Onko anoppinne kiva vai kauhea?

Me jätimme molemmat anopit kutsumatta ja kutsuimme vain toistemme appiukot lapsemme lakkiaisiin.

Kiva anoppi on. Tykkää kertoa paljon hauskoja tarinoita ja kommelluksia, ja nauretaan paljon yhdessä. Mistään kauhean syvällisistä ei oikein osata puhua yhdessä ja meillä on sellainen kohtelias ja kunnioittava etäisyys, ettei anoppi puutu meidän asioihin (vaikka miestäni kyllä välillä neuvoo miehen asioissa. Mies on hänen nuorimmaisin lapsi, niin ei ehkä ihan aikuisena osaa häntä vieläkään pitää). Anoppini asuu 5 tunnin päästä, ja mielellään käydään toistemme luona yökyläreissuilla ja viihdytään viikkokin anoppilassa kylässä :)

Anoppi soitteli vaimolle ja lapsille päivittäin sekä onki minusta tietoja. Kaikki mitä tein oli väärin. Hän jopa seurasi minua kaupassa. Luki lapsen puhelimen ja otti minuun yhteyttä syyttäen.

Tätä jatkui 10 vuotta ja osittain sen vuoksi lähdin. Uhkailu jatkuvasti poliiseilla sun muilla, mutta millekään syytökselle ei ikinä löytynyt perusteita.

Pyysin vuosien aikana monta kertaa tämän kuvion lopettamista tuloksetta. Ilmeisesti joku halua kontrolloida oli taustalla.

Aika piinaava tuo oli normaalille työssäkäyvälle.

En osaa sanoa, kun en ole häntä tavannut.

Lasketteko anopinne lapsenne sukulaiseksi vai ette?

Minun anoppini on ihan mukava.

Mitä kauemmin häntä tuntee, sitä enemmän tietysti huomaa luonteenpiirteitä ja tapoja jotka ei mene yksiin oman luonteeni kanssa.

Anoppi joskus möläyttelee asioita, ja joskus silottelee tilanteita joissa itse olisin sanonut jotakin.

Mutta tulemme toimeen kuitenkin. Ei hän sellainen ihminen ole että haluaisin hänen kanssaan tehdä vapaa-ajalla mitään ilman lapsia.

Mä niin halusin kivan anopin, mutta valitettavasti en saanut. Anoppi on ilkeä ja negatiivinen, tahallaan loukannut minua monet kerrat. Olin nuori ja ujo kun aloin olla mieheni kanssa, anoppi kävi haukkumassa kotiamme ja laittamiani ruokia ja vihjaili miten miehellä on vielä juttu kesken exänsä kanssa (pötypuhetta todistetusti). Nykyään yritämme sietää toisiamme. Anoppi on sairastanut masennusta yli 30 vuotta ja se valitettavasti näkyy hänessä. On todella raskasta seuraa, näkee vain huonoa kaikessa. Nykyään ei uskalla ilkeillä minulle kun meillä on lapsia ja tietää että laittaisin porttikiellon kotiimme.

Vierailija kirjoitti:

Me jätimme molemmat anopit kutsumatta ja kutsuimme vain toistemme appiukot lapsemme lakkiaisiin.

Kutsumenettelyyn oli varmasti hyvät perustelut :)

Mun anoppi on Kiva isolla kirjaimella, meillä on yhteinen harrastus, eikä anoppi väkisin tuppaudu mihinkään. Vähän kuin vara-äiti mulle. 

Vähän liiankin kiva. Minusta on hyvin kiusallista, miten vuolaasti hän minua kehuu ja ylistää ihan mitättömän pienistäkin "saavutuksista". Eikä tarvitse olla edes mikään saavutus, kaikki mitä teen tai olen on niin älyttömän mahtavaa ja ihanaa.

Mutta, siitä huolimatta että hän saa minut kiusaantuneeksi, toivon hänelle vain hyvää. Hän on sellainen tyyppi, joka ihan tosissaan haluaa kaikille vain parasta ja näkee ihmisissä vain hyvää.

Anoppi valittaa koko ajan. Haluaisi, että tulisin hänen kotiinsa siivoamaan viikonloppuisin niin kuin hän on tehnyt aikoinaan omalle anopilleen. On ehdotettu kotiapua mikä olisi pienellä porukalla maksettu 50-50.

Kotiapua hän ei halua. Hänellähän on miniä tätä varten.

Up

Anoppini on negatiivinen. Jos kertoisin mitä on puuhaillut ette uskoisi.