Olen hirvittävän masentunut
Ikää 50v. Tuntuu että koko elämä on turhaa, mitään ei enää ole kuin alamäki. Miten tästävoi saada jonkun elämänhalun vielä takaisin?
Kommentit (25)
Mitä haluaisit elämältä? Onko sinulla ystäviä?
Mene itkuruikuttamaan lääkäriin ja pää täyteen mielialapillereitä kuten kaikki muut.
Vierailija kirjoitti:
Mene itkuruikuttamaan lääkäriin ja pää täyteen mielialapillereitä kuten kaikki muut.
Ei ole sinullakaan hyvä olla.
Mitkä kaikki asiat ovat saaneet sinut ap noin masentuneeksi. Voitko kertoa mitään kiitollisuuden aiheita elämässäsi nyt. Kauanko olet ollut masentunut ? Vai onko se ollut luonteessasi koko ikäsi?
Minkä pitäisi muuttua, että olisit iloinen ja kiitollinen?
Kuka sanoo että elämässä kuuluu olla onnellinen?
Ryhdy vihervassariksi, aina voit loukkaantua jostain ja saat elämänilosi takaisin.
Sinulla taitaa olla vaihdevuodet jos olet nainen. Jos taas mies niin andropaussi. Mene lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit elämältä? Onko sinulla ystäviä?
Ei ole ystäviä. Pitkä parisuhde päättyi parisen vuotta sitten ja olen sen jälkeen erakoitunut kotiini. Introvertti muutenkin. Nainen olen ja mietin tosiaan auttaisiko ehkä joku hormonilisä. On murheita myös omien vanhempien kanssa eikä ketään kenen kanssa asioita jakaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä haluaisit elämältä? Onko sinulla ystäviä?
Ei ole ystäviä. Pitkä parisuhde päättyi parisen vuotta sitten ja olen sen jälkeen erakoitunut kotiini. Introvertti muutenkin. Nainen olen ja mietin tosiaan auttaisiko ehkä joku hormonilisä. On murheita myös omien vanhempien kanssa eikä ketään kenen kanssa asioita jakaisi.
Tuossa tilanteessa voisit soittaa johonkin auttavaan/kuuntelevaan puhelimeen. Tärkeää on saada kertoa jollekkin tuntojaan. Toinen tapa, millä itse puran pahaa iloa , on ihan päivittäin kirjoittaa, mikä kaikki pännii.
Hyvä kun edes tänne kirjoitit. Pura lisää.
Mä olen myös masentunut ja väsynyt. Murrosikäinen lapsi haukkuu ja solvaa kaikesta. Parisuhdekaan ei yhtään toimi.
Voimia toivon sinulle. Tuntuu kurjalta kun ei voi auttaa, ei oikein ole mitään sanojakaan mitkä tuntuisivat oikeilta
No, jos mikään ai auta, niin onhan se vaikeaa. Jaksamista.
Ensiksi gynekologin luo, olisiko estrogeenin puutos. Sitten ammattilaiselle keskustelemaan, vaikka psykoterapetille tai lyhytterapiaan.
Mäkin oon vähän masentunut. Mutta en odotakaan tältä elämältä mitään. Uskon että elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen.
Ajattele esimerkiksi että moni on hyvinkin vakavasti sairas, usein auttaa se että ajattelee että omat asiat voisivat olla huonomminkin.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele esimerkiksi että moni on hyvinkin vakavasti sairas, usein auttaa se että ajattelee että omat asiat voisivat olla huonomminkin.
Tämä on ihan höpöä.
Yhtä höpöä kuin on maanitella lapsia syömään (pahaa ruokaa)vetoamalla siihen, että monet lapset joutuvat elämään nälässä, ilman syötävää.
Jokaisen suru, paha olo, masennus on henkilökohtainen.
Kun mun vatsaan koskee niin, etten voi nukkua (vaikka otin kipu- ja unilääkkeen), mua ei tippaakaan lohduta ajatus siitä, että jollakin toisella on vielä pahemmat kivut.
Mäkin odotan vain uutta, oikeaa elämääni, joka alkaa, kun tämä maallinen tyhjä haahuilu päättyy.
Näet asian noin koska olet masentunut, se ei ole todellisuus. Hae apua.