äidistä mielekkäältä ja juuri siltä, mitä vastasynnyttänyt naaras haluaa tehdä: olla lähellä pentujaan. Kyse on kuitenkin vain muutamista kuukausista, sitä "omaa elämää" on naisella vielä jäljellä paljon.
Luulen, että synnytyksenjälkeisessä masennuksessa voi usein olla kyse juuri siitä sidonnaisuuden pelosta. Ainakin itseni piti ylittää se kynnys esikoisen kanssa.
Mutta totuus myös on, että ketään ei voi pakottaa symbioosiin, sen täytyy syntyä luonnostaan. Jos ei siihen ole halua, ei siitä mitään tulekaan.
Kyllä se usein just tuossa 6kk jälkeen alkaa se äidin ja vauvan symbioosi hiljalleen hälvetä. Äidin hormonitoiminta muuttuu, ne synnytyksen jälkeiset hormonit ei enää samalla lailla kanna ja imetyskin vähenee kun lapsi alkaa saada myös muuta ruokaa. Muistan itse tuon ajan just hirvittävän raskaana, kun tuntui että ne hormonit ei enää samalla tavalla kannatelleet kuin ihan alkuun ja vauva oppi nopeasti paljon uutta (liikkuminen, syöminen), mikä aiheutti levottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Mites ne monet vauvat kun äiti ei voi imettää jostain syystä? Tai maito ei riitä ja täytyy antaa "muovipullosta" lisämaitoa.
Tai äiti joutuu sairaalaan tai jopa pahempaa.Pullosta annettu maito ei mitenkään vahingoita vauvaa varsinkaan silloin kun myös mukana on rintaruokintaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi pääosin saa rintaa, mutta välillä pullomaitoa ei tule mitään vahinkoa.
Lusäruokaakin työikäinen jo saa.
Jos täyspulloruokinta, ihokosketusta täytyy antaa sitten muuten paljon, korvaavasti, vähän kuin keskosille kenguruhoitoa, eli pitää vauvaa paidan alla paljaalla iholla. Kantoliinassa jne. Eli kyllä tilannetta voi parantaa, vaikka imetystä ei olisi.
Osittaisessa pulloruokinnassa imetyksen rinnalla sanotaan olevan se vaara, että lapsi alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa vähemmällä imulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ihmettelen paria asiaa.
1. Miten moralisoidaan risteilyä sinänsä. Minua risteilyille ei saisi villeillä hevosillakaan, mutta jos joku nauttii sen kaltaisesta ympäristöstä, sowhat, meitä on moneen junaan. Nykynaiset dokaa nykyään paljon, ei kai ne lopeta vain siksi, että tulivat äideiksi. Ainakaan yleensä.
2. Miten kiivaasti puolustetaan äidin ja vauvan erillisyyttä. Se kertoo mielestäni siitä, että nykyajan nainen ei kestä henkisesti sitä, että hänestä ollaan riippuvaisia. Että vauva on hänestä riippuvainen.
Eikä sitä ilman symbioosihormonien tukea kestäkään. Mutta jos ne alkaa virtaamaan, alkaa "vauvan kasvualustana toimiminen" eka vuoden aikana tuntua äidistä mielekkäältä ja juuri siltä, mitä vastasynnyttänyt naaras haluaa tehdä: olla lähellä pentujaan. Kyse on kuitenkin vain muutamista kuukausista, sitä "omaa elämää" on naisella vielä jäljellä paljon.
Luulen, että synnytyksenjälkeisessä masennuksessa voi usein olla kyse juuri siitä sidonnaisuuden pelosta. Ainakin itseni piti ylittää se kynnys esikoisen kanssa.
Mutta totuus myös on, että ketään ei voi pakottaa symbioosiin, sen täytyy syntyä luonnostaan. Jos ei siihen ole halua, ei siitä mitään tulekaan.
Kyllä se usein just tuossa 6kk jälkeen alkaa se äidin ja vauvan symbioosi hiljalleen hälvetä. Äidin hormonitoiminta muuttuu, ne synnytyksen jälkeiset hormonit ei enää samalla lailla kanna ja imetyskin vähenee kun lapsi alkaa saada myös muuta ruokaa. Muistan itse tuon ajan just hirvittävän raskaana, kun tuntui että ne hormonit ei enää samalla tavalla kannatelleet kuin ihan alkuun ja vauva oppi nopeasti paljon uutta (liikkuminen, syöminen), mikä aiheutti levottomuutta.
