Lue keskustelun säännöt.
Kälyni on kohdellut minua aivan helvetin paskasti monta vuotta
26.05.2023 |
Samalla paikkakunnalla asutaan. Saatan kutsua heitä kylään juhlapyhinä, ehdottaa yhteistä päivällistä tai leikkihetkeä lapsille. He eivät edes vastaa viesteihin juuri mitään. Sitten somen kautta näen, että siellä toisen kälyni kanssa samaan aikaan juhlitaan. Tämä on ollut niin perseestä niin monta vuotta. Toistunut vaikka miten monta kertaa.
Eilen luin täältä neuvon: ihmiset kohtelevat sinua kuten annat heidän kohdella. Päätin jo jokin aika sitten että en alistu enää yksinehdottelijaksi. Nyt loppui minulta ehdottelut heille päin. Loppui kylään kutsumiset. Mökille kutsumiset. Leikkitreffit.
Emme mene enää heidän lasten juhliin enkä muuallekaan. Ollaan vain sellaisten serkkujen ja sukulaisten kanssa, jotka eivät jätä ulkopuolelle! Tai sit ollaan vain oman perheen kesken. Onko muilla vastaavia kälyjä..? Jotka eivät koskaan itse ehdota mitään, jotka eivät kunnolla tai usein edes vastaa..?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
o onhan se ikävää jos serkut ei tutustu toisiinsa tai pääse leikkimään yhdessä.
Ja vastuu siitä kuuluu noille veljeksille, ei niiden vaimoille.
No jos yhtään on ihmisillä järkeä päässään niin ihan kaikille jotka asiaan liittyy.
Miksi siihen liittyisi muita kuin kaksi sisarusta ja näiden lapset?
Kyllähän suvussa on hyvä olla kaikkien kanssa tekemisissä, myös niiden puolisoiden kun osaksi sukua ovat tulleet.
No, kyllä mieheni hoitaa veljelleen soittelut (ja ylipäänsä koko suvulleen). En minä. Paljon luontevampaa se vaan on. No, kerran olen tainnut hänelle soittaa, kun suunniteltiin miehen yllätyssynttäreitä. Minä hoidan asioita sitten oman sukuni kanssa... Tai on mies varmaan kerran soittanut naispuoliselle serkulleni tai toisinpäin, kun suunnittelivat minun polttariaikatauluja?
Silti ollaan kaikki hyvissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen äidillä on 7 sisarusta. Isällä 5. Kaikilla perheet, 3-4 lasta kullakin. Asuvat kaukana meistä. En ole edes tavannut kaikkia apen sisaruksia kertaakaan, jotkin äidin puolen sukulaiset kerran.
Aika hullua minusta, että minun pitäisi koko tuohon valtavaan klaaniin pitää yhteyttä, lähetellä kortit ja lahjat, sopia kyläilyt jne. Tätä kuitenkin appivanhemmat odottaa ihan vakavissaan, koska se on kuulemma naisen tehtävä. Ja loukkaantuivat jäätävästi, kun sanoin, että en ala tuollaiseen. Mieheni pitää yhteyttä niihin sukulaisiinsa, joihin haluaa. Minä osallistun töitteni yms. mukaan.
Mitkä ihmeen lahjojen ja korttien lähettelyt? Mitä ihmeen kortteja te lähettelette? Saati lahjoja? Millä vuosituhannella elätte?
Appivanhemmat tekivät listan, jossa olivat kaikkien sukulaistensa kaikkien nimien nimipäivät, kaikkien syntymäpäivät, kaikkien hääpäivät.
Kortit siis vähintään jouluna ja kaikkien nimien nimipäivinä, syntymäpäivinä ja hääpäivinä lahjat.
Ja toki kaikille alaikäisille rippilahjat ja sitten ylioppilaslahjat tai valmistujaislahjat.
Saatteko te kortteja suvulta oman hääpäivänne vuosipäivinä? 😶
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen äidillä on 7 sisarusta. Isällä 5. Kaikilla perheet, 3-4 lasta kullakin. Asuvat kaukana meistä. En ole edes tavannut kaikkia apen sisaruksia kertaakaan, jotkin äidin puolen sukulaiset kerran.
