Onnistuuko mielenterveysongelmien hoito koskaan?

Diagnooseja tuntuu kyllä irtoavan yleislääkärien näppäimistöltä liukkaaseen tahtiin. Todenperäisyydellä ei kauheasti väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole auttanut. Olen ollut pari kertaa osastolla. Ekan kerran kuukauden ja seuraavan kerran puolisen vuotta. Olen käynyt säännöllisesti psykiatrialla, lääkärillä, toimintaterapialla ja sairaanhoitajalla. Olen käynyt myös mielenterveys ryhmässä. Olen käyttänyt monenlaisia lääkkeitä ja lopettanu kaikki, kun tuli vain pahempia oireita. Käyty on myös sähköhoidoissa. Olen täysin luovuttanut, ja aion ta*paa itseni tänä vuonna.

N21

Ethän sinä ole edes saanut herranjestas mitään kunnollista apua vielä!

- Lääkkeet ei todellakaan toimi monelle

- Puhuminen psyk. sairaanhoitajalle monesti vain pahentaa asioita koska juttelusta ei ole apua ja tähän turhautuu ja väsyy lisää

- Osasto"hoito" on ihmisen pitämistä kliinisesti hengissä, toki monesti tarpeen että pysyy hengissä

- Toimintaterapia, mitä siellä sitten tehtiin?

- Sähköhoito, ok.

Tää on niin tätä kun paperilla näyttää että kaikki on tehty, vaikka ei itseasiassa olla tehty vielä yhtään _mitään _tehokasta_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Tietysti lääkkeillä saa unta. Se oli osa tilanteen korjausta. Mutta ilman oikeaa hoitoa ei olisi ollut unta tarpeeksi vaikka aikaisemmin nukuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole auttanut. Olen ollut parki kertaa osastolla. Ekan kerran kuukauden ja seuraavan kerran puolisen vuotta. Olen käynyt säännöllisesti psykiatrialla, lääkärillä, toimintaterapialla ja sairaanhoitajalla. Olen käynyt myös mielenterveys ryhmässä. Olen käyttänyt monenlaisia lääkkeitä ja lopettanu kaikki, kun tuli vain pahempia oireita. Käyty on myös sähköhoidoissa. Olen täysin luovuttanut, ja aion ta*paa itseni tänä vuonna.

N21

Toivon sinulle vielä voimia ja uskallusta toivoa toipumista. Se on mahdollista. Olen nähnyt läheltä, miten pitkäkestoinen kuntoutuspsykoterapia nostaa jaloilleen pitkän synkkyyden jälkeen. Sitä et ehkä ole vielä kokeillut? Tarvitaan tiivis, luottamuksellinen hoitosuhde riittävän pitkäksi aikaa ja tietenkin motivaatiota puhua asioita auki. Pysy hengissä <3

Oh really. Ainakaan Kela ei terapiaa myönnä, jos katsotaan että ihminen on liian huonossa kunnossa/ei ole kuntoutettavissa työelämään. Luuletko ettei tuo ihminen jo olisi terapiassa jos se olisi mahdollista?

Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen muodossa voi saada terapiaa, vaikka olisi esim. työkyvyttömyyseläkkeellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Hohhoijaa. Entä esim. jos neurolepteillä nukkuu, mutta on sivuvaikutusten vuoksi toimintakyvytön päivisin? Sehän se mielenterveyttä tukeekin

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Hohhoijaa. Entä esim. jos neurolepteillä nukkuu, mutta on sivuvaikutusten vuoksi toimintakyvytön päivisin? Sehän se mielenterveyttä tukeekin

-eri

Valvo sitten, jos uni ei kelpaa. Tuskinpa väsyneenä kovin toimintakykyinen on.

Minulla on mielenterveyden sairaus, josta en tule koskaan paranemaan, mutta sähköhoito on tuonut hurjasti lisää toimintakykyä. Työkykyistä minusta ei tule, mutta ei ole tarvinnut hetkeen olla osastolla ja olen jaksanut jopa tehdäkin jotain päivisin. Mieluiten olisin terve ja töissä, mutta se ei ole mahdollista. Mutta on tämäkin hyvä, että pystyn toimimaan arkipäivän asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Hohhoijaa. Entä esim. jos neurolepteillä nukkuu, mutta on sivuvaikutusten vuoksi toimintakyvytön päivisin? Sehän se mielenterveyttä tukeekin

-eri

Valvo sitten, jos uni ei kelpaa. Tuskinpa väsyneenä kovin toimintakykyinen on.

No en valvo, kun en itse kärsi unettomuudesta. Lähipiiristä näitä löytyy. Ja jatka sinä vaan neuroleptien vetämistä ja vauvapalstalla pätemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole auttanut. Olen ollut pari kertaa osastolla. Ekan kerran kuukauden ja seuraavan kerran puolisen vuotta. Olen käynyt säännöllisesti psykiatrialla, lääkärillä, toimintaterapialla ja sairaanhoitajalla. Olen käynyt myös mielenterveys ryhmässä. Olen käyttänyt monenlaisia lääkkeitä ja lopettanu kaikki, kun tuli vain pahempia oireita. Käyty on myös sähköhoidoissa. Olen täysin luovuttanut, ja aion ta*paa itseni tänä vuonna.

N21

Mieti itsesi tappamista 50-vuotiaana, jos kaikki on pielessä vielä silloinkin. Sinä olet vielä hyvin nuori. Liian aikaista luovuttaa. Aivot kehittyy 25- vuotiaaksi asti. Vielä voi tapahtua myönteistä muutosta.