Totta. Ja siitä eteen päin pari vuotta lapsenhoito ilman apua ja taukoja on kuin kiinalaista vesikidutusta, koska lasta täytyy pitää silmällä koko ajan. Siksi olisi välttämätöntä päästä sinne lenkille tai kyläilemään kaverin luo tai mitä nyt haluaa tehdä. Yön yli poissaolo tuntuu kyllä aika pitkältä vielä siinä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Mites ne monet vauvat kun äiti ei voi imettää jostain syystä? Tai maito ei riitä ja täytyy antaa "muovipullosta" lisämaitoa.
Tai äiti joutuu sairaalaan tai jopa pahempaa.Pullosta annettu maito ei mitenkään vahingoita vauvaa varsinkaan silloin kun myös mukana on rintaruokintaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi pääosin saa rintaa, mutta välillä pullomaitoa ei tule mitään vahinkoa.
Lusäruokaakin työikäinen jo saa.Jos täyspulloruokinta, ihokosketusta täytyy antaa sitten muuten paljon, korvaavasti, vähän kuin keskosille kenguruhoitoa, eli pitää vauvaa paidan alla paljaalla iholla. Kantoliinassa jne. Eli kyllä tilannetta voi parantaa, vaikka imetystä ei olisi.
Osittaisessa pulloruokinnassa imetyksen rinnalla sanotaan olevan se vaara, että lapsi alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa vähemmällä imulla.
Ja mikä estää isää pitämästä lasta paljon ihokontaktissa, vaikka ruoka tulisikin alkuun äidiltä ja sitten imetyksen sujuessa satunnaisesti pullosta? Juu isät on päivät töissä, ekojen viikkojen jälkeen, mutta ehtiihän sitä illallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en miehenä sano kuin että jos mun vaimo olisi alkanut horista jotain ensisijaista hoivaajaa meidän yhteisistä lapsista, olisin ottanut eron siihen paikkaan ja tapellut lapset itselleni.
Kyllä hän kykeni lähtemään omille menoilleen sitä mukaa kuin imettämiseltä itse näki olevan ok ja sekin vaihteli lasten tarpeiden mukaan. Esim nuorimmainen alkoi hylkiä tissiä jo puolivuotiaana niin mitä sitä väkisin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa ihmettelen paria asiaa.
1. Miten moralisoidaan risteilyä sinänsä. Minua risteilyille ei saisi villeillä hevosillakaan, mutta jos joku nauttii sen kaltaisesta ympäristöstä, sowhat, meitä on moneen junaan. Nykynaiset dokaa nykyään paljon, ei kai ne lopeta vain siksi, että tulivat äideiksi. Ainakaan yleensä.
2. Miten kiivaasti puolustetaan äidin ja vauvan erillisyyttä. Se kertoo mielestäni siitä, että nykyajan nainen ei kestä henkisesti sitä, että hänestä ollaan riippuvaisia. Että vauva on hänestä riippuvainen.
Eikä sitä ilman symbioosihormonien tukea kestäkään. Mutta jos ne alkaa virtaamaan, alkaa "vauvan kasvualustana toimiminen" eka vuoden aikana tuntua äidistä mielekkäältä ja juuri siltä, mitä vastasynnyttänyt naaras haluaa tehdä: olla lähellä pentujaan. Kyse on kuitenkin vain muutamista kuukausista, sitä "omaa elämää" on naisella vielä jäljellä paljon.
Luulen, että synnytyksenjälkeisessä masennuksessa voi usein olla kyse juuri siitä sidonnaisuuden pelosta. Ainakin itseni piti ylittää se kynnys esikoisen kanssa.
Mutta totuus myös on, että ketään ei voi pakottaa symbioosiin, sen täytyy syntyä luonnostaan. Jos ei siihen ole halua, ei siitä mitään tulekaan.
Kyllä se usein just tuossa 6kk jälkeen alkaa se äidin ja vauvan symbioosi hiljalleen hälvetä. Äidin hormonitoiminta muuttuu, ne synnytyksen jälkeiset hormonit ei enää samalla lailla kanna ja imetyskin vähenee kun lapsi alkaa saada myös muuta ruokaa. Muistan itse tuon ajan just hirvittävän raskaana, kun tuntui että ne hormonit ei enää samalla tavalla kannatelleet kuin ihan alkuun ja vauva oppi nopeasti paljon uutta (liikkuminen, syöminen), mikä aiheutti levottomuutta.
Totta. Ja siitä eteen päin pari vuotta lapsenhoito ilman apua ja taukoja on kuin kiinalaista vesikidutusta, koska lasta täytyy pitää silmällä koko ajan. Siksi olisi välttämätöntä päästä sinne lenkille tai kyläilemään kaverin luo tai mitä nyt haluaa tehdä. Yön yli poissaolo tuntuu kyllä aika pitkältä vielä siinä vaiheessa.
