Miehestä on tullut lapsellinen kiukuttelija

Täähän oli kuin omasta elämästä.   Joten i feel you!   Mies oli vuosia sellainen, että jos jtn erimielisyyksiä tuli tms, pikkuharmeja, niin ne asiat aina pystyttiin kyllä selvittämään ja unohtamaan nopeastikkin.   Nykyään  suuttuu ihan pikkujutuista jotka ei välttämättä liity edes minuun ja yleisin purku tapa on se, että aloittaa mykkäkoulun joka saattaa kestää päiviäkin. Silloin hän käyttäytyy kuin mua ei olis olemassakaan, ei vastaa mihinkään, ei edes kysymykseen tyyliin: " onks ajatusta päivän ruuasta?".

Ja kun sanon pikkujutuista, niin  tarkoitan sitä myös.  Esim. kylmä tuuli pihalla,   bussi ei tule tasan minutilleen pysäkille kuin aikataulussa sanotaan,  jopa ruuan lämmittäminen mikrossa etcetc...  

Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun miehen mielipide tähän, että miksi yhtäkkiä muututte ihan vieraaksi ja pistätte senkin sitten puolison piikkiin?   Olettaen tietysti, että kyseessä ei ole jo valmiiksi mikään tuhoon tuomittu suhde, jossa muutoinkin kauheita riitoja tms.  Vaan ihan tasainen parisuhde, missä sitten yhtäkkiä tapahtuu outo käänne.

Me olemme päälle kolmenkympin, ja yhdessä oltu 9v, joten ei mistään teiniangstistakaan voi olla kyse,,, vai voiko?

Täälläkin, vaikkei suhde ole edes kestänyt vuosia. Ihan joka pikku asiasta pitää vetää herne nenään.

Kaipa se haluaa eroon sitten. Hyvä että ollaan samoilla linjoilla.

Kuulostaa niin tutulta!! Minä ja mieheni ollaan neljänkympin tienoilla, minä vähän alle, ja yhdessä ollaan oltu vajaa vuosi. Hän on kuin toinen mies välillä! Muutettiin todella nopeasti yhteen olosuhteiden vuoksi eikä siinä silloin tuntunut olevan mitään ongelmia, kaikki oli ihanaa ja mies oli ihana ja pelkkää ruusunpunaa. Viimeisen parin kuukauden aikana hänestä on kuoriutunut aivan toinen ihminen, olen sanonutkin hänelle että enpä olisi arvannut että hänen oikea minä onkin tämmöinen, että ei olisi kannattanut edes muuttaa yhteen. Rakastan kuitenkin häntä niin aion antaa vielä mahdollisuuden. Mutta mistä siis on kyse, aion jäädä seuraamaan tätä keskustelua jos joku osaisi vastata..

Mulla on naisena samoja kokemuksia.

Vaikuttaa siltä, että kun mies muuttuu toiseksi äkkiä ja kohtelee naistaan huonosti, syynä on miehen tunne-elämän ongelma, joka koskettaa naista ja siksi mies ei osaa/halua/kehtaa puhua asiasta.

Jos yleistää niin syy voi olla parisuhteessa: mies on kyllästynyt, kokee yhteiselämän rasittavaksi, ei ole tyytyväinen parisuhteeseen, pettää toisen kanssa, tai hänellä on jotain seksiongelmia  (seksiaddiktio, erektio-ongelmat, ym.), eikä mies pysty puhumaan näistä naisen kanssa.

Sitten on miehen elämään liittyvät asiat kuten rahaongelmat, työongelmat, päihde- tai peliriippuvuus, jne... Näitäkin miehet piilottelevat.

Voi olla myös masennusta tai muuta mt-ongelmaa, tai testosteronivajetta.

Naista kohdellaan ilkeästi koska mies haluaa tietysti purkaa omia pahoja fiiliksiään sekä myös etäänyttää naista itsestään. Usein miehillä ei ole ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa voisivat puhua näistä vaikeista asioista, joten se naispuolinen elämänkumppani on usein ainoa, jonka kanssa hän on avautunut tunteistaan -- mutta nyt on aiheet semmoisia, joista hän ei naisen kanssa koe voivansa puhua.

Miehet pelkäävät valtavasti tunteista ja ongelmista puhumista, koska eivät halua näyttäytyä "heikkoina luusereina", eivät halua tulla tuomituksi tai arvostelluksi tai eivät kestä naisen reaktioita (etenkin silloin kuin tietävät itse tehneensä väärin).

Nainen ei voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin sanoa miehelle suoraan jotain sellaista, että "tiedän että sulla asiat eivät ole hyvin ja toivon että voisit avautua ja kertoa minulle mistä on kyse, ja voimme sitten yhdessä yrittää selviytyä asiasta vaikka haluaisit erota tai olet pettänyt tai tuhlannut kaikki meidän säästömme tai muuta."

