Lue keskustelun säännöt.
Kälyni on kohdellut minua aivan helvetin paskasti monta vuotta
26.05.2023 |
Samalla paikkakunnalla asutaan. Saatan kutsua heitä kylään juhlapyhinä, ehdottaa yhteistä päivällistä tai leikkihetkeä lapsille. He eivät edes vastaa viesteihin juuri mitään. Sitten somen kautta näen, että siellä toisen kälyni kanssa samaan aikaan juhlitaan. Tämä on ollut niin perseestä niin monta vuotta. Toistunut vaikka miten monta kertaa.
Eilen luin täältä neuvon: ihmiset kohtelevat sinua kuten annat heidän kohdella. Päätin jo jokin aika sitten että en alistu enää yksinehdottelijaksi. Nyt loppui minulta ehdottelut heille päin. Loppui kylään kutsumiset. Mökille kutsumiset. Leikkitreffit.
Emme mene enää heidän lasten juhliin enkä muuallekaan. Ollaan vain sellaisten serkkujen ja sukulaisten kanssa, jotka eivät jätä ulkopuolelle! Tai sit ollaan vain oman perheen kesken. Onko muilla vastaavia kälyjä..? Jotka eivät koskaan itse ehdota mitään, jotka eivät kunnolla tai usein edes vastaa..?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Tai lähettelee vaimon Hilma-tädille nimipäiväkortit, ostelee vaimon suvun rippiin päässeille lahjat, ostaa vaimon kummilapsille lahjat jne.
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkaan molemmat kälyni eivät välitä olla kanssani tekemisissä. He ovat kyllä keskenään tekemisissä, mutta ovat myös luonteiltaan samanlaisia kuin minä heihin nähden.
Oli aika, että harmitti ja tunsin oloni ulkopuoliseksi. Sitten aikaa myöten opetin itseni hyväksymään tilanteen ja elämään sen mukaan. Pystyn jopa tajuamaan, miltä näytän ja vaikutan kälyjeni silmissä.
Heidän lapsensa ovat minulle kuitenkin rakkaita ja se ratkaisee. Lapset eivät ole koston kohde, ei missään nimessä, ja miksi lasten nyt aikuistuessa pidämme kuitenkin keskenämme yhteyttä. Kaksi heistä ovat jo niin aikuisia, että he suostuivat vanhuudessani minun edunvalvokiksi ja myös perivät minut. Se on tehty kaikille selväksi ja kälyt ovat olleet sujuvasti hiljaa sen infon aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä nyt ymmärrä koko aloituksesta yhtikäs mitään.
MIKSI ihmeessä sen kälyn pitäisi välttämättä olla läheinen ap:n kanssa? Eikö normaali käytös riitä? Moikataan ja jutellaan asiallisesti, kun jossain törmätään, lähetetään joulukortti?
Siis haloo? Ap kertoi, että eivät edes vastaa kutsuihin, niinkö sinä käyttäydyt, ja tuollainen on muka asiallista käytöstä? Ei ole!!
Ketkä "he"? Kälyäänhän ap piinaa. Miksei se ap:n mies sovi saatana oman veljensä kanssa asioista???? Kai he nyt on toistensa kanssa läheisemmät kuin kaksi toisilleen täysin vierasta naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Niin eli mikä ihme estää sinua, isää, olemasta yhteydessä veljeesi ja hoitamassa esimerkiksi niitä leikkitreffejä ja huolehtimasta siitä, että serkukset ei jää etäisiksi toisilleen?
Ja se että sinulle jokin ei ole tärkeää ei tarkoita, etteikö se esimerkiksi vaimollesi ja tämän suvulle voisikin olla tärkeää. Ja loukkaavaa, jos sinä et esimerkiksi huomioikaan niitä.
Vastaaja on eri kuin edellinen kirjoittaja.
Meillä serkukset eivät ole etäisiä ja he kykenevät itsekin kyllä laittamaan viestiä toisilleen. Itse asiassa heillä on whatsappissa oma ryhmänsäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
Enemmänkin työnjakokysymys. Miksi soitella ihmiselle joka on jäänyt vieraaksi?
Miksi puolison suku jää/jätetään vieraaksi. Jos vaimoni tekisi noin, meillä keskusteltaisiin vakavasti avioerosta. Ei tarvitse sydänystävä olla, mutta kyllä välit on hyvä olla asialliset. Meillä elämä ei ole työ, vaan aitoa ihanaa elämää.