Joo, pikkuvauva-aika alkoi äkkiä tuntua taivaallisen helpolta, kun lapsi alkoi tuossa 7kk iässä kontata ja pian nousta myös tukea vasten pystyyn. Samalla käden koordinaatio kehittyi niin että sai tosi nopeasti tungettua suuhunsa kaiken mitä löysi. Joten sai olla todellakin joka hetki valppaana. Jotkut vauvat toki pysyy paikallaan pidempään, mutta aika monet käy kärsimättömäksi eivätkä enää viihdy lattialla pötkötellen niinkuin pienempänä. Tauot tulee todellakin tarpeeseen 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Mites ne monet vauvat kun äiti ei voi imettää jostain syystä? Tai maito ei riitä ja täytyy antaa "muovipullosta" lisämaitoa.
Tai äiti joutuu sairaalaan tai jopa pahempaa.Pullosta annettu maito ei mitenkään vahingoita vauvaa varsinkaan silloin kun myös mukana on rintaruokintaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi pääosin saa rintaa, mutta välillä pullomaitoa ei tule mitään vahinkoa.
Lusäruokaakin työikäinen jo saa.Jos täyspulloruokinta, ihokosketusta täytyy antaa sitten muuten paljon, korvaavasti, vähän kuin keskosille kenguruhoitoa, eli pitää vauvaa paidan alla paljaalla iholla. Kantoliinassa jne. Eli kyllä tilannetta voi parantaa, vaikka imetystä ei olisi.
Osittaisessa pulloruokinnassa imetyksen rinnalla sanotaan olevan se vaara, että lapsi alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa vähemmällä imulla.
Ja mikä estää isää pitämästä lasta paljon ihokontaktissa, vaikka ruoka tulisikin alkuun äidiltä ja sitten imetyksen sujuessa satunnaisesti pullosta? Juu isät on päivät töissä, ekojen viikkojen jälkeen, mutta ehtiihän sitä illallakin.
Tosi hyvä idea, toivottavasti isät älyävät. Varmasti olisi sitten helpompi jakaa hoitovastuuta puolisoiden kesken, kun lapsi on oppinut tunnistamaan isän tuoksun ja sydämen lyönnit, ja äänen tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit jotka ovat viettäneet 24/7 vauvansa ja lapsensa kanssa, saamatta mitään palkinnoksi, eivät siedä ajatusta, ettei kaikilla elämä loppunutkaan lapsen saannin myötä.
Kysehän on vauvasta, ei isosta lapsesta. Älä liioittele ja siten vie keskustelua sivuraiteille.
Ja itse kyllä koin, kun sain lapsen 34-vuotiaana, että elämä ei todellakaan loppunut siihen. Outo ajatuskin. Oli ihanaa olla lapsen kanssa symbioosissa, en kaivannut minnekään.
Miksi sä opetat vauvasta lähtien että kaikesta huolehtii äiti ja jo muutamat tunnit ilman äitiä on epänormaalia? Lapsi ei opi luottamaan muihin, vierastaa muita, pahimmillaan kokee eroahdistusta ja hylkäämisen pelkoja, kun tottunut siihen että äiti on 24/7 saatavilla ja näköetäisyydellä. Vauvasta lähtien lapsen on hyvä tuntea ainakin ne kaikki läheisimmät ja nähdä heitä usein, jäädä (yö)kylään, opetella sosiaalisuutta. On hyvä saada rakkautta ja huomiota useammalta aikuiselta kuin vain yhdeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on parempi että kaveri menee jonkun muun kaverin kanssa kuin AP:n kanssa. Äiti saattaa todella olla tuuletuksen tarpeessa ja tuomitseva kaveri siinä rinnalla ei kyllä fiiliksiä nostata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Mites ne monet vauvat kun äiti ei voi imettää jostain syystä? Tai maito ei riitä ja täytyy antaa "muovipullosta" lisämaitoa.
Tai äiti joutuu sairaalaan tai jopa pahempaa.Pullosta annettu maito ei mitenkään vahingoita vauvaa varsinkaan silloin kun myös mukana on rintaruokintaa.
Jos kuitenkin esimerkiksi pääosin saa rintaa, mutta välillä pullomaitoa ei tule mitään vahinkoa.
Lusäruokaakin työikäinen jo saa.Jos täyspulloruokinta, ihokosketusta täytyy antaa sitten muuten paljon, korvaavasti, vähän kuin keskosille kenguruhoitoa, eli pitää vauvaa paidan alla paljaalla iholla. Kantoliinassa jne. Eli kyllä tilannetta voi parantaa, vaikka imetystä ei olisi.
