Lue keskustelun säännöt.
Mies käy aina nuukailemaan, sitten saa tehdä tai ostaa asioita moneen kertaan sen vuoksi
26.05.2023 |
Ai että ärsyttää. Esimerkki lähiajoilta joka vaatii ison työn tekemisen kahteen kertaan ja lopputulema on kalliimpi kuin jos olisi tehty heti ekalla kerralla kunnolla, niin kuin yritin ehdottaa.
Kaivettiin iso rikkojen valtaama kukkapenkki ylös ja perustettiin samalla uusi nurmikko toisaalle. Tarkoituksena oli laittaa tilallle noihin uudet kunnon mullat. No, näihin sitten laitettiinkin loppujen lopuksi päällikerrokseksi tontin laidalta olevasta vanhasta maakasasta savista rikkaruohoista multaa joka kuivuu kivikovaksi/pöliseväksi ja jossa ei kasva mikään (muu kuin rikkaruoho😒). Miestä lainaten, miksi maksaa vieraalle kun omasta takaa löytyy ihan hyvää maata.
Nyt on edessä sitten taas sen kituuttava nurmikon raapiminen pois ja tilalle on laitettava maata. Kukkapenkki kituuttaa, joten tänäänkin vietin aamun kaivaen jäljellä olevia perennoja ylös ja laittaen säkkimultaa olemassaolevan mullan sekaan, josko sitten kasvit lähtisivät kasvamaan.
Helvetti sentään.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat mullat ja maksat itse, missä on ongelma? Ei minua kiinnosta miehen rahankäyttö, koska osaan itse maksaa omat hankintani eikä joku multakuorma ole sellainen, että siihen tarvitaan miehen lupa ja miehen rahat.
Koska rahat on yhteiset, niistä myös päätetään yhdessä. Taloa koskevissa hankinnoissa varsinkin. Taivuin tässä asiassa miehen kannalle kun tätä suunniteltiin, koska ei raha meilläkään puissa kasva. Ainahan se halvemmalla tekeminen houkuttaa, mutta joka kerran se ei kannata. Ap
Meillä noudatetaan lakia eli avioliitossa kummankin puolison omaisuus ja tulot ovat omia, joten kumpikin voi ostaa multakuorman, jos haluaa. Siksi elämäni on helppoa, perennat ja ruoho kukoistavat.
No teillä kumpikaan ei ole lokki tai pihistelijä. Homma toimii, kun molemmat ovat reiluja ja omaavat samat arvot.
Puolisoa arvostetaan eikä nimitellä. Puutarha on esim enemmän mun juttu ei puoliso sillä arvoa näe. Arvoista vain ei ole tarve käydä.valtataistelua kun molemmat hyväksyy toisensa ja toistensa arvot ja samalla se että joku asia on toiselle arvokkaampaa kuin itselle. Myös parisuhde vaatii erilaisuuden hyväksymistä.
Nimittelyä tai ei niin kyllä ne lokitkin usein ovat parisuhteissa eikä heidän kanssaan voi toimia samoin kuin reilun ihmisen kanssa. Jos se reilumpi aina vaan "hyväksyy" sen toisen erilaisuuden eli hyväksikäytön, tulee todella riistetyksi suhteessa.
Mikä pointti on olla sellaisessa suhteessa, jossa itse pitää puolisoa lokkina ja riistäjänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Kuka ihme haluaa olla suhteessa, jossa joutuu ostamaan kaiken itse? Lähdin alle vuodessa, kun paljon mielummin sitten ylläpidin omaa sinkkukotia, jossa oli täysin vapaat kädet ja nolla lokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaat mullat ja maksat itse, missä on ongelma? Ei minua kiinnosta miehen rahankäyttö, koska osaan itse maksaa omat hankintani eikä joku multakuorma ole sellainen, että siihen tarvitaan miehen lupa ja miehen rahat.
Koska rahat on yhteiset, niistä myös päätetään yhdessä. Taloa koskevissa hankinnoissa varsinkin. Taivuin tässä asiassa miehen kannalle kun tätä suunniteltiin, koska ei raha meilläkään puissa kasva. Ainahan se halvemmalla tekeminen houkuttaa, mutta joka kerran se ei kannata. Ap
Meillä noudatetaan lakia eli avioliitossa kummankin puolison omaisuus ja tulot ovat omia, joten kumpikin voi ostaa multakuorman, jos haluaa. Siksi elämäni on helppoa, perennat ja ruoho kukoistavat.
No teillä kumpikaan ei ole lokki tai pihistelijä. Homma toimii, kun molemmat ovat reiluja ja omaavat samat arvot.
