Lue keskustelun säännöt.
Ystävä sai lapsen 7kk sitten, nyt pyysi ensi viikonloppuna ruotsinlaivalle?
27.05.2023 |
Mies jäisi yksin kotiin hoitamaan lasta. Mielestäni aika erikoista. Jotenkin äidin vaistot eivät toimi täysillä? Itselläni ei olis tullut kuuloonkaan.
Kommentit (605)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kuviossa positiivistä on se että isään luotetaan ja kohdellaan tasavertaisena vanhempana ilmeisesti. Luo hyvän suhteen lapseen. Se että noin pienen lapsen äiti lähtee laivalle vetämään perseet olalle ei ehkä ole ok. Kyllä äidillä saa olla vapaa-aikaa, mutta tietenkin sen voisi fiksummin käyttää...
Jos sulle risteilyt on sama kuin juoda "perseet olalle" niin kaikille muille se ei ole sitä.
Te jotka kommentoitte että kyllä mä tiedän että sinne mennään hakemaan vierasta ja juomaan kaatokännit, ootte just itse niitä jotka toimitte niin, ja oletatte että kaikki muutkin toistaa samaa kaavaa.Sinulla on hieno logiikka! Koska en juo alkoholia mutta tiedän miten ihmiset käyttäytyvät risteilyllä olen ihminen joka tulee sinne juomaan kaatokännit :-D Olen siis raitis alkoholia juomaton ihminen joka juo kaatokännit.
Siis miten tiedät että ihmiset käyttäytyy risteilyllä, jos et ole ikinä käynyt siellä? Vai kuvitteletko olevasi uniikki lumihiutale joka on koko laivan ainoa selväpäinen henkilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kuviossa positiivistä on se että isään luotetaan ja kohdellaan tasavertaisena vanhempana ilmeisesti. Luo hyvän suhteen lapseen. Se että noin pienen lapsen äiti lähtee laivalle vetämään perseet olalle ei ehkä ole ok. Kyllä äidillä saa olla vapaa-aikaa, mutta tietenkin sen voisi fiksummin käyttää...
Tulee ehkä yllätyksenä, mutta kaikki eivät vedä perseitä olalle edes risteilyllä.
Totta. Suurinosa ilman puolisoa matkustavista naisista nostavatkin jalkansa baarissa tavatun miehen olkapäille sitten hytissä ja unohtavat kertoa asiasta kotona odottavalle puolisolle.
Kaikki ei ole samanlaisia seksihulluja kuin sinä.
En minä ole seksihullu mutta minun ei myöskään tarvitse lähteä porauslautalle ilman puolisoani.
Risteilyt ovat ryyppäämistä ja satunnaista seksiä varten ei sinne lähdetä mistään muusta syystä (pois lukien he jotka matkustavat näillä esim. ruotsiin tai viroon).
Sittenhän sä voit vetää henkeä ja rauhoittua. Aloitus kun koski nimenomaan risteilyä Ruotsiin.
Ei se, että risteily menee ruotsiin tarkoita, että kaikki matkustajat olisivat menossa ruotsiin. Osa risteilyjen matkustajista ei saa tai halua poistua laivasta lainkaan. Yritä nyt ymmärtää, että osalle se risteily on vain tapa matkustaa paikasta a paikkaan b ja osalle huvittelu paikka.
Ja osalle huvittelu on perseet olalle ja vieraiden kanssa petiin, osalle jotain muuta. Minä olen käynyt laivalla sekä ryyppäämässä (nuorempana) että perhelomalla, eikä siellä ikinä ole kaikki ollut pää sekaisin, aina on niitä rauhallisia matkustajia, jotka syö buffassa, shoppailee taxfreessa, katselee vähän merta ja menee nukkumaan. Ja vieraitten miesten kanssa p*nemista en ole koskaan harrastanut vaikka tilaisuuksia olisi ollut, eikä se kyllä tuttavapiirissä ole tapana muutenkaan. En tajua millainen moraali on ihmisellä, joka kuvittelee kaikkien säntäävän vieraaseen sänkyyn heti tilaisuuden tullen?!