Osittaisessa pulloruokinnassa imetyksen rinnalla sanotaan olevan se vaara, että lapsi alkaa hylkiä rintaa kun pullosta saa vähemmällä imulla.
Ja mikä estää isää pitämästä lasta paljon ihokontaktissa, vaikka ruoka tulisikin alkuun äidiltä ja sitten imetyksen sujuessa satunnaisesti pullosta? Juu isät on päivät töissä, ekojen viikkojen jälkeen, mutta ehtiihän sitä illallakin.
Tosi hyvä idea, toivottavasti isät älyävät. Varmasti olisi sitten helpompi jakaa hoitovastuuta puolisoiden kesken, kun lapsi on oppinut tunnistamaan isän tuoksun ja sydämen lyönnit, ja äänen tietysti.
Eihän ne isät älyä, jos niille ei sitä kerrota ja painoteta sen perushoivaan osallistumisen ja lähellä pitämisen tärkeyttä alusta alkaen. Ja kun äidit joukolla täälläkin julistaa, kuinka äiti on ainoa oikea hoivaaja vauvalle eikä isä voi olla yhtä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Kerro mulle, että muistatko sä oletko saanut äidiltäsi tissiä vai pulloa kun olit itse vauva? Aivan, et muista. Vauvalle riittää lämpö, turva, puhtaus, ruoka, läheisyys ja uni. Ja ne tarpeet pystyy isä tai joku muukin vastuullinen aikuinen pariksi vuorokaudeksi hyvin täyttämään. Ihan kamala ajatus, ettet luota rakkaimpiisi sen vertaa, että heidän rooli kasvattajina on aivan yhtä merkityksellinen kuin omasikin? Kaikki äiditkään eivät imetä syystä tai toisesta mutta siltikään se ei vähennä rakkautta lapsen ja äidin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan ei ole huolissaan kiintymyssuhteesta silloin kun isät juhlii varpajaisia, viettävät poikien viikonloppuja mökillä, lähtevät viikoksi Norjaan kalastamaan? Sitäkin on kuultu että isä viettää isyyslomaansa metsästysaikaan, päästäkseen metsästämään.
Olisi oikeasti hauska nähdä se foorumi jossa isät tappelevat keskenään minkä ikäisen vauvan voi jättää äidin hoitoon ja voiko isä lähteä kaverin kanssa risteilylle.Siksi kun isät eivät imetä ja siksi isän ja vauvan suhde on erilainen kuin äidin ja vauvan. Pulloruokkiva isä ei ole sama asia kuin imettävä äiti. Muovi ei ole ihoa.
Kerro mulle, että muistatko sä oletko saanut äidiltäsi tissiä vai pulloa kun olit itse vauva? Aivan, et muista. Vauvalle riittää lämpö, turva, puhtaus, ruoka, läheisyys ja uni. Ja ne tarpeet pystyy isä tai joku muukin vastuullinen aikuinen pariksi vuorokaudeksi hyvin täyttämään. Ihan kamala ajatus, ettet luota rakkaimpiisi sen vertaa, että heidän rooli kasvattajina on aivan yhtä merkityksellinen kuin omasikin? Kaikki äiditkään eivät imetä syystä tai toisesta mutta siltikään se ei vähennä rakkautta lapsen ja äidin välillä.
Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Muistilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
On myös täyttä pötyä, ettei vauvalle olisi väliä kuka häntä hoivaa.
Eikös lapsella ole isäkin?
Moni ystävä on tehnyt niin, että äiti on mennyt töihin ja isä jäänyt lapsen kanssa kotiin. Äideillä työmatkoja ym, ja hyvin ovat lapset kasvaneet ok mukuloiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.
Isä voi hoitaa vauvaa vaikka kuinka pitkän ajan.
Kyllä. Tiedän parikin parisuhdetta, jossa ongelmat alkoivat juurikin siitä, että äiti oli lapsen kanssa niin paljon, eikä isä oikein osannut mennä siihen väliin. Vikaa on toki molemmissa vanhemmissa tällöin, kyllä isän pitäisi myös ihan vaatia sitä aikaa lapsen kanssa jos äiti alkaa käydä turhan omistavaksi. Liian usein tilanne sitten vaan hiljalleen ajautuu siihen, että isä jää sen verran vieraaksi ettei oikein osaakaan olla lapsensa kanssa eikä kelpaa lapselle lohduttajaksi. Ja eroonhan se sitten lopulta johtaa, jos ei osata katkaista kierrettä ajoissa. En tietenkään tarkoita, että äidin pitäisi olla yötä poissa, mutta kuitenkin sen verran että isä joutuu selviämään ihan itse välillä ja oppimaan kuinka sen lapsen kanssa ollaan ja mitkä on lapsen tarpeet.