Lue keskustelun säännöt.
Kälyni on kohdellut minua aivan helvetin paskasti monta vuotta
26.05.2023 |
Samalla paikkakunnalla asutaan. Saatan kutsua heitä kylään juhlapyhinä, ehdottaa yhteistä päivällistä tai leikkihetkeä lapsille. He eivät edes vastaa viesteihin juuri mitään. Sitten somen kautta näen, että siellä toisen kälyni kanssa samaan aikaan juhlitaan. Tämä on ollut niin perseestä niin monta vuotta. Toistunut vaikka miten monta kertaa.
Eilen luin täältä neuvon: ihmiset kohtelevat sinua kuten annat heidän kohdella. Päätin jo jokin aika sitten että en alistu enää yksinehdottelijaksi. Nyt loppui minulta ehdottelut heille päin. Loppui kylään kutsumiset. Mökille kutsumiset. Leikkitreffit.
Emme mene enää heidän lasten juhliin enkä muuallekaan. Ollaan vain sellaisten serkkujen ja sukulaisten kanssa, jotka eivät jätä ulkopuolelle! Tai sit ollaan vain oman perheen kesken. Onko muilla vastaavia kälyjä..? Jotka eivät koskaan itse ehdota mitään, jotka eivät kunnolla tai usein edes vastaa..?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulaissuhteet voivat olla vaikeita ja selkeästi he eivät teidän kanssa halua lähempää tuttavuutta harrastaa. Ehkä voisi kuitenkin ottaa aikuismaisen asenteen, todeta että ei tässä parhaita kavereita olla ja säilyttää kohteliaat sukulaisvälit..? Tuntuu hieman lapselliselta, että jos sukulaisella ei syystä tai toisesta ole kiinnostusta hyvin läheisiin väleihin niin kostonomaisesti ei mennä edes suvun juhliin kutsuttuna ja laitetaan kaikki kommunikaatio kiinni.
Jos aloitat tuollaisen koston hautomisen ja laitat välit kokonaan poikki, niin vaikuttaa se varmasti eniten sinun suhteisiin muihin sukulaisiin. Esimerkiksi ristiriitojen välttelyn vuoksi teitä ei kutsuta pienimuotoisiin juhliin, joihin kälykin on kutsuttu. Kaikista aikuismaisinta olisi lopettaa arkisemmat yhteydenotot, mutta mennä kälyn juhliin kutsuttuna ja toisaalta jatkaa heidän kutsumista itse järjestämiin sukutapahtumiin.
Ei kiitos. Heille on käyttäydytty kuvaamallasi tavalla tosi ystävällisesti n. 15 vuotta. Mutta en enää jaksa yrittää pitää ystävällisiä välejä, koska käly on aivan perseestä.
Pointti on se, että ei enää käyttäydytä "tosi ystävällisesti" ja yritetä luoda syvempää yhteyttä, vaan pidetään kohteliaat välit sellaisella etäisellä sukulaismaisella vuorovaikutuksella. Itsehän juuri sanoit että olet heitä yrittänyt moneen eri paikkaan kutsua, joten se on täysin eri asia kuin viestissä ehdotin.
Ehkä ongelma tässä on se, että sinulla on olemassa vain "tosi ystävällinen" ja "kaikki väit poikki" asetukset? Ehkä tuontyylinen ehdottomuus on yksi syy siihen, miksi käly ei koe lähempää tuttavuutta kanssasi luotevaksi?
Kiivas takertuminen ja kyylääminen on varma tae siitä, että toinen perääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Tämähän se, eli sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta jokaisen kanssa pitää osata käyttäytyä sen hetken asiallisesti.
Tämän asian katsoin miehestäni jo kun seurustelimme, eli oli todella tärkeää, että hän oli mukava kaikille ihmisille. Esimerkiksi serkkuni on mieleltään erilainen ihminen ja hänen juttunsa ovat hänen tasoisiaan, mutta muuten hän on upea sydämellinen ihminen. Mieheni pärjäsi serkun kanssa hyvin ja ei kokenut tämän juttujen ja tekemisten olevan ollenkaan oudot. Hän hyväksyi serkkuni täysin sellaisenaan kuin tämä oli.
