Lue keskustelun säännöt.
Tiedän kyllä ylipainoni syyn. On vain niin vaikea muuttaa tätä älytöntä tapaa :(
23.05.2023 |
Syön monta lautasellista ruokaa päivällisellä. Ainakin kaksi, joskus kolme(!!), muuten pysyn ihan järkevissä syömisissä. En herkuttele, en syö leivonnaisia, karkkeja, sipsejä, vaan laitan terveellistä ruokaa tuoreista hyvistä aineksista. Mutta syön sitä sitten ihan älyttömät määrät. Ei siksi, että olisi edes mikään kova nälkä. Pelkästään "syömisen himosta". Ja meillä on iso perhe eli ruokaa on paljon, harrastavat teinit tarvitsevat ravitsevaa ruokaa. Siinä mielessä isosta kattilasta on helppo santsata :(
Onko kohtalotovereita? Pääsittekö tästä santsaamisesta eroon?
Kommentit (80)
Mullakin oli sama ongelma kuin ap:lla. Määrät jota söin olivat liian suuria.
Nyt kun olen puolittanut annokseni, niin kas kummaa paino on pudonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja muut, ottakaa itseänne niskasta kiinni älkääkä vain valittako täällä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppistä, ap. Virheelliseksi tietämiensä ruokailutottumusten muuttaminen on äärimmäisen vaikeata, koska ihmisen on pakko syödä. Huumeista, alkoholista ja tupakasta eroon pääseminen on leikin tekoa ruokailutottumusten muuttamisen rinnalla.
Tämä!
Olen ollut addiktoitunut elämässäni lähes kaikkeen mahdolliseen: seksi, päihteet, shoppailu, some, pelaaminen JA ruoka/herkut!
Ylivoimaisesti vaikeinta on päästä eroon ylensyöntiaddiktiosta. Muut voi lopettaa täysin, mutta ruokailua ei.
Lisäksi tuo monia ärsyttävä ulospäin näkyvä syömisaddiktio on riippuvuus siinä missä muutkin ja juontuu usein kovista traumoista tai/ja geneettisestä alttiudesta. Miksi siis "lyödä lyötyä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppistä, ap. Virheelliseksi tietämiensä ruokailutottumusten muuttaminen on äärimmäisen vaikeata, koska ihmisen on pakko syödä. Huumeista, alkoholista ja tupakasta eroon pääseminen on leikin tekoa ruokailutottumusten muuttamisen rinnalla.
Tämä!
Olen ollut addiktoitunut elämässäni lähes kaikkeen mahdolliseen: seksi, päihteet, shoppailu, some, pelaaminen JA ruoka/herkut!
Ylivoimaisesti vaikeinta on päästä eroon ylensyöntiaddiktiosta. Muut voi lopettaa täysin, mutta ruokailua ei.
Lisäksi tuo monia ärsyttävä ulospäin näkyvä syömisaddiktio on riippuvuus siinä missä muutkin ja juontuu usein kovista traumoista tai/ja geneettisestä alttiudesta. Miksi siis "lyödä lyötyä"?
Pitäisikö sulle sitten sanoa, että luovuta? Tai että ei tuota ongelmaa pysty voittamaan?
Olen itse entinen ruoka-addikti. Olen laihduttanut 65 kg. Joten ehkäpä tiedän mistä puhun.
Se nyt on vaan ilkeä tosiasia että riippuvuudesta eroon pääseminen vaatii valtavasti motivaatiota ja vastuunottoa. Ei enää selityksiä miksi riippuvuus jatkuu. Ensimmäinen askel on vastuun otto omista valinnoista ja tajuta että jokainen suu pala on MINUN OMA VALINTA.
Valitsenko värin vai valitsenko oikein.
Myös pitää olla valmis kärsimään, pitää olla valmis tuntemaan epämukavuutta. Opetella sietämään mielitekoja ja tehdä TIETOISIA valintoja eikä antaa addiktion viedä.