Joko mies sitten aloittaa keskustelun jossain vaiheessa ja etenette sitten siitä. Jos mies ei suostu puhumaan, sitten taitaa ero tulla ennemmin tai myöhemmin.

Andropaussi ?

Katuuko mies käytöstään jälkikäteen ja pyytää anteeksi vai eikö näe käytöksessään mitään ongelmaa? Yrittäisin keskustella miehen kanssa hänen käytöksestään. Voi olla, että hänen äkäpussikäytöksensä johtuu esimerkiksi stressistä ja hän vain purkaa sitä pahaaoloaan sinuun. Se ei tietenkään ole ok, mutta siitä mieltäpainavasta asiasta puhuminen voi helpottaa tilannetta.

Tunnistin itseni samanlaiseksi mieheksi kuin ap kuvaa. Pitkään jatkunut työstressi nosti narsistiset piirteeni esiin ja olin kaikkeen tyytymätön vaimossani. Päätin hyväksyä, että vaimoni on sellainen kuin on ja että hän on ja pysyy vaimonani. Opettelin myös puhumaan tuntemuksistani avoimemmin ja syyttämättä. Töitä olen saanut tehdä itseni kanssa tosissaan asiantuntijoidenkin kanssa, mutta enää kiukuttelen vain siedettävissä määrin. Kyllä ap:n mies voi miehistyä, mutta se vaatii he le ve tis ti töitä molemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin, vaikkei suhde ole edes kestänyt vuosia. Ihan joka pikku asiasta pitää vetää herne nenään.

Kaipa se haluaa eroon sitten. Hyvä että ollaan samoilla linjoilla.

Eikä pyydä anteeksi edes noita kilahduksiaan jolloin haukkuu minua kaikilla mahdollisilla törkeillä sanoilla. Jos uskallan jotain sanoa niin aina vika on minussa. Tai kun minäkin teen sitä ja tätä ja jaja tai ainakin joskus tehnyt.

Tänäänkin könysi tuolta hetkeksi ylös, ja yritin jutella niin ei vastausta, eli meillä on taas nykyisin lähes joka-aamuinen mykkäkoulu, enkä tiedä miksi.

Ahdistaa. Ja hiljattain on ahdistanut usein.

Pakko kai se on lähteä ennen kuin verisuoni katkeaa päästä.

Vierailija kirjoitti:

Andropaussi ?

Siltä vaikuttaa.

Monikaan ei käsitettä tunne, koska ei miehen kiukutteluille koskaan anneta samaa huomiota kuin naisen vastaaville puuskahduksille ("onk sulla/sillä kuukautiset/vaihdevuodet/mummotauti").

Ehei, mies on aina mies, eikä mikään vähennä eikä heikennä hänen miehisyyttään. Jos tietynikäisellä miehellä alkaa olla vaikeaa, se johtuu naisen huonoudesta.

Vain naisen menopaussi saa huomiota ja on voittopuolisesti negatiivisesti värittynyt käsite.

Viimeistään koulun terveystiedon tunneilla olisi syytä puhua näistäkin totuuksista siinä äänilajissa, että jäisi mieleen myös pojille. Sekä naisen että miehen vaihdevuosioireita voidaan helpottaa monin tavoin ja monella tasolla. Esimerkiksi korvaamalla luonnollisen asian aiheuttama turha häpeä oikealla tiedolla.

Mutta korjaako se testosteronilääkitys ongelmaa? Eikö moni puhu että tulee vielä hankalampi...

Työstressi voi aiheuttaa tuollaista käytöstä. Tai sitten jos mies ei ole enää tyytyväinen suhteeseen, niin on kenkku, jotta nainen olisi se suhteen lopettaja.

Syyhän voi olla mikä tahansa. Miksi vaimo ottaa vastuulleen miehen tunteet ja olisi velvollinen selvittämään asiaa? Puolisoa ei kohdella rumasti, se on ihan perussääntö parisuhteessa. Ainahan voi sanoa heipat ja jättää äkäpussi muhumaan omissa liemissään.

Mies ei ole tyytyväinen omaan statukseensa muihin miehiin nähden ja purkaa sen sinuun.

hohhoijaa...

https://www.suomi.fi/palvelut/lomake/avioerohakemus-karaja-ja-hovioikeu…

Vierailija kirjoitti:

Mulla on naisena samoja kokemuksia.

Vaikuttaa siltä, että kun mies muuttuu toiseksi äkkiä ja kohtelee naistaan huonosti, syynä on miehen tunne-elämän ongelma, joka koskettaa naista ja siksi mies ei osaa/halua/kehtaa puhua asiasta.

