Onko anoppinne kiva vai kauhea?
Kertokaa esimerkkejä.
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa anoppi menee kutsumattomana yo-juhliin.
Kommentit (33)
Ex anoppi oli kiva ja nykyinen anoppi on kans kiva. Tavallisia mukavia ihmisiä.
Anoppini on ihana.
Vahva ja omalaatuinenkin persoona on, mutta arvostan, tulen toimeen ja tykkään. Koen, että hän arvostaa myös minua.
Ei hän ihmisenä ehkä ole mikään hirviö, mutta minua kohtaan on. Mieheni on ulkomaalainen ja hänen vanhemmat on korkeasti koulutettuja ja varakkaita. Jostain ihme suomesta tuleva metsäläinen ei ole todellakaan ollut heidän toivelistalla esikoispoikansa vaimoksi. Minua kohdellaan melkein kuin olisin joku villi-ihminen tai vähä-älyinen. Lisäksi se typerä sarkastinen huumori, esim. anoppi tasan tarkkaan tietää, että Suomessa ei ole igluja tai jääkarhuja, mutta saattaa piruuttaan kysellä näistä. Tai kun tarjoaa jotain ruokia, niin kommentoida että Suomessa ei varmaan tällaisia syödä vaan jotain karhunlihaa suoraan metsästä ammuttuna. Jos yritän selittää, miten Suomi on ihan nykyaikainen yhteiskunta, niin vastaus on, että kyllä minä tiedän, kultaseni.
Anoppi on ihmisenä tosi vaikea, vetää herneen nenään vähän joka asiasta. Mutta minulle hän on kiva. Eikä astu meidän varpaille.
Hirveä juoppo anoppi joka onneksi on jo kuollut.
Anoppi on ihan ok ihminen. Tullaan toimeen ja hän ei tuppaa mutta aina valmis auttamaan. Pidetään yhteyttä ja ihana mummu lastenlapsille, teinikin lähtee mielellään mummulaan.
Itsekäs ja huomionhakuinen hörhö. Voi suuttua mistä vain ja milloin vain. Mutta on varmaan oma itsensä joten ei ainakaan ole teennäinen.
Oli kauhea. Ja tosiaankin tuli kotiini kutsumatta monet kerran.
Onneksi kuoli 2005.
Minulla on kiva anoppi. Ei puutu asioihin, mutta on aina osallistunut meidän elämään. Auttoi lapsen hoidossa silloin harvoin kun oli tarve. Kylään tulee vain kutsuttuna. Soitellaan edelleen parin tunnin puheluja viikoittain, välillä useamminkin.
Aivan kamala. Sanoin appiukko. Eivät ole minua hyväksyneet, ja ovat haukkuneet pahimmalla mahdollisella tavalla.
En ole enää heidän kanssa tekemisissä. Vaimo käy heidän luonaan pienen lapsemme kanssa. Saavat tulla kerran vuodessa lapsen synttäreille, jos osaavat sen aikaa käyttäytyä. Muuten en ole heidän kanssa enää ikinä tekemisissä. Heitä ei ole minulle enää olemassa.
T. Kelvoton vävy
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ihmisenä ehkä ole mikään hirviö, mutta minua kohtaan on. Mieheni on ulkomaalainen ja hänen vanhemmat on korkeasti koulutettuja ja varakkaita. Jostain ihme suomesta tuleva metsäläinen ei ole todellakaan ollut heidän toivelistalla esikoispoikansa vaimoksi. Minua kohdellaan melkein kuin olisin joku villi-ihminen tai vähä-älyinen. Lisäksi se typerä sarkastinen huumori, esim. anoppi tasan tarkkaan tietää, että Suomessa ei ole igluja tai jääkarhuja, mutta saattaa piruuttaan kysellä näistä. Tai kun tarjoaa jotain ruokia, niin kommentoida että Suomessa ei varmaan tällaisia syödä vaan jotain karhunlihaa suoraan metsästä ammuttuna. Jos yritän selittää, miten Suomi on ihan nykyaikainen yhteiskunta, niin vastaus on, että kyllä minä tiedän, kultaseni.
Mistä sivistysmaasta on kotoisin moinen suohirviö anopiksi, vieläpä korkeakoulutetuksi?
Jäykkä, huumorintajuton, etäinen, kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän ihmisenä ehkä ole mikään hirviö, mutta minua kohtaan on. Mieheni on ulkomaalainen ja hänen vanhemmat on korkeasti koulutettuja ja varakkaita. Jostain ihme suomesta tuleva metsäläinen ei ole todellakaan ollut heidän toivelistalla esikoispoikansa vaimoksi. Minua kohdellaan melkein kuin olisin joku villi-ihminen tai vähä-älyinen. Lisäksi se typerä sarkastinen huumori, esim. anoppi tasan tarkkaan tietää, että Suomessa ei ole igluja tai jääkarhuja, mutta saattaa piruuttaan kysellä näistä. Tai kun tarjoaa jotain ruokia, niin kommentoida että Suomessa ei varmaan tällaisia syödä vaan jotain karhunlihaa suoraan metsästä ammuttuna. Jos yritän selittää, miten Suomi on ihan nykyaikainen yhteiskunta, niin vastaus on, että kyllä minä tiedän, kultaseni.