Vaimoni sairastui masennukseen. Ensimmäinen merkki, jonka huomasin, oli huumorintajun katoaminen ja sen jälkeen tilanne meni koko ajan pahemmaksi. Lopulta hän joutui laitoshoitoon vaikean masennuksen vuoksi. Mikään ei tuntunut auttavan, mutta sitten kokeiltiin sähköshokkihoitoa. Sen jälkeen alkoi hidas toipuminen, kuin tapahtumia olisi kelattu toiseen suuntaan. Vaimo tervehtyi täysin ja huumorintajukin palasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Lääkkeillä aikaansaatu uni ei vastaa luonnollista unta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Lääkkeillä aikaansaatu uni ei vastaa luonnollista unta.

Ei mutta on parempi kuin ei unta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Hohhoijaa. Entä esim. jos neurolepteillä nukkuu, mutta on sivuvaikutusten vuoksi toimintakyvytön päivisin? Sehän se mielenterveyttä tukeekin

-eri

Sitten tarvitsee toista lääkettä mieltä varten ja toista unta varten. Omalla kohdalla löytyi sopivat. Kaikilla ei onnistu mutta toivottavasti ratkaisu löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Passiivikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Määrittele aktiivinen toiminta.

Terveessä kehossa, terve mieli. Kannattaa ehdottomasti harrastaa esim. liikuntaa jossain itselleen sopivassa muodossa, koska tämä parantaa ihmisen fysiikkaa, ja tätä kautta myös ihmismieltä. 

Jos on nuori, niin ehdottomasti kannattaa yrittää opiskelua, ja suorittaa jotain tutkintoa, koska se antaa elämälle merkitystä. 

Ja ennen kaikkea elämänfilosofia kuntoon. Elämä on kärsimystä, mutta idea on löytää merkitystä tässä kärsimyksessä. 

Tämä kaikki lisää resilienssiä mutta mikään ehdoton turva ei ruokaan tie ole. Musta aina tuntuu, että näin ajattelevat ihmiset luulevat, että ovat muita parempia. Toivottavasti olen väärässä. Mulla oli kaikki palikat lähtökohtaisesti kohdillaan. Perhe, työ, mielekkäät harrastukset, elin elämää periaatteella mikä ei tapa se vahvistaa. Liikuin intohimoisesti sekä salilla että polulla ja huolehdin parhaani mukaan palautumisesta. Silti asiat x ja y kriisitilanteessa keikautti nupin nurin ja ihan pohjalle asti. Eikä kyse ollut uupumuksesta. Sain avun nopeasti yksityiseltä. Terapia, lääkkeet, aktiivinen seuranta ja tunne että musta oikeasti huolehdittiin. Kun pahimmasta hetkestä selvittiin, oli merkitystä tietysti kaikella valmiiksi olevalla hyvällä elämässäni mutta ilman oikeaa ammatillista apua olisi tilanne voinut kehittyä ihan toisellakin tavalla. Ei siinä silloin paljon asenteet, liikunta ja ravinto auttaneet. Nukkumaan ei pystynyt vaikka nukutti. Lopullisessa parantamisessa noilla asioilla on tietysti merkitystä.

Monelle auttaa elämässä paljon jo se, että saa riittävästi unta, ravintoasiat ovat kunnossa, ja että riittävän levon vastapainoksi, on riittävästi fyysistä rasitusta päivän aikana.

Uni on kaiken perusta ja kaikki muu siihen päälle. Mutta paketti voi olla tosi hyvin kasassa ja silti kaikki voi pettää. Silloin ei unikaan auta kun sitä ei tule. Kuka vain voi joutua kärsimään mt-ongelmista. Se ei ole oma valinta. Kuitenkin hyväosaiset saavat halutessaan nopeasti hyviä palveluita joista voivat valita.

Kyllä antipsykooteilla unta saa jokainen riittävästi. Psykoositila aiheutuu viime kädessä juuri kroonisesta unen puutteesta. Mt-ongelma ei ole oma valinta, mutta siitä toipumiseen omilla teoilla on merkitystä.

Lääkkeillä aikaansaatu uni ei vastaa luonnollista unta.

Kyllä sen tuoma uni aina unettoman yön voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tutkimuksien mukaan on ihan sama käykö hoidossa vai ei ja masennuksesta paranee tai ei parane ilmankin.

Masennus ei ole ainoa mt-ongelma. Ja sitäkin on eri vaikeusasteita. Joskus tosiaan on "vain" masennus, toisella auttaa lääkkeet, joillain vain sähköhoito.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmaisen on otettava myös vastuuta omasta itsestään, koska tällä on tähän tarvittava vapaus.

Oma aktiivinen toiminta on kaiken idea, jos haluaa parantua riittävän toimintakykyiseksi yksilöksi. 

Kukaan oikeustoimikelpoinen yksilö ei voi paeta vastuuta omasta elämästään. 

Vakavasti sairastuneella tämä tarkoittaa hoitoon sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vastuunotto omasta tilanteesta on edellytys lopulliselle toipumiselle mutta itse ainakin koen, että akuuttivaiheessa ratkaisevaa on oikeanlainen, oikea-aikainen, turvalliseksi koettu, sopivan ohjaavalla otteella annettu kannatteleva tuki.

Näinon. Mitään hokkus pokkus keinoa ei ole olemassakaan, ja hoidon onnistumisen kulmakivi onkin juuri se, että ymmärtää, että itsellä on lopullinen vastuu kuntoutumisestaan, ja se vaatii paljon duunia. Ajatusmalleja voi auttaa kääntämään, ja ahdistuksenhallinta keinoja voi opettaa, mutta loppupeleissä kukaan ei pääse toisen pään sisään, eikä kukaan voi sanoa mitään sellaista, mikä toisen parantaisi.