Aika hullua minusta, että minun pitäisi koko tuohon valtavaan klaaniin pitää yhteyttä, lähetellä kortit ja lahjat, sopia kyläilyt jne. Tätä kuitenkin appivanhemmat odottaa ihan vakavissaan, koska se on kuulemma naisen tehtävä. Ja loukkaantuivat jäätävästi, kun sanoin, että en ala tuollaiseen. Mieheni pitää yhteyttä niihin sukulaisiinsa, joihin haluaa. Minä osallistun töitteni yms. mukaan.
Mitkä ihmeen lahjojen ja korttien lähettelyt? Mitä ihmeen kortteja te lähettelette? Saati lahjoja? Millä vuosituhannella elätte?
Appivanhemmat tekivät listan, jossa olivat kaikkien sukulaistensa kaikkien nimien nimipäivät, kaikkien syntymäpäivät, kaikkien hääpäivät.
Kortit siis vähintään jouluna ja kaikkien nimien nimipäivinä, syntymäpäivinä ja hääpäivinä lahjat.
Ja toki kaikille alaikäisille rippilahjat ja sitten ylioppilaslahjat tai valmistujaislahjat.
No se on heidän listansa ja jos se on heille tärkeä, niin he tekevät sen kanssa niin kuin haluavat, mutta te muodostatte omat perinteenne ihan itse. Niin myös muissa asioissa. Aikuistukaa siis hyvät ihmiset.
Ei nykyajan naiselta voi odottaa muiden arvostusta ja kunnioitusta kun lähes joka nykyajan nainen on itserakas, itsekeskeinen ja omahyväinen minäminäminä nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Romuttanut tasa-arvoa? Minä? Meillä kyllä molemmat piti yhteyttä molempiin sukuihin. Ihan yhtä lailla. Kuten vanhempani. Miten se on romuttanut tasa-arvoa? Minusta se ei ole tasa-arvoa että kumpikin huolehtii omasta suvustaan vaan nimenomaan lisää epätasa-arvoa. Lisää riitoja ja epäselvyyttä. Molempien suku kun on yhtä sukua niin kumpi tahansa voi ottaa yhteyttä ja kutsua käymään. Eri leiriin jakaminen aina erottaa ihmisiä toisistaan eikä luo yhteishenkeä. Mutta kukin tyylillään. Onhan se helpompi sitten eron tullessa tehdä pesäeroa myös sukuun kun ei ole koskaan heihin pitänyt yhteyttä muutenkaan.
Mitä ihmeen yhteishenkeä. Ei kai niiden sukujen kuulu edes olla yhdessä? Ikinä kuullutkaan.
Ja se että kumpikin hoitaa esimerkiksi kyläilyt, kutsuihin vastaamiset ja leikkitreffien sopimiset oman sukunsa kanssa ei tarkoita, etteikö se puolisokin silti olisi tekemisissä sen puolisonsa suvun kanssa. Hän vain ei ole mikään palvelija, vaan tasa-arvoinen.
Niin suomalainen asenne: vieras suku, ei kuulu olla tekemisissä. Niin että jos heistä ei ole hyötyä itselle, ei kannata yhteyttä pitää ja olla tekemisissä 😄. Meidän suvussa ihmisiin on haluttu tutustua ihan vain ihmisen itsensä vuoksi. Ei ole koettu sitä minään tasa-arvokysymyksenä, velvollisuutena tai muuten vastenmielisenä tapana. Kukin tyylillään tietysti, jos ei ihmisistä ylipäätään pidä. Meillä ei myöskään ole ollut palvelijoita eikä palveltavia vaan yhdessä on tehty ja eletty.