Taitaa ap leikkiä täällä kehityspsykologia ja kutsua laivoja porauslautoiksi... Mikä lie tämän aloituksen idea oli..?
Vierailija kirjoitti:
Tollanen risteily vois menetellä, jos mies ja vauva tulis mukaan sinne risteilylle. Minkälainen äiti voi jättää tuon ikäisen vauvan noin pitkäksi aikaa!?
Tervejärkinen?
Minä olin tuossa vaiheessa niin uuvuksissa, etten ois jaksanut ajatellakaan mitään risteilyä. Enkä olisi varmaan raaskinut lasta jättää. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen ois tehnyt ihan älyttömän hyvää olla hetki pois ja saada vaikka ihan vaan nukkua rauhassa (tosin en tiedä onko risteily paras paikka siihen) ja olla hetki muutakin kuin äiti.
Kuopuksen ollessa just 1v täyttänyt, lähdin kuitenkin kaverin häihin ulkomaille. Olin monta päivää pois. Lapsiparka sai varmaan hirveät traumat kun oli isänsä ja pappansa kanssa mökillä sen aikaa, edelleen haluaa nukkua äidin kainalossa yöllä vaikka on jo 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kuviossa positiivistä on se että isään luotetaan ja kohdellaan tasavertaisena vanhempana ilmeisesti. Luo hyvän suhteen lapseen. Se että noin pienen lapsen äiti lähtee laivalle vetämään perseet olalle ei ehkä ole ok. Kyllä äidillä saa olla vapaa-aikaa, mutta tietenkin sen voisi fiksummin käyttää...
Tulee ehkä yllätyksenä, mutta kaikki eivät vedä perseitä olalle edes risteilyllä.
Totta. Suurinosa ilman puolisoa matkustavista naisista nostavatkin jalkansa baarissa tavatun miehen olkapäille sitten hytissä ja unohtavat kertoa asiasta kotona odottavalle puolisolle.
Kaikki ei ole samanlaisia seksihulluja kuin sinä.
En minä ole seksihullu mutta minun ei myöskään tarvitse lähteä porauslautalle ilman puolisoani.
Risteilyt ovat ryyppäämistä ja satunnaista seksiä varten ei sinne lähdetä mistään muusta syystä (pois lukien he jotka matkustavat näillä esim. ruotsiin tai viroon).
Se, että sä puhut risteilyaluksista yleisesti porauslauttoina kertoo SINUSTA itsestäsi kaiken, ei muista.
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin risteilyllä kavereiden kanssa, kun esikoiseni oli suurinpiirtein tuon 7kk. Lapsella ja isällä oli kaikki hyvin kotona sillä aikaa ja tulin virkistäytyneenä kotiin. Esikoinen oli helppo vauva eikä hänelle ollut juurikaan väliä, kumpi häntä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Miten se isän ja lapsen symbioosi?
Sehän ei ole tärkeää, ainoastaan ÄIDIN symbioosi lapseen.
Voi kiesus, haluatko jonkun mitalin?
Kiillota vielä vähän sitä sädekehääsi, ketään muuta se ei kiinnosta kuin sinua.
Miestäsi ei ainakaan, koska selkeästi väheksyt häntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kiva keskustelu. Miltäpä tuntuu äidistä jolla vaikka syöpäsairaus jonka vuoksi joutuu olemaan sairaalassa välillä muutamia päiviä. Lapset ei aina voi tulla katsomaan jos vaikka flunssassa, jos hoidot sellaisia ettei voi tulla tai jos äiti huonossa kunnossa.