Puolisoa arvostetaan eikä nimitellä. Puutarha on esim enemmän mun juttu ei puoliso sillä arvoa näe. Arvoista vain ei ole tarve käydä.valtataistelua kun molemmat hyväksyy toisensa ja toistensa arvot ja samalla se että joku asia on toiselle arvokkaampaa kuin itselle. Myös parisuhde vaatii erilaisuuden hyväksymistä.
Nimittelyä tai ei niin kyllä ne lokitkin usein ovat parisuhteissa eikä heidän kanssaan voi toimia samoin kuin reilun ihmisen kanssa. Jos se reilumpi aina vaan "hyväksyy" sen toisen erilaisuuden eli hyväksikäytön, tulee todella riistetyksi suhteessa.
Mikä pointti on olla sellaisessa suhteessa, jossa itse pitää puolisoa lokkina ja riistäjänä?
En tiedä, en vaan tajua noita, jotka ostavat kaiken yksin, kun toinen ei suostu ostamaan mitään kymppiä kalliimpaa. Että miten pensaassa voi pää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Kuka ihme haluaa olla suhteessa, jossa joutuu ostamaan kaiken itse? Lähdin alle vuodessa, kun paljon mielummin sitten ylläpidin omaa sinkkukotia, jossa oli täysin vapaat kädet ja nolla lokkia.
Minä esimerkiksi ostan omaan kotiini sohvat itse, samoin puoliso omaansa. Aika moni muukin toimii samoin. Ja sekös sinua harmittaa. :)
-Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Kuka ihme haluaa olla suhteessa, jossa joutuu ostamaan kaiken itse? Lähdin alle vuodessa, kun paljon mielummin sitten ylläpidin omaa sinkkukotia, jossa oli täysin vapaat kädet ja nolla lokkia.
Minä esimerkiksi ostan omaan kotiini sohvat itse, samoin puoliso omaansa. Aika moni muukin toimii samoin. Ja sekös sinua harmittaa. :)
-Ohis
Juu, ei harmita. Omassa nykyisessä suhteessa on myös omat kodit ja omat menot ja tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Miksi mun pitäisi maksaa yksin kaikki mikä on yhteiseen käyttöön? En mä osta huonekaluja tai tavaroita siksi että ku ne on niin ihquja ja koska mä haluuuuuun vaan siksi että vanha on tullut käyttöikänsä päähän. Tässä sohva asiassa mies oli se joka alunperin halusi uuden sohvan, koska hän siinä eniten viettää aikaansa, vanhassa hänellä tuli selkä kipeäksi ja niin tulee uudessakin kun pehmusteet on olemattomat. Kuitenkaan ei suostunut rahallisesti enempää panostamaan niin kärsikööt ja saa ostaa uuden sohvan ihan itse. Olen minäkin maksanut puolet hänen haluamistaan yhteiseen käyttöön tulevista asioista, vaikka alunperin hankinta olisi ollut mun mielestä turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Miksi mun pitäisi maksaa yksin kaikki mikä on yhteiseen käyttöön? En mä osta huonekaluja tai tavaroita siksi että ku ne on niin ihquja ja koska mä haluuuuuun vaan siksi että vanha on tullut käyttöikänsä päähän. Tässä sohva asiassa mies oli se joka alunperin halusi uuden sohvan, koska hän siinä eniten viettää aikaansa, vanhassa hänellä tuli selkä kipeäksi ja niin tulee uudessakin kun pehmusteet on olemattomat. Kuitenkaan ei suostunut rahallisesti enempää panostamaan niin kärsikööt ja saa ostaa uuden sohvan ihan itse. Olen minäkin maksanut puolet hänen haluamistaan yhteiseen käyttöön tulevista asioista, vaikka alunperin hankinta olisi ollut mun mielestä turha.
No joo, sulla on parempi kärsivällisyys kuin minulla. Itse en kestäisi katsoa kodissa, josta maksan puolet, jotain paskasohvaa ja haluaisin itsekin voida nauttia kivasta sohvasta sekä funktionaalisesti että esteettisesti. Jotain ludesohvaa ei vaan tulisi meille vaan sitten olisi sohvan kohdalla tyhjä paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni kanssa kävi ennen usein juuri näin, että kun piti tehdä jokin hankinta, hän halusi säästää ja ostaa halvalla. Minä olisin mieluummin käyttänyt vähän enemmän rahaa ja hankkinut kallimmalla laadukkaampaa, mutta halusin olla reilu ja huomioida hänen mielipiteensä. En myöskään halunnut pakottaa ostamaan kallista, kun yhteinen hankinta kyseessä.