Monet muuttavat opiskeluiden ja töiden myötä kauas lapsuuden kotipaikkakunnalta. Meillä on molempien sukuihin noin 300-500 km etäisyys. Nähdään harvoin. En soittele anopille ja kälyille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kälyn kanssa ihan ystävälliset välit. Tarkoittaa siis sitä, että juttelemme niitä näitä tavatessamme, ja lapset leikkivät yhdessä silloin, eli silloin kun miehemme, veljekset, ovat tapaamisen sopineet, tai koko suvun tapaamisissa, seuraamme toisiamme somessa, ja tykkäilemme. Siinäpä se. Olisi erittäin ahdistavaa, jos käly yhtäkkiä alkaisi vaatia parempaa tutustumista sukulaisuuden perusteella. Ihan kiva ihminen, mutta tiiviimpi kanssakäyminen olisi liian kuormittavaa. Hän taitaa olla kanssani samoilla linjoilla, ja kiitokset siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan naiselta voi odottaa muiden arvostusta ja kunnioitusta kun lähes joka nykyajan nainen on itserakas, itsekeskeinen ja omahyväinen minäminäminä nainen
Niinkö on? Hän ei palvele sinua ja sukuasi? Voi harmi 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan naiselta voi odottaa muiden arvostusta ja kunnioitusta kun lähes joka nykyajan nainen on itserakas, itsekeskeinen ja omahyväinen minäminäminä nainen
Jatkan vielä: äitee on onneksi ihana ja rakas! Oma äitee on lämmin ja hänen sylinsä on aina avoin kaikille, myös naapureille ja tuttaville! Olisivatpa kaikki naiset äitini kaltaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt ymmärrä koko aloituksesta yhtikäs mitään.
MIKSI ihmeessä sen kälyn pitäisi välttämättä olla läheinen ap:n kanssa? Eikö normaali käytös riitä? Moikataan ja jutellaan asiallisesti, kun jossain törmätään, lähetetään joulukortti?
Siis haloo? Ap kertoi, että eivät edes vastaa kutsuihin, niinkö sinä käyttäydyt, ja tuollainen on muka asiallista käytöstä? Ei ole!!
AP:n kutsut liittyvät läheisempään vuorovaikuttamiseen, kyläilyihin arki-iltoina ja lasten leikkitreffeihin jne. Taustalta paistaa se, että AP ei oikein hyväksy kieltävää vastausta vaan haluaa vain väkisin puskea tapaamisia. Sen vuoksi häntä onkin ohjeistettu, että kannattaa jättää tuo lähemmän kontaktin hakeminen väliin ja säilyttää vain asialliset sukulaisvälit. Normaalistihan ihminen tajuaa muutaman kieltäytymisen jälkeen että ehdotettu asia ei ole toiselle mieluisa, mutta AP nyt jotenkin on jumissa siinä että kälyn pitäisi olla hänen läheinen kaveri ja syyttää kälyä huonosta käytöksestä, vaikka vika voi olla hieman lähempänä. Vastaamattomuuden taustalla voi oikein hyvin olla se, että aiemmin vastaaminen ja kieltäytyminen on johtanut vain suurempaan härdelliin.
Toisaalta AP uhkaili että ei sitten osallistu kälyn lasten juhliin jne, joten selkeästi heidät on noihin sukutapaamisiin kutsuttu ja käly heidän kanssaan on tekemisissä ns sukulaisuuden rajoissa. Käly ei vain halua läheisempää ystävyyttä, ja se AP:n pitäisi nyt hyväksyä ilna lapsellista "laitan sitten kaikki välit poikki jos ei kelpaa" kiukkukohtausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyajan naiselta voi odottaa muiden arvostusta ja kunnioitusta kun lähes joka nykyajan nainen on itserakas, itsekeskeinen ja omahyväinen minäminäminä nainen
Suomalainen mies sen sijaan on aina ollut itserakas, ei vaan nykymiehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Romuttanut tasa-arvoa? Minä? Meillä kyllä molemmat piti yhteyttä molempiin sukuihin. Ihan yhtä lailla. Kuten vanhempani. Miten se on romuttanut tasa-arvoa? Minusta se ei ole tasa-arvoa että kumpikin huolehtii omasta suvustaan vaan nimenomaan lisää epätasa-arvoa. Lisää riitoja ja epäselvyyttä. Molempien suku kun on yhtä sukua niin kumpi tahansa voi ottaa yhteyttä ja kutsua käymään. Eri leiriin jakaminen aina erottaa ihmisiä toisistaan eikä luo yhteishenkeä. Mutta kukin tyylillään. Onhan se helpompi sitten eron tullessa tehdä pesäeroa myös sukuun kun ei ole koskaan heihin pitänyt yhteyttä muutenkaan.