Pitääkö syyllistyä vielä siitkin että ei ole 24/7 jatkuvasti kotona. Raskaana olevia ja vastasynnyttäneitä sairastuu myös vakaviin sairauksiin, varmasti siitä tehdään parhaansa että lapsella olisi kaikki hyvin. Kiva lukea täältä että lapsikin on ihan pilalla kun äiti ollut 3vrk sairalassa leikkauksessa ja toipumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Aika isolta osalta se "symbioosi" on vain äidin hormoneja, joilla luonto on varmistanut, että äiti ei hylkää avutonta lasta. Mutta jos vauvaa on alusta alkaen hoitanut yhtä lailla myös isä, lapsella on turvallinen kiintymyssuhde myös isään, eikä äidin vuorokaudenkaan poissaolo tee hallaa, varsinkaan jo 7kk vanhalle, jolle varmasti isäkin on jo läheinen. Muistan kyllä itsekin millaisissa tuntemuksissa myllersin vauva-aikana, nimenomaan niiden hormonien ansiosta; muutamankin tunnin poissaolo vauvan luota teki melkein kipeää, ja olo oli miltei hermostuneen hätääntynyt. Vauva oli kuitenkin kova kukkumaan öisin, ja oma jaksaminen aivan lopussa (huono nukkuminen vaikuttaa olooni todella paljon), joten kaikille oli terveellisempää, että otin itselleni omaa aikaa. Se missä muodossa oman ajan ottaa, eli minkä kokee rentouttavana/virkistävänä, on ihan yksilöllistä ja jokaisen oma asia. Lapsi oli turvassa isänsä hellässä hoivassa. Nyt on jo kouluikäinen, kaikin puolin tasapainoinen tapaus, eikä mikään muuttunut oman ajan ottamiseni jälkeen, paitsi se, että häntä hoiti paremmin jaksava äiti isän lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.
Samaa mieltä. Tuohan riippuu niin siitä, miten paljon isä on ollut mukana vauvan hoitamisessa. Jos on ollut tiiviisti mukana, hän selviää parista päivästä oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Olet pahoillasi jos jotkut kokevat asiat eri tavoin kuin sinä? Kaikkea sitä. Ihmiset nyt vaan yksinkertaisesti ovat erilaisia. Jotkut kokee sen symbioosin niin vahvana etteivät voi olla hetkeäkään erossa, jotkut taas kaipaavat sitä hetkeä olla muutakin kuin äiti. Lapsen kannalta ei lopulta ole juurikaan väliä onko se äiti joskus vähän aikaa pois vai ei, kunhan lapsi on turvallisessa hoidossa, joten ei se vaikuta vanhemmuuden hyvyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Aika isolta osalta se "symbioosi" on vain äidin hormoneja, joilla luonto on varmistanut, että äiti ei hylkää avutonta lasta. Mutta jos vauvaa on alusta alkaen hoitanut yhtä lailla myös isä, lapsella on turvallinen kiintymyssuhde myös isään, eikä äidin vuorokaudenkaan poissaolo tee hallaa, varsinkaan jo 7kk vanhalle, jolle varmasti isäkin on jo läheinen. Muistan kyllä itsekin millaisissa tuntemuksissa myllersin vauva-aikana, nimenomaan niiden hormonien ansiosta; muutamankin tunnin poissaolo vauvan luota teki melkein kipeää, ja olo oli miltei hermostuneen hätääntynyt. Vauva oli kuitenkin kova kukkumaan öisin, ja oma jaksaminen aivan lopussa (huono nukkuminen vaikuttaa olooni todella paljon), joten kaikille oli terveellisempää, että otin itselleni omaa aikaa. Se missä muodossa oman ajan ottaa, eli minkä kokee rentouttavana/virkistävänä, on ihan yksilöllistä ja jokaisen oma asia. Lapsi oli turvassa isänsä hellässä hoivassa. Nyt on jo kouluikäinen, kaikin puolin tasapainoinen tapaus, eikä mikään muuttunut oman ajan ottamiseni jälkeen, paitsi se, että häntä hoiti paremmin jaksava äiti isän lisäksi.
Se on just näin. Se on hormonaalinen asia ja hormonit vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Jotkut menee tosiaan aivan semmoiseen vauvakuplaan, pahimmassa tapauksessa se isäkin jätetään ulkopuolelle (jotkuthan kertoo että mies alkaa vaan ärsyttää vauva-aikana). Jotkut kuplautuu vähän vähemmän ja haluaa välillä irtautua vauvastaan. Kummatkin voi kuitenkin hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin. Se vauvasymbioosin syvyys ei kerro mitään siitä, kumpi tulee olemaan kokonaisuudessaan parempi äiti (jota tosin on aivan turha vertailla muutenkaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän se on välillä päästä ulos tuulettumaan ja antaa isän olla kahdestaan lapsen kanssa. Minusta on jotenkin sairaalloinen suhde, jos ei uskalla jättää isää vastuuseen eikä voi lähteä yön yli ulos.
