Mies käy aina nuukailemaan, sitten saa tehdä tai ostaa asioita moneen kertaan sen vuoksi
Ai että ärsyttää. Esimerkki lähiajoilta joka vaatii ison työn tekemisen kahteen kertaan ja lopputulema on kalliimpi kuin jos olisi tehty heti ekalla kerralla kunnolla, niin kuin yritin ehdottaa.
Kaivettiin iso rikkojen valtaama kukkapenkki ylös ja perustettiin samalla uusi nurmikko toisaalle. Tarkoituksena oli laittaa tilallle noihin uudet kunnon mullat. No, näihin sitten laitettiinkin loppujen lopuksi päällikerrokseksi tontin laidalta olevasta vanhasta maakasasta savista rikkaruohoista multaa joka kuivuu kivikovaksi/pöliseväksi ja jossa ei kasva mikään (muu kuin rikkaruoho😒). Miestä lainaten, miksi maksaa vieraalle kun omasta takaa löytyy ihan hyvää maata.
Nyt on edessä sitten taas sen kituuttava nurmikon raapiminen pois ja tilalle on laitettava maata. Kukkapenkki kituuttaa, joten tänäänkin vietin aamun kaivaen jäljellä olevia perennoja ylös ja laittaen säkkimultaa olemassaolevan mullan sekaan, josko sitten kasvit lähtisivät kasvamaan.
Helvetti sentään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Koitapa nyt sitten asettua sellaiseen parisuhteeseen, missä on aina ostettava halvin Rainbow tai maksat ja ostat itse. Jos kumppani ei koe jotain tarpeelliseksi, ostat senkin itse.
Miksi olisin valinnut puolison jonka tapoja en hyväksy? Jos se puoliso ei hyväksy sitä että meillä molemmilla on vastuumme niin itsestämme kuin siitä parisuhteen hyvinvoinnista niin mitä järkeä on parisuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Mutta sohva sinun pitää maksaa yksin, koska miehen mielestä halvin mahdollinen on paras ja ainoa vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Nään jo silmissäni kun aikuinen mies yrittää mahtua ja könyää pienelle 150e sohvalle 😂 Pihiyden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Mutta sohva sinun pitää maksaa yksin, koska miehen mielestä halvin mahdollinen on paras ja ainoa vaihtoehto?
Edelleen ne rahat on yhteisiä. Ja kyllä jo haluan kalliin sohvan jota mies ei halua niin minä hankin sen sohvan. Mielipiteitä ja vaihtoehtoja toki voidaan miettiä ja myös päättää siitä kumman vastuulla se sohvan hankinta on vai käydäänkö yhdessä katsomassa vaihtoehtoja.
Mua ärsyttää oma nuukailu ja tyhmyys viime aikoina. Peräti kaksi kertaa otin sen halvemman vaihtoehdon ja pelkkää rahanhukkaa ja harmia siitä seurasi. Jouduin sitten uudelleen tekemään samat hankinnat.
Kyllä siis sanoisin, että joissain asioissa laatuun kannattaa todellakin panostaa ja jos on löytänyt hyvän tuotteen, ei ainakaan vaihtaa sitä halvempaan. Kumma jos Ap:n mies ei tätä itse tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Koitapa nyt sitten asettua sellaiseen parisuhteeseen, missä on aina ostettava halvin Rainbow tai maksat ja ostat itse. Jos kumppani ei koe jotain tarpeelliseksi, ostat senkin itse.
Miksi olisin valinnut puolison jonka tapoja en hyväksy? Jos se puoliso ei hyväksy sitä että meillä molemmilla on vastuumme niin itsestämme kuin siitä parisuhteen hyvinvoinnista niin mitä järkeä on parisuhteessa?
No et miksikään, kuten en minäkään, mutta tämä keskustelu nyt koskee niitä pariskuntia, joissa on ongelmana toisen pihistely/lokkeilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Kaupassa käy molemmat ja jos toinen pyytää tuomaan jotakin niin kyllä se yleensä myös toteutetaan riippumatta siitä haluanko kaupassa käyvä osapuoli erityisesti sitä vai jotakin muuta. Jos puoliso nyt sattuu ostamaan itselleen jotakin mitä minä en syö, hän syö sen itse, laittaa siitä ruokaa jota syödään yhdessä tai sitten hän syö sitä ja tarjoaa esim. lapsille.