No muutaman kerran kun se halpa p ska kaluste tms. osoittautui epäkäytännölliseksi/hajosi ennen aikojaan, opin argumentoimaan voimakkaammin rahan käytön puolesta. Onneksi mies on tajunnut nyt itsekin, että joskus se halvin ei ole oikeasti mikään säästö, vaan ennemminkin rahan heittämistä hukkaan.
Joo, olen myös monesti se joka taipuu näissä asioissa. Just toi että en jotenkin sitten halua vaatia kalliimpaa jos toinen ei ole syystä tai toisesta halunnut sijoittaa enempää rahaa johonkin juttuun, aina ajattelen että mikä oikeus minulla on sellaista vaatia ja annan periksi. Ap
Miksi tämä kommentti on saanut 9 alapeukkua ja yhden tykkäyksen, kun ylemmässä lainatussa kommentissa sanotaan suunnilleen sama asia ja se kumminkin on saanut 23 yläpeukkua ja 1 alapeukun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Tuohan on näppärää. Toinen sanoo, että joka asiassa pitää etsiä se halvin ja huonoin vaihtoehto, joka ei toiselle kelpaa, niin hän joutuu ostamaan ja maksamaan kaiken yksin vaikka toinenkin sitä käyttää.
Jos aloittajan mies alkaa puhua, että pitäisi hankkia uusi telkkari tai saunaan kiuas, niin kierrätyskeskuksista löytyy vielä ilmaiseksi kuvaputkitelkkareita. Eiköhän sieltä joku vanha saunan kiuaskin löydy, kyllä se vähän pihisee jos ei lämmitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Kuka ihme haluaa olla suhteessa, jossa joutuu ostamaan kaiken itse? Lähdin alle vuodessa, kun paljon mielummin sitten ylläpidin omaa sinkkukotia, jossa oli täysin vapaat kädet ja nolla lokkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Tuohan on näppärää. Toinen sanoo, että joka asiassa pitää etsiä se halvin ja huonoin vaihtoehto, joka ei toiselle kelpaa, niin hän joutuu ostamaan ja maksamaan kaiken yksin vaikka toinenkin sitä käyttää.
Jos aloittajan mies alkaa puhua, että pitäisi hankkia uusi telkkari tai saunaan kiuas, niin kierrätyskeskuksista löytyy vielä ilmaiseksi kuvaputkitelkkareita. Eiköhän sieltä joku vanha saunan kiuaskin löydy, kyllä se vähän pihisee jos ei lämmitä.
Miksi toisen pitäisi maksaa, jos minä haluan jotain ylikallista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni kanssa kävi ennen usein juuri näin, että kun piti tehdä jokin hankinta, hän halusi säästää ja ostaa halvalla. Minä olisin mieluummin käyttänyt vähän enemmän rahaa ja hankkinut kallimmalla laadukkaampaa, mutta halusin olla reilu ja huomioida hänen mielipiteensä. En myöskään halunnut pakottaa ostamaan kallista, kun yhteinen hankinta kyseessä.
No muutaman kerran kun se halpa p ska kaluste tms. osoittautui epäkäytännölliseksi/hajosi ennen aikojaan, opin argumentoimaan voimakkaammin rahan käytön puolesta. Onneksi mies on tajunnut nyt itsekin, että joskus se halvin ei ole oikeasti mikään säästö, vaan ennemminkin rahan heittämistä hukkaan.
Joo, olen myös monesti se joka taipuu näissä asioissa. Just toi että en jotenkin sitten halua vaatia kalliimpaa jos toinen ei ole syystä tai toisesta halunnut sijoittaa enempää rahaa johonkin juttuun, aina ajattelen että mikä oikeus minulla on sellaista vaatia ja annan periksi. Ap
Miksi tämä kommentti on saanut 9 alapeukkua ja yhden tykkäyksen, kun ylemmässä lainatussa kommentissa sanotaan suunnilleen sama asia ja se kumminkin on saanut 23 yläpeukkua ja 1 alapeukun?
Taipumista miehen tahtoon pitäisi yläpeukuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Tuohan on näppärää. Toinen sanoo, että joka asiassa pitää etsiä se halvin ja huonoin vaihtoehto, joka ei toiselle kelpaa, niin hän joutuu ostamaan ja maksamaan kaiken yksin vaikka toinenkin sitä käyttää.
Jos aloittajan mies alkaa puhua, että pitäisi hankkia uusi telkkari tai saunaan kiuas, niin kierrätyskeskuksista löytyy vielä ilmaiseksi kuvaputkitelkkareita. Eiköhän sieltä joku vanha saunan kiuaskin löydy, kyllä se vähän pihisee jos ei lämmitä.