Sehän on ihan tasan sinun asiasi huolehtia siitä että sukusi ei jää huolehtimatta, että yhteydenpito säilyy, että huomioit sukulaistesi merkkipäivät, ostat lahjat, ilmoitat perheesi sukutapaamisiin jne.
Voi huokaus taas.
Sukulaisten merkkipäivistä huolehtiminen, lahjat ja sukutapaamiset eivät ole mikään "se juttu", ei meillä ainakaan jotkut merkkipäivät ole tärkeitä, vaan kyse on normaalista elämisestä ja käyttäytymisestä toisia kohtaan. Se on ihan tasan molempien homma.
Niin eli mikä ihme estää sinua, isää, olemasta yhteydessä veljeesi ja hoitamassa esimerkiksi niitä leikkitreffejä ja huolehtimasta siitä, että serkukset ei jää etäisiksi toisilleen?
Ja se että sinulle jokin ei ole tärkeää ei tarkoita, etteikö se esimerkiksi vaimollesi ja tämän suvulle voisikin olla tärkeää. Ja loukkaavaa, jos sinä et esimerkiksi huomioikaan niitä.
Vastaaja on eri kuin edellinen kirjoittaja.
Meillä serkukset eivät ole etäisiä ja he kykenevät itsekin kyllä laittamaan viestiä toisilleen. Itse asiassa heillä on whatsappissa oma ryhmänsäkin.
No mitä ihmettä sitten kitiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Romuttanut tasa-arvoa? Minä? Meillä kyllä molemmat piti yhteyttä molempiin sukuihin. Ihan yhtä lailla. Kuten vanhempani. Miten se on romuttanut tasa-arvoa? Minusta se ei ole tasa-arvoa että kumpikin huolehtii omasta suvustaan vaan nimenomaan lisää epätasa-arvoa. Lisää riitoja ja epäselvyyttä. Molempien suku kun on yhtä sukua niin kumpi tahansa voi ottaa yhteyttä ja kutsua käymään. Eri leiriin jakaminen aina erottaa ihmisiä toisistaan eikä luo yhteishenkeä. Mutta kukin tyylillään. Onhan se helpompi sitten eron tullessa tehdä pesäeroa myös sukuun kun ei ole koskaan heihin pitänyt yhteyttä muutenkaan.
Minulla on laaja suku mutta vain yksi veli. Sattumalta tämä veljen vaimo ei voi sietää ketään suvustamme. Muutaman kerran olen heillä ollut heidän jo yli 40 vuotisen avioliittonsa aikana. Käly on ollut ikäänkuin aina mustasukkainen jos veljeni ja minä uskallamme hetken verran puhua lapsuuden muistoja. Ei tule kuuloonkaan, että voisin jutella veljeni kanssa kahden joskus, aina käly siinä siivellä veljen kyljessä eikä puhu mitään. Olen lopettanut yhteydenpidon kälyn kanssa täysin jo aikoja sitten. Veljelle joskus joku viesti ja onnittelut merkkipäiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Tai lähettelee vaimon Hilma-tädille nimipäiväkortit, ostelee vaimon suvun rippiin päässeille lahjat, ostaa vaimon kummilapsille lahjat jne.
Niinpä.
Meillä on mieheni kanssa kuusi kummilasta ja nuorin heistä on nyt 17 vuotias. Kertaakaan heidän lahjat tai muut asiat eivät ole olleet ongelma kummallekaan. Emme ole vain osanneet tehdä asiasta ongelmaa. Mitään kortteja emme lähettele yleensäkään, joten tuollainen on vain typeryyttä.
Mielestäni sukulaisten kanssa olemista ei voi sanoa työksi. Ei, vaikka sukulaiset olisivat mieheni puolelta. Ihan itse kuitenkin määrittelen vapaa-aikani ja jos en joskus jonnekin ehdi, niin sekään ei ole ongelma kenellekään.
Miksi elämästä pitää hänessä niin hankalaa?
N49
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Tai lähettelee vaimon Hilma-tädille nimipäiväkortit, ostelee vaimon suvun rippiin päässeille lahjat, ostaa vaimon kummilapsille lahjat jne.
Niinpä.