Ihminen on järkevä olento, ihmisellä on halutessaan kyky ottaa vastuu ja olla menemättä viettien orjana. Näinhän myös alkoholit ja tupakoivat tervehtivät. Dynamiikka on aina sama.
Mä olen alkanut mussuttaa sellerinvartta. Laitan siihen vajaan teelusikallisen maapähkinävoita kouruun, ja ai kun tekee hyvää. Saatan syödä tuollaisen aamiaiseksi, välipalaksi tai alkupalaksi. Jos on isompi nälkä, niin toisenkin, ja pähkinöitä tarpeen mukaan.
Paljon kuituja ja vihreää teetä. Olen oikeasti alkanut tykätä näistä ihmepöperöistäni. Äsken sotkin tattarijauhoja kuumaan veteen ehkä ruokalusikallisen tai puoli, lisää kiehuvaa vettä ja kauralesettä, vähän chiasiemeniä, joskus kaakaojauhetta muttei tänään, ja mansikoita ja päärynämössöä pakkasesta ja turkkilaista jugurttia iso lusikallinen.
Kun tämmöisiä syö osan päivää, niin ruoka on sitten esim. oikeasti rasvaista kanasoosia ja vähän makaronia, hapankaalia mausteeksi ja jotain kasvikuntaa mitä nyt sattuu olemaan. Enkä enää nykyisin jaksa syödä sitä kerralla, loppu jää iltapalaksi tai aamiaiseksi.
On alkanut oikeasti paino laskea lopultakin kaiken veivaamisen jälkeen, eikä ole sellainen olo, että olisi jotain vailla. En olisi odottanut tätä, että tosiaan ei jaksa lautasellista kerralla. Eli ilmeisesti nuo kylläisyysasiat voivat muuttua ilman terapeuttia tai lääkäriäkin.
Lähtötilanne oli se, että henkisesti rankan jakson jälkeen mulla oli paino lähdössä hillittömään nousuun normaalisyömisillä, ja kakkostyypin diabetesdiagnoosiin oikeuttava paastoarvo vuosien hitaan nousun jälkeen ylittyi. Jouduin todella taistelemaan, että sain pysäytettyä sen nousun edes.
Eli kannattaa hyvän sään aikana totuttaa itsensä normaaleihin annoskokoihin tai vähän ali. Aina voi syödä useammin jos ei jaksa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP juuri kertoi ettei syö NÄLKÄÄN!
Jos näin on niin ei niistä näläntunnetta vähentävistä laihdutuslääkkeestä ole apua! Niiden teho perustuu näläntunteen pienentämiseen /lopettamiseen.Jos ihminen syö himoon ei nälkään niin himo on riippuvuutta! Uskokaa jo! AP tarvitsee terapiaa ei laihdutusvinkkejä
Nykyään tyrkytetään terapiaa joka asiaan. Kuinka avuttomia ihmiset muka ovat nykyään, kun ei ilman terapiaa selvitä mistään? Onko omien aivojen käyttäminen asioiden ratkaisemiseksi muuttunut ylivoimaisen vaikeaksi?
Kuka väitti että on pakko mennä terapiaan? Jos AP pärjää ilman niin olkoon menemättä. Itse tulkitsin että AP ei hallitse syömisiään joka kuulostaa kyllä omiinkorviin siltä, ettei pärjää itsensä kanssa.
Kuka meistä ihan tasan tarkkaan pärjää itsensä kanssa? Harva nyt sitä kauhean avoimesti myöntää, mutta kun keskustellaan omista vanhemmista, niin kyllähän se jälkikäteen katsoen melkoista rimpuilua ja oireilua on elämä usein.
Paradoksaalisesti ehkä, ihmisen paras apu on sittenkin ihminen itse. Pitää vain ottaa laajempi näkökulma tilanteeseen sen sijaan, että odottaa avun tulevan taivaalta tai ammattilaisen suusta. Voihan se toki sieltäkin tulla, mutta ei sitä ole mikään pakko pitää välttämättömänä.
Aika usein addiktio loppuu äkkinäisesti, kun joku ajatusmalli nitkahtaa uuteen asentoon.