Mitä ihmeen yhteishenkeä. Ei kai niiden sukujen kuulu edes olla yhdessä? Ikinä kuullutkaan.
Ja se että kumpikin hoitaa esimerkiksi kyläilyt, kutsuihin vastaamiset ja leikkitreffien sopimiset oman sukunsa kanssa ei tarkoita, etteikö se puolisokin silti olisi tekemisissä sen puolisonsa suvun kanssa. Hän vain ei ole mikään palvelija, vaan tasa-arvoinen.
Niin suomalainen asenne: vieras suku, ei kuulu olla tekemisissä. Niin että jos heistä ei ole hyötyä itselle, ei kannata yhteyttä pitää ja olla tekemisissä 😄. Meidän suvussa ihmisiin on haluttu tutustua ihan vain ihmisen itsensä vuoksi. Ei ole koettu sitä minään tasa-arvokysymyksenä, velvollisuutena tai muuten vastenmielisenä tapana. Kukin tyylillään tietysti, jos ei ihmisistä ylipäätään pidä. Meillä ei myöskään ole ollut palvelijoita eikä palveltavia vaan yhdessä on tehty ja eletty.
Ne on kaksi vierasta sukua. Se on ihan tosiasia, ihan globaalisti.
Miksi paheksut niin valtavasti sitä, että jollakulla on selkeä työnjako? Miksi ainoa hyväksyttävä tapa on säätää sairaasti kahteen kertaan?
Ja minä kyllä tutustun ihmisiin sen mukaan kenestä pidän ja kuka kiinnostaa, en sen takia, että se ihmienn sattuisi olemaan siskoni puolison pikkuserkun bonustytär.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Romuttanut tasa-arvoa? Minä? Meillä kyllä molemmat piti yhteyttä molempiin sukuihin. Ihan yhtä lailla. Kuten vanhempani. Miten se on romuttanut tasa-arvoa? Minusta se ei ole tasa-arvoa että kumpikin huolehtii omasta suvustaan vaan nimenomaan lisää epätasa-arvoa. Lisää riitoja ja epäselvyyttä. Molempien suku kun on yhtä sukua niin kumpi tahansa voi ottaa yhteyttä ja kutsua käymään. Eri leiriin jakaminen aina erottaa ihmisiä toisistaan eikä luo yhteishenkeä. Mutta kukin tyylillään. Onhan se helpompi sitten eron tullessa tehdä pesäeroa myös sukuun kun ei ole koskaan heihin pitänyt yhteyttä muutenkaan.
Mitä ihmeen yhteishenkeä. Ei kai niiden sukujen kuulu edes olla yhdessä? Ikinä kuullutkaan.
Ja se että kumpikin hoitaa esimerkiksi kyläilyt, kutsuihin vastaamiset ja leikkitreffien sopimiset oman sukunsa kanssa ei tarkoita, etteikö se puolisokin silti olisi tekemisissä sen puolisonsa suvun kanssa. Hän vain ei ole mikään palvelija, vaan tasa-arvoinen.
Niin suomalainen asenne: vieras suku, ei kuulu olla tekemisissä. Niin että jos heistä ei ole hyötyä itselle, ei kannata yhteyttä pitää ja olla tekemisissä 😄. Meidän suvussa ihmisiin on haluttu tutustua ihan vain ihmisen itsensä vuoksi. Ei ole koettu sitä minään tasa-arvokysymyksenä, velvollisuutena tai muuten vastenmielisenä tapana. Kukin tyylillään tietysti, jos ei ihmisistä ylipäätään pidä. Meillä ei myöskään ole ollut palvelijoita eikä palveltavia vaan yhdessä on tehty ja eletty.
Kuulostaa kivalta, mutta ei mene aina käytännössä noin. Suvut voivat olla todella erilaisia, myös siinä tavassa miten seurustelevat keskenään.