Ihan normaali suhde on, eikä liity mitenkään siihen miten kykenevä vanhempi isä on. Luottaisin kaikki lapseni mieheni hoitoon mielihyvin vaikka loppuiäksi jos minulle jotain sattuisi ja hän pärjäisi varmasti. Silti en ole yhdenkään kohdalla edes harkinnut yön yli jättämistä alle 3 vuoden iässä, poislukien työn takia ajoittain tekemäni yövuorot jolloin käytännössä olen kotona lapsen käydessä unille ja muutaman tunnin sisällä kun hän herää. Ja tämäkin tietysti vasta kun nukkuu kokonaisia öitä.
7kk vauvaa en jättäisi kuin pakkotilanteessa, syyksi ei silloin käy vielä edes työ. Äidin ja vauvan symbioosi on voimakas, ja olen pahoillani niiden puolesta jotka eivät sellaista ole kyenneet kokemaan. Ei ole kyse siitä että pakolla ollaan vauvan kanssa ja oikeasti olisi kaipuu johonkin "tuulettumiseen", vaan siitä että ajatus erossa olosta niin pitkään tuntuu luonnottomalta ja pahalta.
Symbioosi heikkenee lempeästi ja pikkuhiljaa, ja sekä äidin että vauvan maailma avartuu toisiinsa keskittyneestä tiukasta solmusta vähitellen.
Tiesitkö, että on ihan yhtä luonnollista, ettei tunne jtn mystistä symbioosia ja silti voi olla täysin normaali suhde vauvaan eli ilman mitään kiintymyssuhdeongelmia tm. Outoa, että olet pahoillasi jos muut eivät tuota symbioosia ole kokeneet. Jos symbioosi tuntuu kuvaamasi kaltaiselta, niin itse olen todella onnellinen, etten mitään tällaista kokenus, vaan pystyin jättämään vauvan isänsä kanssa kahdestaan hyvillä mielin ja nauttimaan täysillä omasta ajastani ilman, että erityisemmin kaipasin vauvaa. Tottakai oli ihana sitten tulla taas kotiin ja nähdä vauva.
Ja kyllä se, kuinka paljon isä viettää aikaa vauvan kanssa yleensä näkyy selkeästi myöhemminkin. Ei se ole ihan sattumaa, että lapset esim. eron myötä jäävät yleensä äidille
😆😆😆😆 Ei jestas. Miten se lapsi kärsii, jos on isänsä kanssa? Onhan yksinhuoltajaisejäkin. Olette sekaisin. Eikä tuon ikäistä edes enää välttämättä imetetä. Hyvä, jos äiti pääsee tuulettumaan, lisää hyvinvointia. Mutta voisi kyllä etsiä parempaa seuraa kuin ap:n.
voi jessus sentään, kyllä äiti voi aivan hyvin olla pari päivää poissa ja hyvää tekee tälle isällekkin hoitaa pikkuista vastuun jakaminen on sitä yhteispeliä ei äiti se maailman napa ole.
Tarkemmin ajatellen aika höperöitä äitejä jos lapsi ei voi olla sitän kanssa miten korvaamattomina itseään pitävät.
Aina voi sattua mitä tahansa jolloin isän pitää ottaa vastuu.
Mä olinkin Sveitsissä 11 päivää erossa lapsesta kun hän oli tuon ikäinen. Lapsen isä ja hänen äitinsä hoitajina. Ihan täyspäinen teini lapsesta tuli, itsestäni en nii tiedä.
Vanha, mutta aikaa kestävä ja uskottava baitti. Lynkkauspotentiaali korkea. 3/5
Hae apua tuohon risteilytraumaasi.