Terapiaan on tosiaan vaikea päästä. Mutta voihan sitä lohduttautua sillä, ettei se ole mikään onni ka autuus. Saattaa helpomminkin löytää sen oman ratkaisun ilman välissä häsläävää terapeuttia.
Suosittelen self helppiä, mutta valikoiden. Ihan vaan netistä löytyy hyviä ohjeita, ja valtaosa tavallisista ihmisistä osaa kyllä järkeillä mikä neuvo on kokeilemisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas huomaa, että ihmiset ei seuraa tiedettä, kun on vanhanaikaisia käsityksiä liikenteessä. Sullahan on selviä ongelmia nälkä-kylläisyys-säätelyssä. On todettu, että osalla ylipainoisista syy on nimenomaan tässä eli että sitä kylläisyyssignaalia ei vain tule. Näkyy ihan fMRIssäkin se ero normaalisti syöviin verrattuna, kyse ei ole siitä, etteikö olisi itsekuria muita vähemmän. Veden juonti ennen ruokaa ja pienempi lautanen auttaa hieman, mutta oman kokemukseni mukaan oikeasti siihen auttaa vain lääkkeet (Saxenda, Ozempic) tai lihavuusleikkaus, jotka nimenomaan alkaa korjaamaan tuota nälkä-kylläisyyssäätelyä eli aivojen toimintaa (tätäkin tutkittu leikatuiden potilaiden aivokuvista...liittyy siis hormoneihin ja välittäjäaineisiin vatsan/suoliliepeen ja aivojen välillä eli on kemiallista viestintää). On muuten jännä tunne alkaa eka kertoja elämässään ihmetellä, mikä on outo tunne vatsassa ja joutua toteamaan, että tämä on nyt ilmeisesti sitä ruoan jälkeistä kylläisyyttä, mistä on kuullut puhuttavan.
Nythän on niin että Ozempicia ei saa enää mistään. Saxenda ei ollut mulla tehokas, eikä Rybelsus. Ozempic on ollut ainoa joka on auttanut mutta sitä ei tosiaan saa mistään. En usko että sitä enää koskaan saa.
Tottakai sitä saa tulevaisuudessa, kysyntä on nyt niin suurta että varmasti on useampikin suuri tehdas rakenteille pelkästään tuon valmistamiseen. Siinä vain kestää hieman aikaa. Viimeistään siinä kohtaa tarjonta kasvaa, kun patentit menevät umpeen ja kaikki muutkin voivat alkaa valmistaa.
Ei välttämättä. Mulla oli ihan toiseen asiaan lääkitys, ensin tuli saatavuusongelmia ja lopulta vuoden odotuksen jälkeen ilmoitus että valmistus on lopetettu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas huomaa, että ihmiset ei seuraa tiedettä, kun on vanhanaikaisia käsityksiä liikenteessä. Sullahan on selviä ongelmia nälkä-kylläisyys-säätelyssä. On todettu, että osalla ylipainoisista syy on nimenomaan tässä eli että sitä kylläisyyssignaalia ei vain tule. Näkyy ihan fMRIssäkin se ero normaalisti syöviin verrattuna, kyse ei ole siitä, etteikö olisi itsekuria muita vähemmän. Veden juonti ennen ruokaa ja pienempi lautanen auttaa hieman, mutta oman kokemukseni mukaan oikeasti siihen auttaa vain lääkkeet (Saxenda, Ozempic) tai lihavuusleikkaus, jotka nimenomaan alkaa korjaamaan tuota nälkä-kylläisyyssäätelyä eli aivojen toimintaa (tätäkin tutkittu leikatuiden potilaiden aivokuvista...liittyy siis hormoneihin ja välittäjäaineisiin vatsan/suoliliepeen ja aivojen välillä eli on kemiallista viestintää). On muuten jännä tunne alkaa eka kertoja elämässään ihmetellä, mikä on outo tunne vatsassa ja joutua toteamaan, että tämä on nyt ilmeisesti sitä ruoan jälkeistä kylläisyyttä, mistä on kuullut puhuttavan.