Kun menin naimisiin, eräs puolison sukulainen kysyi jotenkin siihen malliin, että olenko tajunnut mihin sukuun olen nainut. Vastasin että en nainut sukua vaan puolisoni. Jos hänen suvussaan on kivoja ihmisiä, niin se on vain bonusta.
Samaa mieltä olen edelleen. Olen ihmisten kanssa tekemisissä normaalin kohteliaisuuden puitteissa ja sitten erityisesti sellaisten kanssa, joiden kanssa viihdyn ja on mutkatonta. Ja ikävästi toimivien kanssa minimaalisesti.
Oma lähisukulaiseni katsoi vinoon ja vältteli puolisoni perhettä. Toinen taas oli kohtelias kutsui moniin paikkoihin. Sanomattakin selvää, että panin nämä merkille.
Kuinka kaukaisiin sukulaisiin pidätte yhteyttä? Minulla on iso suku sekä äidin, että isän puolelta. Olen serkkukatraan nuorin ja vanhimmat serkkuni ovat minua liki 20 vuotta vanhempia. Tätini ja setäni/enoni tiedän suuri piirtein, mutta monet heistä ovat jo kuolleet ja en ole pitänyt oikeastaan mitään yhteyttä enää serkkuihini, saati sitten heidän lapsiinsa. En vain ole kiinnostunut heistä ja minulla on elämässäni niin paljon läheisimpiäkin ihmisiä, että he ovat minulle täysin vieraita ihmisiä.
Miehen puolella on taas pieni suku ja heidät tiedän aika hyvinkin ja jos joku vastaan tulisi vaikka kaupassa, niin tunnistaisimme toisemme kyllä. Pidämme kuitenkin yhteyttä säännöllisesti vain mieheni ja minun vanhempiin, sisaruksiin ja heidän lapsiinsa. Meillä ei ole mitään työnjakoa mistään asioista, vaan kaikki menee ihan luontevasti ja ongelmitta viestitellen ja jutellen, se tekee kummalle tulee mieleen ja ehtii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Omituinen asenne. Vai että on yleissihteeri ja palvelija, jos käyttää muutaman minuutin vuodessa miehensä suvun sukulaisiin. Jääkylmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Omituinen asenne. Vai että on yleissihteeri ja palvelija, jos käyttää muutaman minuutin vuodessa miehensä suvun sukulaisiin. Jääkylmää.
Jos kerran se aika on noin mitätön, miten ihmeessä se mies itse ei saa sitä sitten tehtyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Omituinen asenne. Vai että on yleissihteeri ja palvelija, jos käyttää muutaman minuutin vuodessa miehensä suvun sukulaisiin. Jääkylmää.
En ole lainaamasi, mutta kyse nyt ei ollut tuosta. Jos nyt mietitään 62-vuotiaita miehiä, niin kuinka usein he ostavat vaimonsa sukulaisille lahjat, lähettävät kortit ym. vs 62-vuotias nainen.
Hahhah. Aina naurattaa nämä valitukset kälyistä, jotka on vieneet sen oman kultaveljen ja pakottaneet katkaisemaan välejä tai jotain muuta sairasta. Ikinähän vika ei löydy siitä veljestä, saati peilistä kun kerran välit on menneet! Toki aina se on se iso paha käly joka on käytännössä tuhonnut koko suvun 😂 Varmaan oman mieheni siskoilta kuulisi hyvin mehukasta pohdintaa ja analyysiä siitä millainen minä olen, mutta kannattaa muistaa että asioilla on aina kaksi puolta.
Niin suomalainen asenne: vieras suku, ei kuulu olla tekemisissä. Niin että jos heistä ei ole hyötyä itselle, ei kannata yhteyttä pitää ja olla tekemisissä 😄. Meidän suvussa ihmisiin on haluttu tutustua ihan vain ihmisen itsensä vuoksi. Ei ole koettu sitä minään tasa-arvokysymyksenä, velvollisuutena tai muuten vastenmielisenä tapana. Kukin tyylillään tietysti, jos ei ihmisistä ylipäätään pidä. Meillä ei myöskään ole ollut palvelijoita eikä palveltavia vaan yhdessä on tehty ja eletty.