Edellinen miesystäväni ei ollut osannut olla tämän serkun kanssa ollenkaan ja sanoi tätä i-di-ootiksi ja ties mitä rumaa. Se oli siinä heti, en todellakaan hyväksy lähelleni ihmistä, joka puhuu erilaisista ihmisistä ikävästi ja kohtelee muita huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
No, meillä nyt sattuu olemaan niin, että mieheni ei ole ylintä ystävää veljeni kanssa enkä minä ole ylintä ystävää miehen veljen kanssa. Mitä ihmeellistä siinä on? Ihan kohteliaat ja asialliset välit on, mutta kumpikin hoitaa omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Ja sinun tehtäväsi on muuten järjestää myös ne sinun lastesi ja veljesi lastesi leikkitreffit yhdessä veljesi kanssa. Jos sellaisia haluat.
Miten miehet voivat olettaa, että vaimo pitää yhteydet yllä miehen omiin sukulaisiin? En kestäisi hetkeäkään jos oma mieheni tuollaisen homman minulle delegoisi.
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Tämähän se, eli sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta jokaisen kanssa pitää osata käyttäytyä sen hetken asiallisesti.
Tämän asian katsoin miehestäni jo kun seurustelimme, eli oli todella tärkeää, että hän oli mukava kaikille ihmisille. Esimerkiksi serkkuni on mieleltään erilainen ihminen ja hänen juttunsa ovat hänen tasoisiaan, mutta muuten hän on upea sydämellinen ihminen. Mieheni pärjäsi serkun kanssa hyvin ja ei kokenut tämän juttujen ja tekemisten olevan ollenkaan oudot. Hän hyväksyi serkkuni täysin sellaisenaan kuin tämä oli.
Edellinen miesystäväni ei ollut osannut olla tämän serkun kanssa ollenkaan ja sanoi tätä i-di-ootiksi ja ties mitä rumaa. Se oli siinä heti, en todellakaan hyväksy lähelleni ihmistä, joka puhuu erilaisista ihmisistä ikävästi ja kohtelee muita huonosti.
Eihän kukaan ole muuta väittänytkään? Yleensä tähän asiallisuuteen pyritään ensisijaisesti niin sukulaisten kuin vaikka työkavereiden kanssa. Aina ei silti asiat mene niin kuin olisi toivottu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Ja sinun tehtäväsi on muuten järjestää myös ne sinun lastesi ja veljesi lastesi leikkitreffit yhdessä veljesi kanssa. Jos sellaisia haluat.
Miten miehet voivat olettaa, että vaimo pitää yhteydet yllä miehen omiin sukulaisiin? En kestäisi hetkeäkään jos oma mieheni tuollaisen homman minulle delegoisi.
Niin, perheen äiti joutuisi hoitamaan jatkuvan yhteydenpidon myös anoppiin ja kälyihin, ah miten kätevää. Meillä kumpikin on tarvittaessa yhteyksissä omiin vanhempiinsa ja siaruksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.
Niin no. Ollaan tultu pois sieltä, että vaimo pitää yhteyttä kaikkiin sukulaisiin. Kyllä muistan omasta lapsuudesta, kun äitini lähetti isän puolen suvulle joulukortit ja hoisi muutenkin yhteydenpidon... Isä ei tehnyt mitään kummankaan puolen suvun eteen.
Meillä on toisin, meillä hoidetaan oman suvun asiat. Esimerkiksi mies ostaa omille kummilapsilleen lahjat, en minä. Ja hyvä niin. Kuitenkin hyvät välit on molempien sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Itse en soittele myöskään mieheni sivulle. Mies hoitaa sukunsa, minä omani. Toimii mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Mieheni on soittanut siskolleni useinkin ja sopinut esimerkiksi lasten kyydityksistä ja muistakin asioista. Siskoni asuu puolen kilometrin päässä ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ihan siinä missä minäkin voin hyvin laittaa miehen veljelle viestiä jostakin asiasta. Ei asioiden hoitamista tarvitse tehdä niin vaikeaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Kuinka usein soittelet anopillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun käly on sellainen ihmisenä outo, enkä tunne mitään yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. Kiroilee lasten kuullen ja puhui meidän pojalle paskaa yksi kesä meistä vanhemmista! Silloin meni aikalailla kuppi nurin koko muijaan. Itse on lapseton ja työtä vieroksuva. Kaikessa paras tietenkin. Väheksyy meidän "tavallista" elämää ja työssäkäymistä.