Nythän on niin että Ozempicia ei saa enää mistään. Saxenda ei ollut mulla tehokas, eikä Rybelsus. Ozempic on ollut ainoa joka on auttanut mutta sitä ei tosiaan saa mistään. En usko että sitä enää koskaan saa.
Tottakai sitä saa tulevaisuudessa, kysyntä on nyt niin suurta että varmasti on useampikin suuri tehdas rakenteille pelkästään tuon valmistamiseen. Siinä vain kestää hieman aikaa. Viimeistään siinä kohtaa tarjonta kasvaa, kun patentit menevät umpeen ja kaikki muutkin voivat alkaa valmistaa.
Siihen menee vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppistä, ap. Virheelliseksi tietämiensä ruokailutottumusten muuttaminen on äärimmäisen vaikeata, koska ihmisen on pakko syödä. Huumeista, alkoholista ja tupakasta eroon pääseminen on leikin tekoa ruokailutottumusten muuttamisen rinnalla.
Tämä!
Olen ollut addiktoitunut elämässäni lähes kaikkeen mahdolliseen: seksi, päihteet, shoppailu, some, pelaaminen JA ruoka/herkut!
Ylivoimaisesti vaikeinta on päästä eroon ylensyöntiaddiktiosta. Muut voi lopettaa täysin, mutta ruokailua ei.
Lisäksi tuo monia ärsyttävä ulospäin näkyvä syömisaddiktio on riippuvuus siinä missä muutkin ja juontuu usein kovista traumoista tai/ja geneettisestä alttiudesta. Miksi siis "lyödä lyötyä"?
Pitäisikö sulle sitten sanoa, että luovuta? Tai että ei tuota ongelmaa pysty voittamaan?
Olen itse entinen ruoka-addikti. Olen laihduttanut 65 kg. Joten ehkäpä tiedän mistä puhun.
Se nyt on vaan ilkeä tosiasia että riippuvuudesta eroon pääseminen vaatii valtavasti motivaatiota ja vastuunottoa. Ei enää selityksiä miksi riippuvuus jatkuu. Ensimmäinen askel on vastuun otto omista valinnoista ja tajuta että jokainen suu pala on MINUN OMA VALINTA.
Valitsenko värin vai valitsenko oikein.Myös pitää olla valmis kärsimään, pitää olla valmis tuntemaan epämukavuutta. Opetella sietämään mielitekoja ja tehdä TIETOISIA valintoja eikä antaa addiktion viedä.
Ihminen on järkevä olento, ihmisellä on halutessaan kyky ottaa vastuu ja olla menemättä viettien orjana. Näinhän myös alkoholit ja tupakoivat tervehtivät. Dynamiikka on aina sama.
En mä sitä tarkoittanut. Kunhan ilmaisin tuon näkökulman, että helppoa se ei ole!
Laihdutin itse tässä keväällä vasta vaivaiset 1/3 tuosta määrästä jonka asetin tavoitteeksi.
Aina saa koittaa auttaa, mut ei negatiivisesti tai syyllistävästi. Pitää myös ymmärtää, ettei kaikista ole siihen, mutta ansaitsevat elää turvallisen ja kiusaamisvapaan elämän.
🙏🌸
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP juuri kertoi ettei syö NÄLKÄÄN!
Jos näin on niin ei niistä näläntunnetta vähentävistä laihdutuslääkkeestä ole apua! Niiden teho perustuu näläntunteen pienentämiseen /lopettamiseen.Jos ihminen syö himoon ei nälkään niin himo on riippuvuutta! Uskokaa jo! AP tarvitsee terapiaa ei laihdutusvinkkejä
Nykyään tyrkytetään terapiaa joka asiaan. Kuinka avuttomia ihmiset muka ovat nykyään, kun ei ilman terapiaa selvitä mistään? Onko omien aivojen käyttäminen asioiden ratkaisemiseksi muuttunut ylivoimaisen vaikeaksi?
Kuka väitti että on pakko mennä terapiaan? Jos AP pärjää ilman niin olkoon menemättä. Itse tulkitsin että AP ei hallitse syömisiään joka kuulostaa kyllä omiinkorviin siltä, ettei pärjää itsensä kanssa.