Hienoa, teillä homma toimii. Mitä nyt sitten sanoisit ap:lle, kun heillä se homma ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Kaupassa käy molemmat ja jos toinen pyytää tuomaan jotakin niin kyllä se yleensä myös toteutetaan riippumatta siitä haluanko kaupassa käyvä osapuoli erityisesti sitä vai jotakin muuta. Jos puoliso nyt sattuu ostamaan itselleen jotakin mitä minä en syö, hän syö sen itse, laittaa siitä ruokaa jota syödään yhdessä tai sitten hän syö sitä ja tarjoaa esim. lapsille.
Hienoa, teillä homma toimii. Mitä nyt sitten sanoisit ap:lle, kun heillä se homma ei toimi.
Ihan ensiksi varmaan kannattaa keskustella se asia selväksi että hyväksytäänkö parisuhteessa molempien mielipide. Jos ei päätös on ihan aloittajalla mitä hän tekee. Sen jälkeen päätetään siitä pitääkö kaikesta päättää yhdessä vai voisiko sitä vastuuta jakaa esim. niin että aloittaja on vastuussa puutarhaa koskevista päätöksistä ja puoliso jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni kanssa kävi ennen usein juuri näin, että kun piti tehdä jokin hankinta, hän halusi säästää ja ostaa halvalla. Minä olisin mieluummin käyttänyt vähän enemmän rahaa ja hankkinut kallimmalla laadukkaampaa, mutta halusin olla reilu ja huomioida hänen mielipiteensä. En myöskään halunnut pakottaa ostamaan kallista, kun yhteinen hankinta kyseessä.
No muutaman kerran kun se halpa p ska kaluste tms. osoittautui epäkäytännölliseksi/hajosi ennen aikojaan, opin argumentoimaan voimakkaammin rahan käytön puolesta. Onneksi mies on tajunnut nyt itsekin, että joskus se halvin ei ole oikeasti mikään säästö, vaan ennemminkin rahan heittämistä hukkaan.
Joo, olen myös monesti se joka taipuu näissä asioissa. Just toi että en jotenkin sitten halua vaatia kalliimpaa jos toinen ei ole syystä tai toisesta halunnut sijoittaa enempää rahaa johonkin juttuun, aina ajattelen että mikä oikeus minulla on sellaista vaatia ja annan periksi. Ap
Miksi tämä kommentti on saanut 9 alapeukkua ja yhden tykkäyksen, kun ylemmässä lainatussa kommentissa sanotaan suunnilleen sama asia ja se kumminkin on saanut 23 yläpeukkua ja 1 alapeukun?
Taipumista miehen tahtoon pitäisi yläpeukuttaa?
Miksi sitten molempia kommentteja ei ole alapeukutettu, toista vain vaikka sama sisältö molemmissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni kanssa kävi ennen usein juuri näin, että kun piti tehdä jokin hankinta, hän halusi säästää ja ostaa halvalla. Minä olisin mieluummin käyttänyt vähän enemmän rahaa ja hankkinut kallimmalla laadukkaampaa, mutta halusin olla reilu ja huomioida hänen mielipiteensä. En myöskään halunnut pakottaa ostamaan kallista, kun yhteinen hankinta kyseessä.
No muutaman kerran kun se halpa p ska kaluste tms. osoittautui epäkäytännölliseksi/hajosi ennen aikojaan, opin argumentoimaan voimakkaammin rahan käytön puolesta. Onneksi mies on tajunnut nyt itsekin, että joskus se halvin ei ole oikeasti mikään säästö, vaan ennemminkin rahan heittämistä hukkaan.
Joo, olen myös monesti se joka taipuu näissä asioissa. Just toi että en jotenkin sitten halua vaatia kalliimpaa jos toinen ei ole syystä tai toisesta halunnut sijoittaa enempää rahaa johonkin juttuun, aina ajattelen että mikä oikeus minulla on sellaista vaatia ja annan periksi. Ap
Miksi tämä kommentti on saanut 9 alapeukkua ja yhden tykkäyksen, kun ylemmässä lainatussa kommentissa sanotaan suunnilleen sama asia ja se kumminkin on saanut 23 yläpeukkua ja 1 alapeukun?
Taipumista miehen tahtoon pitäisi yläpeukuttaa?
Miksi sitten molempia kommentteja ei ole alapeukutettu, toista vain vaikka sama sisältö molemmissa?
Minä en noita viestejä täysi saman sisältöisinä näe tuo vallankäytön osalta. Pekutuksesta en osaa sanoa.
Käske miehen sitten hoitaa se kukkamaa kuntoon, jos hän on sitä mieltä että siitä saa vanhalla maalla hyvän? Miksi sinä paikkaat miehen törttöilyjä?