En tiedä kumpi, mieheni vai se on vaihtunut synnytyslaitoksella, ovat niin eri maata ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Mieheni on soittanut siskolleni useinkin ja sopinut esimerkiksi lasten kyydityksistä ja muistakin asioista. Siskoni asuu puolen kilometrin päässä ja lapsemme ovat saman ikäisiä. Ihan siinä missä minäkin voin hyvin laittaa miehen veljelle viestiä jostakin asiasta. Ei asioiden hoitamista tarvitse tehdä niin vaikeaksi.
Tottakai, jos on kyse lasten kyyditsemisistä tms. Meillä ei ole mitään tuollaista. Nähdään muutaman kerran vuodessa esimerkiksi lasten synttäreillä ja joulupöydässä. Välimatkaa on noin 200 km. Mieheni soittelee useinkin veljelleen, mutta ei minulla tule mieleen, että mitä ja miksi minä hänelle soittelisin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Ja sinun tehtäväsi on muuten järjestää myös ne sinun lastesi ja veljesi lastesi leikkitreffit yhdessä veljesi kanssa. Jos sellaisia haluat.
Miten miehet voivat olettaa, että vaimo pitää yhteydet yllä miehen omiin sukulaisiin? En kestäisi hetkeäkään jos oma mieheni tuollaisen homman minulle delegoisi.
Niin, perheen äiti joutuisi hoitamaan jatkuvan yhteydenpidon myös anoppiin ja kälyihin, ah miten kätevää. Meillä kumpikin on tarvittaessa yhteyksissä omiin vanhempiinsa ja siaruksiinsa.
Hah, katsoin tämän innoittamana puhelimestani, että olen jutellut anoppini kanssa toukokuussa puhelimessa noin 8,5 tuntia! Kerran olem käynyt appivanhempien luona auttamassa ja pesemässä mm. ikkunat ja appivanhemmat olivat meillä äitienpäivänä monta tuntia.
Elämä on oikein mukavaa. On uhanaa, kun on läheisiä hyviä ihmisiä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Niin eli mikä ihme estää sinua, isää, olemasta yhteydessä veljeesi ja hoitamassa esimerkiksi niitä leikkitreffejä ja huolehtimasta siitä, että serkukset ei jää etäisiksi toisilleen?
Ja se että sinulle jokin ei ole tärkeää ei tarkoita, etteikö se esimerkiksi vaimollesi ja tämän suvulle voisikin olla tärkeää. Ja loukkaavaa, jos sinä et esimerkiksi huomioikaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Kuinka usein soittelet anopillesi?
Anopin kanssa soittelemme ja viestittelemme paljon, kirjoitin juuri tuonne toiseen kohtaan, että toukokuun aikana olemme jutelleet puhelimessa noin 8,5 h ajan ja muutenkin olemme olleet puolin toisin toistemme luona.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt ymmärrä koko aloituksesta yhtikäs mitään.
MIKSI ihmeessä sen kälyn pitäisi välttämättä olla läheinen ap:n kanssa? Eikö normaali käytös riitä? Moikataan ja jutellaan asiallisesti, kun jossain törmätään, lähetetään joulukortti?
Siis haloo? Ap kertoi, että eivät edes vastaa kutsuihin, niinkö sinä käyttäydyt, ja tuollainen on muka asiallista käytöstä? Ei ole!!
Pointti on se, että ei enää käyttäydytä "tosi ystävällisesti" ja yritetä luoda syvempää yhteyttä, vaan pidetään kohteliaat välit sellaisella etäisellä sukulaismaisella vuorovaikutuksella. Itsehän juuri sanoit että olet heitä yrittänyt moneen eri paikkaan kutsua, joten se on täysin eri asia kuin viestissä ehdotin.
Ehkä ongelma tässä on se, että sinulla on olemassa vain "tosi ystävällinen" ja "kaikki väit poikki" asetukset? Ehkä tuontyylinen ehdottomuus on yksi syy siihen, miksi käly ei koe lähempää tuttavuutta kanssasi luotevaksi?