Meillä on mieheni kanssa kuusi kummilasta ja nuorin heistä on nyt 17 vuotias. Kertaakaan heidän lahjat tai muut asiat eivät ole olleet ongelma kummallekaan. Emme ole vain osanneet tehdä asiasta ongelmaa. Mitään kortteja emme lähettele yleensäkään, joten tuollainen on vain typeryyttä.
Mielestäni sukulaisten kanssa olemista ei voi sanoa työksi. Ei, vaikka sukulaiset olisivat mieheni puolelta. Ihan itse kuitenkin määrittelen vapaa-aikani ja jos en joskus jonnekin ehdi, niin sekään ei ole ongelma kenellekään.
Miksi elämästä pitää hänessä niin hankalaa?
N49
Niin eli sinä ostat lahjat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä palstan miehistä soittelee anopilleen ja vaimon sisaruksille lasten leikkitreffien, synttäreiden tai hoitojen järjestelemisistä?
Tai lähettelee vaimon Hilma-tädille nimipäiväkortit, ostelee vaimon suvun rippiin päässeille lahjat, ostaa vaimon kummilapsille lahjat jne.
Niinpä.
Meillä on mieheni kanssa kuusi kummilasta ja nuorin heistä on nyt 17 vuotias. Kertaakaan heidän lahjat tai muut asiat eivät ole olleet ongelma kummallekaan. Emme ole vain osanneet tehdä asiasta ongelmaa. Mitään kortteja emme lähettele yleensäkään, joten tuollainen on vain typeryyttä.
Mielestäni sukulaisten kanssa olemista ei voi sanoa työksi. Ei, vaikka sukulaiset olisivat mieheni puolelta. Ihan itse kuitenkin määrittelen vapaa-aikani ja jos en joskus jonnekin ehdi, niin sekään ei ole ongelma kenellekään.
Miksi elämästä pitää hänessä niin hankalaa?
N49
Niin, ne on yhteisiä kummilapsia. Ei vain miehesi kummilapsia.
En puhunut sukulaisten kanssa olemisesta, vaan yhteydenpidosta omiin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on laaja suku mutta vain yksi veli. Sattumalta tämä veljen vaimo ei voi sietää ketään suvustamme. Muutaman kerran olen heillä ollut heidän jo yli 40 vuotisen avioliittonsa aikana. Käly on ollut ikäänkuin aina mustasukkainen jos veljeni ja minä uskallamme hetken verran puhua lapsuuden muistoja. Ei tule kuuloonkaan, että voisin jutella veljeni kanssa kahden joskus, aina käly siinä siivellä veljen kyljessä eikä puhu mitään. Olen lopettanut yhteydenpidon kälyn kanssa täysin jo aikoja sitten. Veljelle joskus joku viesti ja onnittelut merkkipäiviksi.
Minulla oli vähän samantyyppinrn käly. Suhtautui mihendä sukulaisiin vähän kuin vihollisiin, toisaalta halusi samaan aikaan vähän hyötyä heistä. Käytöksensä meni kokl ajan kummallisemmaksi, kunnes neltä sitten löytyikkn nopeasti rappeuttava sairaus ja hän menehtyi. Nykyään on sitten jo uusi ja eri tavalla kummallinen käly :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
o onhan se ikävää jos serkut ei tutustu toisiinsa tai pääse leikkimään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Minun on vaikea ymmärtää tätä nykyajan käytäntöä, jakoa sinun ja minun perhe/suku. Olen viiskymppinen ja meillä on aina ollut vain yksi perhe ja yksi suku eli molemmat saman arvoisia. Itse asiassa olin jo aika iso teini kun vasta pysähdyin miettimään että kuka serkuista oli äidin puolelta ja kuka isän.
Onkohan muualla maailmalla yhtä kylmää kahtiajakoa? Etenkin kulttuureissa joissa perhe on tärkein. Onko myös suvun sisällä yhtä kylmää hyväksikäyttöä kuin Suomessa? Kertokaa jos on kokemusta. Minua kiinnostaa.No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.