Kuka meistä ihan tasan tarkkaan pärjää itsensä kanssa? Harva nyt sitä kauhean avoimesti myöntää, mutta kun keskustellaan omista vanhemmista, niin kyllähän se jälkikäteen katsoen melkoista rimpuilua ja oireilua on elämä usein.
Paradoksaalisesti ehkä, ihmisen paras apu on sittenkin ihminen itse. Pitää vain ottaa laajempi näkökulma tilanteeseen sen sijaan, että odottaa avun tulevan taivaalta tai ammattilaisen suusta. Voihan se toki sieltäkin tulla, mutta ei sitä ole mikään pakko pitää välttämättömänä.
Aika usein addiktio loppuu äkkinäisesti, kun joku ajatusmalli nitkahtaa uuteen asentoon.
Vatvominen ja itsesääli, joihin usein itsekin syyllistynyt, muodostavat ikäänkuin paljon käytettyjä reittejä aivoissa -ja ilkikurisesti juuri niiden paskojen kelojen ajatteluun herkistyy herkistymistään ja jopa addiktoituu siihen turvalliseen selitykseen, mikä niissä piilee.
Tuohon voi auttaa kognitiivinen psykoterapia, jossa noita ongelmia aletaan ensin sanoittaa ja sitten vahvistaa hyviä ja kannustavia ajatusmalleja.
Terapia ei ole pakollista, mutta monia auttava työkalu. Terapia voi auttaa meitä koodaamaan ajattelutapamme niin, että kehitystä tapahtuu kaikilla elämän osa-alueilla kohti terveyttä ja nautittavaa, tarkoitusta palvelevaa elämää. Siksi sen parempi saatavuus parantaisi isosti koko kansan hyvinvointia ja myös jalkautumista osaksi toimivaa yhteiskuntaa (kokkareille vinkki: lopulta myös kansantaloutta). Nyt terapia on monelle liian kallista jopa Kelan tuella. Menetämme älyttömästi resursseja ihmisissä, jotka eivät saa apua itsensä kehittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nyt lopettanut sen santsauksen. Se on sinänsä ollut yllättävän helppoa, koska muuten ei ole ollut tarvetta muuttaa esim. aterioiden koostumuksessa mitään. Laitan nyt lautasen toiselle puolikkaalle vihanneksia, salaattia ym. ja toiselle puolikkaalle sitä lämmintä ruokaa. Juon myös runsaasti vettä. Olen pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Ihan hyvin tämä on siis lähtenyt käyntiin. Olen myös laittanut vähemmän ruokaa, ettei jäisi yli. Hyvin on sekin onnistunut. Ap
Tietysti vähän tylsää tehdä ruuat erikseen joka päivä mutta tehokkainta tuohon on tehdä vain sen verran että jokaiselle riittää 1 annos. Sitten ei santsata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mennyt hyvin. Sisäistäminen varmaan kestää aikansa, mutta nyt on menty päätöksen turvin. En ole enää ottanut lautaselle lisää ruokaa. Ajatus ja päätös yhdestä ruoka-annoksesta tuntuu nyt hyvin järkevältä ja oikealta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt lopettanut sen santsauksen. Se on sinänsä ollut yllättävän helppoa, koska muuten ei ole ollut tarvetta muuttaa esim. aterioiden koostumuksessa mitään. Laitan nyt lautasen toiselle puolikkaalle vihanneksia, salaattia ym. ja toiselle puolikkaalle sitä lämmintä ruokaa. Juon myös runsaasti vettä. Olen pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Ihan hyvin tämä on siis lähtenyt käyntiin. Olen myös laittanut vähemmän ruokaa, ettei jäisi yli. Hyvin on sekin onnistunut. Ap
Mahtavaa, hyvä!
Entä onnistuisiko ottaa ruokaa sivuun muihin astioihin, jos on tarvis säästää ruokaa esim. huomiseksi? Ja päättää, että niihin ei kajota.