Jos yleistää niin syy voi olla parisuhteessa: mies on kyllästynyt, kokee yhteiselämän rasittavaksi, ei ole tyytyväinen parisuhteeseen, pettää toisen kanssa, tai hänellä on jotain seksiongelmia  (seksiaddiktio, erektio-ongelmat, ym.), eikä mies pysty puhumaan näistä naisen kanssa.

Sitten on miehen elämään liittyvät asiat kuten rahaongelmat, työongelmat, päihde- tai peliriippuvuus, jne... Näitäkin miehet piilottelevat.

Voi olla myös masennusta tai muuta mt-ongelmaa, tai testosteronivajetta.

Naista kohdellaan ilkeästi koska mies haluaa tietysti purkaa omia pahoja fiiliksiään sekä myös etäänyttää naista itsestään. Usein miehillä ei ole ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa voisivat puhua näistä vaikeista asioista, joten se naispuolinen elämänkumppani on usein ainoa, jonka kanssa hän on avautunut tunteistaan -- mutta nyt on aiheet semmoisia, joista hän ei naisen kanssa koe voivansa puhua.

Miehet pelkäävät valtavasti tunteista ja ongelmista puhumista, koska eivät halua näyttäytyä "heikkoina luusereina", eivät halua tulla tuomituksi tai arvostelluksi tai eivät kestä naisen reaktioita (etenkin silloin kuin tietävät itse tehneensä väärin).

Nainen ei voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin sanoa miehelle suoraan jotain sellaista, että "tiedän että sulla asiat eivät ole hyvin ja toivon että voisit avautua ja kertoa minulle mistä on kyse, ja voimme sitten yhdessä yrittää selviytyä asiasta vaikka haluaisit erota tai olet pettänyt tai tuhlannut kaikki meidän säästömme tai muuta."

Joko mies sitten aloittaa keskustelun jossain vaiheessa ja etenette sitten siitä. Jos mies ei suostu puhumaan, sitten taitaa ero tulla ennemmin tai myöhemmin.

#miesvihanäkyväksi

Vierailija kirjoitti:

Täähän oli kuin omasta elämästä.   Joten i feel you!   Mies oli vuosia sellainen, että jos jtn erimielisyyksiä tuli tms, pikkuharmeja, niin ne asiat aina pystyttiin kyllä selvittämään ja unohtamaan nopeastikkin.   Nykyään  suuttuu ihan pikkujutuista jotka ei välttämättä liity edes minuun ja yleisin purku tapa on se, että aloittaa mykkäkoulun joka saattaa kestää päiviäkin. Silloin hän käyttäytyy kuin mua ei olis olemassakaan, ei vastaa mihinkään, ei edes kysymykseen tyyliin: " onks ajatusta päivän ruuasta?".

Ja kun sanon pikkujutuista, niin  tarkoitan sitä myös.  Esim. kylmä tuuli pihalla,   bussi ei tule tasan minutilleen pysäkille kuin aikataulussa sanotaan,  jopa ruuan lämmittäminen mikrossa etcetc...  

Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun miehen mielipide tähän, että miksi yhtäkkiä muututte ihan vieraaksi ja pistätte senkin sitten puolison piikkiin?   Olettaen tietysti, että kyseessä ei ole jo valmiiksi mikään tuhoon tuomittu suhde, jossa muutoinkin kauheita riitoja tms.  Vaan ihan tasainen parisuhde, missä sitten yhtäkkiä tapahtuu outo käänne.

Me olemme päälle kolmenkympin, ja yhdessä oltu 9v, joten ei mistään teiniangstistakaan voi olla kyse,,, vai voiko?

#miesvihanäkyväksi

Miesystävä tekee sellaista, että kun häntä joku harmittaa, alkaa ärsyttää minua tekeytymällä tyhmäksi ja ymmärtää asiat tahallaan väärin ja jankkaa. Eli on mahdollisimman vaikea.

Vaikka kertoisin, että mikä on ongelma, vielä kyselee ihan älyttömiä, että johtuuko tämä siitä, mitä sanoin silloin, vaikka olen juuri kertonut mikä on ongelma.

Heittäytyy täysin kakaraksi. Sitten ihmettee, miksi MINÄ hermostun.

Vakavasti harkitsen eroa. On kuitenkin ihan mukava, jos asiat on kivasti.

Minulla mies alkoi käyttäytymään noin, kun sillä oli toinen nainen. Muuttui ihan yhtäkkiä eri ihmiseksi. Vuoden verran petti suunnitelmallisesti selän takana ja kotona vain kiukutteli, haastoi riitaa ja yritti kääntää kaiken minun syyksi. On eksä nykyisin.

merkit ovat selvät, jätä se ja heti... kaikki menee vain huonommaksi tämän jälkeen

Lapsen kanssa opitaan olemaan kärsivällinen ja kohdellaan kaikella rakkaudella rajat asettaen, mutta mies? En tosiaan tiedä