Miksi toisen pitäisi maksaa, jos minä haluan jotain ylikallista?
Eikö rahat tässä olleet yhteisiä. Ei kysymys ole siitä maksaako kumpikin osuutensa vaan hyväksyykö toinen sen että toinen haluaa käyttää rahaa sohvaan vaikka minä en haluaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia meille ei koskaan hankita mitään. Mies haluaa halvinta pskaa joka ei kestä ja mä mielummin laittaisin vähän enemmän rahaa kestävämpään. Kun tuli ajankohtaiseksi hankkia uusi sohva (vanhan, muhkuraisen ilmaiseksi saadun tilalle) mies ei suostunut 150e kalliimpaan sohvaan joka olisi ollut meidän tarpeisiin sopivampi ja parempi laatuinen, nyt jo alle puolen vuoden jälkeen mies kitisee kuinka epämukava, muhkurainen ja pieni sohva on. Läheisyyskin väheni kun tuohon sohvalle ei mahdu kuin yksi ihminen makoilemaan, toisin kuin sille sohvalle olisi jota itse ehdotin.
Miksi et ostanut sohvaa, josta itse pidät? Onneksi meillä ei ole yhteisiä rahoja, voin ostaa mieluista ja kallista ilman, että mies joutuu maksumieheksi.
Tuohan on näppärää. Toinen sanoo, että joka asiassa pitää etsiä se halvin ja huonoin vaihtoehto, joka ei toiselle kelpaa, niin hän joutuu ostamaan ja maksamaan kaiken yksin vaikka toinenkin sitä käyttää.
Jos aloittajan mies alkaa puhua, että pitäisi hankkia uusi telkkari tai saunaan kiuas, niin kierrätyskeskuksista löytyy vielä ilmaiseksi kuvaputkitelkkareita. Eiköhän sieltä joku vanha saunan kiuaskin löydy, kyllä se vähän pihisee jos ei lämmitä.
Miksi toisen pitäisi maksaa, jos minä haluan jotain ylikallista?
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Koitapa nyt sitten asettua sellaiseen parisuhteeseen, missä on aina ostettava halvin Rainbow tai maksat ja ostat itse. Jos kumppani ei koe jotain tarpeelliseksi, ostat senkin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä ostat jotain vain omaan käyttöösi tulevaa, niin tietenkin maksat sen yksin. Yhteisissä asioissa pitää tehdä kompromissi eikä niin, että vain toinen päättää. Onko sinun puolisollasi mitään asiaa, jossa halvin ja huonoin ei ole vaihtoehto? Haluaako hän kenties A-luokan grillimakkaraa eikä halvinta mahdollista? Pitääkö hänellä olla auto vaikka polkupyörälläkin pääsisi?
Asiaa mihin? Jos vastuu hankinnasta on minulla niin periaatteessa ei päätöksen tekoon, mielipiteitä asiasta voidaan tietysti vaihtaa. Mies ostaa ihan sitä makkaraa mitä hän haluaa. Auton puoliso on ostanut jopa minunkin käyttöön. Minun valintani ei ehkä olisi ollut samanlainen, mutta toisaalta hän on vastuussa esim. huolloista yms. Pyörän hän ostaa itselleen sellaisen kun haluaa.
Ai teillä on sitten omat ruokavaliot ja ruuat, kun kumpikin ostaa vain omat syömiset ja maksaa ne itse. Sitten teille ei tule ongelmaa, että halvan ruuan ystävä syökin valtaosan siitä puolison maksamasta kalliista leikkelepaketista.
Rahat tosiaan on meillä yhteisiä joten tavallaan molemmat maksaa siitä kalliista leikkelepaketista, eikä se aiheuta ongelmaa.
Kaupassa käy molemmat ja jos toinen pyytää tuomaan jotakin niin kyllä se yleensä myös toteutetaan riippumatta siitä haluanko kaupassa käyvä osapuoli erityisesti sitä vai jotakin muuta. Jos puoliso nyt sattuu ostamaan itselleen jotakin mitä minä en syö, hän syö sen itse, laittaa siitä ruokaa jota syödään yhdessä tai sitten hän syö sitä ja tarjoaa esim. lapsille.
Jos sitä erilaisuutta ei todellisuudessa hyväksy, en ainakaan itse näe syytä parisuhdetta jatkaa. Valtataistelu johtaa helposti siihen että jompikumpi kokee itsensä hyväksikäytetyksi.