Mutta ei tätä toki kannata tehdä liian vaikeaksi. Lähinnä tuo on sellaiseen tilanteeseen, jos on pakko esim. säästää huomisen lounas. Tai vaikka pakastaa tulevaisuuden varalle.
Syö kasviksia, vaikka pari isoa raakaa porkkanaa. Et varmasti jaksa enää ruokaa sen jälkeen. Aikaakin tuossa menee, kun rouskutat, ja yleensä vatsa alkaa tuntua siinä vaiheessa jo täydeltä.
Vierailija kirjoitti:
On mennyt hyvin. Sisäistäminen varmaan kestää aikansa, mutta nyt on menty päätöksen turvin. En ole enää ottanut lautaselle lisää ruokaa. Ajatus ja päätös yhdestä ruoka-annoksesta tuntuu nyt hyvin järkevältä ja oikealta. Ap
Uudet elämäntavat vaativat pitkän ajan, että niistä tulee rutiineja. Se on vähän tylsää, koska siihen saakka se vaatii tahdonvoimaa. Kuten täällä joku sanoi, syödä täytyy niin ei voi vaan lopettaa. Kiva kuulla, että sulle on löytynyt itsellesi sopiva ja mieleinen tapa, koska silloin onnistuminen on todennäköisempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nyt lopettanut sen santsauksen. Se on sinänsä ollut yllättävän helppoa, koska muuten ei ole ollut tarvetta muuttaa esim. aterioiden koostumuksessa mitään. Laitan nyt lautasen toiselle puolikkaalle vihanneksia, salaattia ym. ja toiselle puolikkaalle sitä lämmintä ruokaa. Juon myös runsaasti vettä. Olen pärjännyt ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Ihan hyvin tämä on siis lähtenyt käyntiin. Olen myös laittanut vähemmän ruokaa, ettei jäisi yli. Hyvin on sekin onnistunut. Ap
Mahtavaa, hyvä!
Entä onnistuisiko ottaa ruokaa sivuun muihin astioihin, jos on tarvis säästää ruokaa esim. huomiseksi? Ja päättää, että niihin ei kajota.
Mutta ei tätä toki kannata tehdä liian vaikeaksi. Lähinnä tuo on sellaiseen tilanteeseen, jos on pakko esim. säästää huomisen lounas. Tai vaikka pakastaa tulevaisuuden varalle.
On onnistunut. Pöydästä noustuani heti tähteeksi jäänyt ruoka joko pakastinrasiaan ja pakkaseen tai jääkaappiin. Olen huomannut, että tämä pitää päättää tyyliin "minä toimin tämän asian suhteen nyt näin". Alan ymmärtää, että syömästäni ruuasta täytyy tehdä päätös, eikä vain syödä suinnittelematta. Kuulostaa ehkä oudolta, kun muille ihmisille tämä on kai ihan selviö mutta minulle se ei ollut. Nyt alan opetella tätä, että syödään päätöksen, ei minkään muun mukaan, esim. ennen söin tyyliin että onpa tämä hyvää otanpa tätä nyt niin paljon kuin huvittaa. Ap
Joka paikassa on juttuja, missä lukee, että on tutkittu, että jos meinaa laihtua, kannattaa oppia syömään kunnon aamiainen ja lounas, myöskin se välipala, niin sitten riittää päivälliseksi vähempi määrä ruokaa ja jää se iltasyöminen minimiin. Lihavilla on usein ongelmana, että jätetään ne alkupäivän ateriat pieniksi tai kokonaan pois, kun silloin ei ole vielä niin nälkä ja on helppo olla syömättä ja "nipistetään kaloreita". Sitten illalla tulee nälissään syötyä aivan järjetön määrä ja juuri sitä, mitä ei pitänyt.
Tutkimusten mukaan olisi tärkeää saada ateriarytmi ensin kuntoon, vaikkei aluksi laihtuisi yhtään, niin sitten kun se syöminen sujuu järkeviin aikoihin, voi syömisen laatuun satsaamalla laihtuakin.
Jaaa, läskit itkee taas