Romuttanut tasa-arvoa? Minä? Meillä kyllä molemmat piti yhteyttä molempiin sukuihin. Ihan yhtä lailla. Kuten vanhempani. Miten se on romuttanut tasa-arvoa? Minusta se ei ole tasa-arvoa että kumpikin huolehtii omasta suvustaan vaan nimenomaan lisää epätasa-arvoa. Lisää riitoja ja epäselvyyttä. Molempien suku kun on yhtä sukua niin kumpi tahansa voi ottaa yhteyttä ja kutsua käymään. Eri leiriin jakaminen aina erottaa ihmisiä toisistaan eikä luo yhteishenkeä. Mutta kukin tyylillään. Onhan se helpompi sitten eron tullessa tehdä pesäeroa myös sukuun kun ei ole koskaan heihin pitänyt yhteyttä muutenkaan.
Mitä ihmeen yhteishenkeä. Ei kai niiden sukujen kuulu edes olla yhdessä? Ikinä kuullutkaan.
Ja se että kumpikin hoitaa esimerkiksi kyläilyt, kutsuihin vastaamiset ja leikkitreffien sopimiset oman sukunsa kanssa ei tarkoita, etteikö se puolisokin silti olisi tekemisissä sen puolisonsa suvun kanssa. Hän vain ei ole mikään palvelija, vaan tasa-arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
o onhan se ikävää jos serkut ei tutustu toisiinsa tai pääse leikkimään yhdessä.
Ja vastuu siitä kuuluu noille veljeksille, ei niiden vaimoille.
Täällä on yksi. Kälylle ollaan ilmaa, kunnes hän tarvitsee meiltä palveluita tai kutsuu itsensä ja perheensä meidän mökille kylään "kun lapset haluavat" eikä laiteta tikkua ristiin.
Mä en hengaile mun sukulaisten kanssa vaikka samalla paikkakunnalla asutaan, rasittavia. En mene koskaan mihinkään juhliinkaan. Koska mielessä on vaan juhlat ja juoruilu. Jää aina ärsyttävä kuva jos menee.
Minuakin käly on kohdellut huonosti monta vuotta, kun ei ole antanut pimperoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en ole ylimalkaan missään viestintäyhteydessä mieheni sukulaisten kanssa. Hän hoitaa yhteydenpidon sinne ja minä omiin sukulaisiini.
Hirveää elämää tuommoinen, hyi! Minun sukuni ja puolison suku erillään. Voi luoja kuin äärettömän lapsellista ja typerää, keskenkasvuinen käytöstavaton tollo harrastaa tuommoista.
On kaikille selkeintä että se sukuun kuuluva hoitaa sen yhteydenpidon koska
- silloin työmäärä perheen sisällä on tasaisempi
- se sukuun kuuluva tuntee ne sukulaisensa
- se sukuun kuuluva tietää sukunsa perinteet
- se on sille suvulle selkeämpää kun aina tietää keneen olla yhteydessä ja kuka on myös vikapää, ei tule turhaan syytellyksi väärää ihmistä
Ei se että kumpikin hoitaa YHTEYDENPIDON omaan sukuunsa tarkoita, ettei se hänen perheensä silti olisi normaalisti esimerkiksi ko suvun juhlissa jne.
Mikä ihmeen perheen sisäinen työmäärä ja sen pysyminen tasaisena?? Ei perheeni ja sukuasiat ole minulle ainakaan mitään työn tekemistä. Ja olen kyllä tässä yhdessä oltujen 25 vuoden aikana oppinut miehen suvun perinteet ihan kivasti ihan siinä missä hänkin tietää minun sukuni jutut.
Hassu juttu tuo listaus. Hihii..
Vierailija kirjoitti:
Täällä on yksi. Kälylle ollaan ilmaa, kunnes hän tarvitsee meiltä palveluita tai kutsuu itsensä ja perheensä meidän mökille kylään "kun lapset haluavat" eikä laiteta tikkua ristiin.
Tuo kertoo enemmän sinun ja miehesi omituisuudesta kuin muiden.
No minä olen 62, enkä koskaan ole suostunut miksikään yleissihteeriksi ja palvelijaksi, vaan lähdin alun perin siitä, että mieheni hoitaa sen yhteydenpidon omaan sukuunsa, kaikki sen puolen muistamiset, osallistumisilmoitukset, lahjojen ostot, joulukortit, kyläreissujen sopimiset jne.
Minä taas olen hoitanut oman puoliskoni.
Ei kyse ole mistään kylmyydestä, vaan tasa-arvosta ja työnjaosta. Ikävää lukea, että joku nuorempi on romuttanut tasa-arvoa tuolla lailla kuin sinä.