Mistä sivistysmaasta on kotoisin moinen suohirviö anopiksi, vieläpä korkeakoulutetuksi?
Ruotsalainen kallonmittaaja tai puolalainen/tsekki tms. huonoitsetuntoinen vanha itäblokkilainen?
Kauheita ovat anopintekeleet aina minua kohtaan olleet.
Nytkin tapasin miesystävän äidin ensimmäistä kertaa, tai no tapasin vahingossa ennen miehen tapaamista hetkisen verran, mutta nyt puolitoista vuotta myöhemmin pojan kumppanina.
Olin paniikissa kun pölähtivät paikalle kun olin yksin asunnossa, ja äippä alkoi ensi töikseen marmattaa kun ei ole tehty pihatöitä. Siinäpä se marmatus jatkui, haukkui poikaansa jne.
En kyllä sinällään katso asian minulle kuuluvan edes, minulla on omat pihani hoidettavana.
No, sai ainakin minut peloteltua heti.
Minulla ei ollut anoppia, koska hän kuoli mieheni ollessa vielä pikkulapsi, mutta miehen 15 v vanhempi isosisko kyllä. Aluksi hän suhtautui minuun varauksellisesti, että millainen tää suomalainen käly oikein on. Hän eli hyvin keskiluokkaista elämää: bridge, lounaita muitten naisten kanssa, purjehdusta, puutarhanhoitoa ja lastenlasten hoitoa. Mutta vuosien aikana tilanne muuttui, kun sain hänen "boheemi" pikkuveljensä elämään säntillistä elämää , vakituinen virka yms. Lopuksi en voinut tehdä enää mitään väärin, vaan sen mielestä mitä toivoin, niin mieheni piti se toteuttaa .-). Valitettavasti hän menehtyi syöpään aivan liian nuorena. Eikä hän koskaan mollannut Suomea,
Vierailija kirjoitti:
Oli kauhea. Ja tosiaankin tuli kotiini kutsumatta monet kerran.
Onneksi kuoli 2005.
Teilläkin koti on sinun, miehesi on hyyryläinen ? Eikä hänellä oikeutta tavata kodissasi sukulaisiaan?
Inho aloitus. Miksi asetat vastakkain. Rakentavampaa elämää meille kaikille olisi kehuminen kuin nämä loukkaavat arvostelut. Kun aikuiset keskustelee tällä tasolla vihapuheella on lapsilla varmaan opittu tapa jo pienenä asioihin.
Anoppi mukava, omanlaatuisensa. Juttelee omiaan ja käy harvakseltaan, viipyy enintään 3 tuntia. Tuo tuliaisia, joskus liikaakin. On itse ollut aikanaan tiukilla ja siksi haluaa auttaa. Ei ole tullut läheiseksi, en ole kovasti tutustunut häneen. Ilmeisesti syy siinä. Lapsille mukava touhuaa ja juttelee heidän kanssaan. Anoppi on ehkä vähän arka ja varuillaan. Pelkää olevansa vaivaksi. Kertoi aikoinaan oman anoppinsa olleen hyvinkin osallistuva perheensä asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Inho aloitus. Miksi asetat vastakkain. Rakentavampaa elämää meille kaikille olisi kehuminen kuin nämä loukkaavat arvostelut. Kun aikuiset keskustelee tällä tasolla vihapuheella on lapsilla varmaan opittu tapa jo pienenä asioihin.
Anoppi mukava, omanlaatuisensa. Juttelee omiaan ja käy harvakseltaan, viipyy enintään 3 tuntia. Tuo tuliaisia, joskus liikaakin. On itse ollut aikanaan tiukilla ja siksi haluaa auttaa. Ei ole tullut läheiseksi, en ole kovasti tutustunut häneen. Ilmeisesti syy siinä. Lapsille mukava touhuaa ja juttelee heidän kanssaan. Anoppi on ehkä vähän arka ja varuillaan. Pelkää olevansa vaivaksi. Kertoi aikoinaan oman anoppinsa olleen hyvinkin osallistuva perheensä asioihin.
Onhan tässä sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Usein niistä ikävistä kokemuksista ei pysty edes puhumaan muille ihmisille senkään vuoksi, ettei ole helppo kertoa, miten rumasti rakkaan puolison omaiset kohtelevat. - Huono kohtelu ei juuri itsetuntoa kohota. Anonyymisti kirjoittamalla saa laitettua sitä pahaa mieltä edes jonnekin ja täällä voi saada osakseen kaipaamaansa empatiaa ja vertaistukea.
Kuollut jo 5v sitten kuten appiukkokin.